Avukseen hän saa joukon sukulaisia, mutta myös vanhan ihastuksensa Connorin, joka nyttemmin toimii remppamiehenä.
Vanhassa leirikeskuksessa on myös salaisuuksia jäljellä, ja ne väistämättä paljastuvat, kun leirikeskus herää uudestaan eloon.
Voi, tämä kirja oli jotenkin vaan tosi hyvä. Erittäin mukaansatempaava, kyllä! Paikkojen kuvaus oli mainiota, ja leirikeskus todella tuntui oikealta, ihan niin kuin itsekin olisin ollut läsnä! Kirjassa oli luonnollisesti ihanaa myös se, että se loppui ihanasti oikein ja onnellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti