Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pakkanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pakkanen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. elokuuta 2010

OUTI PAKKANEN: Kuolema käy jatkoilla

Bongasin tämän Pakkasen kirpputorilta kahdella eurolla. Lähti mukaan, ja luinkin sen oitis.

Kirjan keskiössä on henkilö nimeltä Laura Halonen. Hän on menestyskirjailija, jonka syntymäpäiviä kirjassa vietetään. Hänen ympärillään liikkuu monenmoista henkilöä: on ex-mies, ihastunut toimittaja, manageri... Syntymäpäiväkemujen jälkeen joukkio siirtyy jatkoille kirjailijan kotiin. Mutta seuraavana päivänä paljastuu murha.

Kirja liikkuu Pakkasen muista kirjoista tutuissa ympäristöissä Helsingissä. Kirjassa on myös Anna Laine, joka jälleen suorittaa omia tutkimuksiaan.

Tämäkin kirja oli jälleen viihdyttävä ja kiintoisa dekkari. Jälleen Pakkanen keskittyy paljolti ihmissuhteisiin ja niiden kuvaukseen: päähenkilön ympärille on kudottu kiinnostava ihmisjoukko, jossa on jälleen todellisia persoonallisuuksiakin.

Jokaisen Pakkasen jälkeen tuntuu, että lisääkin näitä kyllä vois lukea!

maanantai 2. elokuuta 2010

OUTI PAKKANEN: Yöpuisto

Lisää Pakkasta! Tämän bongasin anoppikokelaan pöydältä ja pyysin lainaan.

Mikael Niemistö on juristi, toista kertaa naimisissa. Hänellä on 12-vuotias poika Rasmus, joka tosin ei ole ihan sellainen kuin Mikael toivoisi.

Eräänä päivänä Mikael tutustuu Virpi Saareen, joka on perustamassa herkkupuotia Helsinkiin. Ja sen jälkeen mikään ei ole ennallaan.

Tarinaa seurataan osittain kaikkien henkilöiden näkökulmasta, myös Rasmuksen. Hän on ehkä kirjan kiinnostavimpia henkilöitä: pieni poika on julmassa aikuisten maailmassa, ja hän näkee ja kuulee - ja ymmärtää - enemmän kuin aikuiset arvaavatkaan.

Tämä oli taas niitä kirjoja, jotka on pakko lukea yhdellä kertaa. Kirja ei ole kovin pitkä, se on helppo ja nopea lukea, ja lisäksi juoni on ihan mainio. Pakkasen vakiohenkilö Anna Laine liikkuu tässä kirjassa ihan sivuhenkilönä, vain muutaman kerran taustalla.

Mitäpä vielä sanoisin? Pakkanen ei petä!

perjantai 30. heinäkuuta 2010

OUTI PAKKANEN: Macbeth on kuollut

Täräytin taas yhden Pakkasen läpi. Tämä tarjoaa mainion murhatapauksen, ja bonuksena kirjan lopussa on muutama ruokaohje, jotka esiintyvät kirjassa.

Kansallisteatterin tähtinäyttelijä Arttu Jaala puuhaa omaa produktiota ollessaan virkavapaalla. Hänen vastanäyttelijänään toimii ex-vaimo Gitta. Produktio on pienimuotoinen, mutta saa valtavasti huomiota.

Ensi-iltaa ei kuitenkaan tule, koska tapahtuu murha, joka sekoittaa kuviot. Kirjassa seikkailee myös Anna Laine, joka omalta osaltaan osallistuu murhan tutkimiseen ruoanlaiton ohella.

Kyllä tämäkin taas oli mainio kirja. Oikein viihdyttävä ja yllättäväkin. Helsinki-kuvaus on hurjan viehättävää näissä Pakkasen kirjoissa, ja tuntuu kuin kirjailijalla olisi koko ajan vähän pilke silmässä - sen verran kiinnostavia hahmoja hän kyllä kirjoihinsa luo.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

OUTI PAKKANEN: Muistivirhe

Taisin innostua näistä Pakkasista nyt enemmänkin! Piti ravata kirjakauppaan hankkimaan lisää Pakkasta. (Säätilojenkin puolesta pakkanen kelpaisi, heh, on niin kuuma...)

Muistivirheen pääosissa on kaksi naista. He ovat identtiset siskokset Meri ja Tuuli. He näyttävät samalta, mutta ovat aivan erilaiset kaikin muin puolin. Yllättäen toinen heistä katoaa - mutta miksi? Jostain pitäisi löytyä vastaus. Lisäksi näyttää siltä, että asioita voi muistaa hyvinkin eri tavoin, ja kysymys voi toisinaan olla myös muistivirheestä... Kirjassa esiintyy myös graafikko Anna Laine.

Kyllä näissä Pakkasissa nyt jokin vaan minua vetää! Tuntuu siltä, että lisääkin voisin mielelläni lukea. Tämä kirjakin oli oikeastaan enemmän sellainen ihmissuhdedraama dekkarimausteella, kuin varsinainen jännityskirja. Ehkä jonkinlainen arvoituskirja tämä kyllä oli - ja kiinnostus säilyi loppuun asti! Pakkanen osaa säilyttää lukijan kiinnostuksen tehokkaasti, ja jotenkin tässä kirjassa oli erityisen kutkuttava idea ja juoni.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

OUTI PAKKANEN: Ruohonleikkaaja

Olen näitä Outi Pakkasen dekkareita aina silloin tällöin lukenut, ja ne ovat ihan viihdyttäviä. Nyt luin tämän Ruohonleikkaajan, jossa muuten ei seikkaile Pakkasen vakiohahmo Anna Laine.

Tapahtumat sijoittuvat erääseen helsinkiläiseen kerrostaloon. Merja Itälän mies on kuollut, ja eräänä aamuna Merja huomaa lehdessä kuolinilmoituksen omasta miehestään, allekirjoituksena "Rakkaasi". Tästä lähtee liikkeelle kummallinen tapahtumien sarja, johon linkittyvät näennäisen satunnaiset ihmiset ja vanhat tapahtumat.

Tästä kirjasta on kyllä pakko sanoa, että oli muuten tosi hyvä! Kirja vetäisi heti alusta alkaen minut mukaansa. Kirja oli myös nopea lukea. Näistä Outi Pakkasen kirjoista voisi sanoa, että ne ovat sellaista leppoisaa viihdejännitystä. Ehdotonta kesälukemistoa - tekisi mieli laukata kirjakauppaan hankkimaan muutama Pakkanen lisää.

torstai 24. joulukuuta 2009

OUTI PAKKANEN: Korttelin kuningatar

Aloittelin joulunviettoani lukemalla, oikeaoppista! Ensimmäiseksi luin joulukirjapinostani Outi Pakkasen dekkarin, joka on ilmestynyt alunperin vuonna 1995.

Kirjassa keskushenkilönä on Anna Laine, muistakin Pakkasen kirjoista tuttu mainosgraafikko. Tällä kertaa hän joutuu puolivahingossa keskelle omituisen perheen asioita: Lapin perheen kaksi tytärtä, äiti sekä ex-miehiä ja nykyisiä liittyvät tapaukseen, joka ilmenee rikokseksi vasta monien tapahtumien jälkeen.

Korttelin kuningatar on viihdyttävä Suomi-dekkari. Nimenomaan tämmöisenä joululukemisena se on erinomainen.

Ai niin - ja HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE!

Kuva