lauantai 31. lokakuuta 2009

JUAN GOMEZ-JURADO: Kuolinkellot

Kuolinkellot on dekkari, joka sijoittuu Vatikaaniin paavinvalinnan aikoihin. kardinaaleja alkaa putoilla omituisella tavalla - joku käy murhaamassa heitä hirvittävän julmalla tavalla. Murhaajan henkilöllisyys on periaatteessa tiedossa, mutta ei sitä, miltä hän näyttää. Hän voi siis periaatteessa olla kuka tahansa.

Kirjassa murhia selvittävät nuori naispoliisi ja katolinen pappi (yllättäenkin mies, heh). Juoni tiivistyy tehokkaasti loppua kohden ja tarjoaa myös yllätyksiä.

Kirja ei tarjonnut mitään varsinaisesti uutta ja ihmeellistä, mutta hyvää ja jännää viihdykettä kylläkin. Juoni on näppärästi kudottu ja vauhdikas. Jollain tavalla tämä muistuttaa myös Dan Brownin kirjoja, ehkä teemaltaan - katolinen kirkko skandaalin kourissa.

Kuva

VIRPI HÄMEEN-ANTTILA: Sokkopeliä

En ole jostain syystä tarttunut tämän kirjailijan teoksiin aiemmin. Nyt kuitenkin bongasin tämän Sokkopelin halvalla, ostin ja luin. Ja mitäs hittoa, tämähän oli ihan tosi hyvä! Hirmu koukuttava ja kiinnostava.

Kirja kertoo vanhoista ystävyksistä, joita yhdistää lukioaikainen salaseura. kirja alkaa siitä, kun yksi heistä kuolee, ja toinen epäilee, että kuolemassa on jotain mätää. Lisäksi salaseuralaiset alkavat saada omituista postia, joka näyttäisi liittyvän vanhaan salaseuraleikkiin. ystävykset ottavat yhteyttä toisiinsa ja alkavat yhteistuumin selvittää asiaa. Juttu käy vaarallisemmaksi ja vaarallisemmaksi, ja loppuhuipennus on todellista jännityskertomusta.

Kirja on nopealukuinen, mielenkiintoinen ja siinä on omaperäinen ja kekseliäs idea. Se on pakko lukea melkein yhdellä ahmaisulla...

Kuva

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

STEPHENIE MEYER: Aamunkoi

Pidän Meyerin Houkutus-sarjasta kovasti. Olin lukenut tämänkin kirjan joskus viime syksynä jo englanniksi, mutta tokihan se piti saada myös suomeksi luettua heti sen ilmestyttyä. Varasin sen kirjakauppaan ja kaahasin heti ilmestymispäivän aamusta noutamaan sen...

Kirja kertoo siis sarjan päähenkilöiden, Bellan ja Edwardin, tarinan loppuun. Kirja on siis neljäs ja viimeinen osa sarjasta. Tätä kirjaa ei ehkä kannata lukea, ennen kuin tietää edellisten osien tapahtumat, koska kaikki liittyy niin kiinteästi menneisiin tapahtumiin. Siksi juonestakaan on vaikea kertoa kovin selvästi...

Kirja oli kuitenkin huiskea päätös sarjalle. Yllättäviä juonenkäänteitä oli kyllä ihan riittämiin... Meyerille tyypillinen kaunis kerronta on edelleenkin havaittavissa, ja siksi kirjaa onkin mukava lukea. Ja vaikka Houkutus-sarja onkin nuorille suunnattu, mielestäni sillä riittää paljon annettavaa myös aikuisille lukijoille.

JO REES: Kostajattaret

Kostajattaret on kirja, jota olen havitellut luettavaksi jo vähän aikaa. Lopulta sitten sain sen käsiini, ja kannattihan se.

Kirja kertoo kolmesta naisesta, joilla ei periaatteessa ole mitään yhteistä. Paitsi että he kaikki vihaavat samaa miestä, ja haluavat kostaa tälle... Mies on julma venäläinen miljonääri, joka on ohimennessään pilannut naisten elämät. Onneksi sitten kaikki meneekin hyvin, ja paha saa palkkansa!

Kirja on hurjan viihdyttävä opus, nopeatempoinen ja tapahtumia riittää. Todellisuuspakoiluun aivan loistava kirja! Tämä ei voisi tosiaankaan olla totta, mutta se juuri on viehätyksenä. Villit juonenkäänteet ja yllätykset tekevät kirjasta mielenkiintoisen ja omaperäisen. Ja koukuttavan!

tiistai 20. lokakuuta 2009

RAJAA ALSANEA: Riadin tytöt

Riadin tytöt on saudiarabialaisen nuoren naisen kirjoittama teos, joka kertoo neljän nuoren naisen elämästä, ilmeisesti ainakin osittain todenmukaisesti. Kirjaa on kuvailtu Saudi-Arabian Sinkkuelämäksi, mikä on itse asiassa aika hyvä kuvaus.

Kirja seuraa neljän naisen elämää kuuden vuoden ajan. Näiden naisten tärkein tavoite on päästä naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Mutta se ei ole helppoa, sillä heidän kotimaassaan on vallalla vielä niin paljon perinteitä kannattavia normeja, että avioliittoasiat usein menevät morsianten mielestä aivan vinkkaraan.

Kirja on viihdyttävä ja mielenkiintoinen kuvaus arabialaisesta kulttuurista, ja vielä erityisesti varakkaiden nuorten naisten elämästä siellä. Kirja on saanut aikaan kohua, mutta on myös ollut todella suosittu. Ja syystä!

maanantai 19. lokakuuta 2009

LISA UNGER: Kauniita valheita

Kauniita valheita on dekkari, joka kertoo Riley-nimisestä naisesta, jonka elämä muuttuu kertarysäyksellä, ja kaikki kääntyy ympäri. Hän ei voi olla enää varma mistään, mikä liittyy hänen menneisyyteensä ja perheeseensä.

Perusjuoni on oikeastaan aika klassinen: päähenkilön perhe ei olekaan sitä miltä vaikuttaa, ja Riley lähtee jäljittämään menneisyyttään apunaan uusi miesystävänsä Jake, jossa on myöskin jotain omituista.

Juoneltaan kirja ei varsinaisesti tarjoa mitään erikoista, mutta kerronta ja kuvaus on ensiluokkaista. Kirjassa viehättää ehkä eniten hyvä ympäristönkuvaus: paikat tuntuvat hyvin todellisilta, ja kirjailija kuvailee paikat tarkasti, mutta ilman puuduttavaa jorinaa.

SANDRA BROWN: Hämärän sylissä

Sandra Brown lukeutuu mielestäni samaan kategoriaan Nora Robertsin kanssa. Molemmat kirjoittavat dekkareita, joissa on kuitenkin myös romanttinen juoni itse jännitysjuonen lisäksi.

Hämärän sylissä kertoo Parisista, joka juontaa radio-ohjelmaa. Kerran hänelle tulee outo puhelu, jossa eräs mies kertoo ottaneensa vangiksi entisen tyttöystävänsä ja aikovansa tappaa hänet.

Paris alkaa tutkia tapausta poliisin apuna, ja jutussa hän kohtaa myös Deanin, miehen menneisyydestä. Koko ikävä menneisyys palaa Parisin mieleen.

Juoni tiivistyy herkullisesti loppua kohden. Sandra Brown kyllä osaa asiansa melkoisen hyvin, koska kirjaa on vaikea laskea käsistään.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

TUIJA LEHTINEN: Mallitoimisto Pandora

Tuija Lehtinen lienee yksi Suomen suosituimmista viihdekirjailijoista. Ja miksei olisi - kirjat kun ovat viihdyttäviä ja vauhdikkaita, ja niissä on myös hyvä annos huumoria.

Mallitoimisto Pandora kertoo Emmasta, joka on töissä mallitoimistossa, jota hänen äitinsä johtaa. Emman isä on varsinainen naistenmies, joka antaa kaikille vaimoilleen pienen osuuden mallitoimistosta. Siksi paikka on varsinainen sotatanner toisinaan, kun entiset vaimot ovat sotajalalla.

Kirja kertoo hauskasti mallitoimiston arjesta ja mallien toilailuista. Tietysti olennaisena osana on myös Emman rakkauselämän selvittely, joka kirjan lopussa ratkeaa oikein hyvin.

Kirja on nopeaa ja viihdyttävää luettavaa, ja henkilökuvaus on ehkä kirjan parasta antia. Lehtisen luomat henkilöt ovat nimittäin aikamoisia persoonia.

lauantai 17. lokakuuta 2009

JENNIFER WEINER: Rikoksia ja hiekkakakkuja

Olen lukenut Jennifer Weineriltä lähinnä romanttisia hömppäkirjoja (mm. Lainakengissä), joten tähän dekkaristiseen hömppäkirjaan / hömpähtävään dekkariin oli ihan pakko tarttua.

Kirja kertoo Katesta, nuoresta kotirouvasta, joka on loputtoman tylsistynyt ikävään elämäänsä luksuslähiössä. Hän ei ole kuten muut äidit, aina tiptop, vaan ihan tavallinen äiti, joka ei aina onnistu pitämään lapsia puhtaana ja kokkaamaan hienoja aterioita miehelleen.

Sitten eräs kotirouva murhataan, ja Kate ryhtyy tutkimaan asiaa. Jutussa on hyvin paljon mätää, ja Kate seurailee johtolankoja kuin paraskin Sherlock. Tutkimuksessa hänen apunaan ovat paras ystävä, mattoimperiumin perijä, sekä hänen nuoruuden ihastuksensa.

Kirja on huvittava sekoitus dekkaria ja viihdekirjallisuutta. En oikein tiedä, kumpaa lajia tämä oikeastaan enemmän edustaa. Mutta hurjan hauska soppa se kyllä on!

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

HENNING MANKELL: Hymyilevä mies

Pitkästä aikaa taas Wallander-kirja! Tämä on odotellut minua hyllyssä jo jonkin aikaa, mutta lukeminen on viivästynyt. Taisi tulla pieni Wallander-ähky minulle tuossa taannoin...

Kirja kertoo talousrikollisista. Juttu alkaa, kun eräs lakimies kuolee omituisessa onnettomuudessa, ja sen jälkeen myös hänen poikansa kuolee -hänet murhataan. Wallander on jo ollut luopumassa poliisin urasta, mutta juttu saa hänet uudestaan poliisin hommiin.

Tämä on taattua Wallander-kirjallisuutta, enpä osaa muuta sen mielikuvituksellisempaa sanoa!

EMILY GIFFIN: Rakkaus lainassa

Kuten kirjan nimestä ja ulkonäöstä voi päätellä, tämä on ihan puhdasveristä hömppää.

Kirjan perusidea on, että Rachel huomaa olevansa rakastunut kaverinsa tulevaan aviomieheen. Kaiken lisäksi myös Dex tunnustaa olevansa Racheliin rakastunut. Molemmilla on siis suuri päätös tehtävänä: mistä voi luopua, mikä on tärkeintä.

Kirja on ihan viihdyttävä, omalla tavallaan oikein mukava. Sinänsä se on hyvin tavallinen viihderomaani, mutta palvelee kyllä tarkoitusta mainiosti. Se mikä minua hämmästytti, oli se, kuinka kirjailija on onnistunut tekemään päähenkilöstä niin inhimillisen, että lukijan kaikki sympatiat ovat hänen puolellaan - vaikka hän onkin toinen nainen.

tiistai 13. lokakuuta 2009

ANGIE SAGE: Septimus Heap - Magiaa

Jälleen yksi nuorille suunnatun fantasian edustaja! Tämä ei tarjoa mitään vallankumouksellista, mutta oikein viihdyttävä se kyllä oli, ja jatko-osatkin aion kyllä lukea.

Kirja kertoo Jennasta, tavallisen velhoperheen löytämästä vauvasta, joka kymmenen vuoden päästä paljastuu kuningattaren tyttäreksi. Kirjan toinen tärkeä henkilö on nimihenkilö Septimus Heap, saman perheen poika, joka tosin katoaa kirjan ensimmäisillä sivuilla...

Sage on luonut aika viehättävän taikamaailman, asiaankuuluvine otuksineen ja vallantavoittelijoineen. Kirja oli jotenkin hyväntuulinen, niin että sitä oli mukava lukea. Tarina jäi kuitenkin sen verran kesken, että jatko-osia on saatava luettavaksi. Onneksi jo kolme osaa lisää on ilmestynyt suomeksi!

maanantai 12. lokakuuta 2009

NIGEL McCRERY: Myrkynkeittäjä

Myrkynkeittäjä on tarina, joka imaisee lukijan heti mukaansa. Se kertoo omituisesta vanhasta naisesta, joka vaihtaa jatkuvasti henkilöllisyyttä - muuttuu murhaamikseen naisiksi. Omituisia tapauksia alkaa tutkia sympaattinen englantilainen poliisimies, joka on mukavan inhimillinen henkilö.

Tarina on hyvin kerrottu. Näkökulma vuorottelee poliisissa ja murhaajanaisessa. Kirjailija on onnistunut todella hyvin luomaan todellisen oloisen sekopään...

Kirja oli tosi koukuttava ja oli luettava muutamalla täräyksellä loppuun. Juoni piti kyllä lukijan kiikissä loppuun asti. Odotan kuumeisesti, että kirjailijan muita kirjoja suomennettaisiin myös! Tästä tuli ehdottomasti yksi suosikkidekkareistani.

torstai 8. lokakuuta 2009

DEREK LANDY: Keplo Leutokalma

Tästä kirjasta kiinnostuin ensin ihan omituisen nimen takia. Sitten luin takalievetekstin, ja naks- kirja oli pakko saada lukea. Kirja kertoo siis luurankoetsivä Keplo Leutokalmasta ja hänen nuoresta apuristaan Stephaniesta, joka joutuu sotkuun mukaan, kun hänen setänsä murhataan.

Kirjassa sekoillaan oikein kunnolla - kirja vilisee omituisia ja perinteisiäkin fantasiahahmoja, tapahtumat vyöryvät eteenpäin hurjaa vauhtia ja kummallisia juonenkäänteitä ei tosiaankaan puutu.

Kirja on siis aika huvittava. Se on nuorille suunnattu, mutta perinteiseen tapaani luen mielelläni myös nuorten kirjoja. Ja tämä oli kyllä virkistävä tuttavuus nuortenkirjamaailmassa. Seuraava osa on kanssa saatava pian luettavaksi...

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

NEDJMA: Manteli

Manteli on omalla tavallaan todella poikkeuksellinen ja uraauurtava kirja. Se kertoo naisesta, joka kirjoittaa hyvin avoimesti seikkailuistaan mies- ja naisrintamalla. Ja todellakin, kirja ei kyllä peittele mitään. Itselleni oli jopa välillä vastenmielistä lukea niin suoraa puhetta ruumiillisesta rakkaudesta. Ja mikä tästä tekee sitten poikkeuksellisen?

Kirjoittaja on musliminainen. Musliminaiset eivät perinteisesti saa kirjoittaa mitään tällaista, todellakaan. Siksi kirjailija kirjoittaakin salanimellä Nedjma. Muuten hän todennäköisesti joutuisi vainon kohteeksi islamilaisissa maissa.

Jollain tasolla pidin kirjasta. Sen kirjoittaja on rohkea ja itsevarma nainen, joka uskaltaa uhmata perinnäissääntöjä ja olla avoin. Tarinassakin on jotain viehättävää. Mutta minun mielestäni tarina meni välillä jo liiankin räävittömäksi ja peittelemättömäksi. Suhtautumiseni krijaan on siis melkoisen kaksijakoinen. Mutta toisaalta, hyvä joskus lukea todella erilaista tekstiä.

tiistai 6. lokakuuta 2009

TOREY HAYDEN: Tiikerin lapsi

Olen jo pitkään suunnitellut lukea tämän jo klassikoksi muodostuneen tarinan. Kirja kertoo käsittääkseni tositarinan pienestä Sheila-tytöstä, jota maailma on kohdellut aivan liian kaltoin.

Torey Hayden on erityisopettajana, ja hän saa luokalleen kuusivuotiaan, pahoista traumoista kärsivän Sheilan, joka ei puhu, ei itke, ei naura. Hän vain riehuu ja on äärimmäisen tuhoisa niin halutessaan. Hitaasti kuitekin Sheila alkaa luottaa opettajaansa, ja heidän välisensä suhde kestää aikuisuuteen asti.

Kirja koostuu alunperin kahtena erillisenä teoksena ilmestyneestä tarinasta. Kirja on hurjan koskettava ja hyvin kirjoitettu. Siksi se on pakko saada lukea nopeasti loppuun. Haluan myös lukea muitakin Haydenin kirjoja, joita onkin jo ilmestynyt iso pino.

maanantai 5. lokakuuta 2009

MARY HOFFMAN: Stravaganza - Naamioiden kaupunki

Kirjakaupassa pitkään katselin näitä Stravaganza-kirjoja, ja kun sitten bongasin tämän ekan osan kirpputorilta, päätin että nyt on tutustuttava näihin.

Stravaganza-kirjat kertovat stravaganteista, ihmisistä jotka pystyvät siirtymään maailmojen välillä. Tämä kirja kertoo Lucienista, joka siirtyy Taliaan, maailmaan joka omituisesti muistuttaa tämän maailman Italiaa vuosisatoja sitten.

Kirja on viehättävää fantasiaa. Mitään ihmeitä se ei tarjoa, mutta on kuitenkin omalla tavallaan todella hyvä. Kirjailijalla on kyllä selkeästi hyvä mielikuvitus.

Aionkin piakkoin metsästää myös seuraavat osat, joita on ilmestynyt jo kolme suomeksikin.