PIRJO HASSINEN: Voimanaiset

Voimanaiset on Hassisen teos vuodelta 1996. Kirja kertoo Juliasta, jolla on kaksi äitiä - oikea äiti sekä tämän sisko, jotka ovat kuitenkin yhtä lailla hänelle äidin asemassa, sillä he ovat aina asuneet kolmistaan.

Kirja on lyhyehkö kuvaus siitä, kuinka Julia irrottautuu kolmekymppisenä tahdottoman äitinsä ja päällepäsmäröivän tätinsä taloudesta. Hän nimittäin tapaa nuoruudenrakkautensa, josta äitien mielestä ei ole kuin harmia. Täti osoittautuukin aika ilkiöksi kirjan aikana, sellaiseksi hahmoksi josta en pitänyt sitten yhtään...

Kirja vaikuttaa siltä, että Julian elämä menee sekavaan suuntaan, jonnekin minne sen ei pitäisi mennä. Mutta lopussa on kuitenkin toivon pilkahdus.

Tämä kirja ei mielestäni yllä sinne, missä Hassisen uudemmat teokset keikkuvat. Tässä ei ole samanlaista tunnelmaa ja henkilöhahmojen elävyyttä kuin esimerkiksi Kuninkaanpuistossa. Kuitenkin pidin tästäkin kirjasta jollain tavalla - se oli nimittäin aika erikoinen tapaus! Omituisuudestaan huolimatta teoksessa on jotain syvää.

PIRO HASSINEN: Jouluvaimo

Olen nyt hamstrannut näitä Hassisia kirjahyllyyni luettavaksi. Nyt oli vuorossa Jouluvaimo, joka on taas mielenkiintoinen hassismaiseen tyyliin.

Jouluvaimon päähenkilö on Raakel, nainen, jonka äiti on kadonnut 22 vuotta sitten. Raakel on jo tottunut asiaan, mutta haavat revitään auki, kun katoamisasiassa ilmenee uusi käänne ja sitä aletaan tutkia uudelleen.

Kirja kulkee mielenkiintoisesti menneisyydessä ja nykyisyydessä: tarina on jaettu eaa. ja jaa. eli ajanlasku alkaa Rebekan katoamisvuodesta. Tarinaa kerrotaan Raakelin näkökulmasta, hänen tunteistaan ja kokemuksistaan.

Jouluvaimo on mielestäni taitavasti tehty kirja. Pidän siitä kovasti. Hassinen osaa todellakin kirjoittaa taitavasti, ja on erityisen taitava kertomaan tarinoita monessa ajassa. Hän on loistava kirjoittamaan tunteista ja rakkaudesta.

piRJO HASSINEN: Suistola

Olen nyt innostunut Pirjo Hassisen kirjoista. Sain käsiini Suistolan, joka kertoo Matleenasta, jonka mies pettää häntä. Matleena ei voi antaa anteeksi. Siksi hänen äitinsä pyytää kirjan minäkertojaa, Marttia, puhumaan Matleenan kanssa.

Hassinen taitaa yllättävän lopun kirjoissaan. Tuntuu siltä, että lähes poikkeuksetta kirjan lopussa tulee yllätys, josta lukija menee aivan hämilleen ja kaikki kääntyy aivan ympäri.

Suistola ei ollut niin hyvä kuin Sano että haluat, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen opus kyllä. Hassisia pitäisi nyt vaan saada lisää käsiin luettavaksi...

http://80.248.160.97/pics/prod/9/7/8/9/5/9789511221029_1.jpg

PIRJO HASSINEN: Sano että haluat

Pirjo Hassisen tämän syksyn uutuus sattui eräässä antikvariaatissa silmiini ja riemastuin, ja ostin sen heti itselleni.

Kirja kertoo Laurasta, joka on kirjan minäkertoja. Lisäksi kirjassa on myös kaikkitietävän kertojan kertomia lukuja, jotka kertovat Essistä.

Kirjan perusidea on, että Lauran miehen Jimin työkaveri Essi katoaa. Asia on merkityksellinen, koska Essi on oikeastaan Jimille tärkeämpi kuin tämän oma vaimo. Laura joutuu pohtimaan suhtautumistaan Essin katoamiseen ja Jimin reaktioihin.

Kirja on kirjoitettu kahdessa aikatasossa. Lauran luvut kertovat ikään kuin nykyajasta, mutta Essi-luvut alkavat ajallisesti melkein vuotta ennen Lauran lukuja. Systeemi toimii loistavasti, ja Essin katoamisen taustat valottuvat ovelasti.

Tykkäsin kirjasta kyllä kovin. Hassinen on kyllä taitava kertoja.

http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9511238558.jpg

PIRJO HASSINEN: Kuninkaanpuisto

Kirja kertoo Arista, joka on halvaantunut liikemies. Hän asuu Kuninkaanpuiston hoitokodissa. Eräänä elokuun päivänä hän huomaa, että hänen vaimonsa on rakastunut. Siitä koko tarina lähtee liikkeelle.

Toinen päähenkilö on Verna, nuori opettaja, joka sattumalta tutustuu Sylvi-tyttöön ja tämän isään. Mielenkiintoinen tuttavuus alkaa. Verna myös tutkii Kuninkaanpuiston koulussa 1930-luvulla toiminutta opettajatarta, jonka kohtalo tuntuu mystiseltä.

Arin ja Vernan tarinat kietoutuvat yllättävällä tavalla yhteen, ja tarina pitää lukijasta kiinni järkyttävään loppuun saakka. Monen ihmisen elämä muuttuu.

Kuninkaanpuisto on mielestäni hienosti rakennettu romaani, joka ei kuitenkaan ole liian helppo, vaan antaa lukijallekin mietittävää ja ajatuksen aiheita. Lisäksi juoni kulkee soljuvasti eteenpäin ja kuvaus on hämmentävänkin aitoa.

Kuva