Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rowling. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rowling. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. heinäkuuta 2011

J.K. ROWLING: Harry Potter and the Deathly Hallows

Kävin katsomassa viimeisen Potter-leffan. En ole niitä kovin innokkaasti katsonut, viimeksi näin kai nelosen. Mutta lähdin kuitenkin kaverini kanssa katsomaan sitten tätä leffaa, onhan se viimeinen koko sarjasta.

Kirjan olen lukenut vain kerran, silloin kun se ilmestyi suomeksi. Ja leffassa tajusin, etten muistanut kirjasta yhtään mitään, en kerta kaikkiaan mitään. Olin ihan pihalla koko ajan ("kuka toi on? mikä juttu tää on? mitä täällä tapahtuu?!") joten tulin sitten siihen tulokseen, että täytyy lukea tämä kirja nyt sitten uudelleen.

Tartuin englanninkieliseen versioon, jota olikin oikein mukava lukea. En tässä nyt juonesta sen enempää höpöttele - Harryn on siis käytävä viimeinen taistelu Voldemortia vastaan, ja kirja onkin tosi tummasävyinen ja tapahtumarikas, välillä suorastaan liian jännittävä...

Mielestäni tämä ei ole kyllä lastenkirjallisuutta enää, ei ainakaan pienten lasten. Meininki on nimittäin jo aika hurjaa, ja porukkaa kaatuu kuin heinää taistelujen tuoksinassa. Kirjaa lukiessani odotin koko ajan loppua, koska muistin lopun tapahtumat. Onneksi, sillä muuten kirja olisi voinut olla liiankin raskasta luettavaa.

No juu, kyllä nämä Potterit on vaan huikeita kirjoja. Tekis mieli lukea taas uudestaan koko sarja. Minun on pitänyt tehdä niin jo ties kuinka monta kertaa. Jos nyt sitten? Ekan osanhan luin tuossa ihan joku aika sitten englanniksi keväällä, jos nyt sitten jatkaisi kakkosesta. Ei se haittaa, että olen lukenut jo vikan osan, heh.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

J.K. ROWLING: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - Huispaus kautta aikojen

Muistaako joku vielä nämä joskus kymmenen vuotta sitten julkaistut pienet kirjaset, jotka sai 35 markalla, ja joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen?

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on velhomaailman olentojen opiskeluklassikko. Kirjan on kirjoittanut Lisko Scamander, ihmeotusten ekspertti. Tämä kyseinen jästeille suunnattu painos on näköispainos Harry Potterin omasta kirjasta, josta voi huomata erinäistä turhautumista oppitunteihin. Kirjan alkupuheen on kirjoittanut Albus Dumbledore.

Huispaus kautta aikojen taas on yksi Tylypahkan kirjaston lainatuimmista kirjoista. Kirja kertoo huispauksen historian tärkeimmät merkkikohdat, pelin säännöt ja strategiat.

Nämä pikku kirjaset on oikein hauskat opukset välipalalukemiseksi. Näitä ei varmasti enää saa mistään uutena, sillä taisivat olla varsin lyhyen aikaa myynnissä. Rowling on kivasti luonut Pottereiden maailman hurjan tarkaksi ja aidon tuntuiseksi. Ihmeotukset voisivat hyvinkin olla oikeita olentoja ja huispaus todellinen peli...

torstai 24. maaliskuuta 2011

J.K. ROWLING: Harry Potter and the Philosopher's Stone

Kaipasin tässä eräänä päivänä jotain oikein tuttua luettavaa. Niinpä, mikä vois olla tutumpaa kuin Potterit? Luin nämä ekaa kertaa ollessani yläkouluikäinen, seiskalla tai kasilla.

Totesin tässä blogiani selaillessani, että viime kesänä luin kolme ekaa osaa jälleen kerran, mutta sitten nelosesta eteenpäin en ilmeisesti lukenut, ensi kesänä pitää kai jatkaa...

Olen lukenut Pottereita tietysti suomeksi, mutta englanniksikin aina joskus pahimmissa potterhuuruissani. Nuoruudessa luin näitä myös ruotsiksi. Ja syksyllä luin tämän ekan myös ranskaksi! Ja nyt siis taas englanniksi.

On se jännä, miten tutuimmat kirjat osaa jo melkein ulkoa. Vuorosanoja muistaa, tapahtumat tietenkin, ja jotenkin lukeminen on niin tuttua, että ihan kuin palaisi jonkinlaiseen kotiin. 

Kyllä nämä Potterit kuuluvat kuitenkin itselle rakkaisiin kirjoihin. Erityisesti kolme ekaa osaa!

maanantai 14. kesäkuuta 2010

J.K. ROWLING: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Potter numero kolme on nyt luettu. Jotenkin olen aina pitänyt juuri tästä kolmosesta aika paljon, erityisesti Siriuksen takia! Joskin muistelen, että ekaa kertaa lukiessani tätä loppu oli hirmuinen pettymys...

Kirjassa Harry viettää kolmosvuottaan Tylypahkassa. Velhovankila Azkabanista on karannut vaarallinen Sirius Musta, jonka kerrotaan jahtaavan Harryä. Kirjassa esiintyvät ensimmäisen kerran myös kammottavat ankeuttajat, jotka imevät onnellisuuden ihmisten sisältä.

Tässä kirjassa on monia sellaisia asioita joista pidän kovasti. Rowling osoittaa taas hillittömän mielikuvituksensa vallan... Juoni on ihan saakelin ovela. Ja edelleen, ties kuinka monennella lukemiskerralla, se jaksaa innostaa lukemaan. Tässä kirjassa esitellyt hahmot ovat mainioita. Jotenkin tässä kirjassa Harry on vielä lapsi. Seuraavissa osissa teemat ovat jo erilaisia, vakavampia ja tummempia.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

J. K. ROWLING: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Nyt luin sitten Pottereiden toisen osan. Tämä ei missään vaiheessa ole kuulunut suosikkeihini Potter-sarjasta, mutta kyllä tämäkin vaan oli niin mainio pitkästä aikaa luettuna!

Kirjassa Harry on siis toisluokkalainen Tylypahkassa. Koulua vainoaa pelottava olento, joka on kotoisin salaisuuksien kammiosta. Eivätkä asiat ole muutenkaan niin kovin hienosti: Harry kuulee ääniä, ja pimeyden voimilta suojautumisen opettaja on sietämätön, itserakas kaheli.

Mitäpä tästä nyt sanoisin? Tarina lentää edelleenkin upeasti, kirjaa on hauska ja nopea lukea, tapahtumia riittää, hahmot ovat mainioita ja tarkkaan mietittyjä...

Niin, kyllä ne Potterit edelleen pitää otteessaan. Kohta kolmas osa luettavaksi...

tiistai 8. kesäkuuta 2010

J.K. ROWLING: Harry Potter ja viisasten kivi

Päätin lukea tänä kesänä kaikki Harry Potterit taas läpi. Olen ensimmäiset neljä osaa lukenut lähemmäs kaksikymmentä kertaa, mutta viimeisimmät olen lukenut vain muutaman kerran. Ajattelin, että on hauska lukea taas pitkästä aikaa kaikki kirjat.

Lieneeköhän enää juuri ketään, joka ei tietäisi Potterien juonikuvioita? Nämä ovat niin tuttuja jo melkein kaikille... No, lyhyesti silti: kirja kertoo yksitoistavuotiaasta Harrysta, joka kuulee yllättäen olevansa velho. Hän pääsee Tylypahkan kouluun opiskelemaan taikuutta. Soppaan sekoittuu myös pelottava tiedät-kai-kuka...

Olen lukenut tämän kirjan varmaan useampi vuosi sitten viimeksi. Ja hitto vieköön, oli kyllä hyvä lukea taas tämä! En muistanut nimittäin monia mainioita juonikuvioita ja hauskaa dialogia ja kerrontaa. Nyt suorastaan seuraava osa jo polttelee sormia, pakko päästä lukemaan!

Pottereissa on kyllä jotain niin mainiota. Eivät ne ole suosiotaan kyllä tyhjästä ansainneet!