SARAH DUNANT: Kurtisaanin vuoteessa

Bongasin kirjastosta Dunantin toisen teoksen. Koska edellinen teos oli oikein hyvä, koppasin tämänkin mukaani.

Kirja kertoo roomalaisesta kurtisaanista Fiammetta Bianchinista, joka joutuu pakenemaan Rooman tuhoa 1500-luvun lopulla. Seuranaan hänellä on ruma kääpiö Bucino, joka myös toimii kirjan minäkertojana. He pakenevat Venetsiaan, ja teos kertoo heidän uudesta nousustaan, jos näin voisi sanoa, siitä kuinka he nousevat uudelleen ryysyistä rikkauksiin.

Tämä ei kuitenkaan ollut mielestäni niin hyvä kuin Venuksen syntymä. Minua ehkä eniten häiritsi se, ettei päähenkilö ollut itse minäkertojan roolissa. Toisaalta kääpiökertoja loi teokseen tietyn sävyn, kurtisaanin toimia seurattiin ikään kuin syrjästäkatsojan silmin. Kirja oli keskivertohyvä, aivan luettava mutta ei kuitenkaan mikään erityisen hyvä. Ajankuva on kuitenkin yhtä hyvää kuin edellisessäkin teoksessa.

Kuva

SARAH DUNANT: Venuksen syntymä

Tämä on kirja, jota olen jo pitkään miettinyt luettavaksi. Nyt tartuin siihen sitten vihdoinkin, ja täytyy sanoa, että oli ihan kannattavaa kyllä lukea tämä.

Teos kertoo 1400-luvulla Firenzessä elävästä Alessandrasta ja hänen maalaamisenhalustaan. Tyttö tutustuu erääseen maalariin, ja tapahtumalla on kauaskantoiset seuraukset.

Ajankuva on viehättävää. Itse pidän paljon historiassa tapahtuvista kirjoista, joten tämä oli varsin luonteva jatke kaikille muille vastaaville kirjoille. Venuksen syntymässä ei ole mitään todella epätavallista tai ihmeellistä, mutta hyvinkin viihdyttävä se on, ja myös mielenkiintoinen. Plussaa tämä kirja saa myös siitä, että kerronnassa tulevat esille historialliset tapahtumat kuin huomaamatta.

Lisäksi täytyy sanoa, että kirjan alku herätti kysymyksen: miten tapahtumat vievät hänet tähän tilanteeseen?

Kuva