RAUHA S. VIRTANEN: Seljan tytöt

Olin siskoni luona kylässä, ja etsiskelin iltalukemista hyllystä. Ja kas, käpälääni tarttui tämä klassikkotyttökirja, jonka olen monta kertaa lukenut. Edellisestä kerrasta oli kuitenkin jo vuosia aikaa, ja nyt luinkin tämän yhdessä hujauksessa nostalgiapuuskan vallatessa mieleni.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti Seljan tytöistä: Kris on vanhin, laskelmieni mukaan 16-vuotias. Margaret on 15-vuotias meksikolaistaustainen ottotytär. Virva on 14-vuotias, kömpelö runotyttö. Dodo on nuorin, 11-vuotias villikko. Kirjassa seurataan tyttöparven elämää, kun taloon tulee äitipuoli. Kirjassa kerrotaan tyttöjen sopeutumisesta uuteen tilanteeseen, heidän kesäsuunnitelmistaan, Margaretin perhetaustan selvittelystä...

Kirja on ihana! Tämä on kirjoitettu 1950-luvulla, jonne kirja myös tapahtumineen sijoittuu. Kirjassa on aitoa suomalaista nostalgiaa pikkukaupungin ja nuorten elämän kuvauksineen. Alunperin kirjasarja on ollut neliosainen, mutta joskus yläkouluaikanani Virtanen kirjoitti viidennen osan, ja joskus viime vuonna (?) ilmestyi vielä kuudeskin osa.

Luettuani tämän totesin, että nämä on kyllä aivan ihania kirjoja. Näyttää siltä, että pitää koko sarja lukea nyt, kun ekan osankin luin!

L.M. MONTGOMERY: Pieni runotyttö / Emily of New Moon

Gradun kirjoitus ja operointi on virallisesti alkanut. Aloitin lukemalla tämän ekan Runotyttö-kirjan, rinnakkain suomennoksen ja alkukielisen teoksen.

Kirja kertoo orvoksi jäävästä Emiliasta, joka päätyy kahden tätinsä huollettavaksi Uuden Kuun tilalle. Siellä hän ymmärtää osaavansa kirjoittaa runoja. Siellä hän kasvaa, tutustuu ystäviin, taistelee vanhanaikaisen Elisabet-tätinsä kanssa.

Runotytöt ovat olleet minulle aina tosi läheisiä kirjoja, olen lukenut nämä ihan älyttömän monta kertaa... Ja nyt gradua tehdessäni luen nämä todennäköisesti taas moneen kertaan uudestaan ja uudestaan.

Totesin muuten kiinnostuksekseni että suomennos on tehty lyhentäen! Sieltä täältä suomennoksesta puuttuu pieniä pätkiä tekstiä. Tämä oli aika yllättävää...

Jatkan varmaan seuraavaan Runotyttöön viimeistään ensi viikolla, välissä taidan kuitenkin vähän suunnitella gradun rakennetta.

Muiden kirjojen lukeminen taitaa jäädä aika lailla nollaan tämän vuoden aikana, mutta pysykää langolla siltä varalta että jos vaikka saan jotain luettua...

ENID BLYTON: Seikkailujen saari

Tämä kirja on varsinainen nostalgiapläjäys. Blyton oli tosiaan yksi lempikirjailijoistani kun olin pieni. Muistan, kuinka olin sanonut äidille, että haluaisin kovasti tämän kirjan omaksi. Ja kerran äiti sitten toi minulle tämän kirjan, ja voin kertoa, että se oli älyttömän hienoa!

Tämä on ensimmäinen osa Blytonin Seikkailu-sarjaa. Kirjassa neljä lasta, sisarukset Dinah ja Filip sekä sisarukset Jack ja Anne tutustuvat toisiinsa. He viettävät kesää Tyrskyrannassa, tuulisella merenrannalla. Ja heidän ensimmäinen seikkailunsa alkaa, kun merellä näkyy outoja valoja ja läheinen saari vaikuttaa kummalliselta paikalta...

Luin tämän yhdessä hujauksessa ja voi miten nostalgista! Nämä oli niin ihania silloin lapsena. Ei näistä tietenkään enää saa samalla tavalla irti, mutta oli tämä aika ihana lukea - varsinkin, kun olin jo unohtanut aika paljon juonesta, joten löysin tämän ikään kuin uudelleen...

Tekis mieli mennä kirjastosta noutamaan vähän lisää lapsuuden klassikoita!

J.K. ROWLING: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - Huispaus kautta aikojen

Muistaako joku vielä nämä joskus kymmenen vuotta sitten julkaistut pienet kirjaset, jotka sai 35 markalla, ja joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen?

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on velhomaailman olentojen opiskeluklassikko. Kirjan on kirjoittanut Lisko Scamander, ihmeotusten ekspertti. Tämä kyseinen jästeille suunnattu painos on näköispainos Harry Potterin omasta kirjasta, josta voi huomata erinäistä turhautumista oppitunteihin. Kirjan alkupuheen on kirjoittanut Albus Dumbledore.

Huispaus kautta aikojen taas on yksi Tylypahkan kirjaston lainatuimmista kirjoista. Kirja kertoo huispauksen historian tärkeimmät merkkikohdat, pelin säännöt ja strategiat.

Nämä pikku kirjaset on oikein hauskat opukset välipalalukemiseksi. Näitä ei varmasti enää saa mistään uutena, sillä taisivat olla varsin lyhyen aikaa myynnissä. Rowling on kivasti luonut Pottereiden maailman hurjan tarkaksi ja aidon tuntuiseksi. Ihmeotukset voisivat hyvinkin olla oikeita olentoja ja huispaus todellinen peli...

JOSTEIN GAARDER: Enkelimysteerio

Tämä on kirja, johon palaan säännöllisesti parin vuoden välein. Sain tämän aikoinaan joululahjaksi, suunnilleen kymmenen vuotta sitten...

Kirja kertoo Ceciliestä, nuoresta tytöstä, joka on todella sairas ja joutuu makaamaan huoneessaan potilaana, vaikka on joulu. Cecilie tarkkailee joulutouhuja korvillaan, kuuntelemalla ääniä. Eräänä yönä hän saa jännittävän vieraan: enkeli nimeltä Ariel istuu hänen ikkunalaudallaan. He aloittavat keskustelun maallisista ja taivaallisista salaisuuksista, kertovat toisilleen uusia asioita, ja hiljalleen he oppivat ymmärtämään toisiaan.

Juonesta en sen enempää kerro, koska varsinaisesti tässä ei ole paljon tapahtumia. Sitäkin enemmän tässä on pohdintaa ja filosofointia. Kirja on oikeastaan aika surullinen, koska nuori tyttö on niin sairas. Kirjaa lukiessa pala nousee kurkkuun ihan väistämättä. Mutta kuitenkin tämä on hurjan lohdullinen - sillä kuolema ei välttämättä ole kaiken loppu.

L.M. MONTGOMERY: Anne of Green Gables

Latailin Gutenbergista kaikki sieltä löytyneet Anna-kirjat sekä Sarat englanninkielisinä lukulaitteelleni. Samantien lukaisin ensimmäisen Anna-kirjan.

Anna on orpotyttö, joka sattuman oikusta päätyy iäkkäiden Cuthbertin sisarusten luokse asumaan Vihervaaraan (alkuteoksen Green Gables). Kirja kuvaa Annan lapsuutta Prinssi Edwardin saarella pienessä kylässä. Anna löytää sydänystävän naapurin Dianasta, ja koulusta löytyy myös muita ystäviä. Ja myös muuan Gilbert Blythe!

Tämä oli eka kerta kun luin Annaa englanniksi! Oli ihan mielenkiintoista, kun olen tottunut jauhamaan niitä vaan suomeksi. Näissä on kyllä niin paljon tunnelmaa... En myöskään edelliseltä lukemaltani muistanutkaan, kuinka lörppö Anna nuorena tyttösenä on!

Pitäs kai aloittaa seuraava osa...

L.M. MONTGOMERY: Vanhan kartanon Pat

Tämä kirja kulkeutui mukanani huhtikuiselta Suomen reissulta, ja nyt vasta luin sen. Ostin sen, koska tiedän, ettei Montgomery petä! Kirja sijoittuu 1930-luvulle.

Kirjan päähenkilö on Pat, joka asustaa perheensä kanssa Silver Bush -nimisellä vanhalla maatilakartanolla. Pat rakastaa kiihkeästi perhettään ja kotiaan, eikä haluaisi minkään muuttuvan ikinä. Mutta tietenkin asiat muuttuvat, suurestikin, ja Pat kohtaa elämässään myös ihan liikaa surua. 

Yksi lempihahmoistani oli loistava Judy Plum, kodinhoitaja, jolla riittää aina kiinnostavia juttuja kerrottavaksi, ja joka on kaikinpuolin todella ihana ja ihmeellisen aidonoloinen hahmo. 

Kirja sijoittuu tutusti Prinssi Edwardin saarelle Kanadan kupeeseen, pieneen Glenin kylään, jossa elämä kulkee hiljaista rataansa eteenpäin. Maatiloja hoidetaan, lapset käyvät koulua ja kasvavat, mennään naimisiin, kuullaan juttuja menneestä. Lapset kirmaavat onnellisesti pelloilla ja metsissä ja kuten muissakin Montgomeryn kirjoissa, lapset antavat suosikkipaikoilleen nimiä.

Kirja on verrattain uusi suomennos: kirja on kirjoitettu 1933 mutta suomennettu vasta 2009. Sisko Ylimartimo on mielestäni suomentanut tämän oikein oivallisesti - tuntuu, että tässä on onnistuttu taitavasti säilyttämään aito Saaren henki.

Hei, te muut Montgomeryn lukijat: mikä on teidän suosikkinne Montgomeryn kirjoista?
 Minä olen aina ollut Runotyttöjä, mutta muutkin Montgomeryn kirjat jaksavat ihastuttaa...

P.L. TRAVERS: Mary Poppins

Kipitin sitten hakemaan tämän Maija Poppasen, kun tuli niin ehdoton tarve lukea tämä. Lisäksi pamahdin kipeäksi (kamalin kuume-flunssa ikinä!), joten tämä oli kivan keveää luettavaa kuumehuuruissa. samasta syystä en ole nyt ihan hirveästi lukenut muuten, kun kuuppa on ollut niin väsynyt...

Mutta niin, Maija Poppanen! Kirja tosiaan kertoo Janesta ja Michaelista, sisaruksista, joiden lastenoitajaksi tulee Mary Poppins. Nainen on ärhäkkä kuin mikä, salaperäinen, itserakas ja kaikin puolin melko ärsyttävä. Mutta niin ihana! Sillä hänellä sattuu olemaan taikavoimia. Vai kenen muun kanssa pääsee käymään sirkuksessa yöllä juttelemassa eläinten kanssa, tai tutustumassa tähteen? Ja lääkkeetkin maistuvat hyvälle Mary Poppinsin seurassa...

Tämä on ihana kirja, täynnä taikaa. Tämän lisäksi on suomennettu kolme jatko-osaa, kaiken kaikkiaan näitä on ilmestynyt kuusi.

Kirjasta on tehty myös musikaali, joka on myöskin aivan ihastuttava.

SHARON DOGAR: Falling

Falling kertoo intialaissyntyisestä Neesha-tytöstä, jonka elämä on, no, melko kamalaa.

Menneen trauman vuoksi (isä jätti perheen) Neesha on lakannut puhumasta. Sen vuoksi hän ei ole erityisen suosittu koulussa, vaan häntä pidetään omituisena ja siksi häntä kiusataan. Perhe-elämäkään ei oikein suju, kun äiti ja veli sortavat häntä ja noudattavat intialaisia perinteitä, jotka eivät ole aina niin miellyttäviä.

Onneksi Neeshalla on Sammy-ystävä, jonka hän on tuntenut lapsuudesta asti. Ja heidän välillään alkaa kehittyä jotain syvempää. Kysymys on kuitenkin muustakin, sillä heidän historiaansa kuuluu kertomus onnettomista rakastajista.

Aloin lukea kirjaa tavallisena romaanina. Sitten siihen tuli vähän maagisen realismin piirteitä, sen jälkeen fantasiaa ja kummitustarinaa, ja lopuksi vielä hieman trillerimäisiä piirteitä. Todellinen sekasotku siis!

Mutta kas kummaa, tämä sotkuhan toimi ihan yllättävän kiitettävästi. Ei tästä mikään lempikirja tullut, mutta ihan kiinnostava tuttavuus tämä kyllä oli.

LAURIE FARIA STOLARZ: Bleu cauchemar

Tämä kirja tarttui mukaani kirjakaupasta pokkarina. Kirjassa on mielestäni jotenkin aika kiinnostava kansi, ja juonikin vaikutti ihan luettavalta...

Kirjan päähenkilö on Lucy, lukiolaistyttö, jonka elämä on näennäisesti varsin tavallista. Mutta hän näkee painajaisia, jotka kauhistuttavat häntä - ne ovat ihan liian todellisia, ja Lucy tietää, että ne voivat myös muuttua todeksi.

Kirjassa kuvataan Lucyn elämää hänen taistellessaan painajaista ja outoa nimetöntä soittelijaa vastaan. Lopulta kaikki kuitenkin päätyy hyväksi, kuten nuortenkirjassa kuuluukin.

Tästä kirjasta ei jäänyt mieleen mitään hirveän suuria tunteita: nopea lukea, viihdyttävä, ihan ok.

Kuva

TONY DITERLIZZI - HOLLY BLACK: Spiderwickin kronikat 1-5

Olen pitkään miettinyt, että näihin Spiderwickeihin pitäisi kanssa tutustua. Näistähän taitaa olla elokuvakin?

Tämä on siis kokoomateos viidestä kirjasta, jotka muodostavat selkeän sarjan. Kirjoissa seikkailevat kolme sisarusta, Simon, Jared ja Mallory. He muuttavat äitinsä kanssa kummalliseen vanhaan kartanoon, mutta eivät voi arvatakaan millaisiin seikkailuihin joutuvat.

Lapset löytävät kummallisen kirjan, jossa kerrotaan haltioista, peikoista ja muista ihmeellisistä olennoista. Kaikkein vähiten he osaavat arvata, kuinka totta nuo kaikki olennot ovatkaan!

Jokainen yksittäinen kirja koostuu yhdestä seikkailusta, ja loput ovat hyvin avoimia. Siksi kirjat toimivatkin parhaiten juuri tällaisena yhtenä isona kirjana, jolloin pääsee jatkamaan heti seuraavaan osaan edellisen päätyttyä.

Kirjoissa on mainio piirroskuvitus, ja aikuiselle nämä kirjat ovat tosi nopeita lukea. Mutta uskoisin, että nämä varmasti viehättävät lapsia, sillä kieli, kuvitus ja hahmot ovat varsin hauskoja.

ANGELA SOMMER-BODENBURG: Pikku vampyyri matkalla

Nyt luin sitten tämän toisenkin kokoomateoksen Pikku vampyyreista. Tässä on kolmas ja neljäs osa tuosta sarjasta.

Pikku vampyyri matkustaa kertoo siitä, kuinka Anton ja Rydiger matkaavat junassa! Anton on perheineen lähdössä maalle lomalle, ja niinpä Rydiger lähtee myös. Hänen arkkunsa on kuitenkin vietävä ensin maalle - junalla...

Pikku vampyyri maalla kertoo sitten lomaviikosta maatilalla. Kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan, ja Rydigerkään ei sopeudu ihan hetkessä maatilalle.

Nämä kirjat ovat edelleen yhtä mainioita kuin kaksi ekaakin osaa. Voi, kunpa Otava julkaisisi lisää näitä tuplakirjoja! Minä ainakin hankkisin nämä kaikki, ja joskus tulevaisuudessa omat mahdolliset muksuni saisivat myöskin nauttia näistä...

ANGELA SOMMER-BODENBURG: Ystäväni pikku vampyyri

Voi että!! Nyt löytyi kirjakaupasta sellainen aarre, että voi että!! Heh. Lastenosastolta bongasin siis yhden lapsuuteni suosikeista uusina painoksina: Pikku vampyyri -sarjan neljä ensimmäistä osaa oli ilmestynyt tuplakirjoina, ja tässä kirjassa on siis kaksi ekaa osaa tuosta sarjasta.

Ensimmäisessä osassa, Pikku vampyyrissä, Anton-poika tutustuu kahteen vampyyriin, Rydigeriin ja Annaan. Nämä ovat kuitenkin semmoisia kilttejä vampyyrejä, jotka ystävystyvät Antonin kanssa. Toinen osa on Pikku vampyyri muuttaa, jossa Rydiger päätyy muuttamaan Antonin perheen kellarikomeroon - josta tietysti seuraa Antonille ongelmia.

Luin tosiaan koko Pikku vampyyri -sarjan muksuna varmaan useamman kymmenen kertaa. Tykkäsin näistä ihan tolkuttomasti, ja koska olivat nopeita lukea jo silloin, yhdessä kesäpäivässä saattoi upota montakin kirjaa. Nyt nämä tietysti ovat eri tuntuisia lukea kuin viisitoista vuotta sitten, mutta jotain näissä silti yhä on. Kyllä näitä nimittäin edelleenkin lukee mielellään, eikä ainoastaan nostalgiasyistä! Nämä ovat aivan mainiota lastenkirjallisuutta.

LAUREN OLIVER: Kuin viimeistä päivää

Tämän kirjan löysin kirjakaupasta nuortenosastolta. Kirja kulkee siis nuortenkirjana, mutta idealtaan kuulosti niin kiinnostavalta, että ostin sen kesälukemisiksi.

Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Sam, joka on melkoisen itsekäs ja ajattelematon high school -tyttö. Hän on kaunis ja suosittu, ja hänellä on kaikki asiat mainiosti.

Eräänä päivänä käy kuitenkin hassusti. Hän kuolee. Mutta ei siinä kaikki - hän nimittäin jumiutuu elämään samaa, viimeistä päiväänsä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta päivä kuitenkin muuttuu: seitsemän kertaa Sam elää viimeisen päivänsä, ja hänen tekemisensä vaikuttavat myös hänen läheistensä elämään. Sam myös tajuaa muutamia tärkeitä asioita elämästä.

Tämä kirja oli hyvinkin jännä idealtaan - kirjan päähenkilö kuolee heti alussa! Sitten eteenpäin lukiessa ryhtyy miettimään, mitä lopussa oikein tapahtuu, miten kohtalo oikein leikkiikään Samin ja muiden ihmisten elämällä.

Tykkäsin kirjasta itse asiassa tosi paljon. Idea oli niin loistava, ja lisäksi kirja ei ruvennut edes kyllästyttämään, vaikka jatkuvasti elettiin samaa päivää... On ollut ehdottomasti tärkeä valinta laittaa päähenkilö minäkertojaksi, nimittäin sillä tavalla lukijakin pääsee paljon paremmin kartalle koko tarinan suhteen. Kirjaa ei voi väittää mitenkään onnelliseksi, mutta silti siinä oli ihana toivon ripaus, joka sai minutkin lopettamaan kirjan tyytyväisenä...

LENE KAABERBOL: Näkijän tytär

Koppasin tämän kirjan ihan hetken mielijohteesta kirjastossa mukaani. Kirja on melko nuorille lukijoille suunnattu fantasiakirja, joka kertoo tytöstä, jonka äiti on Näkijä. Siksi Dinalla itselläänkin on Näkijän lahja (tai kirous, miten sen nyt ottaa).

Dinan äiti siepataan, ja Dina päätyy pelastamaan häntä. Hän joutuu hurjaan seikkailuun, johin kuuluu mm. lohikäärmeitä ja eräs hyvin pelottava vanharouva. Kirja jää sellaiseen tilanteeseen, että helposti jää mietityttämään: "mitä sitten tapahtui?" - ja kirjalle löytyykin jatko-osia.

Kirja oli nopeasti luettu, se ei ole kovin pitkä. Kuitenkin se varmasti viihdyttää lapsia ja nuoriakin. Tarina on kivasti rakennettu ja sitä on helppo lukea. Itse en kyllä välttämättä jatko-osia lue - tai saa nyt nähdä...

kuva: http://www.kangasniemi.fi/kunta/kirjasto/images/vinkkikuvat_7/vinkki_nakijantytar.jpg

CELIA REES: Noitalapsi

Tartuin tähän kirjaan ihan sattumalta, kun näin sen kirjastossa. Teos on suunnattu nuorille lukijoille.

Kirja kertoo 1600-eläneestä tytöstä, jonka yllä leijuu noitaepäily. Hän lähtee Uuteen maailmaan pakoon, ajatellen että siellä ei ole ennakkoluuloja ja noitaepäilyjä.

Toisin kuitenkin käy. Amerikassa on edelleen samanlainen pelokas ja epäluuloinen ilmapiiri - noitia ja saatanaa pelätään, ja noitaepäillyistä yritetään päästä eroon.

Kirja on selkeästi nuorille suunnattu, eikä aikuiselle tarjoa mitään kovin kummoista. Se on kuitenkin hyvin viehättävä ja kiinnostava kertomus, joka varmasti vetoaa nuoriin. Tarina jää sillä tavalla kesken, että itseäkin kyllä kiinnostaa tämän kirjan jatko-osa. No, seuraavalla kirjastoreissulla sitten...

Kuva

TIMO PARVELA: Sammon vartijat - Louhi

Kävipäs niin hyvä tuuri, että kun palautin sarjan edellistä osaa kirjastoon, sain samalla reissulla käsiini vielä tämän kolmannen, viimeisen osan sarjasta.

Louhi saattaa tarinan päätökseen: se on tapahtumarikkain ja menevin näistä kolmesta kirjasta. Sammon vartijat joutuvat tekemään isoja uhrauksia saadakseen maailman pelastettua Louhen pahoilta suunnitelmilta.

Sammon vartijoissa on monta hyvää puolta. Ensinnäkin Parvela ei kaihda vähän järkyttäviäkin juonenkäänteitä: joskus jotain pahaa pitää tapahtua, jotta enemmän hyvää saataisiin aikaan. kerronta kulkee hyvin, henkilöt ovat inhimillisiä ja hauskuuttakin kirjoissa on.

Hieno trilogia!

Kuva

TIMO PARVELA: Sammon vartijat - Tiera

Bongasin kirjastosta Sammon vartijoiden kakkososan, ja tokihan sen lainasin!

Kirja jatkaa Tuliterässä alkanutta tarinaa, ja pysyy yhtä mielenkiintoisena ja kivasti kerrottuna. Ahti on edelleenkin Loviattaren vankina, ja häntä lähdetään etsimään. Juonenkäänteitä ei kirjasta kyllä puutu.

Huolimatta siitä, että sarja on suunnattu nuorille, se antaa mielestäni aikuisillekin kuitenkin jotain. Luultavasti parasta on Kalevalan taitava käyttö juonessa ja hauskat yhtymäkohdat suomalaiseen mytologiaan.

Kuva

TIMO PARVELA: Sammon vartijat - Tuliterä

Parvela on aloittanut kiinnostavan lastenkirjasarjan Sammon vartijat. Ensimmäinen kirja kertoo Ahdista ja Ilmarista, jotka saavat yllättäen tietää ihmeellisiä asioita: he kuuluvat salaiseen Sammon vartijoiden joukkoon, joka pitää Väinämöisen kätkemistä Sammon palasista huolta.

Ahti ja Ilmari joutuvat mukaan ihmeelliseen ja vaaralliseenkin seikkailuun, jonka taustalla häärivät Pohjolan pahat hiidet ja muu väki. Maailmassa tapahtuu asioita, joista kukaan ei ole tiennytkään...

Kirja on aikamoisen nerokas teos. Kalevalan juonta ja henkilöitä käytetään hauskalla tavalla hyväksi, ja kirja myös tuo kansalliseepoksemme lähelle nuoria lukijoita. Aion itsekin lukea jatko-osia, jos niitä vain saan käsiini.

Kuva

ANGIE SAGE: Septimus Heap - Magiaa

Jälleen yksi nuorille suunnatun fantasian edustaja! Tämä ei tarjoa mitään vallankumouksellista, mutta oikein viihdyttävä se kyllä oli, ja jatko-osatkin aion kyllä lukea.

Kirja kertoo Jennasta, tavallisen velhoperheen löytämästä vauvasta, joka kymmenen vuoden päästä paljastuu kuningattaren tyttäreksi. Kirjan toinen tärkeä henkilö on nimihenkilö Septimus Heap, saman perheen poika, joka tosin katoaa kirjan ensimmäisillä sivuilla...

Sage on luonut aika viehättävän taikamaailman, asiaankuuluvine otuksineen ja vallantavoittelijoineen. Kirja oli jotenkin hyväntuulinen, niin että sitä oli mukava lukea. Tarina jäi kuitenkin sen verran kesken, että jatko-osia on saatava luettavaksi. Onneksi jo kolme osaa lisää on ilmestynyt suomeksi!

Kuva