Näytetään tekstit, joissa on tunniste Steel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Steel. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. joulukuuta 2010

DANIELLE STEEL: Paris retrouvé


Kaipasin jotain keveää ja helppoa lukemista, ja pyörittyäni paikallisessa kirjakaupassa kaksi tuntia (ah, mitä ihanaa ajanvietettä: iso kirjakauppa ja paljon aikaa) keräsin mukaani muutaman hömppäkirjan, joista yksi oli siis tämä Steel.

Olen lukenut kaksi Steelin kirjaa ennen, ja ne olivat ihan viihdyttäviä, muistaakseni. Niistä on kyllä täällä blogissakin juttua... En tiedä, onko tämä vielä ilmestynyt suomeksi. Kirjan alkuperäinen nimi on Honor Thyself.

Kirjan päähenkilö on viisikymppinen näyttelijälegenda Carole. hän on juuri alkanut kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, ja lähtee Pariisiin etsimään innoitusta ja vähän myös itseään ja menneisyyttään. Mutta menneisyyden etsimisestä tulee liian konkreettista, kun Carole joutuu onnettomuuteen ja menettää muistinsa.

Carolen tukiverkko (lapset, assistentti ja ex-mies) tulevat Pariisiin auttamaan Carolea. Muisti alkaa hiljaksiin palautua, ja lisäksi kuvaan ilmestyy mies menneisyydestä!

Tämä oli varsin viihdyttävä ja näppärä romaani. Lyhyt, mutta kiva. Juuri täydellinen välipalakirja, jossa kaikki menee ihanan onnellisesti, ja loppu on luonnollisesti juuri oikeanlainen. Epäilen, että etsin jouluksi lisää Steeliä luettavaksi!

sunnuntai 1. elokuuta 2010

DANIELLE STEEL: Myrkylliset poikamiehet

Tällaista kevyttä lukemista on vaan pakko lukea kesällä. Hömppä kuuluu kesään yhtä varmasti kuin jäätelö.

Tämä kertoo nimensä mukaisesti poikamiehistä. Päähenkilöinä on kolme erilaista miestä, jotka ovat kaikki poikamiehiä, syistä ja toisista. Tässä kirjassa he siis löytävät kaikki itselleen sopivan naisen. Kolminkertainen rakkaustarina, siis! Charlie, Adam ja Grey ovat kukin omanlaisensa hahmo, ja tarina kulkee vuorotellen heidän kolmen näkökulmasta katsottuna.

Mielestäni tämä oli oikein hyvä kirja! Paljon parempi kuin odotinkaan, todella viihdyttävä siis. Tarinaan toi kivasti elävyyttä se, että näkökulma vaihteli aina silloin tällöin. Ja luonnollisesti tämä oli oikein romanttinen, kaikkini asiaankuuluvine tapahtumineen ja väärinkäsityksineen.

Luin tämän kertaistumalta, ja tämä vakuutti minut siitä, että Steeliä kannattaa lukea - sehän on varsin näppärä kirjoittaja!

lauantai 29. toukokuuta 2010

DANIELLE STEEL: Hänen kuninkaallinen korkeutensa

Kuinka minä, kuninkaallisista innostunut, voisin olla tarttumatta tämännimiseen kirjaan? No en voinutkaan, vaan kaapaisin sen kirjakaupasta kesälukemiseksi (kesäloma on alkanut, jee). Tämä oli ensimmäinen Danielle Steelin kirja, jonka olen lukenut.

Kirja kertoo Christiannasta, Liechtensteinin ruhtinaan tyttärestä. Hän on kuitenkin siis kuvitteellinen henkilö. Christianna on täysin kyllästynyt kuninkaallisiin velvollisuuksiinsa, ja kokee tarvetta saada tehdä jotain oikeasti hyödyllistä. Niinpä hän lähtee Afrikkaan vapaaehtoistyöntekijäksi auttamaan AIDS-klinikalla. Siellä hän tutustuu komeaan lääkäri Parkeriin, ja he rakastuvat. Rakkaustarinan esteenä on kuitenkin vanhoillinen ruhtinas.

Kirja oli viihdyttävä, kyllä. Mutta. Mutta. Jokin tässä minua häiritsi. Erityisesti ehkä se, että kirjailija painotti Hyvin Voimakkaasti, kuinka hyveellinen ja ihanan enkelimäinen prinsessa on. Vähempikin olisi riittänyt. Lisäksi minua häiritsi jonkinlainen ylimalkainen kerrontatapa: mielestäni tärkeistä juonenkäänteistä ei kerrottu tarpeeksi, vaan ne ohitettiin jotenkin kauhean nopeasti. Se ärsytti minua kovin.

Muuten kirja kuitenkin oli viihdyttävä. Välillä vähän puuduttava, mutta kuitenkin sellainen, että teki ehdottomasti mieli lukea kirja loppuun. Mitään Steel-fania minusta ei kuitenkaan tullut, mutta vastaisuudessa voin kuitenkin ihan kiinnostuksella tarttua kirjailijan kirjoihin.