sunnuntai 30. toukokuuta 2010

JANE GREEN: Hiekkalinnoja

Tätä kirjaa olenkin kyttäillyt luettavakseni pitkään! Kirjailijan edellinen teos oli nimittäin aivan ihana hömppäkirja, joten tätäkin odotin kovin.

Kirjan tapahtumapaikkana on Nantucketissa sijaitseva vanha huvila, jota emännöi energinen Nan-rouva. Hän alkaa kesäksi vuokrata huoneita kesävieraille. Vieraiksi saapuu rakkaudessa pettyneitä ja itseään etsiviä ihmisiä, jotka tarvitsevat uutta tuulta elämäänsä. Ihmeellisesti talo yhdistää toisilleen ennen vieraiden ihmisten kohtaloita. Ja toki kirjassa on sitä romantiikkaakin!

Kirja ei ensin vienyt minua heti mukaansa, mutta aika äkkiä totesin, että kyllä tämä on taattua Jane Greeniä: nopea lukea, viihdyttävä, osin yllätyksellinen, osin täydellisen ennalta-arvattava (hyvällä tavalla!), ehdottomasti onnellisesti loppuva.

Tässä kirjassa oli kaikesta hömppämäisyydestään kuitenkin myös jotain pohdiskelevaa. Monenlaiset ihmiset kokevat, että menneisyydestään huolimatta onni voi löytyä yllätyksellisesti. Tässä kirjassa oli siis ihanasti valoisaa toivoa!

Green muuten kirjoittaa kirjansa preesensissä, mikä on ehkä jonkin verran epätavallista. Ensin se tuntui jotenkin kummalliselta, mutta äkkiä siihen kyllä tottui.

lauantai 29. toukokuuta 2010

DANIELLE STEEL: Hänen kuninkaallinen korkeutensa

Kuinka minä, kuninkaallisista innostunut, voisin olla tarttumatta tämännimiseen kirjaan? No en voinutkaan, vaan kaapaisin sen kirjakaupasta kesälukemiseksi (kesäloma on alkanut, jee). Tämä oli ensimmäinen Danielle Steelin kirja, jonka olen lukenut.

Kirja kertoo Christiannasta, Liechtensteinin ruhtinaan tyttärestä. Hän on kuitenkin siis kuvitteellinen henkilö. Christianna on täysin kyllästynyt kuninkaallisiin velvollisuuksiinsa, ja kokee tarvetta saada tehdä jotain oikeasti hyödyllistä. Niinpä hän lähtee Afrikkaan vapaaehtoistyöntekijäksi auttamaan AIDS-klinikalla. Siellä hän tutustuu komeaan lääkäri Parkeriin, ja he rakastuvat. Rakkaustarinan esteenä on kuitenkin vanhoillinen ruhtinas.

Kirja oli viihdyttävä, kyllä. Mutta. Mutta. Jokin tässä minua häiritsi. Erityisesti ehkä se, että kirjailija painotti Hyvin Voimakkaasti, kuinka hyveellinen ja ihanan enkelimäinen prinsessa on. Vähempikin olisi riittänyt. Lisäksi minua häiritsi jonkinlainen ylimalkainen kerrontatapa: mielestäni tärkeistä juonenkäänteistä ei kerrottu tarpeeksi, vaan ne ohitettiin jotenkin kauhean nopeasti. Se ärsytti minua kovin.

Muuten kirja kuitenkin oli viihdyttävä. Välillä vähän puuduttava, mutta kuitenkin sellainen, että teki ehdottomasti mieli lukea kirja loppuun. Mitään Steel-fania minusta ei kuitenkaan tullut, mutta vastaisuudessa voin kuitenkin ihan kiinnostuksella tarttua kirjailijan kirjoihin.

maanantai 24. toukokuuta 2010

JENNY DOWNHAM: Ennen kuin kuolen

En ollut tästä kirjasta kuullut, ennen kuin bongasin sen pokkarihyllyköstä kirjakaupassa. Kansi ja kirjan nimi kiinnittivät heti mielenkiintoni.

Kirja kertoo Tessasta, joka sairastaa parantumatonta leukemiaa. Tessa päättää elää elämänsä viimeiset hetket tekemällä kaikkea, mitä on aina halunnut tehdä. Hän laatii listan, jossa on tehtäviä asioita. Ja niitä hän sitten ryhtyy tekemään vielä, kun on aikaa. Onneksi hän myös tutustuu naapurin Adamiin, joka auttaa häntä enemmän kuin Tessa arvaakaan.

Kirja kertoo kauniisti ja vihaisestikin siitä, miltä tuntuu tietää kuolevansa pian. Tessa on välillä väsynyt, välillä hillittömän vihainen, välillä välinpitämätön. Kuoleman läheisyys on koko ajan läsnä. Kirjassa on jotain, mikä vetää mukaansa niin tehokkaasti, ettei tekisi mieli jättää kirjaa kesken. Joskus on hyvä lukea tällaisiakin kirjoja - niitä, joissa kaikki ei aina menekään niin hyvin.

Toisaalta tässäkin kirjassa on piilossa kovin kaunis lohdun siemen. Onneksi - se tekee tästä kirjasta ihastuttavan teoksen.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

KARIN SLAUGHTER: Kadotettu

Triptyykistä innostuneena hain kirjakaupan pokkarihyllystä Kadotetun, joka kertoo Jeffrey Tolliverista ja Sara Lintonista, kuten myös aiemmin lukemani Merkitty.

Jeffrey ja Sara ovat kävelyllä metsässä, kun he löytävät jotakin järkyttävää: maahan haudattuna on puuarkku, jossa on kuollut nuori tyttö - ja tyttö on haudattu elävänä. Juttu osoittautuu monimutkaiseksi ja yllättäväksi, ja johtolangat johdattavat poliisit erään uskonnollisen yhteisön luokse. Hartaat yhteisöläiset eivät taidakaan olla ihan niin hartaita, ainakaan kaikki heistä...

Tämä kirja oli oikein jännittävä, osin hyvin järkyttävä ja myös toisinaan yllättäväkin. Kuvaus on niin tarkkaa, että välillä rujoimmat mielikuvat kammottivat. Mielestäni tämä on ihan hyvä dekkari, mutta ei missään nimessä Triptyykin tasoa. Aion kuitenkin edelleenkin metsästää luettavakseni tähänkin sarjaan kuuluvia Slaugterin kirjoja.

lauantai 22. toukokuuta 2010

ELIZABETH ADLER: Häät venetsiassa

Jälleen yksi Adlerin kirja on ollut luettavana. Ja kyllähän tämäkin vastasi ihan odotuksia, tämä jatkaa samalla linjalla kuin edellisetkin Adlerin teokset.

Kirja kertoo Preciousista, joka pitää antiikkiliikettä Pariisissa. Hän ei ole erityisemmin rakkauden poluilla seikkaillut, mutta sitten komea Bennett vie häneltä jalat alta, ja pian suunnitellaan häitä. Mies ei kuitenkaan ole sitä mitä sanoo olevansa, sillä tosiasiassa hän on vaarallinen rikollinen, joka metsästää Preciousin suvussa kulkenutta kallista korua.

Tässäkin kirjassa on taas ihana romanttinen juoni - jonka pääosissa ovat Precious ja muuan mies, joka ei tosiaankaan ole Bennett! - sekä kunnon dekkarimeininkiä murhineen ja yllätyksineen. Adler kyllä taitaa hyvin tämän kivan tasapainon romantiikan ja jännityksen välillä. Nämä siis sopivat hyvin luettaviksi silloin, kun ei kaipaa mitään ällöromanttista superhömppää, vaan jotain hieman monimutkaisempaa. Mutta kevyttä lukemista nämä Adleritkin toki ovat!

Adlerit asettuvat samaan linjaan Nora Robertsin ja Linda Howardin kanssa. Ja tällaista kirjallisuutta on kyllä välillä oikein ihana lukea. Nyt, kun kesäloma opinnoista on alkanut, on ihana keskittyä johonkin keveään lukemiseen.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

DENNIS LEHANE: Suljettu saari


Tämän kirjan bongasin antikvariaatista. yhden Lehanen kirjan olen ennenkin lukenut, ja tämä tarttui käpälään siksi, että tästä on tehty leffa, joka tuli ensi-iltaansa helmikuussa. Leffaa en ole nähnyt - vielä.

Kirja kertoo kahdesta liittovaltion agentista, Teddystä ja Chuckista, jotka lähetetään komennukselle saaressa olevaan vankimielisairaalaan etsimään kadonnutta potilasta. Näkökulma on Teddyssä, mutta kertoja ei olekaan täysin kaikkitietävä, kuitenkaan. Vankimielisairaala on kummallinen paikka, jossa vaikuttaa olevan moni asia omituisesti. Lopulta Teddykin alkaa epäillä omaa järkeään, sillä koko saari kaikkine ihmisineen ja tapahtumineen vaikuttaa niin järjettömältä. Etsivät saavat salakielisiä vihjeitä, saarella on outo sähköaitojen ympäröimä majakka...

Kirja alkoi tavallisesti, vaikutti pitkään tavalliselta ja loppupuolella todella rysäytti. Loppuratkaisu ei nimittäin todella selvinnyt ennen kuin ihan viimeisellä sivulla. Ja voin tosiaan sanoa, että yllätyin! Tämä sai minut ihan koukkuun, kokonaan. Kirjan viimeiset 30 sivua olivat semmoista tavaraa, että oli mahdoton jättää kesken. Tästä tehty elokuva voisi myös olla kiinnostava katsottava.

lauantai 15. toukokuuta 2010

KARIN SLAUGHTER: Triptyykki


Olen lukenut Slaughterilta yhden kirjan, joka oli ihan hyvä, muistaakseni. Nyt tartuin tähän Triptyykkiin, koska olin jo pitkään miettinyt, pitäisikö se lukea.

Kirjassa otetaan kiinni murhaajaa, joka julmasti leikkaa naisuhreiltaan kielen irti. (Karseaa, yäk!) Päähenkilö on periaatteessa Will Trent, omalaatuinen mutta taitava erikoisagentti. Ensin kirjassa kuitnekin kerrotaan tapahtumista etsivä Michael Ormewoodin näkökulmasta.

Oikeastaan kirjasta on kauhean vaikea kertoa juonen puolesta paljon, muuten paljastuu liikaakin... Tämä kirja nimittäin koostuu yllätyksistä, jotka jättävät lukijan luukku auki tuijottamaan. Hitaasti asiat yhdistyvät lukijankin päässä... Kirjailija on taitava kertomaan asioista näennäisen irrallisina, mutta myöhemmin paljastuu aivan hätkähdyttäviä yhtymäkohtia.

Kirjan tarina on oikeastaan perinteiden dekkari, ja hahmot periaatteessa myös. Mutta se, mitä hahmot tekevät, ja miten siitä kerrotaan - se on omalaatuista ja todella taitavaa. Se onkin mielestäni tämän kirjan paras puoli: täydellinen yllätyksellisyys.

Triptyykin jatko-osa ilmestyy kesällä.

perjantai 14. toukokuuta 2010

JANET EVANOVICH: Ensin rahat


Tartuin tähän kirjaan ihan sattumalta kirjakaupan pokkarihyllyllä, ja takakansi kuulosti hauskalta. Pokkari lähti siis mukaan kotiin.

Kirja on ensimmäinen osa Stephanie Plumista kertovaa sarjaa. Tässä ekassa osassa rahapulainen Stephanie päätyy palkkionmetsästäjäksi, tehtävänään ottaa kiinni takuuvelallisia. Ensiksi hänen pitäisi ottaa kiinni mies, jolla on hänen menneisyytensä kanssa tekemistä - lapsuudessa ja nuoruudessa... Stephanie on hieman epäkorrekti palkkionmetsästäjä (hän mm. pelkää aseita ja "lainaa" tavoittelemansa takuuvelallisen autoa), mutta loppujen lopuksi kaikki toki menee hienosti.

Kirja oli yllättävänkin viihdyttävä! Se on vähän kuin Sophie Kinsellan teokset, mutta dekkarina. Kirja on umpikahjo, naurattaa välillä niin että vatsalihakset kramppaa ja avomies pitää kahelina... Täydellistä lomalukemista. Onneksi kirjalle on ilmestynyt jo kolme jatko-osaakin suomeksi!

NICHOLAS SPARKS: Usko rakkauteen


Hm. Minulla oli aluksi vaikeuksia suhtautua tähän kirjaan: miehen kirjoittamaa hömppää, häh+ Voiko semmoinen toimia? Mitenkään haluamatta sukupuolittaa asiaa, niin se vaan on, että hömppä on naisten laji. Mutta. Olin junassa ja tarvitsin lukemista. ja ruokavaunussa sattui olemaan tätä opusta pokkarina myynnissä, ja päätin heivata ennakkoluulot nurkkaan.

Kirja kertoo Jeremystä, newyorkilaisesta journalistista, sekä Lexiestä, pikkukylän kirjastonhoitajasta. Jeremy saapuu Boone Creekin kylään tutkimaan outoa kummitustapausta kirjoittakseen siitä jutun. Hän saa avukseen Lexien, ja jo pian kipinät sinkoilevat näiden kahden välillä. Molemmilla on kuitenkin taustallaan kipeitä asioita, ja esteitä tuntuu olevan suhteen tiellä liikaa.

Mutta kuten asiaan kuuluu, kaikki päättyy lopulta ihanasti.

Kirjan luettuani totesin, että kannatti kokeilla Sparksin kirjaa. Tämä oli ihan mainiota hömppää. Parhaille hömppäkirjasuosikeilleni tämä ei vetänyt vertoja, mutta ehdottomasti mainiota junalukemista! Nopeaa todellisuuspakoa, jes. Silti mietin, millainen on mies, joka kirjoittaa tällaista tekstiä! :D

tiistai 11. toukokuuta 2010

LINDA HOWARD: Yön sylissä

Linda howardin kirjoista tuli minulle sellaista viihdelukemisesta ihan vahingossa - nyt yleensä hankin Howardin kirjan, jos jossain sellaisen näen. Tämän löysin kirjakaupan alehyllystä halvalla. Takakanttakaan ei oikeastaan tarvinnut lukea, koska tiesin jo, että kirja on todennäköisesti samantyyppinen kuin edeltäjänsäkin...

Tämä kirja kertoo pienestä kylästä vuorten keskellä. Cate Nightingale elää siellä rauhallista elämää ja pitää aamiaismajoitusta vanhassa talossa. Eräänä päivänä hänen elämänsä kuitenkin menee sekaisin, kun tapahtuu kummia: eräs majatalon asukas katoaa. Miehen tavaroita tulee kyselemään kummallinen mieskaksikko, jolta Caten pelastaa ujo rakennusmies Cal.

Cate ja Cal luulevat jo, että vaara on ohi, mutta niin ei suinkaan ole. Koko juttu kärjistyy pelottavaksi panttivankidraamaksi, jossa tarvitaan neuvokkuutta.

Mitäpä tästä kirjasta voisin sanoa? Viihdyttävä - kyllä. Nopeatempoinen - kyllä. Jännittävä - kyllä. Koukuttava - kyllä. Romanttinen - kyllä. Mitäpä tässä muuta voisi vaatia?

maanantai 10. toukokuuta 2010

TERHI KOULUMIES: Vauvaa vailla

Katselin pitkään tätä kirjaa eri kirjakaupoissa, ja kirja vaikutti kiinnostavalta. Nyt löysin sen kolmella eurolla kovakantisena, joten vihdoin se lähti mukaan omaan kirjahyllyyn.

Kirja kertoo Elinasta, joka elää tyytyväistä sinkkuelämäänsä. Sitten hänen pikkusiskonsa pyöräyttää lapsen, ja Elinan pasmat menevät sekaisin. Siskonlastaan hoitaessaan hänen päässään alkaa muotoutua ajatus omasta lapsesta.

Elina tutustuu mieheen, joka on ihan ok. Siinäpä mainio tapa saada lapsi - väliaikainen miesystävä. Mutta lasta ei kuulu. Elina kuitenkin varmistuu entisestään lapsitoiveestaan, ja hankkiutuu lapsettomuushoitoon.

Kirja on jotenkin kaunis kuvaus siitä, miltä tuntuu haluta lasta, vaikka oikeastaan kaikki onkin sitä vastaan. Elinaan on helppo samastua - päähenkilön tuska lapsettomuudesta on käsinkosketeltavaa.

Tykkäsin kirjasta paljon. Se on lyhyt ja sujuva, sellainen pieni herkkupala, jonka lukee muutamassa hetkessä, mutta joka on pituuttaan paljon enemmän ajatuksia herättävä.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

ANNA GODBERSEN: Juoruja


Ihana Huumaa-kirja on saanut jatko-osan, mainiota!

Kirjassa jatkuu Diana ja Elizabeth Hollandin tarina. Jälleen ollaan rikkaiden joulujuhlissa, kutsuilla ja oopperassa, jossa jokainen väistämättä tarkkailee toista. Avioliittoaikeet eivät meinaa mennä niin kuin on suunniteltu, ja luonnollisesti asiaan kuuluu myös yksi juonitteleva naikkonen, joka ajattelee vain omaa etuaan. Tarinaan on tullut mukaan myös Carolina, joka on kotoisin lännestä - vai lieneekö sittenkään...

Tarina on yhtä ihanaa höttöä kuin edeltäjänsäkin. Kaikki viihderomaanille tärkeät asiat ovat kunnossa. Kerronta juoksee, tapahtumia riittää, lukija tuskastuu, kauhistuu, ihastuu ja järkyttyykin lukemisen aikana.

Mielestäni Huumaa oli kyllä parempi kuin tämä jatko-osansa, mutta toisaalta tämäkin jäi aika herkulliseen tilanteeseen. Milloinkohan seuraava osa ilmestyy? Se pitäisi saada kyllä sitten myöskin lukea, sillä loppu oli niin avoin, että huh. Joka tapauksessa nämä Godbersenin kirjat ovat mainiota todellisuuspakoa.