L.M. MONTGOMERY: Sininen linna

Nyt onkin aikaa kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Mutta aloitetaan taas uudelleen!

Luin iltalukemisina Sinisen linnan, Montgomeryn aikuisille suunnatun teoksen. Tämä ei kuulu graduaineistooni, mutta olen nyt vähän montgomeryhöyryinen, joten tuli tämäkin luettua. Ja onneksi tuli, sillä tämähän oli aivan ihana!

Kirjan päähenkilö on Valancy, toivottomaksi vanhaksipiiaksi sanottu, harmaa, mitäänsanomaton tyttö. Hänen sukunsa sortaa Valancya, kaikki sanovat mitä hänen pitäisi tehdä. Ja Valancy tottelee, on kiltti, kuuntelee kaiken inhottavan mitä hänelle sanotaan. Ainoa asia joka hänet pitää järjissään, on hänen haaveensa Sinisestä linnasta, ihanasta paikasta jossa hän olisi jotain muuta kuin käskytetty vanhapiika.

Mutta sitten hänen elämänsä muuttuu: hän kuulee olevansa kuolemansairas. Lääkäri kertoo, ettei hän elä enää pitkään. Ja Valancy ryhtyy miettimään, miten hän haluaa viimeiset hetkensä käyttää. Hän toteaa, että nyt on aika vihdoinkin elää!

Ja Valancy ryhtyy sanomaan vastaan, tekemään mitä tykkää, hankkiutuu töihin, keskustelee epämääräisen Barney Snaithin kanssa... Ja suku ja kylän väki järkyttyy syvästi: mikä Valancyyn on oikein mennyt?

Tämä oli kerrassaan ihana kirja, huokailin kovasti lukiessani. Ehdottomasti jyräsi suosikkeihini tämäkin kirja, niiiiiin ihana!

L.M. MONTGOMERY: Pieni runotyttö / Emily of New Moon

Gradun kirjoitus ja operointi on virallisesti alkanut. Aloitin lukemalla tämän ekan Runotyttö-kirjan, rinnakkain suomennoksen ja alkukielisen teoksen.

Kirja kertoo orvoksi jäävästä Emiliasta, joka päätyy kahden tätinsä huollettavaksi Uuden Kuun tilalle. Siellä hän ymmärtää osaavansa kirjoittaa runoja. Siellä hän kasvaa, tutustuu ystäviin, taistelee vanhanaikaisen Elisabet-tätinsä kanssa.

Runotytöt ovat olleet minulle aina tosi läheisiä kirjoja, olen lukenut nämä ihan älyttömän monta kertaa... Ja nyt gradua tehdessäni luen nämä todennäköisesti taas moneen kertaan uudestaan ja uudestaan.

Totesin muuten kiinnostuksekseni että suomennos on tehty lyhentäen! Sieltä täältä suomennoksesta puuttuu pieniä pätkiä tekstiä. Tämä oli aika yllättävää...

Jatkan varmaan seuraavaan Runotyttöön viimeistään ensi viikolla, välissä taidan kuitenkin vähän suunnitella gradun rakennetta.

Muiden kirjojen lukeminen taitaa jäädä aika lailla nollaan tämän vuoden aikana, mutta pysykää langolla siltä varalta että jos vaikka saan jotain luettua...

L.M. MONTGOMERY: Anne of Green Gables

Latailin Gutenbergista kaikki sieltä löytyneet Anna-kirjat sekä Sarat englanninkielisinä lukulaitteelleni. Samantien lukaisin ensimmäisen Anna-kirjan.

Anna on orpotyttö, joka sattuman oikusta päätyy iäkkäiden Cuthbertin sisarusten luokse asumaan Vihervaaraan (alkuteoksen Green Gables). Kirja kuvaa Annan lapsuutta Prinssi Edwardin saarella pienessä kylässä. Anna löytää sydänystävän naapurin Dianasta, ja koulusta löytyy myös muita ystäviä. Ja myös muuan Gilbert Blythe!

Tämä oli eka kerta kun luin Annaa englanniksi! Oli ihan mielenkiintoista, kun olen tottunut jauhamaan niitä vaan suomeksi. Näissä on kyllä niin paljon tunnelmaa... En myöskään edelliseltä lukemaltani muistanutkaan, kuinka lörppö Anna nuorena tyttösenä on!

Pitäs kai aloittaa seuraava osa...

L.M. MONTGOMERY: Vanhan kartanon Pat

Tämä kirja kulkeutui mukanani huhtikuiselta Suomen reissulta, ja nyt vasta luin sen. Ostin sen, koska tiedän, ettei Montgomery petä! Kirja sijoittuu 1930-luvulle.

Kirjan päähenkilö on Pat, joka asustaa perheensä kanssa Silver Bush -nimisellä vanhalla maatilakartanolla. Pat rakastaa kiihkeästi perhettään ja kotiaan, eikä haluaisi minkään muuttuvan ikinä. Mutta tietenkin asiat muuttuvat, suurestikin, ja Pat kohtaa elämässään myös ihan liikaa surua. 

Yksi lempihahmoistani oli loistava Judy Plum, kodinhoitaja, jolla riittää aina kiinnostavia juttuja kerrottavaksi, ja joka on kaikinpuolin todella ihana ja ihmeellisen aidonoloinen hahmo. 

Kirja sijoittuu tutusti Prinssi Edwardin saarelle Kanadan kupeeseen, pieneen Glenin kylään, jossa elämä kulkee hiljaista rataansa eteenpäin. Maatiloja hoidetaan, lapset käyvät koulua ja kasvavat, mennään naimisiin, kuullaan juttuja menneestä. Lapset kirmaavat onnellisesti pelloilla ja metsissä ja kuten muissakin Montgomeryn kirjoissa, lapset antavat suosikkipaikoilleen nimiä.

Kirja on verrattain uusi suomennos: kirja on kirjoitettu 1933 mutta suomennettu vasta 2009. Sisko Ylimartimo on mielestäni suomentanut tämän oikein oivallisesti - tuntuu, että tässä on onnistuttu taitavasti säilyttämään aito Saaren henki.

Hei, te muut Montgomeryn lukijat: mikä on teidän suosikkinne Montgomeryn kirjoista?
 Minä olen aina ollut Runotyttöjä, mutta muutkin Montgomeryn kirjat jaksavat ihastuttaa...

L.M. MONTGOMERY: Marigoldin lumottu maailma

Montgomeryn tyttökirjaklassikot ovat aina kuuluneet lempilukemistooni, ja niitä jaksaa aina lukea uudelleen. Kuitenkin oli hirmu ilahduttava löytö, kun totesin Montgomeryltä ilmestyneen aivan uuden suomennoksen! Marigold on ensimmäistä kertaa suomennettu tänä vuonna.

Kirjan päähenkilö on Marigold-tyttö, joka asuu Prinssi Edwardin saarella, kuten Montgomeryn sankarittaret yleensäkin. Marigold asuu sukukartanossa isoäitien, äidin ja sukulaisten ympäröimänä. kirja tapahtuu jossain 1900-luvun alkupuolella, eli hieman myöhemmin kuin esimerkiksi Runotyttö-kirjat. Marigoldissa oli kuitenkin hauska ohimennen mainittu viittaus Blair Waterin Murrayihin eli Runotyttöjen Emilian sukuun.

Marigoldin lumottu maailma on sitä ihanaa samaa Montgomeryä kuin Runotytöt ja Annatkin. Maailma on yhtä viehättävästi kuvattu, ja lasten elämä yhtä vaihtelevaa ja täynnä erilaisia kokemuksia. Hauskan lisän Marigoldin lumottuun maailmaan toivat puhuvat kissat: ne lausuvat välillä kissamaisia huomioita kartanon tapahtumista.

Kuva