Laurie ja kuokkavieras-Gilligan (jumankekka mikä nimi!) tutustuvat, ja suhteen edetessä molempien historian varjoja valotetaan. Kaiken kaikkiaan kirjaa voisi kuvailla aikuisten saduksi, ja mitä muutakaan voisi odottaa kirjalta, joka alkaa lauseella Olipa kerran... ja päättyy ...ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.
Ainoa asia, joka kirjassa hämää, on se, että kirjailija on mies. Harvempi mies kirjoittaa nimittäin tämän genren kirjoja, ja vielä näin uskottavasti!