TOREY HAYDEN: Lapsi muiden joukossa

Näinhän tässä kävi, että heti edellisen Haydenin perään oli aloitettava seuraava! Tämä on uusin Haydenin kirjoista, ja minua mietityttääkin, onko kirjoja lisää (pitääpä googlata).

Tämä kirja on siitä erikoinen, että keskiössä onkin lasten sijasta eräs aikuinen! Samalla kun Hayden opettaa jälleen yhtä ongelmallisten lasten luokkaa, hän ikään kuin vahingossa alkaa auttaa myös erään lapsen äitiä, jolla on ongelmia enemmän kuin tarpeeksi.

Jälleen kerran Hayden kuvaa lapsia ja koulun tapahtumia lämmöllä. Hän ei myöskään epäröi kirjoittaa omista epäonnistumisistaan. Siksi kirjat varmasti tuntuvatkin niin aidoilta.

Tästä pidin jotenkin ehkä poikkeuksellisenkin paljon, vaikka kaikki Haydenin kirjat ovat hyviä. Jotenkin ongelmat muuttuivat käsinkosketeltavammiksi, kun aikuinen tarvitsi apua. Lisäksi kirjasta tulee hyvä olo, kun joskus sattuu onnellisiakin tapauksia vaikeassa arjessa.

En tiedä mitä teen, jos Haydenilta ei ilmesty enempää kirjoja! Kaksi minulla on vielä lukematta, mutta odottavat tosin vuoroaan kirjahyllyssä...

Joka tapauksessa: jotain näin aitoa ja koskettavaa on ihana lukea kaiken fiktion joukossa. Näille kirjoille on paikkansa.

TOREY HAYDEN: Nukkelapsi

Torey Haydenien lukeminen jatkuu! Nyt luin siis Nukkelapsen, joka jatkaa Haydenin lapsipsykologisten teosten linjaa.

Kirja on jälleen tositarina siitä, millaisiin lapsiin Hayden on työnsä puitteissa törmännyt. Tällä kertaa keskiössä on Venus, pieni tyttö, joka ei reagoi mihinkään mitenkään - paitsi ärsytykseen hän vastaa hurjalla aggressiolla. Kirjassa kerrotaan myös muista tapauksista, jotka olivat Venuksen kanssa samaan aikaan Haydenin luokalla.

Tykkäsin tästäkin kirjasta, niin kuin muistakin Haydeneista. Kirjailijan kirjoitustavassa on jotain, joka imee väistämättä mukaansa: tätäkin oli taas vaikea lopettaa kesken, ja ahmaisin sen yhdessä illassa.

Haydenin tarkka kuvaus ympäristöstä ja ihmisistä on todella taitavaa. Ihmiset ovat todellisia ja tuntuvat siltä! Se näissä kirjoissa on niin hurjaa, että ne ovat tositapahtumiin perustuvia. Lisäksi minua viehättää suuresti se, että kirjojensa lopussa Hayden kertoo lyhyesti oppilaiden myöhemmistä vaiheista.

TOREY HAYDEN: Hiljaisuuden lapset

Jälleen uusi Hayden luettuna! Bongasin kirjakaupasta taas uuden pokkarin, ja keräsin sen mukaani.

 Tässä kirjassa Hayden on klinikalla terapeuttina, eli ei toimi opetustyössä kuten monessa muussa kirjassaan. Hänellä on kolme potilasta, joihin kirja erityisesti keskittyy: Cassandra, hyväksikäytetty tyttö, joka käyttäytyy aggressiivisesti ja manipuloivasti; pikku Drake-poika, joka ei kykene puhumaan lainkaan, vaikka haluaa kommunikoida, sekä ikääntynyt Gerda, joka kärsii halvauksen jälkeisestä masennuksesta.

Jälleen kerran Hayden kertoo elävästi kokemuksistaan työssä lasten kanssa. Jotenkin pidin tästä kirjasta poikkeuksellisen paljon. Erityisesti pienen Draken tapaus oli jotenkin hurjan liikuttava.

Lisää Haydeneita minulle, kiitos!

TOREY HAYDEN: Toisten lapset

Haydenit on kyllä koukuttavia! Opiskelen itse opettajaksi, joten on myös tietyllä tapaa ammatillisesti kiinnostavaa lukea Haydenin kertomuksia opetustyöstä erityisten lasten kanssa.

Kirja on hyvin samantyyppinen kuin Haydenin muutkin kirjat, Hayden toimii opettajana. Hänen luokallaan on neljä lasta - kaikki erilaisia. On pieni autistinen poika, joka elää omassa todellisuudessaan, raskaana oleva 12-vuotias tyttö, aggressiivinen poika ja aivovammaiseksi pahoinpidelty pikkutyttö.

Hayden kirjoittaa jälleen todella koskettavasti ja kauniisti. Tarinoissa on paljon surullista, mutta toisaalta niissä on aina myös toivoa. Tykkään näistä kirjoista kovin. Ne ovat kaikki samantyyppisiä, mutta kaikissa kuitenkin kerrotaan eri lapsista, eri kohtaloista. Siksi niissä on kaikissa jotain uutta.

http://www.bookplus.fi/media-dynamic/images/product/00/04/23/06/17/1/hayden-torey-toisten-lapset.jpg

TOREY HAYDEN: Häkkipoika

Olen kyllä innostunut näitä Haydenin kirjoja lukemaan! Nyt sain käsiini Häkkipojan, joka kertoo teini-ikäisestä pojasta, jolla on taipumus piiloutua pöytien ja tuolien muodostamaan häkkiin, jonka hän itselleen kaikkialla rakentaa. Lisäksi hän ei ole puhunut kahdeksaan vuoteen.

Hayden kertoo taas elävän tuntuisesti ja lempeästi lapsista ja näiden ongelmista - mutta myös vastoinkäymisistä hoitotyössä. Häkkipojankin tarina on järkyttävä, mutta toisaalta hurjan lohdullinen. Kauheista lähtökohdista peräisin olevasta traumaattisesta pojasta kasvaa kuitenkin ihminen, joka voi onnistua elämässään.

Kuva

TOREY HAYDEN: Aavetyttö

Tiikerin lapsesta innostuneena nappasin käteeni Aavetytön. Kirja on perusidealtaan hyvin samankaltainen kuin Tiikerin lapsi. Kirja on tositarina, joka kertoo kirjailijan kokemuksista erityisopettajana.

Aavetyttö on pieni Jadie, joka ei puhu. Ja kun hän alkaa puhua, opettaja saa kuulla niin kammottavia asioita, ettei tiedä voiko niitä edes uskoa todeksi. Kirjassa kerrotaan Jadien tarina, joka onneksi päättyy hyvin.

Pidän Haydenin kirjoista. Tämäkin oli hyvin koukuttava. Edelleen pitää saada niitä lisää luettavaksi ja oman kirjahyllyn täytteeksi!

Kuva

TOREY HAYDEN: Tiikerin lapsi

Olen jo pitkään suunnitellut lukea tämän jo klassikoksi muodostuneen tarinan. Kirja kertoo käsittääkseni tositarinan pienestä Sheila-tytöstä, jota maailma on kohdellut aivan liian kaltoin.

Torey Hayden on erityisopettajana, ja hän saa luokalleen kuusivuotiaan, pahoista traumoista kärsivän Sheilan, joka ei puhu, ei itke, ei naura. Hän vain riehuu ja on äärimmäisen tuhoisa niin halutessaan. Hitaasti kuitekin Sheila alkaa luottaa opettajaansa, ja heidän välisensä suhde kestää aikuisuuteen asti.

Kirja koostuu alunperin kahtena erillisenä teoksena ilmestyneestä tarinasta. Kirja on hurjan koskettava ja hyvin kirjoitettu. Siksi se on pakko saada lukea nopeasti loppuun. Haluan myös lukea muitakin Haydenin kirjoja, joita onkin jo ilmestynyt iso pino.

Kuva