torstai 31. maaliskuuta 2011

30 päivää kirjoja

Olen jo monesta blogista huomannut tämän kivan haasteen, jossa saa ihan vapaasti puhua omista kirjakokemuksistaan kokonaisen kuukauden ajan. Miten tätä voisi vastustaa? Siispä minäkin hyppään kelkkaan mukaan ja huhtikuun ajan kerron kirjakokemuksistani (ihan niin kuin en sitä täällä tekisi muuten, hahah). Tässä siis teemat:

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time

Tehkää kaikki tämä jooko, tämä on kiinnostava!

ANNE-DAUPHINE JULLIAND: Deux petits pas sur le sable mouillé

Näin tämän kirjan ihan ohimennen, ja kaunis kansikuva kiinnitti huomioni. Ja kirja lähti heti mukaan, ja nyt sain sen sitten luettua. Kirjan nimi suomeksi on kutakuinkin "Kaksi pientä askelta märällä hiekalla".

Kirja on tositarina kirjailijan omasta elämästä. Eräänä päivänä Julliand on rannalla perheensä kanssa, ja huomaa kaksivuotiaan tyttönsä kävelevän omituisesti, jalka taipuneena. Pieni Thaïs kiikutetaan lääkäriin, ja selviää jotain yllättävää ja pelottavaa. Tyttö sairastaa geneettistä sairautta, metakromaattista leukodystrofiaa. Sairauteen ei ole parannusta, vaan lapsi todennäköisesti kuolee ennen kuin täyttää viittä vuotta.

Kirjailija päättää, että pienen tytön loppuelämä on täynnä rakkautta ja hyviä asioita. Kirjan takakansitekstissä sanotaankin: Il faut ajouter de la vie aux jours, lorsqu'on  ne peut pas ajouter de jours à la vie (eli "pitää lisätä elämää päiviin, jos ei voi lisätä päiviä elämään").

Tämä kirja oli yksi surullisimmista pitkään aikaan lukemistani kirjoista. Mutta toisaalta se oli myös hirmuisen kaunis ja koskettava teos. Kirjan lukeminen oli ihan erilaista, kun tiesi, että pieni tyttö ei voi parantua sairaudestaan. Ihana kirja, epätavallisesta aiheesta. Mutta loistava teos.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

CLAUDIA GRAY: Evernight


Tämä tarttui mukaani hetkellisen epäröinnin jälkeen kirjakaupan englanninkielisten kirjojen osastolta. Epäröin siksi, että on tässä nyt jo tullut luettua sisäoppilaitoksiin sijoittuvia semikauhuromantiikkafantasia-juttuja.


Mutta hyvä että tartuin tähän, koska tykkäsin tosi paljon! Luin koko kirjan melkein yhdeltä istumalta, ja tilasin netistä kaksi jatko-osaakin ennen, kuin olin edes tämän puolivälissä...

Kirja kertoo Biancasta, joka joutuu vasten tahtoaan opiskelemaan sisäoppilaitokseen, jossa toiset oppilaat ovat vähän outoja. Onneksi hän tapaa Lucaksen, joka vaikuttaa täyspäiseltä tyypiltä. Bianca haluaisi vain pois koko koulusta, mutta se osoittautuu mahdottomaksi.

Juonessa oli mainiosti ylläreitä! Ei käynyt kyllä puuduttavaksi ollenkaan, missään vaiheessa. Mitään hirveän erikoista tämä ei tarjoa, mutta mainiota viihdettä kyllä, sopivasti romantiikkaa ja mukavaa kieli-iloittelua kyllä.

Voi kun saisin kakkososan jo pian luettavaksi!

tiistai 29. maaliskuuta 2011

ALI SHAW: The Girl with Glass Feet

Olen lukenut tästä kirjasta muutamista blogeista, ja jotenkin tämä jäi mieleeni. Muistaakseni tämä on suomennettu nimellä Tyttö joka muuttui lasiksi.

Nimi kertoo olennaisen: kirjan päähenkilö on Ida, jonka jalat ovat muuttuneet lasiksi. Ja lasi laajenee... Ida palaa oudolle saarelle, josta hän arvelee muutoksen alkaneen, ja päättää etsiä käsiinsä oudon Henry Fuwan, jonka uskoo voivan auttaa.

Saarella Ida tapaa Midaksen, sulkeutuneen pojan, jonka kanssa hän ystävystyy. Ja samalla kun Ida muuttuu lasiksi, hänessä muuttuu jokin muukin - hän ja Midas rakastuvat. Mutta aika on rajallinen ja kohtalo vääjäämätön.

Tämä on aikuisten satu. Eikä välttämättä mikään kovin onnellinen satu. Mutta kaunis kyllä, unenomainen, ihmeellinen. Hyvä lukea.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

KAZUO ISHIGURO: Never Let Me Go


Luin uudestaan tämän Ishiguron teoksen, jonka luin suomeksi viime kesänä. Tästähän tehtiin elokuvakin viime vuonna, pitäisi ehkä katsoa se jotta voisi vähän vertailla.


Jätän jälleen juonesta kertomisen sikseen, koska juonesta olen jo aiemmin kirjoitellut täällä. Mutta nyt tosiaan luin tämän alkuperäiskielellä eli englanniksi.

Outoa oli se, että sain paljon enemmän irti suomenkielisestä versiosta silloin aikanaan! Toki se voi vaikuttaa, että englannin taitoni ei kuitenkaan ole mikään äidinkieltä vastaava. Tämä kun ei ole mikään ihan helppo kirja lukea, vaan vaatii paljon pohdiskelua ja kelailua. Mutta ehkäpä luen tämän jossain vaiheessa vielä uudelleen englanniksi, ihan rauhassa, jos silloin irtoaisi sitten enemmän.

Koska onhan tämä todella hyvä teos. Mielenkiintoista nähdä, onko elokuva toteutettu millä tavalla, ja onko se pystynyt säilyttämään tämän kirjan erikoisen tunnelman.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

SOFI OKSANEN: Purge

Kas niin, tässäpä tämä Puhdistus nyt sitten ranskankielisenä versiona! 

Juonesta en nyt sen enempää höpötä, kyllä se nyt on varmaan jo tullut kaikille selväksi...

Mutta käännöksestä muutama sananen. Tämä käännös oli mielestäni aika erilainen kuin englanninkielinen käännös. Tässä oli esimerkiksi käännetty kaikki eestinkieliset sanat ja nimet ranskaksi. En oikein tiedä, mitä mieltä siitä olisin... Tietysti se helpottaa ymmärrystä, mutta samalla mielestäni vie jotain siitä alkuperäisestä tunnelmasta.

Tässä ranskankielisessä käännöksessä oli myös lukijan avuksi muutamia liitteitä, esimerkiksi kartta, josta selvisi Eestin sijainti. Lienee ihan hyödyllinen! Lisäksi kirjan lopussa oli aikajana Eestin historiasta, mikä oli muuten hyvin mielenkiintoinen luettava myöskin.

Himpskatti kun en osaa kunnolla enempää kieliä, tätä vois lukea monilla kielillä, nämä käännökset on hurjan kiinnostavia!

Tämä on muuten voittanut täällä Ranskassa kaksi kirjallisuuspalkintoa, Prix FNACin joka on erään ison kirjakauppaketjun palkinto, sekä Prix Femina Etrangerin, joka on todella arvostettu palkinto täällä Ranskassa. Sofi on täällä ihan julkkis, hei! Olen keräillyt lehdistä talteen kaikki jutut, joissa arvostellaan Purgea tai haastatellaan Sofi Oksasta. Kiintoisaa!

lauantai 26. maaliskuuta 2011

LAUREN WEISBERGER: Chasing Harry Winston


Kaipasin taas "vaihteeksi" jotain keveää hömppää, ja kun joku aika sitten luin Weisbergerin uusimman teoksen, niin nyt sitten tartuin tähän Harry Winstoniin. Luin tämän vajaa pari vuotta sitten suomeksi, ja nyt sitten alkuperäiskielellä.


Kirja kertoo kolmesta naisesta, ystävyksistä, jotka päättävät muuttaa elämänsä suuntaa parempaan päin. Emmy on tullut jätetyksi ja päättää parhaan parannuskeinon olevan se, että hän ryhtyy loikkimaan sänkyyn satunnaisten miesten kanssa. Adriana on ollut ennen sänkyynhyppijätyyppiä, mutta päättää nyt saada sormeensa valtavan timanttikihlasormuksen ja vakiintua. Leigh on onnellinen ihanassa parisuhteessa, kaikki on hyvin. vai onko? Ehkä Leighkin tarvitsee suunnanmuutosta...

Kirja oli viihdyttävä, ja täytti siten erinomaisesti tehtävänsä. TEkisi muuten mieli lukea Weisbergerin eka teos, Paholainen pukeutuu Pradaan tässä myöskin piakkoin, edellisestä lukukerrasta on jo tosi paljon aikaa!

torstai 24. maaliskuuta 2011

J.K. ROWLING: Harry Potter and the Philosopher's Stone

Kaipasin tässä eräänä päivänä jotain oikein tuttua luettavaa. Niinpä, mikä vois olla tutumpaa kuin Potterit? Luin nämä ekaa kertaa ollessani yläkouluikäinen, seiskalla tai kasilla.

Totesin tässä blogiani selaillessani, että viime kesänä luin kolme ekaa osaa jälleen kerran, mutta sitten nelosesta eteenpäin en ilmeisesti lukenut, ensi kesänä pitää kai jatkaa...

Olen lukenut Pottereita tietysti suomeksi, mutta englanniksikin aina joskus pahimmissa potterhuuruissani. Nuoruudessa luin näitä myös ruotsiksi. Ja syksyllä luin tämän ekan myös ranskaksi! Ja nyt siis taas englanniksi.

On se jännä, miten tutuimmat kirjat osaa jo melkein ulkoa. Vuorosanoja muistaa, tapahtumat tietenkin, ja jotenkin lukeminen on niin tuttua, että ihan kuin palaisi jonkinlaiseen kotiin. 

Kyllä nämä Potterit kuuluvat kuitenkin itselle rakkaisiin kirjoihin. Erityisesti kolme ekaa osaa!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Haaste!

Luettua-blogin Sanna ilahdutti minua pikku haasteella: kukamitämissämilloin, mitä mielessä nyt? Siispä vastailen siihen nyt!

KUKA?
Cathy, 24 vuotta, suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelija. Välivuotta vietän nyt Ranskassa opiskellen ranskan kieltä. Tulevaisuuden suunnitelmana on olla äikän maikka!

MITÄ?
No kirjoja kirjoja! Kirjapäiväkirja, muistikirja itselle, vinkkejä muille.Tämä on vaan itselle helpoin ja lähin aihe!

MISSÄ?
Kotona yleensä. Tällä hetkellä koti on tosiaan Pohjois-Ranskan Lillessä, mutta kesällä koti siirtyy takaisin Keski-Suomen Jyväskylään! Kirjoitan aina miähen tietokoneella, koska oma pikku miniläppäri ei ole koskaan yhdistettynä internetiin. :)

MITÄ MIELESSÄ NYT?
Paljon asioita. Ensinnäkin: íhanaa että olen löytänyt ranskankielisen musiikin, täältä löytyy aarteita! Toisekseen: hei se on kevät nyt. Täällä ainakin! Lisäksi mielessä on esitelmä, joka pitäisi pitää yliopistolla tänään. Vähän jännittää, mutta sittenpä se on ohi. Kirjoihin liittyen mielessä on ajankohtainen ongelma: miten onnistun saamaan kaikki täällä ostamani kirjan Suomeen? Lentoyhtiöillä kun on kuulemma painorajat...

Semmosta tänään!

tiistai 22. maaliskuuta 2011

ELIZABETH GILBERT: Eat, pray, love - Omaa tietä etsimässä


Tämä kirja kulkeutui mukanani Suomesta helmikuisella reissullani kotomaahan. Nyt sain sen luettua, jostain syystä sen lukeminen jäi kesken tässä välillä.


Kirja kertoo Elizabeth Gilbertistä (hei se on tää kirjailija!), joka kyllästyy elämäänsä Ameriikassa. Hän on eronnut, epämääräisessä suhteessa, masentunut, ja kaikki on vähän pyllyllään.

Hän päättää repäistä, ja lähtee reissuun: ensin matka vie Italiaan, sitten Intiaan, ja lopuksi Indonesiaan. Italiassa Elizabeth opiskelee kieltä ja ruoasta nauttimista. Intiassa hän opettelee keskittymään ja meditoimaan. Lopulta Indonesiassa hän jutustelee vanhan poppamiehen kanssa, joka ennustaa kädestä. Ja kaikkialla hän ystävystyy ihmisten kanssa, ja oppii elämään itsensä kanssa.

Matka on samalla jonkinlainen kasvu- ja parantumiskertomus. Kirja on omaelämäkerrallista aineistoa, eli siis ainakin osittain tositarinaa (en tiedä onko juttuja väritetty). Kirja on mielestäni viihdyttävä tapaus, ja jollain tapaa kyllä syvällinen. Se on helppo lukea, ja teksti juoksee kivasti eteenpäin.

Kirja on ilmestynyt myös elokuvana. Pitäisi ehkä katsoa se...

torstai 17. maaliskuuta 2011

TATIANA DE ROSNAY: Moka


Luin taas yhden kirjan tältä uudelta suosikkikirjailijaltani (siis yhdeltä suosikkikirjailijoistani!).


Kirjan nimi viittaa kahvinväriin. Kirja kertoo Justinesta, nelikymppisestä perheenäidistä. Hänellä on kiva elämä aviomiehen, työn ja kahden lapsen kanssa. Mutta eräänä keskiviikkona kahvinvärinen mersu ajaa hänen poikansa päälle, ja poika vajoaa koomaan. Kuski pakenee paikalta.

Justine päättää ottaa selvää mersukuskista. Hänen on saatava selville, kuka aiheutti onnettomuuden, ja ennen kaikkea, kuinka kukaan on saattanut paeta paikalta.

Tämä oli ihana kirja, ja koskettava! Tatiana de Rosnay on todella taitava kirjoittaja, ja tämäkin kirja oli ihan ahmittavaa tavaraa. 

Puhdistus ranskaksi on edelleen kesken, mutta nämä muutama kirja tuli väliin, heh!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

DAVID FOENKINOS: Le potentiel érotique de ma feme


Olen näistä Foenkinosin kirjoista tykännyt, ja siispä luin myöskin tämän, joka muuten ilmestyy suomeksikin jossain vaiheessa.


Kirjan päähenkilö Hector on keräilijä. Hän on eläessään keräillyt vähän kaikenlaista, mm. kirjojen ensimmäisiä sivuja, paperiserviettejä, postimerkkejä, muistoja, syntymätodistuksia...

En quelque sorte, il était un don Juan de la chose. - - On dit souvent qu'il existe des hommes à femmes, on peut considérer qu'Hector est un homme à objets. (s. 24)

Eli suomeksi kutakuinkin: "Eräällä tavalla hän oli asioiden don Juan. - - Usein sanotaan, että on olemassa naistenmiehiä, ja voidaan sanoa, että Hector oli asioiden mies."

Sitten, kaikkien keräilyjensä jälkeen, Hector rakastuu ja menee naimisiin. Ja ilmenee, että rouva onkin erityisen viehättävä pestessään ikkunoita!

Tämä oli outo, hupaisa kirja...

tiistai 15. maaliskuuta 2011

MAGGIE STIEFVATER: Linger


Luin nyt tämän Shiverin jatko-osan.


Tämä jatkaa Gracen ja Samin tarinaa siitä, mihin edellinen kirja jäi. Tässä kirjassa äänen saavat myös edellisestä kirjasta tuttu Isabel sekä Cole, joka on ihan uusi hahmo.

Sam on nyt siis "parantunut" ihmissusiudestaan, mutta sen sijaan Gracella alkaa olla ongelmia kummallisen kuumetaudin kanssa. Lisäksi Gracen vanhemmat eivät oikein pidä Samin ja Gracen suhteesta.

Tämä kirja ei ihan päässyt samalle tasolle Shiverin kanssa. Oli tämä silti hyvä kirja, ja varsinkin loppua kohden teki mieli lukea aina vaan nopeammin... ja okei, täytyy myöntää, että jäi niin jännään kohtaan, että odotan jo ihan hirveästi kesällä ilmestyvää viimeistä osaa!

Tämä ilmestyi suomeksikin muuten ihan äskettäin.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

SCARLETT DE SAINT-GERMAIN: Dracula en Dior

Tämän kirjan koppasin eräänä päivänä kirjakaupan hömppähyllystä metromatkalukemisiksi. Vaikutti sopivan höpöltä aivottomaan lukemiseen...

Kyseessä on siis pukeutumisopas vampyyreille ja muille ikuisille olennoille. Perinteisestihän vampyyrit ovat hiiviskelleet mustissa viitoissa ja tukka sotkussa, mutta nykyaika vaatii vampyyrejakin uudistumaan. Siispä kuvitteellinen rouva de Sait-Germain neuvoo hyviä vinkkejä, miten näyttää ikuisesti hyvältä. Todellisen kirjoittajan nimeä ei muuten kerrota missään...

Tämä kirja on hilpeä parodia, öö, ihan kaikesta mikä liittyy vampyyreihin tai pukeutumiseen. :D Ensinnäkin nimi tietenkin viittaa kirjaan Paholainen pukeutuu Pradaan, ja kirjassa on paljon viittauksia mm. True Blood- sekä Twilight-sarjoihin.

Hassua on muuten se, että tämä kirja lienee muuttunut käännöksessä aika paljon, alkuteos on kyllä Dracula in Dior (suora käännös), mutta  englanninkielisen teoksen kirjoittaja onkin nimeltään Scarlett Stoker (vrt. Dracula!). Tätä on siis ranskalaisille tyypilliseen tapaan fiksailtu enemmän ranskalaiselle yleisölle sopivaksi.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

SOFI OKSANEN: Purge

Ostin tämän uteliaisuuttani kirjakaupasta tällä tavalla englanniksi. Mielestäni on ihan huippua, että Puhdistus on kerännyt niin paljon suosiota ja huomiota osakseen. Ja onhan se tosi hyvä kirja.

Juonesta en nyt sen enempää höpise, kaikki sen varmaan jo tuntevat. Sen sijaan vähän taas tästä käännösasiasta...

Oli aika hassua itse asiassa lukea tämä vieraalla kielellä, kun kirjassa vilisee kotomaan historian asioita, ja myös suomenkielisiä nimiä ja muuta vastaavaa. Mutta täytyy sanoa, että käännös oli mielestäni aika näppärästi tehty, ei ole kyllä yhtään valittamista. Jollain tavalla muuten tuntuu, että kun lukee eri kielillä saman teoksen, se avaa joitain juttuja uudella tavalla. Ikään kuin samasta tekstistä löytyisi jotain uusia asioita.

Arvatkaahan mikä kirja nyt on kesken? No joo, Puhdistus ranskaksi... Innostuin tästä käännösten lukemisesta! :D

lauantai 12. maaliskuuta 2011

P.C. JA KRISTIN CAST: Untamed


Tämä on nyt Yön talo -sarjan nelososa. Olen siis välillä lukenut myös kolmososan ranskaksi, mutta jostain syystä en kirjoittanut siitä tähän blogiin... Taisi olla sitä aikaa, kun meillä ei ollut internettiä käytössä syksyllä!


No joka tapauksessa, nyt tartuin hetken mielijohteesta tähän neloseen. Nämä olivat jo vähän aikaa unohduksissakin, mutta olihan se hyvä, että tämä tuli luettua. Sillä tässä tapahtumat alkoivatkin kovasti tiivistyä, ja väitänpä, että sarja vaikuttaisi paranevan edetessään. Tätä oli mahdottoman vaikea laskea käpälistä välillä, ja luinkin sen melko nopeasti loppuun...

Kirja tosiaan jatkaa jälleen Zoeyn elämää Yön talossa. Kolmososan lopussa asiat jäivät ihan kaaokseen, ja kaaos kyllä jatkuu tässä osassa. Paha nousee (klassista fantasiaa, kyllä). 

Castit ovat kyllä näppäriä kirjoittajia! Tämä on helppoa luettavaa, ja lisäksi teksti kulkee mukavasti eteenpäin. Välillä ihan naurattikin. Ja hei, välillä ihan kauhistuttikin, kyllä tässä semmoisia tapahtumia alkaa olla... 

Olen jo käynyt kahdessa kirjakaupassa etsimässä seuraavaa osaa, mutta ei ole löytynyt - etsintä jatkuu...

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

WILLIAM GOLDING: Lord of the flies


Luin pitkästä aikaa yhden suosikkikirjani, Kärpästen herran. Luin tämän ekaa kertaa kun olin lukiossa, ja siitä lähtien olen lukenut tämän säännöllisesti, nyt tosin ensimmäistä kertaa englanniksi.


Lentokone putoaa toisen maailmansodan aikaan, ja henkiin jää joukko koulupoikia, jotka pelastautuvat autiolle saarelle. Ensin lasten keskenään oleminen ja jännittävä saari vaikuttavat seikkailulta, ja kaikki menee hyvin. Pojat onnistuvat järjestämään elämäänsä sivistyneesti odottaen pelastusta. Sitten kuitenkin peto hiipii ensin pienempien, sitten vanhempienkin lasten uniin.

Valitettava todellisuus ja ihmismielen syvimmät tunnot nousevat esiin. Kaikki ei olekaan enää koulupoikien leikkiä, vaan totista totta.

Lukija tempautuu tarinaan mukaan ja elää poikien kauhuissa, peloissa ja epätoivossa mukana. Siksi lukiessaan ei välttämättä tajuakaan, kuinka pitkälle kaikki on mennyt. Lopussa tulee vasta suuri ymmärrys ja järkytys, kun asettaa tapahtumat kehyksiinsä ja muistaa, että kyseessä oli tosiaan joukko pieniä koulupoikia.

Loppuun lainaus kirjan viimeiseltä sivulta:
And in the middle of them, with filthy body, matted hair, and unwiped nose, Ralph wept for the end of innocence, the darkness of man's heart - -
Tämä lainaus kuvaa hyvin kirjan syvintä olemusta. Tätä kirjaa on vaikea pukea sanoiksi. Siksi: lukekaa tämä, tämä on todella loistava. Järkyttävä kyllä, mutta parhaita ikinä lukemiani kirjoja.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

DANIELLE TRUSSONI: Enkelioppi

Luin tämän kirjan loppuun juuri noin kaksi minuuttia sitten, ja oli pakko tulla kirjoittamaan heti tänne blogiin, niin kummallisen olon tämä kirja minulle jätti... Aloitan juonesta.

Tarinan keskiössä on nuori amerikkalainen nunna Evangeline, joka viettää hiljaista ja rauhallista elämäänsä Pyhän Rosan luostarissa. Eräänä päivänä hänen luokseen luostarin kirjastoon ilmaantuu mies kyselemään eräistä toisen maailmansodan aikaisista kirjeistä, joiden pitäisi olla jossain päin luostaria.

Evangeline joutuu mukaan ihmeelliseen sotkuun, jossa on vaarassa koko maailman tulevaisuus. Vanha nunna Celestine kertoo Evangelinelle tämän perheestä ja kohtalosta: Evangelinen tehtävä on jatkaa perheensä työtä enkeliopin parissa. Sillä maailmassa on pahoja langenneiden enkeleiden jälkeläisiä, nefilejä, jotka ovat vaarallisia ja tunteettomia. Ja ennen kaikkea vallanhaluisia.

Evangelinen ei auta kuin seurata kohtaloaan, johon kiertyy uskomattoman moninainen historia, raamatullisia tarinoita, sotaa ja monenlaista pahaa.

Nih. Aloitin tätä kirjaa trillerinä, kuten tätä Tammen sivuilla kuvaillaan. Puolessa välissä meinasin hyytyä, kun tuntui, ettei tapahdu mitään ja tarinakin on vähän liian mielikuvituksellinen. Sitten aloin ajatella tätä fantasiana, tarinakin lähti kunnolla liikkumaan eteenpäin ja lukeminen muuttui kiinnostavaksi. Niin, mielestäni tämä on erittäin mielikuvituksellista fantasiaa trillerimäisin piirtein. Kuitenkin kirjailijan kuvaama tarina on niin fantasiamainen, että siihen kategoriaan tämä mielestäni yksinkertaisesti asettuu.

Loppujen lopuksi tykkäsin tästä aika paljon. Paitsi lopussa, sillä tämä jäi mielestäni katastrofimaisesti kesken! Luin tämän sähkökirjana, ja painoin eteenpäin-nappulaa toistuvasti, kunnes tajusin että sehän loppuikin tähän, jäin tuijottamaan hölmistyneenä viimeistä sivua ja tulin sitten tänne kirjoittamaan sekavat ajatukseni ylös! :D

Siis: hämmentävä kirja. 

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Palkinto!


Teresita ilahdutti päivääni tällä palkinnolla, kiitos! Vastailenpa siis myös palkintoon kuuluviin kysymyksiin...

1. Milloin aloitit blogisi?
Tuo maaginen päivä oli perjantai 12.6.2009. Huh, kohta kaksivuotiskemut! Täytynee juhlistaa jotenkin!

2. Mistä kirjoitat blogissasi,mitä kaikkea se käsittelee?
No kirjojahan tämä näyttäis käsittelevän! Välillä olis varmaan muitakin asioita, mutta pidän tämän kuitenkin selkeästi lukupäiväkirjablogina.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen?
Vaikea sanoa. Ehkä se, että luen aika paljon ja nopeaan tahtiin. Ja luen kolmella kielellä!


4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olen aina lukenut paljon, ja ollut liian laiska kirjoittamaan niistä mitään muistiin. Blogi on kätevä, se toimii samalla sekä muistiinpanoina itselle että kivana keskustelukanavana muiden lukijaihmisten kanssa.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Taustojen, fonttien ja värimaailman kanssa olen nopeasti kyllästyvä, mutta tällä hetkellä olen niihinkin tyytyväinen. Oikeastaan blogi on nyt aika lailla omaa mieltä miellyttävä. (Onks teillä jotain vinkkejä, miten blogistani tulisi parempi? Kertokaa!)

En ojenna tätä nyt eteenpäin kenellekään erityisesti. Nappaahan palkinto mukaasi, jos et ole vielä tätä saanut!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

LAUREN KATE: Fallen

Mistäs aloittaisin tästä kirjasta puhumisen? No aloitetaanpa siitä, että miten on mahdollista, että tämän kansi muistuttaa niin paljon edellisen postaukseni kirjaa?? Ihan käsittämätöntä, sama metsä, samat korpit lentää taustalla ja tytskykin näyttää samalta, on vaan vaihtanut kolttua välissä.

Ja hei, tämän kirjan päähenkilöt ovat Daniel ja Luce (tuoko mitään mieleen! Katso edellinen postaus). Jotka ovat tavanneet jo menneissä elämissä monta kertaa. Ja rakastuvat. Aina.

No joo, siis täysin sama lähtöasetelma. Ja kansi. Ja idea. Mutta positiivista oli se, että nämä olivat kuitenkin aika erilaiset kirjat, onneksi, ja tykkäsin molemmista kutakuinkin yhtä paljon.

No joo, sitten siihen juoneen. Luce aloittaa koulun uudessa sisäoppilaitoksessa, joka on aika outo. Siellä on tarkka valvonta, eikä puhelinta saa käyttää kuin kerran viikossa. Ja oppilaatkaan eivät ole ihan tavallisia patuja.

Luce kiinnittää huomionsa Danieliin, joka vetää häntä puoleensa ihan vastustamattomalla tavalla. Mutta Daniel ei tunnu haluavan olla missään tekemisissä Lucen kanssa. Mutta Danielilla onkin vähän omituisempi syy...

Tähän on jo ilmestynyt jatko-osakin, jonka hankin varmaan, kun löydän sen kirjakaupasta...

lauantai 5. maaliskuuta 2011

ANN BRASHARES: My Name Is Memory


Kiinnitin huomioni tähän kirjaan lähinnä kannen perusteella. Kirjailija oli minulle vieras. Mutta myös takakansiteksti nappasi huomioni oitis...


Kirja kertoo rakastavaisista, jotka ovat rakastaneet toisiaan aina. Daniel muistaa Lucyn, mutta Lucy ei muista heidän tapaamisistaan mitään. Sillä tapaamisen tapahtuvat eri elämissä: heidän sielunsa tapaavat eri elämissä, eri paikoissa, eri ruumiissa.

Daniel muistaa jokaisen hetken Lucyn kanssa, ja Lucy hämmentyy, kun Daniel kertoo hänelle heidän yhteisestä historiastaan. Lucyllakin on outo tunne, että hän tuntee Danielin. Mutta hän ei muista.

Tämä oli ihan hillittömän kaunis rakkaustarina, aivan ihana. Luin tätä migreenipäänsäryissäni peiton alla, kun valo sattui silmiin mutta en voinut jättää kirjaa kesken... Tämä oli siis lievästi sanottuna koukuttava. 

Kuten sanoin, kansi kiinnitti huomioni. Kirjan luettuani totesin, ettei kansikuva varsinaisesti liity tarinaan (Lucy ei kertaakaan ole surkeana pimeässä metsässä). Mutta silti kansikuva viehättää minua kovin! Kuvaa googlaillessani totesin, että kirjasta on useita kansiversioita ihan englanninkielisessä versiossakin, ilmeisesti eri kustantajat / USA / Britannia. Liitän kuvat tähän...


Tämä ei jotenkin minusta kerro mitään kirjasta, jopa aika mitäänsanomaton kansi. Tavallaan kyllä ihan nätti...



Tämä on paljon chick-litimpi kuin tuo tummasävyisin versio! Antaa hirmu kevyen kuva kirjasta, mielestäni.



Ja tämä viimeinen on sellainen vanhanajan romantiikkaa huokuva versio.

Mikä kansikuva teitä viehättää eniten? Valitsetteko usein kirjoja kannen perusteella?

perjantai 4. maaliskuuta 2011

LAUREN WEISBERGER: Last Night at Chateau Marmont


Lueskelin viihdenälkäisenä tämän Weisbergerin uusimman teoksen. Weisbergerhän on tunnetuin Paholainen pukeutuu Pradaan -opuksestaan, ja tämä on hänen neljäs kirjansa.


Brooke ja Julian elävät onnellista elämäänsä New Yorkissa. Brooke tekee kiireisenä kahta työtä, ja Julian etsii onneaan muusikkona. Ja sitten onni potkaisee - Julian huomataan ja hänestä tulee tähti. 

Aluksi kaikki on ihanaa ja hienoa ja uskomatonta. Julian lentää paikasta toiseen, on lehtien palstoilla, ja Brooke hänen siivellään. Mutta julkisuus ei ole vain ihanaa - Brooke toteaa, että avioliittokaan ei välttämättä kestä ihan kaikkea.

Tykkäsin tästä kovin. Weisberger on mielestäni oikein näppärä hömppäkirjailija. Olen hänen edelliset teoksensa lukenut suomeksi, mutta voisin ehkä tutustua niihin englanniksikin. Olen todennut, että usein on itse asiassa ihan kivaakin lukea englanniksi. Siispä kaikkea ei tarvitse odottaa suomeksi, vaan kirjoihin voi mainiosti tutustua jo alkuperäiskielellä!

Tekisi mieli muuten hankkia nämä kaikki englanniksi, koska näiden ulkoasu on ihanan yhtenäinen ja näyttää ihan mahtavalta kirjahyllyssä!

Tämä ei luullakseni ole vielä ilmestynyt suomeksi. 

torstai 3. maaliskuuta 2011

MAGGIE STIEFVATER: Shiver


Luettuani Stiefvaterin Lamentin teki mieli palata myös tähän Väristyksen nimellä suomennettuun ihmissusitarinaan. Ekan kerran luin tämän suomeksi (täällä), nyt luin sitten englanniksi.


Juonesta en sen enempää nyt höpöttele, kun sen olen tuonne jo yhden kerran kirjoitellut. Mutta sen sijaan voisin vielä vähän hehkuttaa: on tämä kyllä yhtä ihana edelleenkin. Nyt en kylläkään kyynelehtinyt sentään, mutta kyllä tämä tunteita herättää edelleen. Todella kaunis kirja, jota on ilo lukea.

Luin tämän suomeksi siis viime kesänä, joten osittain juoni oli jo ehtinyt unohtua. Joka tapauksessa tämä kyllä kestää monta lukemiskertaa, ja hyvä niin. Arvelen palaavani tähän kuitenkin vielä monta kertaa...

Tässä on kieltämättä jotain samoja viboja kuin Meyerin Houkutus-sarjassa. Kuitenkin tämä on erilainen kirja, samaa genreä kyllä mutta selkeästi omaleimainen. Sekä houkutuksessa että tässä tykkään kuitenkin tosi paljon kielestä, joka on kivasti eteenpäin menevää ja soljuvaa. 

Minulla on hyllyssä kakkososa myöskin englanniksi odottelemassa. Trilogian viimeinen osa ilmestyy englanniksi kesällä, sitä odotellessa siis.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

JOHN VERDON: Numeropeli


Törmäsin tähän kirjaan Elisan e-kirjakaupassa. Pistin lataukseen, kun kuulosti hurjan mielenkiintoiselta... 


Kirjan päähenkilö on Dave Gurney, eläkkeellä oleva poliisi. Hän asustelee rauhassa maalla vaimonsa kanssa. Mutta tavallinen arki katkeaa, kun Gurneyn yliopistotuttu Mark ottaa yhteyttä pitkän ajan jälkeen. Mark on saanut omituisia kirjeitä, joissa kirjoittaja todistaa lukevansa Markin mieltä. Lisäksi kirjeissä on epämiellyttävän uhkaava sävy.

Gurney ryhtyy selvittelemään asiaa, joka tuntuu laajenevan sitä mukaa kun asiaa selvitetään. Ja murhajuttuhan siitä tulee. Ja todisteita riittää, mutta niissä ei ole mitään järkeä (puutarhatuoli, kengät, kumma murhatapa). Ja kaiken kukkuraksi ilmenee, että Mark ei olekaan ensimmäinen uhri...

Voihan hitto miten hyvä tämä oli! Aivan älyttömän hyvä dekkari. Minua kiehtoivat alusta asti käsittämätön numeromysteeri ja oudot todisteet. Luin tämän hetkessä, koska en malttanut jättää kesken - tämä siis tosiaankin vetäisi minut mukaansa tosi tehokkaasti. Onkin muuten parhaita pitkään aikaan lukemiani dekkareita!

tiistai 1. maaliskuuta 2011

ALLY O'BRIEN: Agentti


Tämä oli minulla myöskin lentomatkalukemisena matkalla takaisin Ranskaan. Koska tämä vaikutti täysin aivottomalta hömppäteokselta, tämä tuntui olevan mainio kirja juuri tähän tarkoitukseen.


Agentin päähenkilö on Tess Drake, joka on kírjallisuusagentti. Hän aikoo perustaa oman toimiston, mutta homma vaikeutuu, kun Tess joutuu epäillyksi entisen pomonsa murhasta, eikä töissäkään kaikki mene niin kuin pitää.

Juonesta ei sen enempää ole sanottavaa. Tämä oli tosiaankin viihdyttävä ja nopea lukea. Lisäksi sisälsi muuten vähän räävitöntä kieltä. Onneksi lentokoneessa vieressäni istui ranskalainen, joka ei siis ymmärtänyt, mitä luin...

Se mikä minua juuri äsken järkytti, on se, että Ally O'Brieniä ei ole olemassa. Se on salanimi, jonka takana on miespuolinen trilleristi ja naispuolinen kirjallisuusagentti. Hassua. Minua yllättää aina, jos selviää kirjailijan olevan vain salanimi...