Jude Deveraux on mielestäni ihan näppärä hömppäkirjailija, ja olenkin monista hänen kirjoistaan pitänyt tosi paljon. Tätä en kuitenkaan ole tullut lukeneeksi, kun päähenkilö on hieman varttuneemmassa iässä (eli 45, eli ei siis kovin vanha kuitenkaan) mutta nyt päädyin kuitenkin lukemaan tämän.Kirjan päähenkilö on Eden, joka perii vanhan kartanon eräästä pikkukaupungista. Eden lähtee tutkimaan perintöään kaivatessaan jotain omaa - hänen tyttärensä on mennyt naimisiin ja on raskaana. Eden palaa juurilleen: hän vietti nuoruudestaan muutamia vuosia vanhan tädin luona, jolta on nyt siis perinyt kartanon.
Samaan aikaan muuan FBI-agentti selvittää kuumeisesti Edenin taustoja, sillä näyttää, että hänessä on jotain hämärää. Hän päätyy nuuskimaan Edenin kartanon ympäristöjä, ja toteaa samalla perijättären aika viehkoksi naisihmiseksi. Samaa mieltä on myös muuan toinen mies.
Ja kaiken lisäksi juttuun liittyy myös muutama kartanoon liittyvä sukutarina.
Hmm. Kirjasta jäi jollain tavalla tyhjä olo. Tämä oli ihan viihdyttävä, mutta ei mielestäni niin mainio kuin jotkut Deverauxin kirjat. Päähenkilön miesseikkailut vähän nimittäin ärsyttivät, ja jotenkin tässä ei päässyt niin hyvään hömppäfiilikseen kuin olisi voinut. Viihdyttävää kesälukemista, mutta ei sen enempää...
