KAZUO ISHIGURO: Nocturnes

Ostin tämän kirjan jo joku aika sitten, mutta se jäi odottamaan vuoroaan joksikin aikaa... Nyt kuitenkin sain sen loppuun, ja luinkin sen ihan muutamassa hujauksessa.

Kirja on viiden novellin kokoelma. Tarinoita yhdistää musiikki: kaikki kertomukset liittyvät musiikkiin ja iltaan (nocturne tarkoittaa iltasoittoa). Kertomuksissa oli päähenkilöinä erilaisia henkilöitä, ja tarinat tapahtuivat erilaisissa ympäristöissä, esimerkiksi italialaisella piazzalla, Lontoossa sekä julkkisten suosimassa amerikkalaisessa hotellissa.

Tykästyin tähän kokoelmaan kovasti! Ishiguro on selvästi vahvimmillaan loistavan tunnelman luomisessa, sillä tarinoissa oli mielestäni parasta juurikin tunnelma: tuntui että itse sujahti kirjaan mukaan, kun tarinan henkilöiden fiilikset välittyivät niin hirmu selvästi kirjasta.

Tämä innosti minut taas uudelleen Ishigurosta, pitää hankkia lisääkin hänen teoksiaan. Toistaiseksi nämä lukemani Ishiguron teokset (tämä Nocturnes sekä Never Let Me Go) ovat olleet nimittäin tosi hyviä.

KAZUO ISHIGURO: Never Let Me Go

Luin uudestaan tämän Ishiguron teoksen, jonka luin suomeksi viime kesänä. Tästähän tehtiin elokuvakin viime vuonna, pitäisi ehkä katsoa se jotta voisi vähän vertailla.

Jätän jälleen juonesta kertomisen sikseen, koska juonesta olen jo aiemmin kirjoitellut täällä. Mutta nyt tosiaan luin tämän alkuperäiskielellä eli englanniksi.

Outoa oli se, että sain paljon enemmän irti suomenkielisestä versiosta silloin aikanaan! Toki se voi vaikuttaa, että englannin taitoni ei kuitenkaan ole mikään äidinkieltä vastaava. Tämä kun ei ole mikään ihan helppo kirja lukea, vaan vaatii paljon pohdiskelua ja kelailua. Mutta ehkäpä luen tämän jossain vaiheessa vielä uudelleen englanniksi, ihan rauhassa, jos silloin irtoaisi sitten enemmän.

Koska onhan tämä todella hyvä teos. Mielenkiintoista nähdä, onko elokuva toteutettu millä tavalla, ja onko se pystynyt säilyttämään tämän kirjan erikoisen tunnelman.

KAZUO ISHIGURO: Ole luonani aina

Tämän etsin käsiini itse asiassa yhden kirjakaupan myyjän suosituksesta. Yleensä olen ollut varovainen keltaisen kirjaston kirjojen kanssa - olen ajatellut niiden olevan kovin vaikeita lukea ja blaablaa. Mutta kas ihmettä - tämä oli loistava ja mukaansatempaava!

Kirjan minäkertojana on kolmekymppinen Kathy, joka kertoo sisäoppilaitosnuoruudestaan sekä myöhemmistäkin vaiheistaan. Hänen lapsuutensa oli näennäisesti oikeinkin onnellinen - vai oliko? Sillä Kathyn ja hänen ystäviensä sisäoppilaitos ei ollut mikään ihan tavallinen paikka.

Kirjassa on paljon asioita, jotka pitää lukea rivien välistä. Kaikkea ei sanota suoraan, ja siksi lukija onkin välillä ihan pihalla - miksi näin? Mistä ne puhuu? Mutta tämäkin piirre on toteutettu tyylillä - se ei ärsytä, vaan houkuttaa lukemaan lisää.

Kirjan loppuessa aloin olla kartalla siitä, mistä oikein olikaan kysymys. Kirjasta on jotenkin tosi vaikea sanoa mitään selkeää. Ehkä kirja pitää vaan lukea, kirjan tunnelmaa on vaikea selittää. Tämä on mielestäni todellinen taideteos, jollain tavalla yksi parhaista pitkään aikaan lukemistani kirjoista.