Luin tämän kirjan heti silloin, kun se voitti Finlandia-palkinnon kaksi vuotta sitten. Nyt luin tämän sitten uudelleen, pitkän aikaa on tehnyt mieli palata tähän. Pidin tästä nimittäin tosi paljon.Vanha Aliide Truu asustelee yksinään Viron maaseudulla. On 1990-luvun alku, Viro on juuri itsenäistynyt. Eräänä päivänä Aliiden pihalta löytyy maahan lyyhistynyt nuori tyttö, Zara, joka pakenee menneisyyttään ja väkivaltaista miestä.
Kirja kertoo kolme tarinaa: Aliide muistelee omaa menneisyyttään ja nuoruuttaan, vaikeaa aikaa, jolloin piti olla tarkkana sen suhteen, keitä tunsi. Zaran tarina ei ole juuri helpompi: naisiin suuntautuva julma väkivalta ja hyväksikäyttö on edelleen yhtä kamalaa kuin Aliidenkin nuoruudessa. Kolmas tarina on sitten Aliiden ja Zaran yhteinen tarina.
En tosiaan ihmettele, että tämä voitti sekä Finlandian että Runebergin. Uskomattoman koskettava teos, mukaansatempaava juoni ja myös jännitystä tästä löytyy. Kirjailija maalaa uskomattoman tarkan kuvan Viron historiasta ja vaietuista julmuuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti