MAGGIE STIEFVATER: Ballad

Kirjakauppaan oli putkahtanut tämä Stiefvaterin uusin, joka on jatko-osa Lament-kirjalle, jonka luin tuossa joskus. En oikeastaan muistanut sarjan ekasta osasta mitään, kun tätä aloitin, mutta hyvin tämän lukeminen silti lähti luistamaan. Stiefvater on näppärä kirjoittaja!

Tämän kirjan päähenkilö on James, edellisen osan Dee-tytön paras ystävä. Dee on toki myös mukana tässä kirjassa, mutta ihan selvästi sivuroolissa. James on säkkipilliä soittava, viehättävän ironinen ja huumorintajuinen tyyppi. Hän on muuten todella aito henkilöhahmo! James on aloittanut uuden koulun, johon hän nyt yrittää asettua.

Hän tapaa Nuala-tytön, joka on jotenkin outo - hänellä taitaa olla jotain tekemistä keijumaailman kanssa! Ja muistutuksena - näiden kirjojen keijut eivät ole mitään kauhean ihania hahmoja aina... Nualan ja Jamesin tiet risteävät jatkuvasti, ja he tutustuvat, vaikka James ei haluaisi olla missään tekemisissä keijujen jälkeen edellisen kesän tapahtumien jälkeen.

Tykkäsin tästä kirjasta, tämä oli kiva nopea välipala. Tämä ei ole niin hyvä kuin Väristys, mutta oikein kelpo nuortenkirja kuitenkin. Stiefvater on taitava henkilöhahmojen luoja, minusta tässä kirjassa parasta antia oli nimenomaan päähenkilön eheys ja aitous.

MAGGIE STIEFVATER: Linger

Luin nyt tämän Shiverin jatko-osan.

Tämä jatkaa Gracen ja Samin tarinaa siitä, mihin edellinen kirja jäi. Tässä kirjassa äänen saavat myös edellisestä kirjasta tuttu Isabel sekä Cole, joka on ihan uusi hahmo.

Sam on nyt siis "parantunut" ihmissusiudestaan, mutta sen sijaan Gracella alkaa olla ongelmia kummallisen kuumetaudin kanssa. Lisäksi Gracen vanhemmat eivät oikein pidä Samin ja Gracen suhteesta.

Tämä kirja ei ihan päässyt samalle tasolle Shiverin kanssa. Oli tämä silti hyvä kirja, ja varsinkin loppua kohden teki mieli lukea aina vaan nopeammin... ja okei, täytyy myöntää, että jäi niin jännään kohtaan, että odotan jo ihan hirveästi kesällä ilmestyvää viimeistä osaa!

Tämä ilmestyi suomeksikin muuten ihan äskettäin.

MAGGIE STIEFVATER: Shiver

Luettuani Stiefvaterin Lamentin teki mieli palata myös tähän Väristyksen nimellä suomennettuun ihmissusitarinaan. Ekan kerran luin tämän suomeksi (täällä), nyt luin sitten englanniksi.

Juonesta en sen enempää nyt höpöttele, kun sen olen tuonne jo yhden kerran kirjoitellut. Mutta sen sijaan voisin vielä vähän hehkuttaa: on tämä kyllä yhtä ihana edelleenkin. Nyt en kylläkään kyynelehtinyt sentään, mutta kyllä tämä tunteita herättää edelleen. Todella kaunis kirja, jota on ilo lukea.

Luin tämän suomeksi siis viime kesänä, joten osittain juoni oli jo ehtinyt unohtua. Joka tapauksessa tämä kyllä kestää monta lukemiskertaa, ja hyvä niin. Arvelen palaavani tähän kuitenkin vielä monta kertaa...

Tässä on kieltämättä jotain samoja viboja kuin Meyerin Houkutus-sarjassa. Kuitenkin tämä on erilainen kirja, samaa genreä kyllä mutta selkeästi omaleimainen. Sekä houkutuksessa että tässä tykkään kuitenkin tosi paljon kielestä, joka on kivasti eteenpäin menevää ja soljuvaa. 

Minulla on hyllyssä kakkososa myöskin englanniksi odottelemassa. Trilogian viimeinen osa ilmestyy englanniksi kesällä, sitä odotellessa siis.

Kuva

MAGGIE STIEFVATER: Lament

Pööpöilin kirjakaupan englanninkielisellä osastolla ja näin tämän. Kirjoittaja on siis ihanan Väristys-kirjan kirjoittaja, joten tämä lähti ehdottomasti mukaan.

Tämä on itsenäinen teos, joka päähenkilö on Dee, 16-vuotias harppua soittava tyttö. Eräänä päivänä hän tapaa kiinnostavan Luken, joka tuntuu haluavan Deestä jotain. Luke on hurmaava ja ihana, ja Dee on täysin hullaantunut. Mutta Lukessa on kuitenkin jotain mätää. Deelle selviää hitaasti, että Luke toimii keijukuningattaren käskystä ja haluaa mahdollisesti tappaa Deen...

Tämä eroaa suuresti ihmissusiteemasta, joka on Väristyksestä tuttu. Mutta tämäkin oli kyllä mainio opus! Ihana lukea, kieli on kaunista, ja välillä aiheutti ihan semmoisia väristyksiäkin selkäpiissä!

Mutta loppu ei tyydyttänyt minua täysin. Inhottavaa sanoa, mutta minusta tämän olisi voinut lopettaa jotenkin paremmin... Loppua lukuunottamatta tämä on kyllä melkein yhtä hyvä kuin Väristys. Tätä ei muuten ole kai vielä suomennettukaan.

Tämä joka tapauksessa aiheutti sen, että piti kipittää kirjakauppaan hankkimaan Väristys ja sen jatko-osa englanniksi... Niistä siis tulossa juttua jonkin ajan kuluttua!

Kuva

MAGGIE STIEFVATER: Väristys

Tätä kirjaa olen jo pitkään katsellut kirjakaupassa. Vihdoin ostin sen, ja kannattikin...

Kirja kertoo Gracesta, joka tarkkailee kotinsa takana metsässä eläviä susia. Erääseen hänellä on ihmeellinen yhteys, ja susi ja Grace tutustuvat, siinä määrin kuin ihminen ja villieläin voivat. Susi on kuitenkin nuori mies nimeltä Sam, joka talven tullen kylmän vaikutuksesta muuttuu sudeksi. Kesällä hän saattaa elää normaalia ihmiselämää.

Grace tunnistaa eräänä päivänä takapihalle ilmestyneen miehen omaksi sudekseen. Siitä alkaa Samin ja Gracen ihanan suloinen rakkaustarina. Mutta aikaa ei ole loputtomasti, vaan hyvinkin rajallisesti.

Ah. Siis voi että. Tämä kirja oli aivan ihana. Pidän tästä yhtä paljon kuin Houkutus-kirjasta sen luettuani. Tästä jäi samanlainen fiilis: uskomattoman suloinen rakkaustarina, jossa kaikki ei kuitenkaan voi mennä niin hyvin kuin toivoisi. Kieli on kaunista, henkilöt sympaattisia ja juoni mainiosti punottu. Tästä ei kyllä kirja paljon paremmaksi tule... Onneksi kirja on trilogian ensimmäinen osa. Seuraava ilmestyy vuoden 2011 keväällä suomeksi. Se on kuitenkin varmaan luettava jo englanniksi sitä ennen.