Olen tainnut lukea kaikki Ahernin aiemmat kirjat, ja tykkään niistä kyllä yleensä kovin. Siksi tartuin mieluusti tähän Ahernin uusimpaan opukseen, jolla on muuten tosi söpö kansikuvakin!
Kirja kertoo Tamarasta, 16-vuotiaasta tytöstä, joka on aina saanut kaiken haluamansa. Hänen vanhempansa ovat rikkaita ja menestyviä. Kunnes perheen isä tappaa itsensä, jättää jälkeensä valtavat velat, perhe menettää kotinsa ja omaisuutensa ja Tamaran äiti muuttuu omituiseksi.
Tamara joutuu äitinsä kanssa muuttamaan maalle enonsa luokse. Eno ja tämän vaimo ovat Tamaran mielestä aika pälliä porukkaa, ja hän ei yhtään viihdy maalla. Mutta sitten tapahtuu jotain outoa: Tamara löytää kirjastoautosta omituisen kirjan, jossa on tyhjät sivut. Ja yllättävintä on se, ettei kirja kohta olekaan tyhjä, vaikkei kukaan ole siihen mitään edes kirjoittanut. Ja teksti on Tamaran käsialaa ja kertoo seuraavasta päivästä...
Tämä oli oikein tosi hyvä kirja! Tuntuu niin kuin Ahern parantaisi joka kerta! Tämä kirja sai minut hymyilemään, huokailemaan, nauramaan, suremaan, järkyttymään ja jännittymään. Mitä muuta voisi toivoa?