ELIZABETH ADLER: Kesä Toscanassa

Tämä Adlerin kirja kertoo Gemma jerichosta, yksinhuoltajaäidistä, jonka elämä kulkee pitkälti samaa rataa: kovalla kiireellä, niin ettei hän oikein ehdi pysähtyä. teini-ikäinen tytär aiheuttaa hankaluuksia, ja vanha äiti huolehtii liikaa. Sitten käy kuitenkin niin, että Nonna-muori saa kuulla saaneensa perinnön Toscanasta. Niinpä kaikki kolme naisihmistä päätyvät lähtemään Italiaan.

Perillä odottaa ihana toscanalaiskylä, ja myös perintö - mutta kaikki ei olekaan niin yksinkertaista. Nonna on perinyt vanhan tilan, mutta muuan amerikkalaisheittiö väittää ostaneensa kyseisen tilan juuri jokin aika sitten. Gemma ryhtyy ratkomaan ongelmaa, ja tietäähän sen miten siinä käy - kaikki loppuu ihanasti ja romanttisesti. Ah.

Kyllä - tämä tarjosi taas mukavaa todellisuuspakoa normaalista arjesta. Sopii hyvin juuri kesälukemisiksi. Adler ei taaskaan pettänyt, vaikka takakannen perusteella en tästä niin kovasti innostunutkaan.

ELIZABETH ADLER: Hotelli Riviera

Taas Adleria, tämä sattui silmiini kirppiksellä ja mikä jottei, nämä ovat hyvää kesälukemista.

Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Lola, joka pitää Rivieralla pientä hotellia. Hänen miehensä on kadonnut mystisesti puoli vuotta sitten, ja siitä asti Lola on tullut toimeen omillaan. Eräänä päivänä hänen hotelliinsa ilmaantuu kiinnostava mies nimeltä Jack, joka tulee Lolan apuun vaikeassa tilanteessa. Lolan kadonnut entinen mies aiheuttaa ongelmia oikein roppakaupalla, vaikka ei edes ole varmaa onko hän elossa. Lempihahmoni kirjassa oli kuitenkin päähenkilön lemmikkikana...

Heh, tämä oli samanlaista Adleria kuin kaikki edellisetkin. Jollain tavalla tämä kuitenkin erosi muista: minusta tässä oli jollain tavalla humoristisempi ote. Tätä oli siis vallan hauskakin lukea. Nopealukuinen tämä myös on, semmoinen ahmaistava välipala. Ei tästä sen kummempaa sanottavaa, kelpo hömppää.

ELIZABETH ADLER: Häät venetsiassa

Jälleen yksi Adlerin kirja on ollut luettavana. Ja kyllähän tämäkin vastasi ihan odotuksia, tämä jatkaa samalla linjalla kuin edellisetkin Adlerin teokset.

Kirja kertoo Preciousista, joka pitää antiikkiliikettä Pariisissa. Hän ei ole erityisemmin rakkauden poluilla seikkaillut, mutta sitten komea Bennett vie häneltä jalat alta, ja pian suunnitellaan häitä. Mies ei kuitenkaan ole sitä mitä sanoo olevansa, sillä tosiasiassa hän on vaarallinen rikollinen, joka metsästää Preciousin suvussa kulkenutta kallista korua.

Tässäkin kirjassa on taas ihana romanttinen juoni - jonka pääosissa ovat Precious ja muuan mies, joka ei tosiaankaan ole Bennett! - sekä kunnon dekkarimeininkiä murhineen ja yllätyksineen. Adler kyllä taitaa hyvin tämän kivan tasapainon romantiikan ja jännityksen välillä. Nämä siis sopivat hyvin luettaviksi silloin, kun ei kaipaa mitään ällöromanttista superhömppää, vaan jotain hieman monimutkaisempaa. Mutta kevyttä lukemista nämä Adleritkin toki ovat!

Adlerit asettuvat samaan linjaan Nora Robertsin ja Linda Howardin kanssa. Ja tällaista kirjallisuutta on kyllä välillä oikein ihana lukea. Nyt, kun kesäloma opinnoista on alkanut, on ihana keskittyä johonkin keveään lukemiseen.

ELIZABETH ADLER: Huvipurrella Caprille

Kauheaa, olen laiminlyönyt plokiani, en ole kirjoittanut moneen moneen päivään tänne! Olen nimittäin ollut lankahöyryissä - keksin uuden harrastuksen lukemisen ohelle: olen alkanut neuloa ihan villisti. Pitää kai perustaa kohta neuleploki vielä tämän lisäksi... No juu, mutta asiaan.

Saraseeeni vinkkasi Adlerin kirjoista, että tämä on hyvä. Joten tartuin siihen nyt sitten seuraavaksi! Tosiasiassa siitä on jo monta päivää kun luin tämän loppuun, joten nyt vähän pätkii, että mikä tämä olikaan...

Kirja kertoo Daisysta, joka alkaa selvittää entisen superrikkaan työnantajansa kummallista kuolemaa. Apuna hänellä on Harry, yksityisetsivä. Murhaksi epäillyn kuoleman selvitys pannaan toimeen kutsumalla epäillyt luksusristeilylle.

Risteilyllä tapahtuu jos jonkinlaista, ja loppujen lopuksi murhakin sitten selviää. Ja Daisyllekin aukeaa uusia mahdollisuuksia..

ELIZABETH ADLER: Provencen tuoksu

Jatkoa seuraa näille viihdekirjoille: Adlerin kirjoilla jatkan, ja jälleen kirja sijoittuu ihanaan Ranskaan.

Kirjan päähenkilö on Franny, joka saa yllättävällä tavalla tietää, että hänen miesystävänsä on naimisissa. Asian kertoo hänelle miehen vaimo, josta tuleekin Frannylle hyvä ystävä.

Franny saa kutsun tädiltään tulla sukulinnaan tapaamaan muita sukulaisiaan. Franny pyytää uuden ystävänsä Claren henkiseksi turvakseen ja matkaa kohti Provencea. Sukulinna osoittautuukin mielenkiintoiseksi paikaksi: Franny nimittäin taitaa vähän rakastuakin siellä!

Kirja täyttää jälleen tarkoituksensa. Mitään ihmeellistä kirja ei tarjoa, mutta hyvää viihdettä se jälleen on! Kirja sai ainakin minut oikein hyvälle tuulelle, ja kirjaa oli mukava lukea, suorastaan jopa vähän koukuttava! Adlerin kirjoja aion etsiä käsiini lisää, mahdollisimman piakkoin.

ELIZABETH ADLER: Rakkaus Pariisiissa

Viihdekirjallisuudesta nauttiminen jatkuu! Olen ennestään lukenut vain yhden tämän kirjailijan teoksen, mutta nyt päätin tutustua hieman lisää.

Rakkaus Pariisissa kertoo 45-vuotiaasta Larasta, joka on joutunut vaikean paikan eteen: hänen miehensä on lähtenyt nuoremman naisen matkaan, ja Laran elämä on aivan sekaisin. Sitä paitsi edessä piti odottaa ihana Ranskan-matka miehen kanssa.

Lara matkustaa rannikkohuvilalleen pohtimaan asioita, ja kas - eteen tupsahtaa komea ja nuori remonttimies. Ja tietäähän sen, miten siinä käy! Lara pyytää remontoijan kanssaan matkalle.

Oikeastaan yllätyin siitä, kuinka näppärää viihdettä tämä olikaan! Aihe on toki kulunut, ja tyypillisiä epäkohtia juonessa kyllä on (uskomaton salamarakkaus), mutta viihdekirjallisuuden onkin tarkoitus olla todellisuuspakoista hömppää.

Kaiken kaikkiaan kirja siis täytti tehtävänsä ja oli oikein viihdyttävä!

ELIZABETH ADLER: Sydänten sykkeessä

Päädyin lukemaan taas perusviihdettä vaihteen vuoksi. Tämä on tyypillinen romantiikkaa ja dekkaria sekoittava kirja. Adlerin teoksia en ollut tätä ennen lukenutkaan.

Kirja kertoo Melistä ja Edistä, jotka ovat tutustuneet ja rakastuneet. Ediä ammutaan ja hän vaipuu koomaan. Mel ryhtyy selvittämään murhan taustoja, ja Edin menneisyys ei olekaan aivan yksinkertainen. Mutta hyvän viihdekirjan tavoin tämäkin loppuu hyvin ja onnellisesti.

Tästä kirjasta on vaikea sanoa mitään kovin ihmeellistä. Se on perusviihdettä, ihan mukiinmenevää mutta ei mitenkään erikoista. Sopii semmoiseksi välipalalukemiseksi silloin kun kaipaa jotain kevyttä.

Kuva