LIZA MARKLUND: Prime time

Kas niin, seuraava Annika Bengtzon -kirja luettu. Tämä sijoittuu aikaan Paratiisin jälkeen, ja Annikalla on perhe ja lapsia. Mutta perhe-elämä ei aina ole helppoa, varsinkaan kun siihen sotketaan työasiat ja työpaikalla tapahtuva valtataistelu.

Nyt Annika tutkii Michelle Carlssonin murhaa. Nainen oli kiistelty tv-juontaja, jota liian moni ihminen vihasi. Kuolemantapaus sattuu kartanossa, jossa kuvataan tv-ohjelmaa. Aamulla Carlsson löytyy kuolleena, ja epäillyiksi päätyy 12 kartanossa olleen ihmisen joukko. Mukana on myös Annikan ystävä Anne.

Kirja on näppärästi rakennettu suljetun paikan murha, jonka ratkaisussa Annikallakin on merkittävä rooli. En muista, milloin olisin lukenut tämän viimeksi, mutta siitä on jo aikaa. Nyt tuntuikin siltä että ihan kuin olisin lukenut tämän ekaa kertaa! Mainio nautinto, siis.

Kuva

LIZA MARKLUND: Paratiisi

Tämä on nyt sitten aikajärjestyksessä toinen Annika Bengtzon -kirjoista.

Tässä teoksessa Annikan tarina jatkuu Studio Sexin tapahtumien jälkeen. Annika on töissä Kvällspressenissä ja ryhtyy tutkimaan omituista säätiötä, Paratiisia, joka auttaa ihmisiä katoamaan maan alle - toisin sanoen ihmiset katoavat virallisista rekistereistä, vaihtavat henkilöllisyyttä ja käytännöllisesti häviävät olemasta.

Annika tapaa kirjassa Aidan, naisen, joka on sekaantunut pahasti vaaralliseen juttuun, johon liittyy useampi murha ja salakuljetusta. Lisäksi Annika löytää tulevan puolisonsa Thomasin tässä kirjassa.

Teksti on nopeaa, helppoa luettavaa, ja oikein viihdyttävää. Marklund on taitava käsittelemään yhteiskunnallisia asioita, ongelmia ja lisäksi hänen luomansa henkilöhahmot ovat todella aidon oloisia.

Sarjan lukeminen jatkuu...

Kuva

LIZA MARKLUND: Studio Sex

Liza Marklund on ehdottomasti yksi suosikkidekkaristeistani. Minulla onkin kaikki hänen Annika Bengtzon -sarjansa kirjat, ja lisäksi myös Uhatut-kirja. Kun luin jostain, että Marklundilta on tulossa uusi kirja syksyllä, ajattelin lukea koko hänen Bengtzon-sarjansa kivasti etukäteen läpi.

Kirjat ovat ilmestyneet eri järjestyksessä kuin niiden tapahtumajärjestys on. Tämä kirja ilmestyi toisena, mutta on tapahtumajärjestyksessä eka. Siksi luin tämän ensin.

Kirjassa Annika on nuori 24-vuotias toimittajakokelas Kvällspressenissä. Hän tutkii nuoren naisen murhaa: 19-vuotias Josefin löytyy kuolleena hautausmaalta. Jutun edetessä ilmenee, että tyttö oli töissä epämääräisellä klubilla. Lisäksi juttuun sekoittuu ulkomaankauppaministeri, jolla on jotain tekemistä asian kanssa. Kukaan ei vain tiedä mitä.

Annikaa syytetään jutun edetessä tietojen vääristelystä ja hän joutuu eroamaan työstään. Hän kuitenkin jatkaa tutkimuksia itsekseen, ja saa selville erinäisiä yllättäviä juttuja...

Tykkään näistä kirjoista aina vaan! Annikan persoona on jotenkin aivan loistava, hän ei ole aina mikään kiva ihminen, mutta siksi hahmo onkin niin elävän oloinen. Lisäksi Marklund kirjoittaa todella hyvin, vetävästi ja kiinnostavasti.

HENNING MANKELL: Tanssinopettajan paluu

Luin taas yhden Mankellin, joka on odotellut pitkään lukemattomana. Tämä ei kuulu Wallander-sarjaan, vaan on itsenäinen teos.

Päähenkilö on Stefan Lindman, joka on poliisi. Hän päätyy puolivanhingossa selvittämään outoa murhaa. Hänen entinen työtoverinsa on murhattu kaukana pohjoisessa, johon hän oli siirtynyt viettämään eläkepäiviään. Murhapaikalla on kammottavat verijäljet, jotka muodostavat  tangon askelkuviot.

Kun Stefan alkaa nuuskia asioita, hän toteaa, että hommaan liittyy iso kasa epäilyttäviä juttuja. Lisäksi näyttää siltä, että natsi-ideologia elää edelleen kammottavalla tavalla.

Tämä oli mielestäni tosi mainio kirja! Mankell on loistava kirjoittaja, sillä henkilöhahmot ovat niin tosi eläviä, että ihmetyttää. Lisäksi tässäkin kirjassa oli taas niin monia johtolanganpätkiä siellä täällä, että lukija joutui väkisinkin olemaan ihmeissään: "miten tämä oikein voi päättyä?!"

Minulla on vielä muutamia Mankelleja lukematta, täytyy niitä jossain vaiheessa lueskella taas.

JANE AUSTEN JA SETH GRAHAME-SMITH: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

Koska Ylpeys ja ennakkoluulo lukeutuu suosikkikirjoihini, piti toki lukea tämä lievästi omituisella tavalla muokattu opus. Kyseessä on siis tuttu ja ihana kirja, mutta sitä on höystetty runsaalla välkivallalla. Siis mitä?

Britannian on vallannut outo sairaus, joka muuttaa ihmisiä zombeiksi, eläviksi kuolleiksi, jotka vaeltavat ympäriinsä muuttamassa ihmisiä kaltaisikseen . Bennettin sisarukset ovat kouluttautuneet Kiinassa mestarillisiksi zombintappajiksi.

Kirjan juoni noudattelee tuttua tarinaa hyvinkin uskollisesti, ja mukaan on vain ujutettua taistelua, verta ja suolenpätkiä. Homma on kuitenkin toteutettu kunnon parodian hengessä, ja ihmetyksekseni minun on todettava, että jollain tasolla pidin tästä kirjasta.

Tietyllä tapaa zombeista paistaa se, että ne ovat kuitenkin päälleliimattu lisä. Mutta toisaalta muutoksia on mielestäni suoritettu varsin hauskasti ja kekseliäästi...

Myös Järjestä ja tunteista on ilmestynyt vastaava versio, jossa Englantia piinaavaat merihirviöt. Sekin on varmaan luettava.

HENNING MANKELL: Savuna ilmaan

Ostin tämän opuksen kioskilta kun olin lähdössä junamatkalle ja minulla ei ollut mitään lukemista mukana. En ole viime aikoina paljonkaan lukenut Mankelleita, mutta oli se jo aikakin. Tämä on tainnut ilmestyä vasta vähän aikaa sitten pokkarina.

Kaksi lintujenmetsästäjää löytää luodolta ihmisen pääkallon. Voisiko kallo olla pari vuotta sitten kadonneen taloushuijari Bengt Ingemarssonin? Nuori syyttäjä Louise alkaa tutkia tapausta, mutta homma on paljon mutkikkaampi miltä näyttää. Juttuun kietoutuu suuria huijauksia, valehtelevia ihmisiä ja kasa muitakin yllätyksiä.

Tykkäsin tästä oikein kovin! Kirja oli juuri sopiva junamatkakirja, luin sen kokonaan matkan aikana. Kirja on viihdyttävä, yllättävä ja jännittävä. Mankell kuuluu edelleenkin suosikkikirjailijoihini, ja tässäkin kirjassa Mankell erinomaisesti kuvaa sekä rikostutkintaa että päähenkilön henkilökohtaista elämää.

Tuli semmoinen olo että voisin melkein lukea taas Mankelleja, minullahan on monta joita en ole vielä ollenkaan lukenut!

HARLAN COBEN: Tell No One

Tämä on jälleen kerran kirjakaupan hauskan myyjän suosituksia. En ole Cobenin kirjoja ennen lukenut, en tiedä miksi. Pitäis vaan useammin tarttua uusiin kirjailijoihin...

Kirjan minäkertoja on tohtori David Beck, joka yhä kaipaa kahdeksan vuotta sitten kuollutta vaimoaan. Yhtäkkiä Beck kuitenkin saa viestin, joka viittaa siihen, että hänen vaimonsa on yhä elossa. Ja pian koko vanha juttu on kaivettu esiin, maasta putkahtaa odottamattomia ruumiita ja Beckiä epäillään vaimonsa tappamisesta.

Äkkiä ei olekaan niin selvää, onko Beckin vaimo kuollut, ja lisäksi koko juttu tuntuu muutenkin olevan jotenkin kovin outo.

Tämä oli huikean viihdyttävä dekkari, juuri sellainen joka on niin jännä ettei malttaisi edes lukea! Hankalaa, eikö totta? Cobenin kirjoihin kuitenkin palaan ihan varmasti uudelleenkin, sillä näistä löytyy kaikki hyvän ja viihdyttävän dekkarin ainekset.

LEENA LEHTOLAINEN: Mon premier meurtre

Ilahduin kovasti, kun löysin Leena Lehtolaista ranskaksi! Kyseessä on siis Ensimmäinen murhani, jonka bongasin pokkareiden joukosta ja tietysti se piti ostaa, pitäähän kotimaista kirjallisuutta kannattaa... Ja on muuten aina mielenkiintoista lukea ranskaksi kotimaisia kirjoja!

Kirja on ensimmäinen Maria Kallio -dekkareista. Maria on suorittamassa sijaisuutta Poliisissa, ja joutuu ensimmäisen murhatutkimuksensa syövereihin. Murhattu on hänen vanhoja tuttujaan, kuten myös monet epäillyistä. Kirjassa Maria selvittää murhaa, ja tapaa siinä sivussa tulevan miehensä Antin!

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi lukenut Leena Lehtolaista. Hän on kuitenkin mielestäni maino dekkaristi. Tykkään kovasti, kun Maria Kallion perhe-elämästäkin kerrotaan työjuttujen ohella.

Tämä kirja toimi muuten mainiosti ranskaksikin. Mutta arvatkaas, oliko hassua, kun ranskankielisen tekstin joukossa vilisee niin hirveän suomalaisia nimiä. :D 

JOHN VERDON: Numeropeli

Törmäsin tähän kirjaan Elisan e-kirjakaupassa. Pistin lataukseen, kun kuulosti hurjan mielenkiintoiselta... 

Kirjan päähenkilö on Dave Gurney, eläkkeellä oleva poliisi. Hän asustelee rauhassa maalla vaimonsa kanssa. Mutta tavallinen arki katkeaa, kun Gurneyn yliopistotuttu Mark ottaa yhteyttä pitkän ajan jälkeen. Mark on saanut omituisia kirjeitä, joissa kirjoittaja todistaa lukevansa Markin mieltä. Lisäksi kirjeissä on epämiellyttävän uhkaava sävy.

Gurney ryhtyy selvittelemään asiaa, joka tuntuu laajenevan sitä mukaa kun asiaa selvitetään. Ja murhajuttuhan siitä tulee. Ja todisteita riittää, mutta niissä ei ole mitään järkeä (puutarhatuoli, kengät, kumma murhatapa). Ja kaiken kukkuraksi ilmenee, että Mark ei olekaan ensimmäinen uhri...

Voihan hitto miten hyvä tämä oli! Aivan älyttömän hyvä dekkari. Minua kiehtoivat alusta asti käsittämätön numeromysteeri ja oudot todisteet. Luin tämän hetkessä, koska en malttanut jättää kesken - tämä siis tosiaankin vetäisi minut mukaansa tosi tehokkaasti. Onkin muuten parhaita pitkään aikaan lukemiani dekkareita!

Kuva

ANNA JANSSON: Haudankaivaja

Tämän luin matkalla takaisin Ranskaan. Luen näitä Janssoneita nyt vähän pöljässä järjestyksessä, mutta se ei onneksi haitannut lukukokemusta juuri lainkaan.

Tässäkin kirjassa seikkailee Maria Wern, joka tällä kertaa ratkoo pienessä kylässä tapahtuvaa rikossarjaa. Vanhan Frida-mummelin talo poltetaan, tapahtuu murha ja katoaminen.

Frida on öisin hommaillut jotain outoa, kaivellut lapiolla maata keskellä yötä kenenkään näkemättä. Lisäksi kylässä tuntuu tapahtuvan muutakin outoa. Asiat eivät kuitenkaan tunnu liittyvän oikein millään järkevällä tavalla yhteen.

Tämä oli ihan mainio tapaus! Tykkään siitä, kun Jansson usein sekoittaa kirjoihinsa kiinnostavaa Ruotsin historiaa ja mytologiaa, joilla on jokin rooli nykyajan rikoksessa.

Janssonin vahvaa alaa tuntuvat olevan myös henkilöt, jotka ovat usein todella aitoja: tässäkin kirjassa oli muutamia ihan pahuksen ärsyttäviä tyyppejä, jotka saivat minut repimään hiuksiani!

Kuva

STEPHEN KING: Carrie

Suomessa minua odotti Uinu, uinu lemmikkini, joka oli kesken. Mutta hassusti kävi - en lukenut sitä vielä loppuun, vaan luinkin tämän Carrien, joka on muuten Kingin esikoisteos...

Kirja kertoo Carriesta, joka on 16-vuotias, ujo, syrjitty tyttö. Häntä kiusataan, ja kotonakaan ei ole kovin kivaa: äiti on vähän hurahtanut uskonnollinen kiihkoilija, jonka uskontosuhde ei ole missään määrin terve.

Carriella on kuitenkin outo voima, jonka hän oppii valjastamaan käyttöönsä - Carrie päättää kostaa kiusaajilleen. Mutta oikeastaan ei ole ihan selvää, kuka vie ketä - hallitseeko Carrie todella voimansa? Vai meneekö se ihan toisinpäin?

Kirjassa tapahtumat etenevät osittain erilaisten kuvitteellisten kirja- ja todistajanlausuntokatkelmien avulla. Jo kirjan alussa annetaan runsaasti vinkkejä siitä, mihin kaikki lopuksi todella johtaa. Ja onhan se selvä, että tämä kirja ei tosiaankaan pääty hyvin.

Luin tämän käytännössä yhdeltä istumalta, ei ole kovin pitkä kirja tämä. Mutta tosi hyvä! Semmoista sopivasti säpsäyttävää kauhua, jota on hyvä lukea kirkkaassa päivänvalossa...

Kuva

ANNA JANSSON: Unissakävelijä

Suomeen mennessäni minua odotti siellä kivasti uunituore Anna Janssonin Unissakävelijä. Ennen tänne Ranskaan lähtemistä luin useampiakin Janssoneita (muistaakseni, heh) joten tähän tartuin oikein isolla innolla.

Kirjan päähenkilö on Janssonin vakiohenkilö Maria Wern, joka on gotlantilainen poliisi. Tämä on muuten kymmenes suomennettu Janssonin kirja!

Kirjassa ratkotaan julmaa murhasarjaa, joka alkaa, kun eräs nainen löydetään murhattuna ja puettuna morsiameksi. Sitä seuraa muita tapauksia, yhtä kammottavia. Välillä muuten ihan hirvitti lukea, yök!

Toisinaan tätä lukiessa minua vähän ärsytti, kun kirjan henkilöt eivät osanneet yhdistää ilmiselviä asioita toisiinsa. Mutta onneksi murhat saatiin sentään ratkottua, ja itse asiassa loppu yllättikin vähän.

Tämän jälkeen teki mieli lukea lisää Janssonin kirjoja, nämä ovat nimittäin kivoja lukea, nopeita, viihdyttäviä, yllättäviäkin. Lisäksi kirjassa käsitellään sopivassa määrin myös Maria Wernin yksityiselämää, jottei pelkkä poliisitouhu käy puuduttavaksi.

AGATHA CHRISTIE: A.B.C. contre Poirot

Kaipasin jotain taatusti viihdyttävää ja hyvää lukemista - kävin kirjakaupan dekkarihyllyltä pomimassa tämän ikuisuusklassikon, Christien aakkosmurhakirjan. Suomeksi tämä taitaa olla Aikataulukon arvoitus.

Ihana Hercule Poirot on tämänkin kirjan päähenkilö, myös mainio kapteeni Hastings on mukana ja toimii minäkertojana. Kirjassa selvitellään pelottavaa aakkosmurhaa, jossa salaperäinen A.B.C. varoittaa etukäteen tekemistään murhista - ja onnistuu silti. Onneksi Poirot käyttää harmaita aivosoluja ja ratkoo tämänkin tapauksen.

Tämä on ehdottomasti yksi suosikkini Christien kirjoista. Niin nerokas ja yllättävä, tämä on sellainen ahmittava kirja! Nyt ehkä muuten kaipaisin lisääkin Christietä, pitääpä käydä tänään kirjakaupassa.

(Täällä näitä voi hankkia aika huoletta, nämä maksavat nimittäin pokkareina vähän yli 5 euroa. Ei ole päätähuimaava hinta!)

Kuva

ERIC GIACOMETTI - JACQUES RAVENNE: In nomine

In nomine on Antoine Marcas -nimisestä poliisista kertovan sarjan ensimmäinen osa. Kirjoittajat ovat ranskalaisia, ja kirja myös tapahtuu Ranskassa.

Antoine Marcas selvittää kirjassa ensimmäistä murhaansa: nuori nainen on murhattu, ja juttuun näyttää liittyvän myös vanhoja papereita, jotka taas johtavat 1700-luvulle.

Kirja oli ihan ok, mutta ei mikään suuri suosikki. En usko että tulen näitä lukemaan tämän enempää, vaikka ihan viihdyttävä olikin.

Kuva

JENNIFER DONNELLY: Revolution

Löysin tämän kirjan paikallisen kirjakaupan englanninkielisten kirjojen osastolta, kansi näytti kiinnostavalta ja siksi kirja lähtikin mukaan.

Kirja kertoo Andista, amerikkalaisesta tytöstä, jonka elämä on melkoisen solmussa: isä ei ole koskaan paikalla, äiti voi henkisesti pahoin ja pikkuveli kuollut. Sitten isä kuitenkin ilmaantuu kuvioihin ja vaatii Andin lähtemään mukaansa Pariisiin.

Pariisissa Andi löytää kaksi sataa vuotta sitten eläneen tytön päiväkirjan, jota hän alkaa lukea. Kirja tapahtuu siis kahdessa ajassa, nykyajassa ja 1700-luvun Ranskan vallankumouksen pyörteissä.

Pidin tästä kirjasta tosi paljon! Andi oli miellyttävän erilainen hahmo, ja tarina oli tosi monisyinen! Ranskan vallankumoustakin oli kuvattu mielestäni varsin taitavasti ja kiinnostavasti. Etsin varmaan tämän kirjailijan kirjoja jatkossakin luettavaksi.

Kuva

CHARLAINE HARRIS: Grave Secret

Bongasin tämän kirjan paikallisen kirjakaupan  englanninkieliseltä osastolta. Silloin sattui olemaan lievä kyllästyminen koko ranskan kieltä kohtaan, joten totesin englanniksi lukemisen olevan ihan hyvä vaihtoehto välillä.

Kirja päähenkilö on Harper Connelly, jolla on omituinen taito - hän aistii kuolleita. Tämä on ilmeisesti neljäs Harper Connelly -kirja, mutta vaikka en ole edellisiä osia lukenut, tähän pääsi oikein hyvin sisään.

Harper ja hänen miesystävänsä / velipuolensa (outoja suhteita, heh) palaavat lapsuutensa maisemiin tapaamaan

pikkusiskojaan. Mutta valitettavasti matka kääntyykin katastrofiksi, ja lapsuuden kauheat kokemukset palaavat kummankin mieleen.

Tämä oli viihdyttävä perus-dekkari varustettuna päähenkilön lievällä yliluonnollisuudella. Juoni oli ihan mukiinmenevä, vaikka ei tosin mikään maailman yllättävin. Mutta tämä soveltui mainiosti kivaksi välipalaluettavaksi!

(ei kannata ihmetellä kuvan outoa sijoitusta - bloggerin uusi hieno tekstieditori ei toimi, ja kuva sinkoilee mihin sattuu. olkoon, pahus vieköön.)

STEPHEN KING: Christine tappaja-auto

Stephen King on kuulemma hyvä ja suosittu kirjailija. Minä olen jotenkin onnistunut olemaan lukematta yhtään hänen kirjojaan! Mutta tämän ostin lentokentältä, koska arvelin Kingin tuntemisen olevan ihan tarpeellista.

(Uinu, uinu lemmikkini minulla on kesken, mutta se unohtui jouluna Suomeen! Se pitää saada kanssa lukea pian loppuun!)

Kirja kertoo Arniesta, nuoresta pojasta, joka ostaa auton ja alkaa kunnostaa sitä. Mutta ajan kuluessa autossa herää jokin omituinen, mitä Arnie itse ei oikein huomaa, sen sijaan hänen lähipiirinsä alkaa huolestua. Arnien entisille kiusaajillekaan ei käy kovin hyvin...

Osittain kertojana on Arnien paras ystävä, osittain kaikkitietävä kertoja. Ensin olin hämmentynyt, kun kertojana ei ollutkaan Arnie itse, mutta lopussa ymmärsin miksi.

Kirja on ihan jees. Ei se minussa tosin mitään hirveän suuria tunteita herättänyt, enkä nähnyt edes painajaisia, kuten joistain kauhukirjoista... Tämä olikin lähinnä viihteellinen, hieman yliluonnollinen opus. Lopussa tosin päästiin vähän pelottavankin puolelle!

AGATHA CHRISTIE: Hänet täytyy tappaa

Dekkareiden saralla ei ole Agatha Christien voittanutta! Siksi onkin kivaa, että näistä klassikoista otetaan uusia painoksia. Ehkä osaltaan myös siksi, että vuonna 2010 tuli 120 vuotta kuluneeksi rouva Christien syntymästä!

Hänet täytyy tappaa on Hercule Poirot -dekkari. Poirot on lomareissulla Jerusalemissa, kun hän kuulee kummallisen lauseen: "Hänet täytyy tappaa..." Ja kehveli, lomakohteessa tosiaankin kuolee eräs seurueen jäsen...

Oikeasti, Christie on vaan niin taitava! Luin tämän matkalla Suomesta Ranskaan joulun jälkeen, ja täytyy myöntää, että lennon alkumatka sujui tosi rattoisasti tämän parissa. Toki juonissa on jotain kaavamaista, mutta silti Christie saa kaikkiin kirjoihinsa jotain uutta.

SIDNEY SHELDON: Jos huominen tulee

Tämä kirja päätyi luettavakseni puolivahingossa, mutta hyvä niin - kannatti tosiaankin lukea!

Kirjan päähenkilö on Tracy, nuori pankkivirkailija, jonka elämä on kunnossa: hän on menossa naimisiin ja on vielä raskaanakin. Mutta sitten hänen äitinsä tekee itsemurhan, ja asiassa on jotain outoa. Tracy alkaa selvittää asiaa, mutta ei arvaa mihin joutuu - monien valitettavien syiden vuoksi hän päätyy lavastetuksi rtöstöön ja murhayritykseen, ja joutuu siksi vankilaan.

Hänet kuitenkin armahdetaan, ja hän päättää kostaa niille, jotka tuhosivat hänen - ja hänen äitinsä - elämän. Tracy ryhtyy kostajattareksi. Ja se tie viekin yllättäviin tapauksiin...

Kirja kuvaa suhteellisen lyhyttä ajanjaksoa, jossa tapahtuu valtavasti. Tavallaan tarina koostuu kahdesta osasta: a) Tracy joutuu vankilaan, selviää sieltä ja kostaa, b) mitä sitten tapahtui. Tracy oli mielestäni osin vähän pölvästi hahmo, mutta suurimmaksi osaksi ihan sympaattinen. Ja kaiken lisäksi kirjassa on sujuvaa romantiikkaakin! Täytyy myöntää, että tätä en halunnut laskea käsistäni millään. Yllätyin siis kovasti siitä, kuinka mainio tämä oli.

Tuntui tosin, että kirjassa tapahtui niin paljon, että en muista kaikkea. Pitäisköhän lukea uudestaan?

LEIF G.W. PERSSON: Ken lohikäärmeen surmaa

Ah, Perssonin ihana antisankari Evert Bäckström on kyllä omaa luokkaansa...

Niin, kirjassa seikkailee Perssonin vakiohahmo Bäckström, joka on ehkä kirjallisuushistorian ärsyttävin poliisihahmo. Hän on itserakas, ahne ja sikamainen sovinistiäijä, jonka touhut ovat niin kauheita, että niistä nauttii. Tiedän, epäloogista. Ärsyttävä, mutta loistavasti kirjoitettu hahmo.

Tässä kirjassa Bäckström ratkoo tavallista "juoppo tappaa juopon" -murhaa, mutta itse asiassa ilmeneekin, että se ei ehkä olekaan ihan niin yksinkertainen tapaus. Onneksi Bäckström on loistava poliisi (itsensä mielestä) ja hän päättääkin ratkoa jutun. Koko muu poliisikunta tuskailee Bäckströmin toilailujen takia, mutta loppujen lopuksi murhakin saadaan ratkaistua...

Kyllä, Persson on taitava dekkaristi. Hän on aika omalaatuinen kirjoittaja, mutta todella taitava. Tykkään näistä kirjoista kovin, mutta näihin ehkä pitää hieman päästä sisään ennen kuin voi todella nauttia. Mutta kannattaa kokeilla, ehdottomasti. Bäckström pitää jokaisen dekkari-ihmisen kokea...