HENNING MANKELL: Tanssinopettajan paluu

Luin taas yhden Mankellin, joka on odotellut pitkään lukemattomana. Tämä ei kuulu Wallander-sarjaan, vaan on itsenäinen teos.

Päähenkilö on Stefan Lindman, joka on poliisi. Hän päätyy puolivanhingossa selvittämään outoa murhaa. Hänen entinen työtoverinsa on murhattu kaukana pohjoisessa, johon hän oli siirtynyt viettämään eläkepäiviään. Murhapaikalla on kammottavat verijäljet, jotka muodostavat  tangon askelkuviot.

Kun Stefan alkaa nuuskia asioita, hän toteaa, että hommaan liittyy iso kasa epäilyttäviä juttuja. Lisäksi näyttää siltä, että natsi-ideologia elää edelleen kammottavalla tavalla.

Tämä oli mielestäni tosi mainio kirja! Mankell on loistava kirjoittaja, sillä henkilöhahmot ovat niin tosi eläviä, että ihmetyttää. Lisäksi tässäkin kirjassa oli taas niin monia johtolanganpätkiä siellä täällä, että lukija joutui väkisinkin olemaan ihmeissään: "miten tämä oikein voi päättyä?!"

Minulla on vielä muutamia Mankelleja lukematta, täytyy niitä jossain vaiheessa lueskella taas.

HENNING MANKELL: Savuna ilmaan

Ostin tämän opuksen kioskilta kun olin lähdössä junamatkalle ja minulla ei ollut mitään lukemista mukana. En ole viime aikoina paljonkaan lukenut Mankelleita, mutta oli se jo aikakin. Tämä on tainnut ilmestyä vasta vähän aikaa sitten pokkarina.

Kaksi lintujenmetsästäjää löytää luodolta ihmisen pääkallon. Voisiko kallo olla pari vuotta sitten kadonneen taloushuijari Bengt Ingemarssonin? Nuori syyttäjä Louise alkaa tutkia tapausta, mutta homma on paljon mutkikkaampi miltä näyttää. Juttuun kietoutuu suuria huijauksia, valehtelevia ihmisiä ja kasa muitakin yllätyksiä.

Tykkäsin tästä oikein kovin! Kirja oli juuri sopiva junamatkakirja, luin sen kokonaan matkan aikana. Kirja on viihdyttävä, yllättävä ja jännittävä. Mankell kuuluu edelleenkin suosikkikirjailijoihini, ja tässäkin kirjassa Mankell erinomaisesti kuvaa sekä rikostutkintaa että päähenkilön henkilökohtaista elämää.

Tuli semmoinen olo että voisin melkein lukea taas Mankelleja, minullahan on monta joita en ole vielä ollenkaan lukenut!

HENNING MANKELL: Askeleen jäljessä

Mankellit ovat palanneet blogiin! Heh, tuli silloin pahimpana Mankell-kautena melkein yliannostus, mutta nyt innostuin uudelleen. Tämä on siis se, mikä jäi silloin lukematta!

Kirja oli ihan loistava, se on sanottava heti. Kirjassa selvitetään kummallisia ja pelottavia sarjamurhia: kolme nuorta murhataan juhannuksena, Wallanderin poliisitoveri heinäkuussa, ja sitten vielä onnellinen hääpari valokuvaajineen joutuu murhaajan listalle. Poliisit ovat ymmällään, koska johtolankoja ei ole. Lisäksi hämmennystä aiheuttaa se, että murhaaja tietää asioita, joita hänen ei todellakaan pitänyt tietää.

Loppujen lopuksi Wallander toki selvittää murhat. Loppuhuipennus oli kyllä aivan erinomainen, se täytyy sanoa. Nyt innostuin uudelleen - onneksi minulla on uusin Wallander, Rauhaton mies, odottelemassa kirjahyllyssä, samoin kuin Ennen routaa, jossa Wallanderin tytärkin esiintyy.

HENNING MANKELL: Hymyilevä mies

Pitkästä aikaa taas Wallander-kirja! Tämä on odotellut minua hyllyssä jo jonkin aikaa, mutta lukeminen on viivästynyt. Taisi tulla pieni Wallander-ähky minulle tuossa taannoin...

Kirja kertoo talousrikollisista. Juttu alkaa, kun eräs lakimies kuolee omituisessa onnettomuudessa, ja sen jälkeen myös hänen poikansa kuolee -hänet murhataan. Wallander on jo ollut luopumassa poliisin urasta, mutta juttu saa hänet uudestaan poliisin hommiin.

Tämä on taattua Wallander-kirjallisuutta, enpä osaa muuta sen mielikuvituksellisempaa sanoa!

Kuva

HENNING MANKELL: Riian verikoirat

Jälleen uusi luettu Wallander-dekkari! Enää ei ole kuin muutama Wallander-kirja lukematta. Ehdin sopivasti lukea ne ennen lokakuuta, jolloin ilmestyy uusi Wallander.

Riian verikoirat on aikajärjestyksessä toinen Wallandereista. Tapaus alkaa, kun Ruotsin rannikolle purjehtii kumivene, jossa on kaksi ruumista, pukuihin puettuina ja sydämeen ammuttuina. Juttu vie Wallanderin Riikaan, ja ilmenee, että Wallander on itsekin vaarassa.

Mitäköhän enää näistä Wallandereista sanoisin? Loppujen lopuksi ne ovat kuitenkin kaikki kohtuullisen samankaltaisia, mutta kuitenkin kaikki myöskin oikein viihdyttäviä ja hyviä dekkareita. No, sanotaan taas, että "tykkäsin".

Kuva

HENNING MANKELL: Kasvoton kuolema

Kasvoton kuolema on kaikkien aikojen ensimmäinen Wallander-kirja. Tapahtumissa sen edelle asettuu Pyramidi, jonka sopivasti luinkin juuri vähän aikaa sitten.


Kasvottoman kuoleman murhamysteeri onkin hyvin mielenkiintoinen. maalaistalon vanha isäntä ja emäntä murhataan, ja ainoa johtolanka on rouvan lausuma viimeinen sana "ulkolainen". Tämä sana vihjeenään Wallander lähtee selvittämään kummallista murhaa.

Selkeästi tästä huomaa, että se on Mankellin alkupään tuotantoa. Ensinnäkin se on paljon lyhyempi kuin myöhemmät Wallanderit! Lisäksi tyyli on jotenkin erilainen, en tosin osaa selittää tarkemmin että millä tavalla. Kuitenkin Mankellille myöhemmin tyypillinen omaleimaisuus ei ole vielä niin selkeästi nähtävissä.

Kuva

HENNING MANKELL: Viides nainen

Kuulin huhua, että Viides nainen on hyvä. Ravasin siis kirjakauppaan ja koppasin sen mukaani. Huhu piti paikkansa - kirja oli hyvä.

Juoni alkaa, kun Algeriassa murhataan neljä nunnaa ja sattumalta heidän seurassaan oleva ruotsalainen nainen. Sitten Ruotsissa alkaa löytyä omituisesti murhattuja miehiä - esimerkiksi eräs mies löytyy keihästettynä ojasta.

Wallander tietenkin selvittää tapauksen, joka tosin osoittautuukin aikamoisen vaikeaksi tapaukseksi. Minua kuitenkin jäi häiritsemään se, että yksi asia jäi kokonaan selvittämättä, nimittäin se, mistä kaikki lähti alunperin liikkeelle...

Kuva

HENNING MANKELL: Pyramidi

Nyt luin Henning Mankellin Pyramidin. Sekin on Wallander-kirja, mutta se ei ole täyspitkä romaani vaan novellikokoelma. Novellit sijoittuvat aikaan ennen ensimmäistä Wallander-romaania, ne ovat siis Wallanderin nuoruuden kertomuksia.

Tuttuun tapaan kerronta oli sujuvaa, juonet hyviä ja henkilöhahmot eläviä. Sen kuitenkin huomasin, että Wallanderit selkeästi toimivat paremmin romaaneina kuin novelleina. Mankellin loistava juonenpunontakyky pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta monimutkaisten juonten kehittelyssä.

Romaanimaista otetta alkoi kuitenkin olla kirjan viimeisessä novellissa, Pyramidissa. Se olikin kirjan pisin tarina, ja siksi siinä ehtikin juoni kehittyä enemmän ja monimutkaisemmaksi.

Kuva

HENNING MANKELL: Kiinalainen

Kyllä, jälleen Mankellia! Tämä kirja ei ole Wallander-dekkari, vaan itsenäinen teos.

Ruotsissa paljastuu kammottava joukkomurha, melkein kokonainen pieni kylä on surmattu. Kuolleita on 19 henkilöä. Tuomari nimeltä Birgitta kiinnostuu asiasta ja tajuaa olevansa sukua oikeastaan kaikille uhreille. Hän alkaa tutkia asiaa omalla suunnallaan, ja on myös kontaktissa poliisien kanssa.

Juttu osoittautuukin paljon monimutkaisemmaksi kuin olisi voinut arvata, sillä sen juuret juontavat 1800-luvun lopulle. Birgitta jatkaa tutkimuksiaan niin pitkälle, että joutuu itsekin vaaraan.

"Epä-Wallander"-kirja osoittautui oikein hyväksi. On itse asiassa mielenkiintoista lukea myös näitä itsenäisiä teoksia. Tässä kirjassa oli lisäksi sellainen viehättävä puoli, että tarinaa kerrottiin luonnollisesti nykypäivässä, mutta toisaalta myös taustoista kerrottiin tarkkaan.

Mankell on loistava.

Pohdiskelin hetken, että kyllästyvätkö tämän blogin lukijat, kun aina vaan tulee Mankellista juttua. Mutta toisaalta, tämä on ihan oikeasti lukupäiväkirja, ja juuri nyt olen tosiaankin koukussa Mankelliin! Ja hei, kyllä ne joskus loppuu, heh. Ja toki lukulistalla on paljon muutakin...

Kuva

HENNING MANKELL: Palomuuri

Ja jälleen on yksi Wallander luettuna! Tämä on, jos oikein muistan, kahdeksas Wallander-kirja.

Päähenkilönä on tuttuun tapaan komisario Wallander. Tällä kertaa hän ratkoo outoa tapausta, jossa toisiinsa liittyy kummallisia asioita: teinityttöjen murhaama taksikuski, kuollut tietokoneasiantuntija ja ruumis voimalaitoksella.

Parasta tässä kirjassa on ehdottomasti se, että lukijallekaan ei selviä asioiden yhteys ennen kuin vasta kirjan lopussa. Vaikka Mankell paljastaakin yleensä lukijalle enemmän kuin kirjan henkilöt tietävät, tässä kirjassa lukijaltakin salattiin asioita.

Juoni on hyvä, ja lisäksi minua viehättää se, että kirjassa pohditaan myös Wallanderin henkilökohtaista elämää ja ihmissuhteita. Siksi Wallander on kokonainen ja inhimillinen hahmo, joka saattaa myös erehtyä.

Kuva

HENNING MANKELL: Valkoinen naarasleijona

Tässä on nyt sitten seuraava Wallander-kirja, jonka luin. Valkoinen naarasleijona sijoittuu osin Ruotsiin, osin Etelä-Afrikkaan. Juonen keskiössä on eteläafrikkalainen salaliitto, joka suunnittelee murhaa. Juttuun liittyvät kadonnut perheenäiti, irtonainen musta sormi ja venäläinen radiolähetin.

juttu vaikuttaa ensin kovin sekavalta, myös lukijalle. Mutta siinä on oma viehätyksensä - kun systeemi alkaa punoutua auki, homma käy vieläkin mielenkiintoisemmaksi! Lukijalla on etu tietää enemmän kuin romaanin henkilöillä, koska juonta kuljetetaan eteenpäin monen henkilön kautta.

Kirjana tämä Wallander vaikuttaa samalta kuin edellinenkin, eli kunnollista jännityskirjallisuutta. Tykkäsin kyllä, vaikka en kuitenkaan lempikirjakseni olisi nostamassa.

Kuva

HENNING MANKELL: Väärillä jäljillä

Siskoni vinkkasi, että Mankellin dekkarit ovat hyviä. Niinpä koppasin kirjakaupasta tämän kirjan, jota siskoni tuossa loppuviikosta lueskeli. Ja jestas, nyt en ollenkaan tajua että miten olen voinut jotenkin ohittaa Mankellin teokset, sen verran koukuttavilta ja nerokkailta vaikuttavat!

Väärillä jäljillä kertoo Mankellin luomasta poliisista nimeltä Kurt Wallander. Hän ratkoo outoa tapausta, johon liittyy itsensä polttanut tyttö ja murhattuja ihmisiä, jotka on skalpeerattu. Lukijalle paljastuu yllätys kirjan keskivaiheilla...

Väärillä jäljillä on selkeä perusdekkari. Mutta se on kuitenkin mielestäni aivan erinomaisen hyvä perusdekkari, jossa on kaikki hyvään dekkariin kuuluvat peruselementit kohdallaan. Viehättävää on myös se, että Wallander on inhimillisen ja tavallisen oloinen henkilö. Toisinaan on kiva lukea myös sellaisia dekkareita, joissa salapoliisi ei ole mikään selvänäkijä ja poikkeuksellinen nero...

Pistin muuten äsken yhteen nettikirjakauppaan tilauksen, tilasin kolme Mankellia lisää...

Kuva