Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hämeen-Anttila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hämeen-Anttila. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. tammikuuta 2011

VIRPI HÄMEEN-ANTTILA: Päivänseisaus

Tämän luin jo joskus ennen joulua! Mutta kirjoitan siitä nyt vähän näin viiveellä kuitenkin...

Olen tykännyt yleensä Hämeen-Anttilan kirjoista, niin tykkäsin tästäkin. Päivänseisaus kertoo Paulasta, viulistista, jonka elämä ei ole ihan sitä, mitä piti. Lapset ovat jo isoja, avioliitto hajonnut.

Sitten Paula tapaa Erikin. Heitä yhdistää yllättävä side: Erik on tuntenut Paulan pikkusiskon. He ystävystyvät, ehkä muutakin.

Virpi Hämeen-Anttila kyllä osaa asiansa, tämäkin kirja oli ihana! Hän kirjoittaa paljon myös menneistä asioista, menneeseen palaaminen ja sen käsittely ovat usein iso osa hänen kirjojaan.

Kotona Suomessa odottaa jo Hämeen-Anttilan ihan uusin teos, sen kimppuun pääsen helmikuussa, kun äiti ja isä tulevat käymään täällä Ranskassa ja tuovat sen mukanaan!

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

VIRPI HÄMEEN-ANTTILA: Suden vuosi

Olen hiljaksiin hamstrannut näitä Hämeen-Anttilan kirjoja hyllyyn odottamaan lukemista. Nyt tämä tarttui käteen, ja luinkin sen hujauksessa.

Suden vuosi kertoo yliopistomaailmasta ja sen ihmisistä, sekä epäsovinnaisesta rakkaudesta. Päähenkilöiden elämää kuvataan kiinnostavasti aina vaihtelevasti eri henkilöiden näkökannalta. Kirja todistaa sen, että aina ei elämä mene niin kuin on suunnitellut, mutta se voi olla hyväkin asia.

Pidin kirjasta niin paljon, että oikein yllätyin. Hämeen-Anttilan kirjat ovat kyllä hyviä, mutta tämä taitaa olla ehkä jopa paras näistä kolmesta, mitkä olen lukenut tähän mennessä.

Erityisesti tässä minuun vetosi se onni, jota kirja kuvaa (ainakin osittain, se ei kuitenkaan ole koko ajan onnellinen..). Kirjan sivuilta huokui hyvä olo, mikä sai minutkin jotenkin tyytyväiseksi. Kirja siis vaikutti ainakin minuun varsin syvästi!

Mielestäni on ihanaa, että kirja loppui juuri sillä tavalla oikein. Ihan liikaa on nimittäin kirjoja, jotka voisivat loppua ihanasti, mutta kuitenkin menevät jotenkin väärin sitten. Sellaisiakin kirjoja pitää olla, mutta itse olin oikein tyytyväinen tämän kirjan ihanaan loppuun!

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

VIRPI HÄMEEN-ANTTILA: Muistan sinut Amanda

Kirja kertoo Markuksesta, joka saa äitinsä kuollessa tietää, ettei hänen isänsä olekaan nuorena kuollut. Markuksen elämältä putoaa pohja - isä onkin jättänyt hänet ja äidin, eikä milloinkaan ole ottanut yhteyttä.

Markus ryhtyy selvittämään, miksi hänen isänsä päätti lähteä. Hän ryhtyy etsimään isäänsä saadakseen vastauksia, ja matkan varrella hän tutustuu moniin ihmisiin, jotka kukin osaltaan valottavat Markuksen isän menneisyyttä - ja nykyisyyttä.

Hämeen-Anttila on taitava kertoja. Kirjaa oli ilo lukea, sillä yllättäviä tapahtumia ei puuttunut. Lisäksi ympäristön ja henkilöiden kuvaus on ilahduttavan elävää ja tarkkaa.

lauantai 31. lokakuuta 2009

VIRPI HÄMEEN-ANTTILA: Sokkopeliä

En ole jostain syystä tarttunut tämän kirjailijan teoksiin aiemmin. Nyt kuitenkin bongasin tämän Sokkopelin halvalla, ostin ja luin. Ja mitäs hittoa, tämähän oli ihan tosi hyvä! Hirmu koukuttava ja kiinnostava.

Kirja kertoo vanhoista ystävyksistä, joita yhdistää lukioaikainen salaseura. kirja alkaa siitä, kun yksi heistä kuolee, ja toinen epäilee, että kuolemassa on jotain mätää. Lisäksi salaseuralaiset alkavat saada omituista postia, joka näyttäisi liittyvän vanhaan salaseuraleikkiin. ystävykset ottavat yhteyttä toisiinsa ja alkavat yhteistuumin selvittää asiaa. Juttu käy vaarallisemmaksi ja vaarallisemmaksi, ja loppuhuipennus on todellista jännityskertomusta.

Kirja on nopealukuinen, mielenkiintoinen ja siinä on omaperäinen ja kekseliäs idea. Se on pakko lukea melkein yhdellä ahmaisulla...

Kuva