Anoppiahdistuksen minäkertoja on Ellie, joka on löytänyt suuren rakkautensa Danin. Puoliorpo Ellie nauttii siitä, että Danilla on suuri perhe ja välittävä äiti, joka on kiinnostunut heidän asioistaan. Kun Ellie ja Dan alkavat suunnitella häitä, jokin alkaa mennä pieleen: anoppi alkaa toden teolla ahdistaa!
Ellie ei saa suunnitella omia häitään, ja viimeistään kaikki repeää karmeaksi, kun ilmenee että vauvakin on tulossa. Anoppi yltyy mahdottomaksi.
Kirja on toisaalta hauska, toisaalta ärsyttävä. On hauska lukea kahjosta anopista, joka käyttäytyy aivan tolkuttomalla tavalla (onneksi oma anoppikokelaani on ihana ihminen!). Toisaalta ärsyttää, kun Ellie ei tunnu pääsevän niskan päälle, vaan alistuu. Mutta loppua kohden juoni tiivistyy yllättävällä tavalla - alussa ei tosiaankaan olisi voinut arvata, mitä kaikkea kirjassa tapahtuu...
Janegreenmäistä hömppää, siis. Soveltuu kesälukemiseksi riippukeinuun ja parvekkeelle, jäätelön kaveriksi...
Ellie ei saa suunnitella omia häitään, ja viimeistään kaikki repeää karmeaksi, kun ilmenee että vauvakin on tulossa. Anoppi yltyy mahdottomaksi.
Kirja on toisaalta hauska, toisaalta ärsyttävä. On hauska lukea kahjosta anopista, joka käyttäytyy aivan tolkuttomalla tavalla (onneksi oma anoppikokelaani on ihana ihminen!). Toisaalta ärsyttää, kun Ellie ei tunnu pääsevän niskan päälle, vaan alistuu. Mutta loppua kohden juoni tiivistyy yllättävällä tavalla - alussa ei tosiaankaan olisi voinut arvata, mitä kaikkea kirjassa tapahtuu...
Janegreenmäistä hömppää, siis. Soveltuu kesälukemiseksi riippukeinuun ja parvekkeelle, jäätelön kaveriksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti