KEN FOLLETT: The Pillars of The Earth

Muutaman päivän blogihiljaisuus on johtunut tästä tiiliskivestä, jonka sain hetki sitten loppuun. Huh! Kyseessä on siis Ken Follettin melkein 1100-sivuinen järkäle, jonka luin englanniksi. Tämä on myös suomennettu nimellä Taivaan pilarit.

Teos sijoittuu Englantiin kuvitteelliselle Kingsbridgen paikkakunnalle 1100-luvulle ja käsittää noin viidenkymmenen vuoden ajanjakson. Ei ihme että sivuja on siis kertynyt, sillä ajanjakso on pitkä ja tapahtumarikas!

Päähenkilöitä on useita. Munkkiluostarin priori Philip on mukana kirjan keskiössä alusta loppuun asti. Myös Tom Builderin perheen vaiheita seurataan myöskin koko kirjan ajan. Oikeastaan koko kirjan päähenkilöksi nousee mielestäni Jack, joka kirjan alussa on 11-vuotias. Kirjassa seurataan Kingsbridgen katedraalin valmistumista. Työ lähtee tyhjästä, ja lopulta Kingsbridgestä kasvaa vilkas katedraalikaupunki.

Jossain vaiheessa kirjaa lukiessani kävin vähän Wikipediasta syynäämässä, mistä tämä katedraalikaupunki oikein löytyy. Mutta kuten sanoin, ei sitä todellisuudessa ole olemassa. Tämä yllätti minut, ja se kertoo ehkä siitä, että kirja on hurjan todellisentuntuinen.

Harvoin sitä lukee kuitenkaan näin valtavia kirjoja. Käsittämätöntä on se, että tätä jaksoi aina vaan lukea ja lukea eteenpäin, vaikka aina vaan oli hirveästi sivuja jäljellä! Tämä oli yksinkertaisesti todella loistava kirja. Hommasin jo jatko-osankin, joka sijoittuu tosin 200 vuotta myöhemmäs, mutta samaan kaupunkiin. Sitäpä siis lukemaan, tosin ehkä vasta jonkun ajan päästä. Ettei tule "keskiaikainen Englanti" -yliannostusta!

CARITA FORSGREN: Auringon kehrä

Tämä on toinen suomenkielinen sähkökirja, jonka ostin. (muuten, vinkkinä sähkökirja-ihmisille, Elisa Kirja on erinomainen sähkökirjakauppa. Laaja valikoima.)

Luin aikanaan Forsgrenin edellisen kirjan, Kolmen kuun kuningattaren, ja tykkäsin siitä kovin. En siis tiedä, miksi luin tämän vasta nyt. Mutta hitto vieköön, kannatti lukea. Ihastuin tähän ihan hirveästi.

Kirja kietoo jännästi yhteen muinaista Egyptiä ja Suomen historiaa. Kirjan kaksi päähenkilöä ovat kotoisin maailman eri puolilta, mutta silti heidän elämänsä kohtaavat sattumien oikuista.

Päivänkehrä on suomalainen tyttö, joka ryöstetään orjaksi. Ja hän päätyy matkaamaan koko sen aikaisen Euroopan halki nähden ja kokien monenlaista. Amunhotep taas on egyptiläinen faraon poika. Nämä kaksi hahmoa ovat molemmat vuorotellen kirjan minäkertojina.

Tämä kirja on kyllä ihan erinomainen! Olen aina ollut kiinnostunut Egyptin historiasta, ja siksi tämä oli todella kiinnostavaa luettavaa. Kirjan lukemisen jälkeen luin vähän Wikipediasta tietoja - Amunhotep on todellinen hahmo, Egyptin farao, joka yritti kääntää Egyptin monoteistiseen uskoon. Hänen vaimonsa oli kuuluisa Nefertiti, joka myöskin on kirjassa tärkeässä osassa. Päivänkehrä on keksitty hahmo, vaikka hänelläkin on todellinen taustansa. Tosin hän ei tosiasiassa tainnut olla suomalainen...

Lisäksi pitää mainita ihan hyperhauska intertekstuaalinen viittaus: kirjassa mainitaan myös Sinuhe, faraon hovilääkäri. Mitä tulee mieleen? Ettei vaan Waltarin Sinuhe...

TRACY CHEVALIER: La jeune fille à la perle

Tämä on kirja, jonka olen lukenut jo tosi monta kertaa suomeksi. Olen nähnyt tästä tehdyn elokuvankin varmaan ainakin viisi kertaa...

Kirja on siis suomeksi Tyttö ja helmikorvakoru. Kirja kertoo 1600-luvulla Hollannin Delftissä elävästä Grietistä, joka joutuu piiaksi varakkaan maalari Vermeerin taloon. Griet kertoo elämästään talossa, sekä sattumuksista, joita ei olisi pitänyt tapahtua, siitä, miten hänestä tuli kuuluisan maalarin malli.

En tiedä, mikä tässä kirjassa minua niin vetää puoleensa... Mutta tämä on vaan uskomattoman hyvä, hyvin kerrottu. Ja kerronta saa lukijan tuntemaan, että on todella mukana vilkkaassa elämässä historiallisessa ajassa...

Kirjailija on myös upeasti onnistunut saamaan Vermeerin todellisen maalauksen eläväksi. Tuntuu siltä, että malli on ihan oikeasti Griet - vaikka todellinen malli taitaa olla nykyäänkin mysteeri.

TATIANA DE ROSNAY: Elle s'appelait Sarah

Tästä kirjasta on tehty samanniminen elokuva, joka on juuri tullut Ranskassa elokuvateattereihin. Näin elokuvan mainoksia lehdissä, ja kirjakin on ollut nyt tosi paljon esillä täällä. Kirja on myös suomennettu nimellä Avain.

Kirja tapahtuu kahdessa ajassa. Kesäkuussa 1942 Ranskan poliisit hakevat pienen Sarah-tytön perheineen. Sarah piilottaa peloissaan pikkuveljensä komeroon ja lupaa tulla hakemaan hänet pois heti kun mahdollista.

Kesäkuussa 2002 amerikkalainen toimittaja Julia Jarmond ryhtyy tutkimaan la rafle du Vél d'Hiv- nimellä kutsuttua tapahtumaa (en tiedä mikä se on suomeksi), jossa valtava määrä pariisilaisia juutalaisia kuljetettiin urheilustadionin kautta Auschwitziin. Hän löytää perhesalaisuuksia, ja hänen omakin elämänsä muuttuu pienen Sarahin ansiosta.

Kirja osasi myös yllättää, sillä loppuratkaisua ei ihan äkkiseltään olisi osannut arvata...

Kirja on koskettava ja järkyttävä, tykkäsin tästä ihan valtavasti. Aion myös mennä katsomaan elokuvan pian. Toinen maailmansota kiinnostaa minua, lähinnä siis lasten/tavallisten ihmisten/todellisten historiallisten henkilöiden kertomana ja kuvaamana. Tämä on todella loistava romaani, kannattaa ehdottomasti tutustua.

JOHN BOYNE: Kapina laivalla

Koska pidin Boynen esikoisteoksesta niin paljon, innostuin heti kun kuulin häneltä ilmestyneen toisen kirjan.

Tämä on aivan erilainen kuin Poika raidallisessa pyjamassa, joskin tämä myös historiaan sijoittuu. Kirja kertoo Bounty-nimisestä laivasta, joka 1700-luvun lopulla purjehti kohti Tahitia, ja jossa miehistö teki kapinan. Kapteeni ja muutama uskollinen ympättiin pieneen jollaan, joka kuitenkin ihmeellisesti selvisi merellä liian vähällä ruoalla ja vedellä.

Seikkailun minäkertojana toimii nuori John, joka sattuman oikusta päätyy laivalle kapteenin palvelijaksi.

Kirja on hurjan kiinnostava ja hauskakin. Merielämä on kuvattu tosi elävästi! Kielenkäyttö on loistavaa. Boyne on kyllä ehdottomasti todella taitava kirjoittaja, jonka teokset aion lukea jatkossakin...

GERALDINE BROOKS: Kirjan kansa

Tämä opus kiinnosti minua heti ilmestymisestään lähtien, ja bongasin sen antikvariaatista tässä kuussa. Pitihän se saada!

Kirja kertoo Hanna Heathista, joka on vanhojen kirjojen konservoija. Hän saa jännittävän tehtävänannon tutkia vanhaa juutalaista kirjoituskokoelmaa, haggadaa. Hannan omakin elämä mullistuu, kun kirjan tarina selviää.

Kirjan kansa on rakennettu mielenkiintoisesti: kirjassa vuorottelevat nykyisyydessä tapahtuvat jaksot, ja väleissä valotetaan haggadan historiaa kauas menneisyyteen asti. Siksi kirjassa on monta tarinaa.

Toisaalta kirjaa oli hankala lukea, kun juoni pätki ja koko ajan piti tutustua uusiin ihmisiin ja ympäristöihin. Toisaalta se oli hyvin virkistävää. Lisäksi Brooks vaikuttaa taitavalta kirjoittajalta, sillä hahmot ovat kiinnostavia ja tarina vieläkin kiinnostavampi.

DEBORAH MOGGACH: Tulppaanikuume

Tulppaanikuume sijoittuu 1600-luvun Amsterdamiin. Se kertoo nuoresta Sophiasta, joka on vanhan miehen kanssa naimisissa. Aviomies päättää maalauttaa heistä kuvan. Maalariksi tulee nuori ja hurmaava mies, johon Sophia välittömästi rakastuu. He alkavat tapailla, ja juoni kiertyy tavattoman monimutkaiseksi sekoitukseksi rakkaussuhteita, salaliittoja ja petoksia.

Tulppaanikuume on mielestäni hyvä kirja. Siinä on hieman samanlainen pohjavire kuin Tracy Chevalierin kirjassa Tyttö ja helmikorvakoru. Ajankuva on tarkkaa ja kiinnostavaa, henkilöt eläviä. Kerronnassa on myös se mielenkiintoinen juttu, että tarinaa kerrotaan eri henkilöiden näkökulmista, ja mielenkiintoista tästä tekee se, että toisinaan kerrotaan esimerkiksi taulun näkökulmasta.

Tulppaanikuume oli aikamoisen ahmittava teos. Pituutensa puolesta se sopiikin ahmaisuun hyvin - se ei ole liian pitkä (ei puuduta) eikä liian lyhyt (mitään ei jää puuttumaan).

Kuva

PIRJO TUOMINEN: Kotiopettaja

Pirjo Tuomisen kirjoja olen lukenut joskus vuosia sitten viimeksi, mutta nyt päätin tarttua Tuomisen uusimman sarjan ensimmäiseen osaan.

Kotiopettaja kertoo nuoresta maisterista Pontus Palenista, joka menee töihin kauppaneuvos Deckerin perheeseen, opettamaan perheen lapsia kesäksi. Tapahtuma-aikana on 1830-luku.

Kirja keskittyy nimenomaan Deckerin perheeseen, joak viettää kesää ruukinkylän kartanossaan. Henkilöhahmoja onkin vain vähän perheen ulkopuolelta, mutta toisaalta henkilöskaala onkin monimuotoinen.

Tuominen kirjoittaa aika elävää tekstiä, jota on kiva lukea. Kirja on selkeästi sarjan ensimmäinen osa, koska se päättyy melko avoimesti. Onneksi sarjan seuraava osa on jo ilmestynyt, joten sitä voi seuraavaksi lähteä metsästämään.

Kuva

ORVOKKI ANNALA: Lallinkartanon Kerttu

Lallinkartanon Kerttu kertoo tarinan saksalaisesta tytöstä, joka päätyy vaimoksi suomalaiselle talonpojalle. Kyseinen talonpoika sattuu olemaan Lalli-niminen kaveri, joka tarinan mukaan lahtasi piispa Henrikin, joka oli käännyttämässä pakanakansaa kristillisen kirkon piiriin.

Ei kovinkaan herkullinen kohtalo Gertrudille, suomalaisittain Kertulle. Hän tulee sekaantuneeksi jos jonkinlaiseen syntiin, mutta onneksi kaikki kuitenkin lopulta päättyy oikein ja hyvin.

Kirja herättää henkiin vanhan tarinan piispansurmaajasta, ja kuvaus onkin viehättävän elävää. Herää ajatus, että miksei siinä noinkin olisi voinut käydä? Kirja on selkeästi fiktiota, mutta kirjassa kuvattu pakanallinen keskiaikainen Suomi lienee varsin todenmukaisesti kuvattu. Se on myös hauskaa, että kielenkäyttö ei ollut aivan nykyaikaista. En tiedä puhuttiinko 1100-luvulla noin, mutta joka tapauksessa, myös kielenkäyttö vaikuttaa aidolta!

Kuva

CARITA FORSGREN: Kolmen kuun kuningatar

Kolmen kuun kuningatar kertoo Karin Månsdotterista, joka paremmin tunnetaan Kaarina Maununtyttärenä. Hän oli maalaistyttö, joka meni naimisiin Ruotsin kuninkaan Erikin kanssa.

Kirja on parhaita vähään aikaan lukemiani, ihan ehdottomasti! Kerronta on toteutettu nerokkaasti: Karin käy keskustelua kirjailijan kanssa. Pääasiassa Karin itse puhuu, mutta välillä kirjailija kysyy välikysymyksiä tai huomauttaa jotain. Muutaman kerran ääneen pääsee myös kuningas Erik.

1500-luku kiehtoo aikakutena, ja tarinakin on mielenkiintoinen. Kirja on siis loistava sekoitus kaikkea mikä minua kiinnostaa. Kolmen kuun kuningatar on kirjailijan esikoisteos. Odotan innolla tulevia kirjoja!

Kuva

SARAH DUNANT: Kurtisaanin vuoteessa

Bongasin kirjastosta Dunantin toisen teoksen. Koska edellinen teos oli oikein hyvä, koppasin tämänkin mukaani.

Kirja kertoo roomalaisesta kurtisaanista Fiammetta Bianchinista, joka joutuu pakenemaan Rooman tuhoa 1500-luvun lopulla. Seuranaan hänellä on ruma kääpiö Bucino, joka myös toimii kirjan minäkertojana. He pakenevat Venetsiaan, ja teos kertoo heidän uudesta nousustaan, jos näin voisi sanoa, siitä kuinka he nousevat uudelleen ryysyistä rikkauksiin.

Tämä ei kuitenkaan ollut mielestäni niin hyvä kuin Venuksen syntymä. Minua ehkä eniten häiritsi se, ettei päähenkilö ollut itse minäkertojan roolissa. Toisaalta kääpiökertoja loi teokseen tietyn sävyn, kurtisaanin toimia seurattiin ikään kuin syrjästäkatsojan silmin. Kirja oli keskivertohyvä, aivan luettava mutta ei kuitenkaan mikään erityisen hyvä. Ajankuva on kuitenkin yhtä hyvää kuin edellisessäkin teoksessa.

Kuva

SARAH DUNANT: Venuksen syntymä

Tämä on kirja, jota olen jo pitkään miettinyt luettavaksi. Nyt tartuin siihen sitten vihdoinkin, ja täytyy sanoa, että oli ihan kannattavaa kyllä lukea tämä.

Teos kertoo 1400-luvulla Firenzessä elävästä Alessandrasta ja hänen maalaamisenhalustaan. Tyttö tutustuu erääseen maalariin, ja tapahtumalla on kauaskantoiset seuraukset.

Ajankuva on viehättävää. Itse pidän paljon historiassa tapahtuvista kirjoista, joten tämä oli varsin luonteva jatke kaikille muille vastaaville kirjoille. Venuksen syntymässä ei ole mitään todella epätavallista tai ihmeellistä, mutta hyvinkin viihdyttävä se on, ja myös mielenkiintoinen. Plussaa tämä kirja saa myös siitä, että kerronnassa tulevat esille historialliset tapahtumat kuin huomaamatta.

Lisäksi täytyy sanoa, että kirjan alku herätti kysymyksen: miten tapahtumat vievät hänet tähän tilanteeseen?

Kuva

SARAH WATERS: Yövartio

Romaani kertoo toisen maailmansodan ajasta, ja päähenkilöinä on joukko nuoria ihmisiä, lähinnä naisia. Erikoista tässä kirjassa on se, että tapahtumat liikkuvat ajassa taaksepäin. Romaani jakaantuu kolmeen osaan, joista jokainen osa kertoo tietystä vuodesta. Kirja alkaa sodanjälkeisellä ajalla, jatkuu sota-ajalla ja päättyy sodan alussa tapahtuneisiin ilmapommituksiin.

Teos on helppoa ja melko nopeaakin luettavaa. Se on viihdyttävä, mutta myös vakava. Teos näyttää, että vaikka sota oli täysin poikkeuksellista aikaa, silloin myös tapahtui aivan tavallisia asioita, ihmiset olivat tavallisia ja myös ihmisten kokemat tunteet olivat tavallisia.

Waters on melko epätavallinen kirjoittaja, mutta minä tykkään.

Kuva