CECELIA AHERN: Mitä huominen tuo tullessaan

Ensiksi pitää huokaista, että oi, miten hyvä kirja tämä oli!

Olen tainnut lukea kaikki Ahernin aiemmat kirjat, ja tykkään niistä kyllä yleensä kovin. Siksi tartuin mieluusti tähän Ahernin uusimpaan opukseen, jolla on muuten tosi söpö kansikuvakin!

Kirja kertoo Tamarasta, 16-vuotiaasta tytöstä, joka on aina saanut kaiken haluamansa. Hänen vanhempansa ovat rikkaita ja menestyviä. Kunnes perheen isä tappaa itsensä, jättää jälkeensä valtavat velat, perhe menettää kotinsa ja omaisuutensa ja Tamaran äiti muuttuu omituiseksi.

Tamara joutuu äitinsä kanssa muuttamaan maalle enonsa luokse. Eno ja tämän vaimo ovat Tamaran mielestä aika pälliä porukkaa, ja hän ei yhtään viihdy maalla. Mutta sitten tapahtuu jotain outoa: Tamara löytää kirjastoautosta omituisen kirjan, jossa on tyhjät sivut. Ja yllättävintä on se, ettei kirja kohta olekaan tyhjä, vaikkei kukaan ole siihen mitään edes kirjoittanut. Ja teksti on Tamaran käsialaa ja kertoo seuraavasta päivästä...

Tämä oli oikein tosi hyvä kirja! Tuntuu niin kuin Ahern parantaisi joka kerta! Tämä kirja sai minut hymyilemään, huokailemaan, nauramaan, suremaan, järkyttymään ja jännittymään. Mitä muuta voisi toivoa?

KATE JACOBS: Lankakaupan talvi

Tässä on nyt toistaiseksi viimeinen osa näistä Lankakauppa-kirjoista.

Tämä kirja jatkaa edelleenkin kahden edellisen teoksen tarinaa. Kirjassa seurataan Dakotan ja muidenkin neulekerholaisten  elämää. Tässä kirjassa on talviaika, kuten nimikin kertoo. Kirjassa vietetään joulua ja hanukkaa (näissä kirjoissa on juutalaisia hahmoja aika paljon!).

Kirja oli ihan mukavaa luettavaa. MInusta on kuitenkin harmi, että itse lankakauppa, joka ekan kirjan keskiössä oli, ei ole näissä kahdessa jälkimmäisessä ollut ollenkaan niin keskeisessä roolissa. Tietenkin tässäkin kirjassa neulotaan, mutta enemmänkin nämä kaksi jälkimmäistä kirjaa ovat siirtyneet tarkkailemaan päähenkilöiden muuta elämää ja neulekerho on vain sivujuttu.

Eipä siinä, olihan tämäkin oikein viihdyttävä ja kivasti kirjoitettu teos. Toivon kyllä, että kirjailija jatkaisi vielä tarinaa. Joskaan en ole ihan varma, mihin nämä kirjat oikein mahtaisivat johtaa loppujen lopuksi, ettei tarina alkaisi toistaa itseään...

KATE JACOBS: Lankakaupan tyttö

Luin nyt tämän jatko-osan Pienelle lankakaupalle. Olen nyt tosiaan ihan neuleiden maailmassa - olen itse tikuttanut tässä yhden neuletakin ja sukkiakin on tulollaan. Siksi nämä kirjat on hauskaa välilukemista...

Tosiaankin, tässä kirjassa jatkuu ekasta osasta tuttujen henkilöiden elämän seuranta. Ensimmäisen kirjan lopusta on kulunut viisi vuotta, ja ihmiset ovat jatkaneet elämäänsä traagisten tapahtumien jälkeen. Dakota on nyt täysi-ikäinen, omaa suuntaansa etsivä ja välillä hukassakin oleva nuori nainen. Eivätkä muidenkaan neulekerholaisten elämät ole menneet aivan niin auvoisesti kuin he ehkä toivoivat.

Mutta neuloessa on hyvä pysähtyä ja ottaa pieni tauko erkielämän pulmista. Neulekerho jatkaa toimintaansa, ja tässä kirjassa osa kerholaisista matkustaa Italiaan saakka etsimään onneaan ja tulevaisuutta.

Tykkäsin tästä kirjasta vähintään yhtä paljon kuin edellisestä. Ei nämä mitään korkeakirjallisuutta ole, mutta hirmu kivaa lukemista neuleihmisille (ja miksei muillekin). Aloitin äsken kolmannen osankin. Nämä näyttää nyt olevan hetkellisesti ainoita kirjoja, joita jaksan lukea kun olen neulonut ranteeni solmulle...

Toivottavasti epäsäännöllinen postaustahtini ei häiritse! Joskus vaan on semmoisia hetkiä, että ei vaan ehdi, niin kuin kaikki varmaan tietävät itsekin.

KATE JACOBS: Pieni lankakauppa

Tämä minun on pitänyt jo pitkään lukea, sillä kirjaan on ilmestynyt jo kaksi jatko-osaakin, jotka on myös suomennettu. Nyt sain siskoltani lainaan kaikki kolme, ja tämä ensimmäinen menikin ihan hujauksessa.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti pienestä lankakaupasta New Yorkissa. Kauppaa pitävät Walker ja tytär. Georgia Walker on 12-vuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti, sillä lapsen isä jätti heidät ennen kuin tyttö oli ehtinyt edes syntyä. Georgia hankkii toimeentulonsa pikku lankakaupallaan, sillä neuleet ovat hänelle rakas harrastus.

Kaupassa on myös alkanut kokoontua pieni neulekerho, aina perjantai-iltaisin. Siellä Georgia ja Dakota-tytär tutustuvat mitä erilaisempiin ihmisiin, joilla on kullakin omat tarinansa ja salaisuutensa kerrottavanaan ja salattavanaan. Lisäksi soppaan sekoittuu Dakotan isä, joka on ilmestynyt takaisin kuvioihin ja haluaa tavata tyttärensä.

Kirja oli oikein viihdyttävä, sillä viihderomaanihan tämä onkin. Kuitenkin neuleihmiselle tämä oli varsin ilahduttava tapaus, sillä neuleet ovat oleellisessa osassa, niitä kuvaillaan ja onpa kirjassa yksi helppo neuleohjekin.

Onneksi nuo jatko-osat on tuossa oitis aloitettavina, niiden kimppuun siis piakkoin (mutta neulon ensin yhden sukan valmiiksi).

MIRJA TERVO: Huimaavat korot

Ollaan vihdoinkin tehty muutto tänne Suomeen. Aikamoista haipakkaa onkin pitänyt! En ole juuri ehtinyt lukea, mutta eilisen ja tämän päivän aikana on jo ollut hetkisiä aikaa lukea. Kioskista ostin tämän mainion pokkarin kevyeksi lukemiseksi...

Mirja Tervo on koulutukseltaan etnologi, ja hän työskenteli yli vuoden newyorkilaisen luksustavaratalon kenkäsalongissa, jossa kengät maksoivat halvimmillaankin 500 dollaria ja josta sai kaikki uusimmat ja upeimmat Jimmy Choot, Louboutinit, Manolot ja muutkin kenkämaailman herkut.

Kirjassaan Tervo kertoo kokemuksistaan tässä epätavallisessa työpaikassa, jossa on tarkka hierarkia, asiakaspalvelujärjestys ja mitä omituisimpia asiakkaita. Tervo käsittelee kirjassaan arkipäivän kokemuksia kenkäsalongissa, mutta pohdiskelee myös luksuskenkien kulttuurista merkitystä esimerkiksi statussymbolina.

Kirja oli mielestäni huikean hyvä sekoitus huumoria, viihdettä, rikkaiden elämään kurkistamista mutta myös mainiota, virkistävää kyynisyyttä. Tykkäsin tästä kirjasta siis kovasti... Itse en omista yksiäkään luksuskenkiä, mutta ilmiö on hurjan kiinnostava. Ja okei, voisin minäkin ottaa itselleni kuuluisat punapohjaiset luksuskengät (joskaan en osaisi kävellä niillä).

Harlekiineista

Luettuani tämän tekstin nauroin vääränä pitkän aikaa, ja totesin, että eiköhän se taas ole aika lukea yksi aito Harlekiini-romaani. Enkä nyt tarkoita niitä ihan kohtuullisen laadukkaita norarobertseja ja muita vastaavia, vaan ihan aitoa harlekiiniromantiikkaa, niitä halvimpia, 150-sivuisia läpysköitä, joiden kannessa mies ja nainen syleilevät intohimoisesti.

Lampsin paikalliseen markettiin ja hetken tiirailtuani tartuin Annie West -nimisen henkilön kirjoittamaan teokseen Un prince à aimer. Tämähän suomeksi tarkoittaa kutakuinkin "rakastettava prinssi". Alkuteoksen nimi näyttää olleen Passion, Purity and The Prince, joka kertonee kaiken tarpeellisen tämän kirjan juonesta.

Ensiksi meillä on oikein kunnon playboy-prinssi, sitten toisekseen meillä on ujo, tavallinen nainen. Ja miten käykään? He rakastuvat toisiinsa palavasti muutamassa päivässä ja sitten menevät tietenkin naimisiin.

Haha, todellisuuspako kunniaan! En voi väittää, että näistä oikeasti itselleen mitään kovin paljon saisi. Itse en ehkä pystyisi kovin paljon näitä lukemaan, ainakaan peräkkäin, koska juonet ovat yleensä ihan samankaltaisia, ja onhan nämä ihan hirveän sokerisia. Itse prefeeraan kuitenkin vähän "syvällisempää" hömppää (Kinsellaa, Keyesiä jne.). Tykkään että juonessa on joskus jotain pieniä yllätyksiä, vaikka toki he saavat aina toisensa ja se on kyllä aina tiedossakin kirjaa aloittaessa.

Jännä juttu on se, että näitähän myydään ihan hirveästi, ja kyllä näitä joka kiskasta ja kaupasta saa. Ilmeisesti maailmassa on siis aika paljon todellisuuspakoa kaipaavia naisihmisiä! 

Mitä mieltä olette harlekiineista? Roskaa vai tarpeellista todellisuuspakoa?

LESLEY PEARSE: Stolen

 Vihdoinkin olen taas saanut luettua jotain! Olen viime päivinä vaan neulonut puikot suihkien, mutta nyt huivi on valmis ja olen taas tarttunut kirjoihinkin. Kaipasin jotain kevyttä, joten kirjakaupasta mukaan tarttui tämä ennestään tuntemattoman kirjailijan teos.

Tarina alkaa, kun David löytää aamulenkiltään rannalta nuoren naisen, joka on puolikuollut ja nuhjuinen. Sairaalaan päästyään ja herättyään tämä ei muista mistään mitään - hänellä on vakava muistinmenetys, joten hän ei pysty lainkaan kertomaan, miten hän joutui mereen, ja miksi hän on niin  pahassa kunnossa.

Sitten selviää vielä, että nainen on synnyttänyt vasta muutamia kuukausia sitten. Missä on vauva? Kuka nainen on?

Itse asiassa yllätyin, kuinka aikaisin naisen henkilöllisyys selvisi. Oikeastaan kirjan pääjuoni ei liitykään naisen henkilöllisyyteen, vaan muutaman viime vuoden tapahtumiin, jotka selviävät hiljaksiin tarinan edetessä.

Tämä oli simppeli lukea, viihdyttävä, ei syvällinen. Vaikka käsiteltiin tässä myös joitain vakavampia teemoja - mutta sillä tavalla keveästi, että ei tätä miksikään muuksi kirjallisuudeksi voi sanoa kuin viihteeksi! 

KAISA IKOLA: Oikein nurin

Nyt olenkin lukenut vähän erilaisen kirjan, nimittäin Suomen ensimmäisen neuleromaanin, joka on ilmestynyt vain PDF-muodossa. Kirjan kirjoittaja on Kerällä-blogin Kaisa, jonka monet ehkä tietää mm. Hullujen luokkien kirjoittajana. Tämän kirjan saa haltuunsa niinkin yksinkertaisesti kuin tekemällä hyvän työn ja sitten pyytämällä Kaisalta tämän kirjan (täältä löytyy ohjeet!). Minä sain tämän kiertoreittiä siskoltani, mutta tein toki myös hyvän työni!

Kirja kertoo Annista, joka elää onnellisesti miehensä kanssa. Vai kuinka onnellisesti sittenkään - kaikki kyllä päällisin puolin näyttää kivalta ja idylliseltä, mutta Annin elämästä kuitenkin puuttuu jotain. Mies on aina töissä ja Anni itse istuu kotona odottamassa miestä.

Anni päätyy sotkeutumaan lankojen ja neuleiden maailmaan, ja sieltä löytyykin yllättävä pelastus, jotain omaa, täytettä ikävälle elämälle, sosiaalisia suhteita, käsillätekemistä!

Minähän olen käsityöihmisiä, rakastan neulomista. Tykkään lankojen pehmeästä tunnusta, puikkojen kopinasta (käytän bambupuikkoja joten ne eivät kilise!) ja neulomisen rauhoittavasta tunteesta. Täällä Ranskassa ollessani homma on kuitenkin jäänyt, kun oma neuleyhteisöni on tietysti Suomessa. Mutta luettuani tämän kirjan (yhdeltä istumalta) kaivoin laatikosta pitkään kesken olleen huivini, jota ryhdyin saman tien jatkamaan. Niin että jos täällä tulee hetkeksi hiljaista, se johtuu siitä ettei minulla ole aikaa lukea... ;)

GUILLAUME MUSSO: Seras-tu là?

Jatkoinkin suoraan seuraavaan Musson kirjaan. Tämä ei yllättänyt - oli juuri sitä mitä odotinkin, hyvällä tavalla!

Kirjan päähenkilö on Elliott, amerikkalainen lääkäri. Nuorena hän rakasti Ilena-nimistä naista, mutta heidän ollessaan kolmekymppisiä Ilena kuoli ja Elliott jäi yksin. Nyt Elliott on kuusikymmentä ja sairas. Hänen ainoa toiveensa on nähdä Ilena vielä kerran, mutta se on mahdotonta.

Vai onko? Mitä jos elämä tarjoaisi uuden mahdollisuuden, tilanteen muuttaa oma historiansa? Millaisia ratkaisuja silloin voisi tehdä? Ja ennen kaikkea - miten osata toimia niin, että kaikki muuttuisi paremmaksi?

Kirja leikittelee aikamatkustuksen teemoilla. Elliott saa tilaisuuden palata menneeseensä, tapaamaan itseään kolmekymmentä vuotta sitten. Mutta historiaa ei ole helppo muuttaa parempaan suuntaan, vaan pitää tehdä uhrauksia.

Tämä vetäisi minut mukaansa, ja luinkin tämän ihan hetkessä. Harmi ettei kotona ole valmiina enempää Musson kirjoja... 

GUILLAUME MUSSO: Que serais-je sans toi?

 Guillaume Mussosta on vaarassa tulla yksi viihdekirjailijasuosikeistani! Tämä oli tosin vasta toinen hänen kirjansa, jonka luin. Mutta molemmat lukemani ovat olleet oikein kelpo opuksia, eivät ehkä mitään älyllisiä teoksia, mutta niissä on mielestäni mukavia juonenpiirteitä ja sellaisia viehättäviä oivalluksia.

Tämä kirja kertoo Martinista, ranskalaisesta miehestä, sekä Gabriellesta, amerikkalaisesta naisesta. He tutustuivat nuorina, mutta heidän tiensä johtivat erilleen jo lyhyen ajan päästä, sattumien oikusta. Gabrielle on yksin elämässään - hänellä ei ole ketään läheistä. Kiinnostavaa on se, että Martinista on tullut poliisi, kun taas Gabriellen isä on mestarivaras, jota Martin yrittää tarmokkaasti saada kiinni. Kun Gabrielle ei voi valita heistä vain toista, alkaa monimutkainen tapahtumien ketju, joka muuttaa heidän kaikkien elämän.

Tämä oli oikein kiva kirja! Mussot eivät ole liian vaikeita lukea ranskaksi, vaan päinvastoin tosi helppoa kieltä ja sanastokaan ei ole vaikeaa. Näistä tulee hyvä mieli, tykkään kovasti. Minun on varmaan hamstrattava kaikki Musson kirjat ennen Suomeen paluuta.

(Blogger muuten kenkkuaa ihan hirveästi, tekstin asettelu on melkein mahdotonta, argh!)

SOPHIE KINSELLA: Accro su shopping attend un bébé

Ja nythän on kyseessä tietenkin Himoshoppaaja-kirja, se jossa Becky on raskaana. Multa jäi välistä lukematta edellinen osa, jossa Beckyn sisko putkahtaa kuviohin. Täytyy varmaan lukea se nurinkurisesti seuraavaksi...

Tosiaan, ihana shoppaajaystävämme Becky on raskaana! Oi mitä mahdollisuuksia se tarjoaakaan, näin ostoskelun näkökulmasta tietenkin. Voi ostaa somia pikku vaatteita, sisustaa lastenhuonetta, hankkia lastenvaunut (tai muutamatkin jos sille päälle sattuu)...

Kaikki menee hyvin, kunnes Becky päätyy julkkisten suosimalle gynekologille. Nainen vaikuttaa ensin oikein mukavalta, mutta sitten ilmenee että hän on Beckyn miehen Luken entinen tyttöystävä! Ja kaiken lisäksi Luke tuntuu ilahtuvan vanhan tuttavan tapaamisesta. Ei ole hyvä tämä.

Kirja jatkaa herttaista ostosmaailmassa sekoilua. Eihän siitä pääse mihinkään, että Becky on välillä tosi ärsyttävä tyyppi, joka valehtelee pelastaakseen oman nahkansa, ostelee tilin tyhjäksi ja on muutenkin vähän hömelö tyyppi. Mutta toisaalta, onhan hän ihan hirveän hauska hahmo. Nämä kirjat on mainioita juuri siihen hetkeen, kun ei tee mieli ajatella mitään vakavaa, vaan kerta kaikkiaan lukea jonkun toisen pienistä probleemista, jotka kuitenkin aina päättyvät onnellisesti kirjan loppuessa.

Nämä on muuten hurjan simppeleitä luettavia ranskaksikin. Kieli on helppoa eikä mitään erikoisen vaikeaa sanastoakaan ole. Kyllä kieltä on mukava opiskella lukemalla hömppäkirjallisuutta...

GUILLAUME MUSSO: La fille de papier

Täällä on viime aikoina ollut paljon esillä kirjailija Guillaume Musso. Hän on nuori ranskalaiskirjailija, joka kirjoittaa ilmeisen suosittuja teoksia! Siispä minäkin ostin hänen kirjansa, jonka nimi tarkoittaa Paperityttöä.

Kirjan päähenkilö on kirjailija, jolla on hankala tilanne. Hän ei kerta kaikkiaan saa viimeisteltyä trilogiansa kolmatta osaa. Hänen tyttöystävänsä jätti hänet, ja sen jälkeen hän on elänyt kovin epämääräistä elämää.

Eräänä päivänä kirjailijan kotiin putkahtaa tyttö, joka väittää olevansa Billie-niminen hahmo hänen kirjasarjastaan. Koska kolmas kirja on jäänyt kesken, Billie on pudonnut kirjasta suoraan kirjailijan elämään.

Nyt kirja pitäisi saada loppuun, ettei Billie haihdu olemasta kokonaan.

Kirja oli aivan ihana! Todella suloinen tapaus, mukava ja helppo lukea, vetävä juoni ja sympaattiset henkilöt. Tykästyin tähän kirjailijaan oitis, ja aion lukea lisää hänen teoksiaan...

LAUREN WEISBERGER: Chasing Harry Winston

Kaipasin taas "vaihteeksi" jotain keveää hömppää, ja kun joku aika sitten luin Weisbergerin uusimman teoksen, niin nyt sitten tartuin tähän Harry Winstoniin. Luin tämän vajaa pari vuotta sitten suomeksi, ja nyt sitten alkuperäiskielellä.

Kirja kertoo kolmesta naisesta, ystävyksistä, jotka päättävät muuttaa elämänsä suuntaa parempaan päin. Emmy on tullut jätetyksi ja päättää parhaan parannuskeinon olevan se, että hän ryhtyy loikkimaan sänkyyn satunnaisten miesten kanssa. Adriana on ollut ennen sänkyynhyppijätyyppiä, mutta päättää nyt saada sormeensa valtavan timanttikihlasormuksen ja vakiintua. Leigh on onnellinen ihanassa parisuhteessa, kaikki on hyvin. vai onko? Ehkä Leighkin tarvitsee suunnanmuutosta...

Kirja oli viihdyttävä, ja täytti siten erinomaisesti tehtävänsä. TEkisi muuten mieli lukea Weisbergerin eka teos, Paholainen pukeutuu Pradaan tässä myöskin piakkoin, edellisestä lukukerrasta on jo tosi paljon aikaa!

SCARLETT DE SAINT-GERMAIN: Dracula en Dior

Tämän kirjan koppasin eräänä päivänä kirjakaupan hömppähyllystä metromatkalukemisiksi. Vaikutti sopivan höpöltä aivottomaan lukemiseen...

Kyseessä on siis pukeutumisopas vampyyreille ja muille ikuisille olennoille. Perinteisestihän vampyyrit ovat hiiviskelleet mustissa viitoissa ja tukka sotkussa, mutta nykyaika vaatii vampyyrejakin uudistumaan. Siispä kuvitteellinen rouva de Sait-Germain neuvoo hyviä vinkkejä, miten näyttää ikuisesti hyvältä. Todellisen kirjoittajan nimeä ei muuten kerrota missään...

Tämä kirja on hilpeä parodia, öö, ihan kaikesta mikä liittyy vampyyreihin tai pukeutumiseen. :D Ensinnäkin nimi tietenkin viittaa kirjaan Paholainen pukeutuu Pradaan, ja kirjassa on paljon viittauksia mm. True Blood- sekä Twilight-sarjoihin.

Hassua on muuten se, että tämä kirja lienee muuttunut käännöksessä aika paljon, alkuteos on kyllä Dracula in Dior (suora käännös), mutta  englanninkielisen teoksen kirjoittaja onkin nimeltään Scarlett Stoker (vrt. Dracula!). Tätä on siis ranskalaisille tyypilliseen tapaan fiksailtu enemmän ranskalaiselle yleisölle sopivaksi.

LAUREN WEISBERGER: Last Night at Chateau Marmont

Lueskelin viihdenälkäisenä tämän Weisbergerin uusimman teoksen. Weisbergerhän on tunnetuin Paholainen pukeutuu Pradaan -opuksestaan, ja tämä on hänen neljäs kirjansa.

Brooke ja Julian elävät onnellista elämäänsä New Yorkissa. Brooke tekee kiireisenä kahta työtä, ja Julian etsii onneaan muusikkona. Ja sitten onni potkaisee - Julian huomataan ja hänestä tulee tähti. 

Aluksi kaikki on ihanaa ja hienoa ja uskomatonta. Julian lentää paikasta toiseen, on lehtien palstoilla, ja Brooke hänen siivellään. Mutta julkisuus ei ole vain ihanaa - Brooke toteaa, että avioliittokaan ei välttämättä kestä ihan kaikkea.

Tykkäsin tästä kovin. Weisberger on mielestäni oikein näppärä hömppäkirjailija. Olen hänen edelliset teoksensa lukenut suomeksi, mutta voisin ehkä tutustua niihin englanniksikin. Olen todennut, että usein on itse asiassa ihan kivaakin lukea englanniksi. Siispä kaikkea ei tarvitse odottaa suomeksi, vaan kirjoihin voi mainiosti tutustua jo alkuperäiskielellä!

Tekisi mieli muuten hankkia nämä kaikki englanniksi, koska näiden ulkoasu on ihanan yhtenäinen ja näyttää ihan mahtavalta kirjahyllyssä!

Tämä ei luullakseni ole vielä ilmestynyt suomeksi. 

Kuva

ALLY O'BRIEN: Agentti

Tämä oli minulla myöskin lentomatkalukemisena matkalla takaisin Ranskaan. Koska tämä vaikutti täysin aivottomalta hömppäteokselta, tämä tuntui olevan mainio kirja juuri tähän tarkoitukseen.

Agentin päähenkilö on Tess Drake, joka on kírjallisuusagentti. Hän aikoo perustaa oman toimiston, mutta homma vaikeutuu, kun Tess joutuu epäillyksi entisen pomonsa murhasta, eikä töissäkään kaikki mene niin kuin pitää.

Juonesta ei sen enempää ole sanottavaa. Tämä oli tosiaankin viihdyttävä ja nopea lukea. Lisäksi sisälsi muuten vähän räävitöntä kieltä. Onneksi lentokoneessa vieressäni istui ranskalainen, joka ei siis ymmärtänyt, mitä luin...

Se mikä minua juuri äsken järkytti, on se, että Ally O'Brieniä ei ole olemassa. Se on salanimi, jonka takana on miespuolinen trilleristi ja naispuolinen kirjallisuusagentti. Hassua. Minua yllättää aina, jos selviää kirjailijan olevan vain salanimi...

Kuva

NORA ROBERTS: L'eclat d'une passion

Tämän kirjan nimi tarkoittaa kutakuinkin "intohimon loisto", joka on mielestäni hurjan koominen nimi! Mutta eniveis, edellisessä postauksessani mainitsemani lentokenttäjumitus sai viihdettä myös tästä Harlequinin julkaisemasta opuksesta. Ei tietoa onko julkaistu suomeksi...

kirjan päähenkilö on Jo, leijonankesyttäjä sirkuksessa. (olen muuten aina tykännyt sirkusteemoista, siinä on jotain viehättävää. Robertsilla on joku toinenkin kirja joka tapahtuu sirkuksessa.) Sirkuksen uusi omistaja on epäilyttävä äijä, jonka Jo epäilee myyvän sirkuksen heti ensi käänteessä. Tyyppi nimittäin on perinyt sirkuksen, joka on Jolle ainoa koti.

Mutta uusi omistaja ei olekaan ihan kauhea tyyppi - Jo ja Keane nimittäin taitavat vähän tykästyä toisiinsa. Tietenkin.

Tämä oli hyvin kliseistä, norarobertsmaista harlekiinikirjallisutta, mutta lunasti paikkansa viihdyttävänä, nopealukuisena hömppäkirjana.

LINDSEY KELK: I heart Paris

Olin eilen jumissa Pariisin lentokentällä kahdeksan tuntia, joten kirjoja kului muutamia siinä ajassa... Tämä olikin oikein viihdyttävää kirjallisuutta juuri siihen tilanteeseen, kun ei kaipaa mitään vakavaa, vain ajanvietettä.

Tämä kirja kertoo Angelasta, jolla käy kivasti - hänen poikaystävänsä Alex ehdottaa matkaa Pariisiin, ja lisäksi hän saa uuden jännän työkeikan, jonka hän voi hoitaa kivasti matkalla.

Mutta hitto, eihän se matka mene niin kuin piti. Angelan poikaystävän entinen tyttöystävä (tietenkin ihastuttavan näköinen ranskatar) ilmaantuu kuvioihin päättäen saada Alexin takaisin.

Mutta kuten arvata saattaa, kivasti siinä kuitenkin sitten lopulta käy. Mutta hei, tämä kirja jaksoi naurattaa ihan kunnolla, jopa lentokenttäjumituksessa... Tämä on kolmas osa Angelasta kertovaa sarjaa, epäilen että täytyy saada ne ekatkin osat luettavaksi...

CECILY VON ZIEGESAR: Gossip Girl 8 - Ma meilleure ennemie

Jälleen yksi Gossip Girl. Nyt alkaa sarjan loppu lähestyä, kolme osaa jäljellä. Vaikka näihin on kyllä kai kirjoitettu vielä jotain jatko-jatko-jatko-osiakin...

No, tässä kirjassa ystävämme saavat vihdoin lukion päästötodistukset käpäliinsä ja pääsevät kesälomille! Joillakuilla koulunloppumistilaisuus menee kivasti (Serena) ja joillain ei (Olivia-Blair). Liittyy asiaan pukeutuminen, tietysti. Täytyy muuten sanoa, että Nate on kyllä yksi iso hamppua poltteleva pönttö, ekassa kirjassa toivoin että ne päätyvät yhteen, mutta Serena on paljon parempi hahmo kuin Nate, hahah.

Viihdytti.

Kuva

CECILY VON ZIEGESAR: Gossip Girl 7 - Je suis parfaite, et alors?

Luin seiskaosan putkeen heti kutosen jälkeen...

Tämän kirjan oleellisia tapahtumia siivittävät uuden ja suositun rokkibändin jäsenet. Muuten ihanat päähenkilöt jatkavat samaa sekopäistä elämäänsä New Yorkissa.

Toisinaan on muuten vaikeuksia pysyä kärryillä siitä, kuka vehtaa kenenkin kanssa. Nämä on siis niin kuin Kauniit ja rohkeat kirjamuodossa nuorille suunnattuna...

Mutta joo, viihdyttää.

Kuva