Bit Lit -ilmiö Ranskassa

Vampyyrikirjallisuus ja sen sivutuote-elokuvat ja telkkarisarjat ovat viimeaikainen ilmiö, tosiaankin. Ehkä koko hehkutuksen aloitti Stephenie Meyerin Houkutus-sarja? Joka tapauksessa vampyyrikirjoja ilmestyy ihan hirveästi, niistä tehdään telkkarisarjoja ja elokuvia ja niin edelleen. Bit-Lit lienee alunperin englantilainen termi (Ranskankielinen Wikipédia).

Oli hauska todeta, kuinka Bit Lit -ilmiö on täällä ollut aika voimakas. Paikallisessa kirjakaupassa oli jokin aika sitten ihan Bit Lit -viikot, jolloin ständeihin oli roudattu esille kaikki mahdolliset vampyyri- ja kauhukirjat, sekä uutuudet että klassikot. Hyvässä sovussa siellä olivat Draculat ja Frankensteinit Bellan ja Edwardin kanssa...

Paikallisessa suosikkikirjakaupassani on myös nuortenosastolla pysyvät vampyyrikirjallisuuspöydät, josta on sitten kätevä käydä keräämässä uutuudet.

Siinä suhteessa se on kätevää, että teen kyllä jatkuvasti uusia löytöjä. Kuten ehkä olette huomanneet, tykkään keveästä vampyyrikirjallisuudesta aika paljon!

MICHELLE ROWEN: Accro - Sarah Dearly 2

Tässä jatko-osa edellisen postaukseni kirjalle.

Accro jatkaa sarahin tarinaa siitä, mihin edellinen osa loppui. Tästä ei oikeastaan ole paljon erilaista sanottavaa kuin edellisestä kirjasta, tämä on hyvin samantyyppinen. Tosin tapahtumat kyllä rytisevät vauhdilla eteenpäin.

Lisäksi rakkausongelmia ilmenee, Sarahin ja Thierryn suhteessa on muutama ongelma, mm. Thierryn vaimo.

Tämä ilmestyi vastikään täällä ranskaksi, joten kolmososaa joutunen odottamaan vielä jonkin aikaa...

MICHELLE ROWEN: Mordue - Sarah Dearly 1

Hih, tämä oli juuri niin hömppää kuin kansikuva antaa ymmärtää!

Tämä kirja aloittaa siis Sarah Dearlystä kertovan kirjasarjan. Nämä ovat alunperin englanninkielisiä. Suomeksi näitä ei taida olla ilmestynyt.

Sarah Dearlyllä taisi olla kirjan alussa ehkä pahimmat treffit ikinä, sillä mies muutti hänet vampyyriksi. Ei hyvä. Lisäksi mies vielä otti ja kuoli, joten hänestä ei ole apua Sarahille, aloittelevalle vampyyrille. Mutta onneksi paikalle karauttaa Thierry, 600-vuotias vampyyriherra, joka kivasti ottaa asiakseen Sarahista huolehtimisen.

Hohoo, tämä oli kyllä oikein kliseinen ja hassu teos, mutta tosi viihdyttävä ja hauskakin! Sarah on kirjoitettu varsin hauskaksi henkilöksi, ja sanailu on välillä oikeinkin mallikasta. Luonnollisesti kirjassa on myös sopiva pläjäys romantiikkaa, kuten oikeaoppisesti kuuluukin.

MELISSA DE LA CRUZ: Les Sang-d'Argent

Tämä on kolmososa Manhattanin vampyyrit -sarjasta. Kirjan nimi on suomeksi kutakuinkin "hopeaveriset", mikä viittaa siis kirjassa esiintyviin vampyyreiden vihollisiin.

Hopeaveriset vaanivat ihan Theodoran kantapäillä, ja tässä kirjassa tulevat vielä lähemmäs kuin edellisessä teoksessa. Kirjassa seurataan myös Theodoran ja Jackin romanssin kehittymistä (mikä muuten kehittyy kovin hitaasti, pistäisivät nyt vauhtia jo!).

Kirja vastasi odotuksia, oli viihdyttävä, nopea lukea ja niin edelleen. Hommasin nelososan samantien odottelemaan lukemista, mutta se joutunee hetken vielä odottelemaan, muita kirjoja on jonossa ennen sitä!

Toivottavasti nämä tulevat joskus myös suomeksi, koska nämä ovat kyllä varsin laatunkäypää nuortenkirjallisuutta. Muutamia ihan persoonallisia hahmojakin näissä kirjoissa on...

J.R. WARD: L'amant furieux

Tämä on kolmososa Mustan tikarin veljeskunta -kirjasarjaan, ja tämä taisi ilmestyä suomeksikin tässä syksyllä.

Kirja on hyvin samanlainen kuin kaksi edeltäjäänsä. Tässäkin kirjassa keskitytään erityisesti yhteen veljeskunnan jäseneen ja hänen rakkauselämäänsä (täydellinen rakkaus löytyy, mutta menneisyyden kauhut estävät miestä paneutumasta suhteeseen). Tämän kirjan päähenkilö on Zadiste, en muista mikä hänen nimensä on suomenkielisissä versioissa.

Kirja oli samaa tavaraa kuin edellisetkin osat: viihdyttävä, ei syvällinen, helppo ja nopea lukea, romanttinen, ja ehkä vähän kliseinen... Mutta mainio välipala ja viikonloppulukeminen. neljäs osa ilmestyi juuri ranskaksi, ja on jo hyllyssä odottelemassa vuoroaan!

MELISSA DE LA CRUZ: Les Sang-Bleu

Tämä on jatko-osa joku aika sitten lukemalleni Les Vampires de Manhattan -kirjalle.

Kirja jatkaa Theodoran tarinaa siitä, mihin edellinen teos loppui. Siitä on jo vähän aikaa, kun luin tämän, joten muistini on nyt vähän hatara... Kirjassa oli muun muassa vampyyriseurapiirien parhaat kemut, le bal des Quatre-Cents eli "neljänsadan vuoden tanssiaiset". Kirjassa vampyyreja vaaniva vaara tulee todellisemmaksi, le sang-argent ("hopeaverinen) hiipii lähemmäksi...

Kirja oli oikein mukava ja nopeasti luettava nuortenviihdepläjäys. Luin samaan sumppuun vielä kolmososankin, josta myöskin kirjoitan piakkoin...

DANIELLE STEEL: Paris retrouvé

Kaipasin jotain keveää ja helppoa lukemista, ja pyörittyäni paikallisessa kirjakaupassa kaksi tuntia (ah, mitä ihanaa ajanvietettä: iso kirjakauppa ja paljon aikaa) keräsin mukaani muutaman hömppäkirjan, joista yksi oli siis tämä Steel.

Olen lukenut kaksi Steelin kirjaa ennen, ja ne olivat ihan viihdyttäviä, muistaakseni. Niistä on kyllä täällä blogissakin juttua... En tiedä, onko tämä vielä ilmestynyt suomeksi. Kirjan alkuperäinen nimi on Honor Thyself.

Kirjan päähenkilö on viisikymppinen näyttelijälegenda Carole. hän on juuri alkanut kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, ja lähtee Pariisiin etsimään innoitusta ja vähän myös itseään ja menneisyyttään. Mutta menneisyyden etsimisestä tulee liian konkreettista, kun Carole joutuu onnettomuuteen ja menettää muistinsa.

Carolen tukiverkko (lapset, assistentti ja ex-mies) tulevat Pariisiin auttamaan Carolea. Muisti alkaa hiljaksiin palautua, ja lisäksi kuvaan ilmestyy mies menneisyydestä!

Tämä oli varsin viihdyttävä ja näppärä romaani. Lyhyt, mutta kiva. Juuri täydellinen välipalakirja, jossa kaikki menee ihanan onnellisesti, ja loppu on luonnollisesti juuri oikeanlainen. Epäilen, että etsin jouluksi lisää Steeliä luettavaksi!

MARIAN KEYES: Tuiki tuiki tähtönen

Sain tämän kirjan loppuun eilen (sähköisenä!).

Olen tykännyt Keyesin kirjoista ihan ekasta lukemastani Keyesistä asti. Nämä ovat mielestäni kevyen kirjallisuuden aatelia. Viihdettähän nämä tosiaan ovat, mutta todella hyvää viihdettä: näissä on romantiikkaa, huumoria, ja myös vakavia asioita. Keyes rakentaa tarinansa taitavasti, siten että loppuun asti odotetaan jonkin asian paljastumista. Kirjoissa liikutaan usein nykyajassa, ja palataan toisinaan menneisyyteen, jossa lukijalle paljastetaan erinäisiä asioita.

Tämä kirja kertoo talosta Star Streetin numerossa 66. Talossa on erilaisia asukkaita, joiden kaikkien elämästä kirja tasapuolisesti kertoo.

Kirjassa on salaperäinen minä-kertoja, jonka henkilöllisyys paljastuu vasta lopuksi, ja voin kertoa, että oli aika yllättävä tapaus! Tässä kirjassa on myös aivan ihanasti pientä maagisuutta mukana, ja ihan uskomattoman taitavasti tarinaan ujutettuna.

Luonnollisesti kaikki loppuu hyvin, vaikka tässä Keyesissä käsiteltiinkin melko rankkojakin asioita. Suosittelen ehdottomasti tämän lukemista! Tämä oli ihana.

Sähkökirja-asia jatkuu...

no niin, nyt lisäkokemuksia Bookeenista!

Eli sain ne kirjat näkymään. Tai en minä, mutta tuo mies! Se nimittäin päätteli, että käyttöohjeista saattaisi olla hyötyä, ja sieltä löytyikin tieto: härvelillä pitää mennä nettiin (WiFi) jotta sen saa aktivoitua siten, että kopiosuojattuja kirjoja voi lukea. Mainiota, miäs oli taas viisaampi.

Niinpä sitten nyt olen onnellisesti lukenut Keyesin kirjaa (josta tulossa juttu ihan kohta).

Olen edelleenkin laitteeseen tosi tyytyväinen; varsinkin täällä Ranskassa sähkökirjoja tulee nettikauppoihin lisää tosi hyvällä tahdilla. Suomalainen kirjakauppa on mielestäni vähän tahmeasti laajentanut valikoimaansa - kustantamojen sivuilla kun kuitenkin on jo iso valikoima kirjoja, jotka ovat saatavilla sähköisinä. Ehkäpä Suomalainenkin kohta laajentaa valikoimaansa.

En malttaisi odottaa jouluksi Suomeen lähtemistä - sähkökirja on luonnollisesti matkakaverina. Täytyy varmaan ladata siihen lisää lukemista sitten ennen matkaa, hih!

Sähkökirjasta juttua

No joo, täytyy myöntää, etten pystynyt vastustamaan kovin kauaa tätä sähkökirja-asiaa. Olen vannoutunut oikean kirjan kannattaja, enkä usko, että sähköinen kirja voi koskaan korvata todellista kirjaa. Mutta sähkökirjan edut ovat täällä reissun päällä aika lyömättömät: kevyeen pieneen vekottimeen mahtuu 2000 kirjaa, joten en osta ehkä niin paljon fyysisiä kirjoja, jotka pitää ensi kesänä jotenkin kuljettaa Suomeen.

Ostin eilen Bookeenin Cybook Orizon -sähkökirjan valkoisessa värissä. Tässä kapistuksessa on kosketusnäyttö, ja muistia suunnilleen 2000 kirjalle. En ole varsinaisesti mikään tekniikan ihmelapsi, joten en näitä tarkempia teknisiä tietoja yritä selvittää (ne löytyy googlaamallakin). Kirja kytketään tietokoneeseen USB-kaapelilla.

Kirjassa oli valmiina 150 kirjaa muistissa, ei tosin suomeksi. Mutta englanniksi ja ranskaksi oli iso kasa klassikoita, joista olen hyvinkin tyytyväinen. Lisäksi olen ladannut netistä ilmaisia klassikoita, mm. Seitsemän veljestä, Kalevala, Rautatie, Anne of Green Gables, Little Women, Mansfield Park ja niin edelleen. Näitä tekijänoikeutensa menettäneitä vanhoja klassikoita saa siis ladata ilmaiseksi netistä. Mainio osoite on www.gutenberg.org josta löytyy ihan uskomaton määrä ilmaisia kirjoja.

Näyttö on kummallinen, se ei nimittäin rasita silmiä! Tätä sanotaan kuulemma e-musteeksi ja e-paperiksi. Näppärää. Hassua on se, että näyttö ei valaise; tarvitaan siis valoa lukemiseen, ihan niin kuin oikeaakin kirjaa lukiessa.

Latasin oitis erään ranskalaisen kirjakaupan sivuilta yhden ranskankielisen kirjan (www.furet.com) ja homma sujui ihan naurettavan helposti. Sähkökirjan kansiot käyttäytyvät nimittäin ihan samalla tavalla kuin mitkä tahansa kansiot, niihin on siis helppo siirtää tavaraa.

Niin, kunnes. Tulin siihen tulokseen, että haluan ladata myös yhden suomenkielisen kirjan Suomalaisen kirjakaupan e-kirjakaupasta. Valitsin Marian Keyesin Tuiki tuiki tähtösen, joka minun on jo pitkään pitänyt lukea. Ostaminen sujui hyvin, ja sain kirjan ladattua tietokoneellekin. Sitten siirsin sen Bookeeniin. Kirja ei näkynyt Bookeenissa. yritin uudestaan. Eikä mitään.

Lueskelin sitten ohjeet Suomalaisen sivuilta (ohjeet tosiaan kannattaa lukea jälkeenpäin), ja minulle selvisi, että ensin pitää ladata Adobelta eräs ohjelma koneelle, jonka avulla kirjojen kopiosuojaus on ollut mahdollista (kirjaa ei siis pysty holtittomasti jakelemaan). Ohjelman lataus onnistui. Ostamani Keyesin kirja ilmestyi Adoben ohjelmassa näkyviin. Siirsin sen Bookeeniin. Kirja näkyi sielläkin.... Mutta ei auennut. Voi kehveli.

Nyt yritän siis ratkoa dilemmaa, että miksi pystyn lukemaan kirjaa koneella, mutta en Bookeenissa... Höh.

Kaiken tämän lörpötyksen jälkeen voisin todeta muutaman asian.

1. Sähkökirja on hauska kapistus. Pelastaa reissauksen, koska ei vie tilaa. Tulen ehdottomasti käyttämään tätä paljon, erityisesti tienpäällä.

2. Ilmaisten kirjojen lataaminen on todella helppoa.

3. Kopiosuojattujen kirjojen lataaminen on hermojaraastavaa ja vaikeaa, mutta ehkä vain ensimmäisellä kerralla. Toivottavasti.

4. En osaa tehdä mitään elektroniikalle, joka ei jostain syystä toimi. Jatkan iltaani yrittämällä saada Keyesin kirjan luettavaksi Bookeenissa.

JACQUES PREVERT: Histoires, Paroles

Löysin täällä Ranskassa uuden lempirunoilijan! Jacques Prevert kirjoitti joskus vuosisadan puolivälissä, oli siis ranskalainen runoilija. Luettiin yliopistolla yksi Prevertin runo, ja jäin samassa hetkessä koukkuun.

Runot ovat niin kauniita! Eivät kaikki tietenkään, mutta monet kyllä. Ne saavat oikein pyörittelemään sanoja suussa, lukemaan uudestaan ja uudestaan, ja miettimään merkityksiä. Todella loistavia runoja siis. En tiedä, onko Prevertin runoja käännetty suomeksi? Kertokaa jos tiedätte.

Kirjoitan tähän yhden hänen runonsa ja suomennan sen vapaasti, niin saatte maistiaisen. Runo on kirjasta Paroles, vuodelta 1949.

Déjeuner du matin

Il a mis le café dans la tasse
Il a mis le lait dans la tasse de café
Il a mis le sucre dans le café au lait
Avec la petit cuiller il a tourné
Il a bu le café au lait
Et il a reposé la tasse
Sans me parler
Il a allumé une cigarette
Il a fait les ronds avec la fumée
Il a mis les cendres dans le cendrier
Sans me parler
Sans me regarder
Il s'est levé
Il a mis son chapeau sur sa tête
Il a mis son manteau de pluie
Parce qu'il pleuvait
Et il est parti sous la pluie
Sans une parole
Sans me regarder
Et moi j'ai pris ma tête dans ma main
Et j'ai pleuré.

***
Aamiainen

Hän laittoi kahvia kuppiin
Hän laittoi maitoa kahvikuppiin
Hän laittoi sokeria maitokahviin
Sekoitti pienellä lusikalla
Hän joi maitokahvinsa
Laittoi kupin takaisin
Puhumatta minulle
Hän sytytti tupakan
Teki ympyröitä savulla
Laittoi tuhkat tuhkakuppiin
Puhumatta minulle
Katsomatta minua
Hän nousi
Hän laittoi hatun päähänsä
Hän puki sadetakkinsa päälleen
Koska satoi
Ja hän lähti sateen halki
Ilman yhtäkään sanaa
Katsomatta minua
Ja minä laskin pääni käsiini
Ja itkin.

TRACY CHEVALIER: La jeune fille à la perle

Tämä on kirja, jonka olen lukenut jo tosi monta kertaa suomeksi. Olen nähnyt tästä tehdyn elokuvankin varmaan ainakin viisi kertaa...

Kirja on siis suomeksi Tyttö ja helmikorvakoru. Kirja kertoo 1600-luvulla Hollannin Delftissä elävästä Grietistä, joka joutuu piiaksi varakkaan maalari Vermeerin taloon. Griet kertoo elämästään talossa, sekä sattumuksista, joita ei olisi pitänyt tapahtua, siitä, miten hänestä tuli kuuluisan maalarin malli.

En tiedä, mikä tässä kirjassa minua niin vetää puoleensa... Mutta tämä on vaan uskomattoman hyvä, hyvin kerrottu. Ja kerronta saa lukijan tuntemaan, että on todella mukana vilkkaassa elämässä historiallisessa ajassa...

Kirjailija on myös upeasti onnistunut saamaan Vermeerin todellisen maalauksen eläväksi. Tuntuu siltä, että malli on ihan oikeasti Griet - vaikka todellinen malli taitaa olla nykyäänkin mysteeri.

STEPHENIE MEYER: Les Âmes vagabondes

Luin tämän kirjan joskus tämän ilmestyessä suomeksi, milloinkohan se olikaan? No oli miten oli, siitä on jo jonkin verran aikaa, ja kun bongasin tämän kirjakaupassa, teki mieli lukea tämä uudelleen.

Suomeksi tämä on ilmestynyt nimellä Vieras. Kirja kertoo meidän maailmastamme, jonka pienet näkymättömän avaruudesta tulleet olennot ovat valloittaneet. Ne ottavat ihmiset haltuunsa eläen ihmisten sisällä. Ovat siis loisia.

Kirjan kertoja on Vagabonde, suomeksi Vaeltaja, joka asetetaan Melanie Stryder -nimisen tytön ruumiiseen. Mutta Melanie on liian voimakas - hän jää elämään ruumiissaan, samalla kun Vagabonde yrittää itse saada ruumiin valtaansa. Melanie kaipaa rakkaansa ja pikkuveljensä luokse, jotka ovat viimeisiä vapaita ihmisiä, jotka elävät piilossa.

Kirja on upea. Tykkään tästä ehkä jopa enemmän kuin Houkutus -kirjoista, jotka nekin ovat hyviä. Mutta tämä on uskomattoman syvällinen ja kaunis teos. Todellinen mestaruusnäyte minusta. Tässä on tärkeitä teemoja, mutta tämä on silti pysynyt viihdyttävänä ja keveänä kirjana.

PHILIP PULLMAN: Les Royaumes du Nord

Näin kirjakaupassa tämän lapsuuteni suosikin, ja olihan se ostettava luettavaksi. Kyseessä on siis Universumien tomu -trilogian eka osa, joka Suomessa on ilmestynyt nimellä Kultainen kompassi.

Kirjan päähenkilö on Lyra, nuori Oxfordissa asuva tyttö, joka saa haltuunsa kummallisen kompassintapaisen kapineen, jota ei osaa tulkita kukaan muu kuin hän. Oxfordissa katoilee lapsia, ja myös Lyran paras ystävä katoaa. Niinpä hän ryhtyy selvittämään katoamisia. Etsintä johtaa hänet kauas pohjoiseen, jossa elävät noidat ja panssarikarhut, ja jossa taivaalla näkyy ihmeellisiä valoja.

En ole näitä pitkään aikaan lukenut, mutta voi pahus miten hyvä tämä kirja olikaan! Tähänkin on hankittava kakkososa luettavaksi. Tästä tehdyn leffankin olen nähnyt, mutta siitä on jo aikaa. En muista edes, oliko se hyvä...

PC JA KRISTIN CAST: Choisie

Tämä kirja on kolmas osa Yön talo -sarjaa. Luin Suomessa ollessani kakkososan, joka ilmestyi jokin aika sitten suomeksi. Heti Ranskaan palattuani laukkasin ostamaan kolmososan, joka on juuri ilmestynyt täällä.

Kirja jatkaa Zoeyn tarinaa Yön talossa. Edellinen osahan jäi aika jännään tilanteeseen, joten oli kiva päästä jatkamaan heti lukemista. En juonesta kirjoita sen enempää, etteivät asiat paljastu ennen kirjan lukemista teille! Ranska alkaa kielenä tuntua jo omemmalta kuin englanti, muuten.

Ihmettelin hetken takakantta lukiessani, että kuka hitto on Lucie?! Ei edellisessä kirjassa ollut sen nimistä henkilöä. Mutta asia selvisi pian - kysymyksessä on Stevie Rae, jonka nimi on vain muutettu ranskalaiseen suuhun sopivammaksi...

Kirja oli kyllä mainio, tämäkin. Odottelen nelososaa, joka ilmestyy täällä helmikuussa. Onneksi on paljon muita kirjoja luettavaksi tässä odotellessa...

RIIKKA PULKKINEN: Totta

kävin Suomessa tuossa kuukausi sitten, ja toin mukanani kovasti odottamani kirjan, Riikka Pulkkisen toisen teoksen. Tämä on muuten Finlandia-ehdokkaanakin!

Riikka Pulkkisen edellinen teos oli aivan ihana, ja niin oli tämäkin. Kieli oli suorastaan niin herkullista ja kerronta koskettavaa, että teki mieli säästellä lukemista! Mutta loppujen lopuksi päädyin kuitenkin ahmimaan kirjan hetkessä, niin hyvä se oli.

Kirja kertoo perheestä, jota kuolema on tulossa koskettamaan ihan pian. Perheen äiti Elsa on kuolemansairas, hänen miehensä, tyttärensä ja tyttärentyttärensä koettavat kukin tavallaan selvitä vaikeasta tilanteesta. Sitten tyttärentytär Anna ryhtyy selvittämään vanhaa perhemysteeriä Eeva-nimisestä naisesta.

Kirja oli ihan uskomattoman herkkä. Riikka Pulkkinen on ehdottomasti yksi tämän hetken suosikkikirjailijoitani. Hänen kirjoitustaitonsa on uskomaton. Toivottavasti Finlandia napsahtaa Pulkkiselle...

MELISSA DE LA CRUZ: Les Vampires de Manhattan

Tämä kirja on ensimmäinen osa sarjaa, joka kertoo amerikkalaisista vampyyreistä. Tuttu teema, kyllä. Mutta kaipasin jotain keveää lukemista, ja tämä vaikutti siltä. Nyt kun olen lukenut kirjan, olen tyytyväinen kun tartuin tähän - seuraava osa on jo lukemisen alla. Kirja palveli siis tarkoitustaan hyvin: se oli viihdyttävä lukea ja helppoa kieltä.

Kirjassa on useita päähenkilöitä. he kaikki käyvät Manhattanilla supertyylikästä Duchesnen koulua, ja he saavat eräänä päivänä tietää jotain outoa. Lisäksi eräs koulun oppilas kuolee oudoissa olosuhteissa.

Erityisesti kirjassa seurataan Theodora Van Alenin (alkuperäisteoksessa, englanniksi, Schuyler Van Alen) elämää. Lisäksi päähenkilöitä ovat kaksoset Jack ja Mimi Force sekä muutamat heidän ystävänsä.

Kirja oli tosi viihdyttävä! Tämäkin taitaa olla nuorille suunnattu, kuten monet muutkin tämän genren kirjat. Mutta kielensä puolesta tämä oli sen verran helppoa, että oli ihan ilo lukea ranskaksi. Hankin tosiaankin oitis myös toisen osan. Kiva löytää aina uusia sarjoja... Saa nähdä, ilmestyvätkö nämä joskus suomeksikin.

TATIANA DE ROSNAY: Elle s'appelait Sarah

Tästä kirjasta on tehty samanniminen elokuva, joka on juuri tullut Ranskassa elokuvateattereihin. Näin elokuvan mainoksia lehdissä, ja kirjakin on ollut nyt tosi paljon esillä täällä. Kirja on myös suomennettu nimellä Avain.

Kirja tapahtuu kahdessa ajassa. Kesäkuussa 1942 Ranskan poliisit hakevat pienen Sarah-tytön perheineen. Sarah piilottaa peloissaan pikkuveljensä komeroon ja lupaa tulla hakemaan hänet pois heti kun mahdollista.

Kesäkuussa 2002 amerikkalainen toimittaja Julia Jarmond ryhtyy tutkimaan la rafle du Vél d'Hiv- nimellä kutsuttua tapahtumaa (en tiedä mikä se on suomeksi), jossa valtava määrä pariisilaisia juutalaisia kuljetettiin urheilustadionin kautta Auschwitziin. Hän löytää perhesalaisuuksia, ja hänen omakin elämänsä muuttuu pienen Sarahin ansiosta.

Kirja osasi myös yllättää, sillä loppuratkaisua ei ihan äkkiseltään olisi osannut arvata...

Kirja on koskettava ja järkyttävä, tykkäsin tästä ihan valtavasti. Aion myös mennä katsomaan elokuvan pian. Toinen maailmansota kiinnostaa minua, lähinnä siis lasten/tavallisten ihmisten/todellisten historiallisten henkilöiden kertomana ja kuvaamana. Tämä on todella loistava romaani, kannattaa ehdottomasti tutustua.

Mitä ihmettä

Nyt kirjoitan poikkeuksellisesti blogiin siten, että kirjoitan ennen kuin olen lukenut kirjan, josta aion kirjoittaa...

Olen tykännyt jo monta vuotta Sergeanne Golonin Angelika-kirjoista. Olen lukenut niistä tosin vain kaksi ensimmäistä osaa, mutta ne olivat oikein mainioita. Kirjat sijoittuvat Aurinkokuninkaan ajan Ranskaan, päähenkilönä on Angelika, jonka rakkauselämän vaiheita (ja muitakin asioita) kirjoissa seurataan.

Kirjat ovat alunperin ranskalaisia (tosin kirjailija kulkee täällä nimellä Anne Golon), joten täällä ollessani päätin lukea noita sitten myös ranskaksi. ostin tänään ensimmäisen osan, ja olin hurjan tyytyväinen löydettyäni sen. Kotiin päästyäni ryhdyin selailemaan sitä, ja hämmennyin, kun sisällysluettelo oli ihan erilainen kuin muistelin. Kirja kuitenkin alkoi ihan samalla tavalla kuin suomenkielinen versio... Sama kirja siis kyseessä, mutta jotain mätää koko jutussa oli.

Siispä Wikipediaan! Ja mitä ihmettä. Sieltä selvisi muutamia outoja asioita: ensiksikin, suomenkielinen versio on lyhennetty, ja ensimmäiseen kirjaan on tungettu kaksi ensimmäistä ranskankielistä kirjaa. No, okei, ei siinä mitään. Mutta toiseksi, tämä minun ostamani olikin joku uusittu versio! Ilmeni, että kirjailija kirjoittaa koko sarjaa uusiksi, lisäillen sinne tänne uutta materiaalia...

Himputti. Jotta saisin luettua ranskaksi ne kaksi suomeksi lukemaani kirjaa, minun pitääkin lukea kahdeksan kirjaa, koska kirjailija on pidentänyt teoksia niin, että niistä riittää materiaalia vähän useampaankin kirjaan...

Kaikenlaista sitä näkee, kun käy ulkomaalaisissa kirjakaupoissa.

AMÉLIE NOTHOMB: Antéchrista

Kirjoittelen tänne vielä toisestakin Amélie Nothombin kirjasta. Antéchrista on käännetty myös suomeksi, taitaapi olla nimeltään Antikrista.

Antéchristan päähenkilöt ovat kaksi yliopistoa käyvää nuorta tyttöä, Blanche ja Christa. Minäkertojana on Blanche, jonka kautta kaikki asiat nähdään. Hän on yksinäinen tyttö, jolla ei ole ystäviä. Eräänä päivänä kaunis ja suosittu Christa hymyilee hänelle.

Blanche saa ystävän Christasta, eikä voi uskoa hyvää onneaan - Christa on sellainen ystävä, jonka hän on aina halunnut.

Vai onko? Ajan kuluessa näyttää siltä, että Christa ei ehkä olekaan niin hyvä ystävä kuin aluksi vaikutti. Sen sijaan hän on manipuloiva ja myös ilkeä tyttö, joka saa Blanchen elämän aivan sekaisin.

Tykkäsin tästä kirjasta ihan hirveästi, sillä se herätti kunnolla tunteita. En ole tätä suomeksi lukenut, mutta se voisi olla kiinnostavaa, päästä vertailemaan alkuperäistä teosta ja suomalaista käännöstä. Kirja on lyhyt, mutta siinä on sitäkin enemmän sisältöä.

AMÉLIE NOTHOMB: Une forme de vie

Tämä kirja on belgialaisen Nothombin uusin romaani, joka ilmestyi joitakin aikoja sitten. Tätä ei siis ole käännetty vielä suomeksi. Ylipäätäänkin Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi vain muutama, muistaakseni ehkä kaksi tai kolme.

Kirjan kertoja on kirjailija itse. Toinen henkilö on Melvin Mapple, amerikkalainen sotilas joka on Bagdadissa. Mapple ja Nothomb käyvät kirjeenvaihtoa, jossa Mapple kertoo kokemuksistaan Bagdadissa.

Kirja on hyvinkin mielenkiintoinen. Tämä oli ensimmäinen Nothombin kirja, jonka luin, ja jäin kyllä heti koukkuun! Olen nyt lukenut muutamia lisää, joista yritän myöskin päivittää kun vaan kerkeän.

Huomaa myöskin alempi postaus, jossa selittelen poissaoloani blogista..........

VIHDOINKIN TAKAISIN!

Huh, vihdoinkin taas täällä blogissa!

Oli pieniä ongelmia. Muutin siis Ranskaan tuossa elokuun lopussa... Viikon päästä tänne tulosta talossamme oli tulipalo, joka saatiin sammutettua ajoissa, mutta joka kuitenkin ehti tuhota viemärit ja nettipiuhat. Siksi siis näin pitkä hiljaisuus!

Yritän nyt palailla taas takaisin päivittämään. Nykyään luen lähinnä ranskaksi, mutta voisin päivitellä niistä kirjoista pieniä tekstejä suomeksi, varustettuna kirjan mahdollisella suomenkielisellä nimellä.

Huh, toivottavasti joku vielä löytää tänne...

SIDNEY SHELDON: Jos huominen tulee

Tämä kirja päätyi luettavakseni puolivahingossa, mutta hyvä niin - kannatti tosiaankin lukea!

Kirjan päähenkilö on Tracy, nuori pankkivirkailija, jonka elämä on kunnossa: hän on menossa naimisiin ja on vielä raskaanakin. Mutta sitten hänen äitinsä tekee itsemurhan, ja asiassa on jotain outoa. Tracy alkaa selvittää asiaa, mutta ei arvaa mihin joutuu - monien valitettavien syiden vuoksi hän päätyy lavastetuksi rtöstöön ja murhayritykseen, ja joutuu siksi vankilaan.

Hänet kuitenkin armahdetaan, ja hän päättää kostaa niille, jotka tuhosivat hänen - ja hänen äitinsä - elämän. Tracy ryhtyy kostajattareksi. Ja se tie viekin yllättäviin tapauksiin...

Kirja kuvaa suhteellisen lyhyttä ajanjaksoa, jossa tapahtuu valtavasti. Tavallaan tarina koostuu kahdesta osasta: a) Tracy joutuu vankilaan, selviää sieltä ja kostaa, b) mitä sitten tapahtui. Tracy oli mielestäni osin vähän pölvästi hahmo, mutta suurimmaksi osaksi ihan sympaattinen. Ja kaiken lisäksi kirjassa on sujuvaa romantiikkaakin! Täytyy myöntää, että tätä en halunnut laskea käsistäni millään. Yllätyin siis kovasti siitä, kuinka mainio tämä oli.

Tuntui tosin, että kirjassa tapahtui niin paljon, että en muista kaikkea. Pitäisköhän lukea uudestaan?

JUDE DEVERAUX: Ensimmäinen kosketus

Jude Deveraux on mielestäni ihan näppärä hömppäkirjailija, ja olenkin monista hänen kirjoistaan pitänyt tosi paljon. Tätä en kuitenkaan ole tullut lukeneeksi, kun päähenkilö on hieman varttuneemmassa iässä (eli 45, eli ei siis kovin vanha kuitenkaan) mutta nyt päädyin kuitenkin lukemaan tämän.

Kirjan päähenkilö on Eden, joka perii vanhan kartanon eräästä pikkukaupungista. Eden lähtee tutkimaan perintöään kaivatessaan jotain omaa - hänen tyttärensä on mennyt naimisiin ja on raskaana. Eden palaa juurilleen: hän vietti nuoruudestaan muutamia vuosia vanhan tädin luona, jolta on nyt siis perinyt kartanon.

Samaan aikaan muuan FBI-agentti selvittää kuumeisesti Edenin taustoja, sillä näyttää, että hänessä on jotain hämärää. Hän päätyy nuuskimaan Edenin kartanon ympäristöjä, ja toteaa samalla perijättären aika viehkoksi naisihmiseksi. Samaa mieltä on myös muuan toinen mies.

Ja kaiken lisäksi juttuun liittyy myös muutama kartanoon liittyvä sukutarina.

Hmm. Kirjasta jäi jollain tavalla tyhjä olo. Tämä oli ihan viihdyttävä, mutta ei mielestäni niin mainio kuin jotkut Deverauxin kirjat. Päähenkilön miesseikkailut vähän nimittäin ärsyttivät, ja jotenkin tässä ei päässyt niin hyvään hömppäfiilikseen kuin olisi voinut. Viihdyttävää kesälukemista, mutta ei sen enempää...

LEIF G.W. PERSSON: Ken lohikäärmeen surmaa

Ah, Perssonin ihana antisankari Evert Bäckström on kyllä omaa luokkaansa...

Niin, kirjassa seikkailee Perssonin vakiohahmo Bäckström, joka on ehkä kirjallisuushistorian ärsyttävin poliisihahmo. Hän on itserakas, ahne ja sikamainen sovinistiäijä, jonka touhut ovat niin kauheita, että niistä nauttii. Tiedän, epäloogista. Ärsyttävä, mutta loistavasti kirjoitettu hahmo.

Tässä kirjassa Bäckström ratkoo tavallista "juoppo tappaa juopon" -murhaa, mutta itse asiassa ilmeneekin, että se ei ehkä olekaan ihan niin yksinkertainen tapaus. Onneksi Bäckström on loistava poliisi (itsensä mielestä) ja hän päättääkin ratkoa jutun. Koko muu poliisikunta tuskailee Bäckströmin toilailujen takia, mutta loppujen lopuksi murhakin saadaan ratkaistua...

Kyllä, Persson on taitava dekkaristi. Hän on aika omalaatuinen kirjoittaja, mutta todella taitava. Tykkään näistä kirjoista kovin, mutta näihin ehkä pitää hieman päästä sisään ennen kuin voi todella nauttia. Mutta kannattaa kokeilla, ehdottomasti. Bäckström pitää jokaisen dekkari-ihmisen kokea...

ANNE FORTIER: Julian rakkaus

Minunkaltaiseni romantikko kiljui riemusta, kun löysi tämän kirjan. Nimikin on jo niin lupaava...

Kirja kertoo Juliasta, jonka isotäti kuolee. Täti jättää oudon perinnön: Julian kaksoissisko Janice saa talon ja kaiken muun, mutta Julialle jää vain kirjekuori, jossa on avain, passi ja kirje. Julian nimi onkin oikeasti Giulietta Tolomei, ja hän lähtee etsimään äitinsä perintöä Sienasta Italiasta.

Perintö onkin kasa vanhoja papereita, joissa kerrotaan tarinaa Giuliettasta, joka eli Sienassa 1300-luvulla. Tarina on tuttu: Shakespearen Romeo ja Julia kulkee kutakuinkin samoja ratoja.

Julia tutkii sukunsa historiaa, ja asiat kääntyvät ympäri, kun hän löytää kummallisesti samannimisiä ihmisiä kuin 1300-luvun Giuliettan elämäntarinassa.

Tämä oli aikamoisen ihana kirja. Kirja kulki kahdessa ajassa: kaksi Giuliettaa olivat päähenkilöinä, ja kirja kertoo heidän yhteenkietoutuneista kohtaloistaan. Onneksi kirjassa on myös muutama Romeo, ja se seikka tekeekin tästä hurjan romanttisen kirjan. Jännitystä tästä ei kyllä myöskään puuttunut. Kaikin puolin mainio tarina, siis.

ANNA JANSSON: Hylynryöstäjä

Piti saada Anna Janssonia lisää luettavaksi. Kioskilta ostin junamatkalle lukemisiksi tämän Hylynryöstäjän.

Maria Wernin perhesuhteet ovat muuttuneet tuosta viimeksi lukemastani kirjasta: Maria on eronnut ja hänellä on uusi suhde. Tässä kirjassa Maria joutuu pakenemaan, sillä hän on todistajana eräässä tärkeässä jutussa ja on sen vuoksi uhattuna. Maria lähtee puoliksi sattuman kautta Gotska Sandönin saarelle, jossa on meneillään energiatasapainon kurssi.

Saarella on vain kurssilaisia, ryhmä naisia. Sitten tulee myrsky, ja sähköt katkeavat. Naiset eivät pääse pois saarelta. Ja sitten löytyy ensimmäinen ruumis...

Kiinnostuin tästä kirjasta myös siksi, että olen aina tuntenut kovasti vetoa suljetun paikan murhiin! Niissä on lähes varmaa, että murhaaja löytyy keskeisten henkilöiden joukosta. Tämä on mainio esimerkki todella hyvästä suljetun paikan murhasta, tästä tulee vähän mieleen Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut.

Kirja oli siis yksinkertaisesti loistava! Paras lukemani Jansson tähän mennessä. Kirjaa oli vaikea jättää kesken, ja huomasin epäileväni järjestyksessä kaikkia henkilöitä. Loppujen lopuksi kirja kuitenkin yllätti sitten lopussa. Kannattaa lukea!

SUZANNE COLLINS: Nälkäpeli

Tämä on taas niitä kirjoja, joita katselin pitkään kirjakaupassa. Nyt sitten vihdoin ostin tämän pokkarina, sillä kyllä tämä sen verran kiinnostavalta kuulosti! Tämä on trilogian ensimmäinen osa.

Kirjojen tapahtumapaikka on Panem, joka syntyi Pohjois-Amerikan raunioista sen tuhouduttua. Panemin asukkaat nousivat kapinaan Capitoliumia, pääkaupunkia vastaan, mutta epäonnistuivat. Heidän rangaistuksekseen keksittiin Nälkäpeli, johon jokaisen vyöhykkeen on lähetettävä tyttö ja poika kilpailemaan kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta: viimeisenä hengissä oleva kilpailija voittaa.

Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Katniss, joka päätyy Nälkäpelin osanottajaksi pikkusiskonsa puolesta. Kirja kertoo Katnissin taistelusta Pelissä, hänen tunteistaan ja maailman raadollisuudesta. Tässä kirjassa on nimittäin jotain opettavaistakin, kirjan teemat ovat itse asiassa aika vakavia ja ajattelemaan pistäviä.

Tykkäsin tästä enemmän kuin odotin, siis tosi paljon! Toka osa on ilmestynyt kovakantisena, koskakohan se tulis pokkarina... Mieluimmin haluaisin heti sen kakkososankin luettavaksi, tarina nimittäin jäi tosi auki. Tämä oli todella koukuttava ja hyvin kirjoitettu kirja.

NICOLA CORNICK: Skandaalien lordi

Heh. Mitä voi odottaa tämännimiseltä kirjalta? Ehkä viihdyttävyyttä...

Kirja sijoittuu 1800-luvun alkupuolelle Lontooseen. Kirjan päähenkilö on Catherine, joka on kihloissa inhottavan miehen kanssa, koska hänen isänsä haluaa niin. Sitten Catherine törmää kuitenkin erääseen pahamaineiseen lordiin, jonka kanssa hän joutuu erinäisiin selkkauksiin, ja lisäksi tajuaa lordin olevan kohtuullisen puoleensavetävä hulttio.

Ja tietysti kaikki kääntyy parhain päin. Paha saa palkkansa ja onnellinen loppu on taattu pienten väärinymmärrysten jälkeen.

Kirjassa on kaikki historiallisen rakkausromaanin mainiot elementit: järjestetyn avioliiton ongelmat, väärään mieheen rakastuminen, väärinymmärrykset, paheet, rahanahneus, skandaalit, aviorikokset ja säädyttömyydet... Mainiota kamaa, siis! Ei mitään korkeakirjallisuutta mutta oikein viihdyttävä ja hykerryttävä kirja.

NORA ROBERTS: Heijastuksia

Heijastuksia on taas Harlequinin julkaisema romaani, joka kertoo Lindsaysta, ammattiballerinasta, joka on päätynyt opettamaan lapsia tanssissa.

Lindsay on tottunut miellyttämään kaikkia muita, mutta lopulta hän osaa pistää vastaan. Mahdollisuus jatkaa ammattitanssijana myöskin kiinnostaa ja toisaalta kauhistuttaa. Lindsay kohtaa myös kiinnostavan miehen - tietäähän sen miten siinä käy, heh.

Heijastuksia ei ole mitenkään erikoinen kirja. Juoni on aika tavanomainen (rakastuminen, epäröinti, ongelmia, ihana loppu). Mutta mielestäni teema oli kiva: en ole mitään tanssiaiheisia kirjoja lukenut, ja Roberts aika taitavasti kuvaa tanssin intohimoa ja kauneutta.

Tämä sopii siis mainiosti kesälukemisiksi ja on kyllä oikein viihdyttävä opus.

JENNIFER LEE CARRELL: Shakespearen salaisuus

Kirjalliset mysteerit kiinnostavat aina. Lisäksi minulla on nyt ollut tämä kausi, että kahdessa ajassa liikkuvat kirjat kiinnostavat. Siksi tämä oli pakko saada lukea. Kirja liikkuu suurimmaksi osaksi nykyajassa, mutta muutaman kerran lukijalle valotetaan taustoja kauempaa historiasta.

Kirjan päähenkilö on Shakespeare-asiantuntija Kate, joka on Lontoossa ohjaamassa Hamletia. Hän tapaa kollegansa, joka antaa hänelle lahjan. Sitten kollega kuolee - kammottavalla tavalla samoin kuin Hamletin isä...

Kate joutuu Shakespeare-seikkailuun, jossa pohditaan Shakespearen henkilöllisyyttä ja kadonneita näytelmiä ja lisäksi Katen perässä liikkuu murhaaja, jonka murhat oudosti muistuttavat kaikki Shakespearen näytelmistä tuttuja murhia.


Tämä oli oikein viihdyttävä kirja. Samalla tuli innostus lukea taas Shakespearen näytelmiä, pitkästä aikaa... Kirjan juoni oli taitavasti punottu, ja kirjailija oli keksinyt aika ovelia yllätyksiä ja juonenkäänteitä. Kivaa oli toki myös se, että romantiikkaakin oli sillä tavalla kivasti vähän mausteena!

ANNA JANSSON: Loputon uni

Olen lukenut muutamia Anna Janssonin kirjoja joskus aiemmin ja ne olivat ihan viihdyttäviä ruotsalaisdekkareita. Nyt sitten päätin tutustua uudelleen näihin.

Janssonin kirjoissa päähenkilö on Maria Wern, nuori naispoliisi. Tässä kirjassa hän selvittää kummallisia tapauksia, jotka kaikki liittyvät raskaana oleviin naisiin ja keinohedelmöitysklinikkaan, jossa tuntuu olevan jotain mätää. Maria selvittää tapausta, johon liittyy myös hänen eräs ystävänsä, joka on syystä tai toisesta pahassa vaarassa.

Kirjassa kerrotaan poliisintyön lisäksi myös paljon Marian yksityiselämästä aviomiehen ja kahden pienen lapsen kanssa. Siksi kirja ei ole epäluonnollisen tuntuinen - yksityiselämä on yhtä tärkeässä osassa kuin työkin.

Tämä oli kyllä aika mainio teos. Juoni oli kiinnostava ja odotin koko ajan, että milloin ne tajuaa näiden tapausten yhteyden! Näitä Janssonin kirjoja kyllä hommaan lisääkin luettavaksi.

SOFI OKSANEN: Puhdistus

Luin tämän kirjan heti silloin, kun se voitti Finlandia-palkinnon kaksi vuotta sitten. Nyt luin tämän sitten uudelleen, pitkän aikaa on tehnyt mieli palata tähän. Pidin tästä nimittäin tosi paljon.

Vanha Aliide Truu asustelee yksinään Viron maaseudulla. On 1990-luvun alku, Viro on juuri itsenäistynyt. Eräänä päivänä Aliiden pihalta löytyy maahan lyyhistynyt nuori tyttö, Zara, joka pakenee menneisyyttään ja väkivaltaista miestä.

Kirja kertoo kolme tarinaa: Aliide muistelee omaa menneisyyttään ja nuoruuttaan, vaikeaa aikaa, jolloin piti olla tarkkana sen suhteen, keitä tunsi. Zaran tarina ei ole juuri helpompi: naisiin suuntautuva julma väkivalta ja hyväksikäyttö on edelleen yhtä kamalaa kuin Aliidenkin nuoruudessa. Kolmas tarina on sitten Aliiden ja Zaran yhteinen tarina.

En tosiaan ihmettele, että tämä voitti sekä Finlandian että Runebergin. Uskomattoman koskettava teos, mukaansatempaava juoni ja myös jännitystä tästä löytyy. Kirjailija maalaa uskomattoman tarkan kuvan Viron historiasta ja vaietuista julmuuksista.

OUTI PAKKANEN: Kuolema käy jatkoilla

Bongasin tämän Pakkasen kirpputorilta kahdella eurolla. Lähti mukaan, ja luinkin sen oitis.

Kirjan keskiössä on henkilö nimeltä Laura Halonen. Hän on menestyskirjailija, jonka syntymäpäiviä kirjassa vietetään. Hänen ympärillään liikkuu monenmoista henkilöä: on ex-mies, ihastunut toimittaja, manageri... Syntymäpäiväkemujen jälkeen joukkio siirtyy jatkoille kirjailijan kotiin. Mutta seuraavana päivänä paljastuu murha.

Kirja liikkuu Pakkasen muista kirjoista tutuissa ympäristöissä Helsingissä. Kirjassa on myös Anna Laine, joka jälleen suorittaa omia tutkimuksiaan.

Tämäkin kirja oli jälleen viihdyttävä ja kiintoisa dekkari. Jälleen Pakkanen keskittyy paljolti ihmissuhteisiin ja niiden kuvaukseen: päähenkilön ympärille on kudottu kiinnostava ihmisjoukko, jossa on jälleen todellisia persoonallisuuksiakin.

Jokaisen Pakkasen jälkeen tuntuu, että lisääkin näitä kyllä vois lukea!

SUJATA MASSEY: Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus

Löysin tämän kirpputorilta kahdella eurolla! Minulla on melkein kaikki Rei Shimura -kirjat, tämä on yksin niistä, jotka vielä puuttuivat. Olen kyllä tämänkin lukenut, mutta siitä taitaa olla jo useampia vuosia.

Kirjan päähenkilö on tosiaan Rei Shimura, amerikkalais-japanilainen antiikinvälittäjä, joka asuu Tokiossa. Tässä kirjassa hän kohtaa ongelmia ostaessaan tansun, vanhan japanilaisen lipaston. Lipasto on kuitenkin julkea väärennös, ja ongelmaa selvittäessään Rei sotkeutuu paljon pahempiinkin ongelmiin - tansun hänelle myynyt mies löytyy kuolleena.

Tykkään näistä kirjoista tosi paljon! Tokio on kiinnostava kaupunki, enkä ole kovin paljon Japaniin sijoittuvia kirjoja lukenut. Näissä on hyvn dekkaritarinan lisäksi myös kiinnostavasti Japanin kulttuuria ja historiaa. Re Shimura on mielestäni myös erinomainen henkilöhahmo: inhimillinen ja erehtyvä.

OUTI PAKKANEN: Yöpuisto

Lisää Pakkasta! Tämän bongasin anoppikokelaan pöydältä ja pyysin lainaan.

Mikael Niemistö on juristi, toista kertaa naimisissa. Hänellä on 12-vuotias poika Rasmus, joka tosin ei ole ihan sellainen kuin Mikael toivoisi.

Eräänä päivänä Mikael tutustuu Virpi Saareen, joka on perustamassa herkkupuotia Helsinkiin. Ja sen jälkeen mikään ei ole ennallaan.

Tarinaa seurataan osittain kaikkien henkilöiden näkökulmasta, myös Rasmuksen. Hän on ehkä kirjan kiinnostavimpia henkilöitä: pieni poika on julmassa aikuisten maailmassa, ja hän näkee ja kuulee - ja ymmärtää - enemmän kuin aikuiset arvaavatkaan.

Tämä oli taas niitä kirjoja, jotka on pakko lukea yhdellä kertaa. Kirja ei ole kovin pitkä, se on helppo ja nopea lukea, ja lisäksi juoni on ihan mainio. Pakkasen vakiohenkilö Anna Laine liikkuu tässä kirjassa ihan sivuhenkilönä, vain muutaman kerran taustalla.

Mitäpä vielä sanoisin? Pakkanen ei petä!

MAEVE BINCHY: Sydämenasia

Tähän kirjaan tartuin kirjakaupan pokkarihyllystöllä - paksu, viihdyttävän näköinen opus.

Tarina sijoittuu dublinilaiselle sydänklinikalle. Epäröin ensin tätä tapahtumapaikkaa - en ole mikään sairaalajuttujen ystävä - mutta loppujen lopuksi suuri osa tapahtui jossain muualla kuin sairaalassa! Kirja kertoo hauskalla tavalla ihmisistä, jotka jotenkin ovat tekemisissä sydänklinikan kanssa: lääkärit, hoitajat, apulaiset, potilaat...

Henkilökavalkaadi on siis laaja ja monimuotoinen. Tämän kirjan juonesta on itse asiassa vaikea sanoa, sillä kirja on vähän kuin kokoelma eri ihmisten tarinoita! Ihmisten elämää seurataan vuoden ajan sydänklinikkaan liittyen, ja henkilöhahmojen elämät järjestyvät parhain päin tuon vuoden aikana.

Kirja oli mielestäni aika hauska tapaus, hauska siis sillä tavalla, että juoni ei ollut mikään tavanomainen, vaan tässä oli ikään kuin monta juonta! Eri päähenkilöt tekivät kirjasta kiinnostavan, joskin alussa tuntui tosi sekavalta, kun yhtäkkiä hypättiinkin jonkun ihan muun henkilön elämään kuin edellisessä luvussa.

Tämä oli ensimmäinen Binchyn kirja jonka olen lukenut, mutta luen varmaan lisääkin tulevaisuudessa...

DANIELLE STEEL: Myrkylliset poikamiehet

Tällaista kevyttä lukemista on vaan pakko lukea kesällä. Hömppä kuuluu kesään yhtä varmasti kuin jäätelö.

Tämä kertoo nimensä mukaisesti poikamiehistä. Päähenkilöinä on kolme erilaista miestä, jotka ovat kaikki poikamiehiä, syistä ja toisista. Tässä kirjassa he siis löytävät kaikki itselleen sopivan naisen. Kolminkertainen rakkaustarina, siis! Charlie, Adam ja Grey ovat kukin omanlaisensa hahmo, ja tarina kulkee vuorotellen heidän kolmen näkökulmasta katsottuna.

Mielestäni tämä oli oikein hyvä kirja! Paljon parempi kuin odotinkaan, todella viihdyttävä siis. Tarinaan toi kivasti elävyyttä se, että näkökulma vaihteli aina silloin tällöin. Ja luonnollisesti tämä oli oikein romanttinen, kaikkini asiaankuuluvine tapahtumineen ja väärinkäsityksineen.

Luin tämän kertaistumalta, ja tämä vakuutti minut siitä, että Steeliä kannattaa lukea - sehän on varsin näppärä kirjoittaja!

L.J. SMITH: The Vampire Diaries - The Awakening

Bongasin tämän kirjakaupasta, ja arvelin, että yksi vampyyrikirja lisää ei tee pahaa. Tästä on tehty telkkarisarjakin, joka muistini mukaan tulee Suomeenkin piakkoin.

Kirjan päähenkilö on Elena, koulunsa suosituin ja kaunein tyttö. Hän saa kenet hän haluaa - mutta on eräs, joka ei näytä kiinnostuneen hänestä. Kyseessä on vasta kaupunkiin muuttanut Stefan. He kuitenkin myöhemmin tutustuvat, ja kas kas - Stefan on vampyyri.

Samaan aikaan kaupungissa tapahtuu outoja hyökkäyksiä - ihmisten kimppuun hyökkää jokin. Ja Elena ei tiedä, että Stefanilla on veli, Damon, josta voi koitua vielä ongelmia.

Tämä oli ihan viihdyttävä, ja helppoa kieltä lukea englanniksikin. Mitään erityisen yllättävää tämä ei kyllä tarjonnut - samankaltaista kuin monet muutkin saman genren opukset. Mutta viihdyttävä tämä kyllä oli, ja aion kyllä lukea näitä lisääkin! Kakkososa odottaa jo hyllyssä, toivottavasti ehdin lukea sen ennen kun lähden vuodeksi Ranskaan kolmen viikon päästä.

SUSAN WIGGS: Kesä Pajujärvellä

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vanhaan leirikeskukseen Pajujärven rannassa. Sisustussuunnittelija Olivia Bellamylle paikka on tuttu - hän vietti lapsena kaikki kesänsä siellä kesäleireillä. Nyt hän on palannut rapistuneeseen leirikeskukseen fiksaillakseen sen kuntoon isovanhempiensa kultahääpäivää varten.

Avukseen hän saa joukon sukulaisia, mutta myös vanhan ihastuksensa Connorin, joka nyttemmin toimii remppamiehenä.

Vanhassa leirikeskuksessa on myös salaisuuksia jäljellä, ja ne väistämättä paljastuvat, kun leirikeskus herää uudestaan eloon.

Voi, tämä kirja oli jotenkin vaan tosi hyvä. Erittäin mukaansatempaava, kyllä! Paikkojen kuvaus oli mainiota, ja leirikeskus todella tuntui oikealta, ihan niin kuin itsekin olisin ollut läsnä! Kirjassa oli luonnollisesti ihanaa myös se, että se loppui ihanasti oikein ja onnellisesti.

TONY DITERLIZZI - HOLLY BLACK: Spiderwickin kronikat 1-5

Olen pitkään miettinyt, että näihin Spiderwickeihin pitäisi kanssa tutustua. Näistähän taitaa olla elokuvakin?

Tämä on siis kokoomateos viidestä kirjasta, jotka muodostavat selkeän sarjan. Kirjoissa seikkailevat kolme sisarusta, Simon, Jared ja Mallory. He muuttavat äitinsä kanssa kummalliseen vanhaan kartanoon, mutta eivät voi arvatakaan millaisiin seikkailuihin joutuvat.

Lapset löytävät kummallisen kirjan, jossa kerrotaan haltioista, peikoista ja muista ihmeellisistä olennoista. Kaikkein vähiten he osaavat arvata, kuinka totta nuo kaikki olennot ovatkaan!

Jokainen yksittäinen kirja koostuu yhdestä seikkailusta, ja loput ovat hyvin avoimia. Siksi kirjat toimivatkin parhaiten juuri tällaisena yhtenä isona kirjana, jolloin pääsee jatkamaan heti seuraavaan osaan edellisen päätyttyä.

Kirjoissa on mainio piirroskuvitus, ja aikuiselle nämä kirjat ovat tosi nopeita lukea. Mutta uskoisin, että nämä varmasti viehättävät lapsia, sillä kieli, kuvitus ja hahmot ovat varsin hauskoja.

OUTI PAKKANEN: Macbeth on kuollut

Täräytin taas yhden Pakkasen läpi. Tämä tarjoaa mainion murhatapauksen, ja bonuksena kirjan lopussa on muutama ruokaohje, jotka esiintyvät kirjassa.

Kansallisteatterin tähtinäyttelijä Arttu Jaala puuhaa omaa produktiota ollessaan virkavapaalla. Hänen vastanäyttelijänään toimii ex-vaimo Gitta. Produktio on pienimuotoinen, mutta saa valtavasti huomiota.

Ensi-iltaa ei kuitenkaan tule, koska tapahtuu murha, joka sekoittaa kuviot. Kirjassa seikkailee myös Anna Laine, joka omalta osaltaan osallistuu murhan tutkimiseen ruoanlaiton ohella.

Kyllä tämäkin taas oli mainio kirja. Oikein viihdyttävä ja yllättäväkin. Helsinki-kuvaus on hurjan viehättävää näissä Pakkasen kirjoissa, ja tuntuu kuin kirjailijalla olisi koko ajan vähän pilke silmässä - sen verran kiinnostavia hahmoja hän kyllä kirjoihinsa luo.

WARIS DIRIE - CATHLEEN MILLER: Aavikon kukka

Katselin tätä kirjaa pitkään pokkarihyllyissa kirjakaupassa, ja nyt vihdoin sitten ostin sen. Ja luin yhteen menoon!

Kirja kertoo tositarinan somalialaisesta Warisista, paimentolaistytöstä, joka pakeni kodistaan, ettei joutuisi naimisiin vanhan miehen kanssa. Monien vaiheiden jälkeen hän päätyy Lontooseen kotiavustajaksi, ja sieltä hän päätyi huippumalliksi muotikaupunkeihin.

Waris kertoo kirjassaan lapsuudestaan Somaliassa ja perinteistä siellä, mm. kammottavasta tyttöjen ympärileikkausseremoniasta, joka oikeasti kuulostaa sanoinkuvaamattoman hirveältä. Mallinurastaan hän myös kirjoittaa jotenkin hyvin todentuntuisesti - tuntuu kuin pääsisi mukaan tarinaan.

Kirja oli todella mukaansatempaava! Afrikkaan sijoittuvat kirjat useinkin kiinnostavat minua, eikä tämä ollut poikkeus. Tämä oli viihdyttävä, kammottava, ihana, naurattava ja itkettävä tositarina.

ANGELA SOMMER-BODENBURG: Pikku vampyyri matkalla

Nyt luin sitten tämän toisenkin kokoomateoksen Pikku vampyyreista. Tässä on kolmas ja neljäs osa tuosta sarjasta.

Pikku vampyyri matkustaa kertoo siitä, kuinka Anton ja Rydiger matkaavat junassa! Anton on perheineen lähdössä maalle lomalle, ja niinpä Rydiger lähtee myös. Hänen arkkunsa on kuitenkin vietävä ensin maalle - junalla...

Pikku vampyyri maalla kertoo sitten lomaviikosta maatilalla. Kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan, ja Rydigerkään ei sopeudu ihan hetkessä maatilalle.

Nämä kirjat ovat edelleen yhtä mainioita kuin kaksi ekaakin osaa. Voi, kunpa Otava julkaisisi lisää näitä tuplakirjoja! Minä ainakin hankkisin nämä kaikki, ja joskus tulevaisuudessa omat mahdolliset muksuni saisivat myöskin nauttia näistä...

ANGELA SOMMER-BODENBURG: Ystäväni pikku vampyyri

Voi että!! Nyt löytyi kirjakaupasta sellainen aarre, että voi että!! Heh. Lastenosastolta bongasin siis yhden lapsuuteni suosikeista uusina painoksina: Pikku vampyyri -sarjan neljä ensimmäistä osaa oli ilmestynyt tuplakirjoina, ja tässä kirjassa on siis kaksi ekaa osaa tuosta sarjasta.

Ensimmäisessä osassa, Pikku vampyyrissä, Anton-poika tutustuu kahteen vampyyriin, Rydigeriin ja Annaan. Nämä ovat kuitenkin semmoisia kilttejä vampyyrejä, jotka ystävystyvät Antonin kanssa. Toinen osa on Pikku vampyyri muuttaa, jossa Rydiger päätyy muuttamaan Antonin perheen kellarikomeroon - josta tietysti seuraa Antonille ongelmia.

Luin tosiaan koko Pikku vampyyri -sarjan muksuna varmaan useamman kymmenen kertaa. Tykkäsin näistä ihan tolkuttomasti, ja koska olivat nopeita lukea jo silloin, yhdessä kesäpäivässä saattoi upota montakin kirjaa. Nyt nämä tietysti ovat eri tuntuisia lukea kuin viisitoista vuotta sitten, mutta jotain näissä silti yhä on. Kyllä näitä nimittäin edelleenkin lukee mielellään, eikä ainoastaan nostalgiasyistä! Nämä ovat aivan mainiota lastenkirjallisuutta.

OUTI PAKKANEN: Muistivirhe

Taisin innostua näistä Pakkasista nyt enemmänkin! Piti ravata kirjakauppaan hankkimaan lisää Pakkasta. (Säätilojenkin puolesta pakkanen kelpaisi, heh, on niin kuuma...)

Muistivirheen pääosissa on kaksi naista. He ovat identtiset siskokset Meri ja Tuuli. He näyttävät samalta, mutta ovat aivan erilaiset kaikin muin puolin. Yllättäen toinen heistä katoaa - mutta miksi? Jostain pitäisi löytyä vastaus. Lisäksi näyttää siltä, että asioita voi muistaa hyvinkin eri tavoin, ja kysymys voi toisinaan olla myös muistivirheestä... Kirjassa esiintyy myös graafikko Anna Laine.

Kyllä näissä Pakkasissa nyt jokin vaan minua vetää! Tuntuu siltä, että lisääkin voisin mielelläni lukea. Tämä kirjakin oli oikeastaan enemmän sellainen ihmissuhdedraama dekkarimausteella, kuin varsinainen jännityskirja. Ehkä jonkinlainen arvoituskirja tämä kyllä oli - ja kiinnostus säilyi loppuun asti! Pakkanen osaa säilyttää lukijan kiinnostuksen tehokkaasti, ja jotenkin tässä kirjassa oli erityisen kutkuttava idea ja juoni.

JANE GREEN: Anoppiahdistus

Anoppiahdistuksen minäkertoja on Ellie, joka on löytänyt suuren rakkautensa Danin. Puoliorpo Ellie nauttii siitä, että Danilla on suuri perhe ja välittävä äiti, joka on kiinnostunut heidän asioistaan. Kun Ellie ja Dan alkavat suunnitella häitä, jokin alkaa mennä pieleen: anoppi alkaa toden teolla ahdistaa!

Ellie ei saa suunnitella omia häitään, ja viimeistään kaikki repeää karmeaksi, kun ilmenee että vauvakin on tulossa. Anoppi yltyy mahdottomaksi.

Kirja on toisaalta hauska, toisaalta ärsyttävä. On hauska lukea kahjosta anopista, joka käyttäytyy aivan tolkuttomalla tavalla (onneksi oma anoppikokelaani on ihana ihminen!). Toisaalta ärsyttää, kun Ellie ei tunnu pääsevän niskan päälle, vaan alistuu. Mutta loppua kohden juoni tiivistyy yllättävällä tavalla - alussa ei tosiaankaan olisi voinut arvata, mitä kaikkea kirjassa tapahtuu...

Janegreenmäistä hömppää, siis. Soveltuu kesälukemiseksi riippukeinuun ja parvekkeelle, jäätelön kaveriksi...

GIL MCNEIL: Oman elämänsä puikoissa

Jo on vasta leskeksi jäänyt nainen, joka muuttaa kahden pienen poikansa kanssa pieneen Broadgaten kaupunkiin suunnitelmanaan alkaa hoitaa isoäitinsä vanhaa lankakauppaa.

Hiljaksiin Jon elämä asettuu uusille urille: asiaa auttavat iloinen neuleryhmä, uudet ystävät ja pienen kaupungin vilkas elämä.

Kirja kuvaa Jon elämää minäkertojamuodossa, vuoden ajan. Kirjaa on helppo seurata - henkilöt ovat elävän tuntuisia ja inhimillisiä, ja mukaan on päässyt myös muutama todellinen Persoona, jotka värittävät tarinaa oikein hauskasti.

Kirjan keskiönä on lankakauppa, sillä tavalla kivasti: asiat liittyvät lankakauppaan ja neulomiseen, mutta sillä tavalla luontevasti, että muitakin asioita käsitellään.

Tykkäsin kirjasta kovasti! Tarinassa on sellaista lempeää virnuilua ja sanoilla leikkimistä, että sitä oli ilo lukea.

KATHERINE NEVILLE: Kahdeksan

Tätä kirjaa tiirailin pitkään kirjakaupan hyllyillä, ja sitten tässä taannoin ostin sen vihdoin. Kirja asettuu mielestäni aika lailla samaan kategoriaan Kate Mossen kanssa: kahdessa ajassa kulkeva jännitys/fantasia/romantiikka -tyyppinen kirja.

Kirjan päähenkilö 1970-luvun maailmassa on katherine, joka on tietokone-ekspertti. Hänen työnsä vie hänet Algeriaan, josta hänen ystävänsä tuntema antiikkikauppias pyytää häntä etsimään vanhan shakkipelin nappuloita.

1700-luvun lopulla Ranskassa seikkailee nunna Mireille, joka saa pelottavan tehtävän: hän joutuu tekemisiin salaperäisen Montglanen shakkipelin kanssa. Peli antaa hallitsijalleen ihmeellisiä voimia, ja siksi peliä havittelevatkin monet hyvää tai pahaa tahtovat ihmiset.

Kirjasta jäi erityisesti mieleeni se, kuinka kirjailija oli onnistunut näppärästi ymppäämään teokseensa hirmuisen määrän historiallisia henkilöitä - ja taitavasti! Napoleon, Katariina Suuri ja Voltaire heiluvat kaikki sulassa sovussa tämän kirjan juonessa. Kirjaa lukiessaan ei todellakaan voinut arvata, minne kaikki lopulta johtaakaan...

ANNA GODBERSEN: Erheitä

Anna Godbersenin ihananihana, materiaa täynnä oleva hömppäsarja jatkuu! Olin ihan täpinöissäni kun löysin tämän uusimman osan kirjakaupasta. Nyt sitten ahmaisin sen yhdellä kertaa.

Kirja jatkaa edellisistä osista (Huumaa ja Juoruja) tuttujen Hollandin neitien tarinaa. Dianan ja Elizabethin elämä ei vain tunnu asettuvan uomiinsa - rakkauselämässä he molemmat kohtaavat lähinnä vastoinkäymisiä. Tässä kirjassa Hollandit ja muutamia heidän tuttaviaan matkustavat rantalomalle Floridaan. Myös Carolina Broadin elämänvaiheita seurataan tarkkaan.

Tämä kirja tarjoaa jälleen sitä samaa ihanaa vaaleanpunaista huttua kuin edellisetkin osat. Juonikuviot ovat yhtä kekseliäitä ja uskomattomia kuin edellisissäkin osissa, ja tälläkin kertaa kirja päättyy siten, että seuraava osa voisi kyllä pian ilmestyä suomeksi - tai sitten se on luettava englanniksi!

OUTI PAKKANEN: Ruohonleikkaaja

Olen näitä Outi Pakkasen dekkareita aina silloin tällöin lukenut, ja ne ovat ihan viihdyttäviä. Nyt luin tämän Ruohonleikkaajan, jossa muuten ei seikkaile Pakkasen vakiohahmo Anna Laine.

Tapahtumat sijoittuvat erääseen helsinkiläiseen kerrostaloon. Merja Itälän mies on kuollut, ja eräänä aamuna Merja huomaa lehdessä kuolinilmoituksen omasta miehestään, allekirjoituksena "Rakkaasi". Tästä lähtee liikkeelle kummallinen tapahtumien sarja, johon linkittyvät näennäisen satunnaiset ihmiset ja vanhat tapahtumat.

Tästä kirjasta on kyllä pakko sanoa, että oli muuten tosi hyvä! Kirja vetäisi heti alusta alkaen minut mukaansa. Kirja oli myös nopea lukea. Näistä Outi Pakkasen kirjoista voisi sanoa, että ne ovat sellaista leppoisaa viihdejännitystä. Ehdotonta kesälukemistoa - tekisi mieli laukata kirjakauppaan hankkimaan muutama Pakkanen lisää.

RAYMOND KHOURY: Viimeinen temppeliherra

Tämän kirjan luin joskus aikaa sitten, joten muistikuvani ovat itse asiassa saattaneet vähän hapertua... Mutta kirjoitan sen mitä muistan!

Kirja liikkuu kahdessa ajassa: nykypäivän New Yorkissa ja 1200-luvun lopun Jerusalemissa. Mennyt aika toimii lähinnä taustoituksena nykyajan tapahtumille.

Metropolitan-museossa on Vatikaanin aarteista kertova näyttely, jossa on vieraana myös Tess Chaykin. Äkkiä museossa tapahtuu outoja - neljä temppeliherraksi pukeutunutta miestä ratsastaa museosaliin ja aiheuttaa kaaosta.

Tess kiinnostuu asiasta, ja alkaa tutkia asiaa saaden avukseen FBI:n agentin Sean Reillyn. Yhdessä he tutkivat asiaa, joka muuttuu varsin mielikuvitukselliseksi.

Hm, kirjasta on vaikea kirjoittaa. Oikeastaan päällimmäisin tunne oli ärsytys, nyt jälkeenpäin ajatellen! Kirjassa oli monta hyvää puolta, se oli ihan viihdyttävä ja kekseliäs, mutta jollain tavalla minulle jäi tunne, että se yritti ihan liikaa. Vaikutti siltä, että kirjailija olisi pyrkinyt danbrownmaiseen skandaalihässäköintiin mm. uskonnollisilla teemoilla, ja jollain tavalla päätyi vain ärsyttämään minua. Mutta joo, tulipa tämäkin luettua, ihan viihdyttävä opus kuitenkin.