Näytetään tekstit, joissa on tunniste Christie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Christie. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. helmikuuta 2011

AGATHA CHRISTIE: A.B.C. contre Poirot


Kaipasin jotain taatusti viihdyttävää ja hyvää lukemista - kävin kirjakaupan dekkarihyllyltä pomimassa tämän ikuisuusklassikon, Christien aakkosmurhakirjan. Suomeksi tämä taitaa olla Aikataulukon arvoitus.


Ihana Hercule Poirot on tämänkin kirjan päähenkilö, myös mainio kapteeni Hastings on mukana ja toimii minäkertojana. Kirjassa selvitellään pelottavaa aakkosmurhaa, jossa salaperäinen A.B.C. varoittaa etukäteen tekemistään murhista - ja onnistuu silti. Onneksi Poirot käyttää harmaita aivosoluja ja ratkoo tämänkin tapauksen.

Tämä on ehdottomasti yksi suosikkini Christien kirjoista. Niin nerokas ja yllättävä, tämä on sellainen ahmittava kirja! Nyt ehkä muuten kaipaisin lisääkin Christietä, pitääpä käydä tänään kirjakaupassa.

(Täällä näitä voi hankkia aika huoletta, nämä maksavat nimittäin pokkareina vähän yli 5 euroa. Ei ole päätähuimaava hinta!)

Kuva

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

AGATHA CHRISTIE: Hänet täytyy tappaa

Dekkareiden saralla ei ole Agatha Christien voittanutta! Siksi onkin kivaa, että näistä klassikoista otetaan uusia painoksia. Ehkä osaltaan myös siksi, että vuonna 2010 tuli 120 vuotta kuluneeksi rouva Christien syntymästä!

Hänet täytyy tappaa on Hercule Poirot -dekkari. Poirot on lomareissulla Jerusalemissa, kun hän kuulee kummallisen lauseen: "Hänet täytyy tappaa..." Ja kehveli, lomakohteessa tosiaankin kuolee eräs seurueen jäsen...

Oikeasti, Christie on vaan niin taitava! Luin tämän matkalla Suomesta Ranskaan joulun jälkeen, ja täytyy myöntää, että lennon alkumatka sujui tosi rattoisasti tämän parissa. Toki juonissa on jotain kaavamaista, mutta silti Christie saa kaikkiin kirjoihinsa jotain uutta.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

AGATHA CHRISTIE: Helmeilevä kuolema

Pitkästä aikaa kirja luettuna! Ja hienosti vielä Christietä, joka on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani. Christien kirjat ovat minulle tietynlainen projekti - kerään niitä omaan hyllyyni.

Helmeilevä kuolema on seurapiirimurhadekkari. Tässä ei seikkaile kukaan Christien tutuista henkilöistä, vaan murhaa ratkotaan epäiltyjen ja tuttavien piirissä.

Nuori ja kaunis Rosemary kuolee, oletettavasti itsemurhan uhrina. Mutta mitenkäs mahtaa olla - hänen leskensä järjestää vuoden kuluttua kutsut samassa paikassa, jossa Rosemary kuoli. Uhreja tuleekin lisää, samoin kuin Rosemary kuoli - syanidiin.

Ei epäilystäkään, kyseessä on murhaaja.

Kirja on ihan loistava, mietin nimittäin lukiessani ja silloinkin kun en lukenut: kuka pahus se murhaaja oikein on? Motiiveja tuntui olevan useammallakin epäilyllä, mutta jotain mätää jutussa on. Ja christiemäiseen tyyliin murhaaja selviää vasta lopussa ja lukija jää suu auki ihmettelemään - näinkö se menikin?

tiistai 11. elokuuta 2009

AGATHA CHRISTIE: Kolmas tyttö

Agatha Christien kirjat ovat jotain "pakollista" luettavaa. Aina kun ilmaantuu uusi Christie silmiin, se on saatava lukea!

Kolmas tyttö on taattua Christietä. Tämä on Hercule Poirot -mysteeri 1960-luvulta. Juttu alkaa, kun Poirotin aamiaishetken keskeyttää vieras, nuori nainen, joka arvelee että on saattanut tehdä murhan. Yhtä nopeasti kuin on tullutkin, hän häipyy paikalta.

Kummallinen juttu muuttuu yhä kummallisemmaksi, kunnes Poirot ratkaisee mysteerin, ja ratkaisu paljastetaan luonnollisesti vasta viimeisillä sivuilla.

Ei valittamista! Klassikko tämäkin. Christie on aina vaan yhtä hyvä!

Kuva