Aloin lukea tätä kirjaa suomeksi joskus silloin, kun se ilmestyi pokkarihyllyyn (olikos se viime vuonna...?). Jostain syystä kirja jäi kuitenkin kesken. Nyt kuitenkin tämä kirja palasi mieleeni, ja päädyinkin lukemaan sen englanniksi.
Kirja kertoo Susiesta, 14-vuotiaasta tytöstä. Hän on kirjan minäkertoja, mutta ei ihan tavallinen - kirja nimittäin alkaa siitä, kun Susie murhataan. Susie päätyy taivaaseen (kirja on muistaakseni suomennettu nimellä Oma taivas) josta hän sitten tarkkailee perheensä ja ystäviensä elämää.
Tämä juonikuvio on siitä erityisen kiinnostava, että Susie tietenkin tietää murhaajansa, ja kertoo sen myös lukijoille ihan oitis. Mutta poliisit ovat ymmällään murhaa selvittäessään.
Susie näkee sisarustensa ja ystäviensä kasvavan ja tekevän kaikkea sitä, mistä hän itse jäi paitsi. Susien kuoleman jälkeisiin päiviin ja kuukausiin käytetään paljon aikaa ja sivuja, ja sitten tahti nopeutuu, ja hänen ystäviensä ja perheensä kohtaloista kerrotaan vain oleellisin.
Aloin lukea tätä uudestaan vähän epäileväisenä, kun eka kerta oli jäänyt kesken. Mutta itse asiassa tämähän oli tosi hyvä ja kiinnostava! Ehkä suomennos ei ollut paras mahdollinen. Sillä juoni on mainio. Sebold kirjoittaa jotenkin omalaatuisesti, tykkäsin hänen tyylistään. Lisäksi loppu kyllä yllätti, monellakin tapaa.
Pitäisiköhän katsoa tästä tehty elokuva? Onko joku nähnyt sen, mahtaakohan se olla hyvä?
Kuulemani mukaan elokuvaversio ei ole mikään kovin maino, vaikka se on itsensä Peter Jacksonin ohjaama. Mitä kirjaan tulee täytyy sanoa, että pidin siitä valtavasti. Taivas tuntui niin lohdulliselta paikalta ja lopulta tuli sellainen olo, että Susiekin sai rauhan. Ihan herkimmillehän tämä kirja ei välttämättä sovi; meidän lukupiirissämme useampi kritisoi alun turhan seikkaperäisiä kuvauksia. Mutta ajattelemaan tämä teos laittoi, ihminen on surussaan ihmeellinen.
VastaaPoistaRiina, hyvin kirjoitettu! Taivas oli kieltämättä lohdullisen oloinen, ja oikeassa olet - olen ihan varma että Susie sai rauhan kaikesta kokemastaan huolimatta. Kirja oli nimenomaan lohdullinen kirja, joka taitaa vaatia useammankin lukukerran. Elokuvasta en ole sitten varma, haluanko sitä edes nähdä, jos siitä ei ole kuulunut hyvää...
VastaaPoista