MEG CABOT: Journal d'une princesse 2 - Premiers pas

Luin nyt toisen osan tästä Prinsessapäiväkirjat -sarjasta.

Tämä jatkaa Mian tarinaa siitä, mihin edellinen kirja päättyi, kirja on edelleenkin Mian päiväkirjamuotoinen. kirjassa Mia jatkaa edelleen sopeutumistaan prinsessarooliinsa, mutta lisäksi näkyvissä on uusia ongelmia - Mian äiti on raskaana.

Mian äiti on raskaana Mian matikanopelle. Ei hyvä.

Kirjassa kerrotaan myös tavallisen teinielämän haasteista ihan virkeällä tavalla. Nämä pari Prinsessapäiväkirjaa ovat olleet ihan viihdyttäviä kyllä, mutta en usko että koko sarjaa jaksan lukea kuitenkaan, ehkä pahassa viihteennälässä mahdollisesti.

MEG CABOT: Journal d'une princesse 1 - La grande nouvelle

Päätin sivistää itseäni näillä nuorten viihdekirjallisuuden klassikoilla! Siispä, prinsessapäiväkirjat 1. Näitä en ole siis ennen lukenut millään kielellä.

Päähenkilö Mia on tavallinen amerikkalainen 14-vuotias koulutyttö, joka on liian pitkä ja jolla on liian isot jalat. Hän luulee olevansa tavallinen, kunnes hänen isänsä pamauttaa hurjan uutisen: Mia on pienen Genovia-nimisen maan prinsessa, hänen isänsä on valtion kuningas. Mia ei ole oikein tyytyväinen.

Ihanan todellisuuspakoista hömppää. Mutta prinsessahässäköintiä lukuun ottamatta tämä on itse asiassa jopa tietyllä tapaa realistista: Mian elämän ongelmat ja hyvät asiat ovat ihan tavallisia ja todellisia. Sitten tulee tämä prinsessajuttu.

Kirja oli nopea lukea, viihdyttävä, hauskakin. Hommaan varmaan jatko-osia luettavaksi piakkoin, nyt on yliopistoltakin periodien välinen loma niin ehdin lukea paljon!

Kuva

MEG CABOT: Sydämeni lunnaat

Eräs ystäväni on lukenut suunnilleen kaikki Prinsessapäiväkirjat, minä en yhtäkään. Nyt kun Cabotilta ilmestyi tämä kirja, ajattelin lukea sen, kun se sattui silmiin kirjaston uutuushyllyssä.

Kirja on liitetty Prinsessapäiväkirjoihin siten, että se on ikään kuin "Prinsessa Mian esikoisromaani". Tämä liitos on mielestäni kyllä tosi kehno, koska kirjalla ei ole juurikaan tekemistä kirjailijan edellisten kirjojen kanssa. Miksei kirja voisi olla ihan rehellisesti liittymättä mitenkään Prinsessapäiväkirjoihin?

No oli miten oli, kirja kertoo ritariajasta. Päähenkilönä on Finnula, hieman epäkorrekti neitonen, joka liikuskelee housuissa ja harrastaa jousiammuntaa. Pienten sekoilujen jälkeen hän sieppaa erään ritarin (saadakseen lunnaita hyvään tarkoitukseen). Viihdekirjallisuutta tuntevat osaavat ennustaa kirjan tapahtumat hyvin tehokkaasti.

Kirja on siis suunnattu nuorille, mutta itse sijoittaisin tämän kyllä aikuisten viihdehyllyyn! Tämä on mielestäni ihan samaa kategoriaa Jude Deveraux'n kanssa. Luin kyllä kirjan läpi, mutta mitään kovin ihmeellistä se ei kuitenkaan tarjonnut. Ihan viihdyttävä ja huvittava kirja kyllä.

http://media.wsoy.fi/media?path=jpg/951-0-35459-7.jpg