HARLAN COBEN: Tell No One

Tämä on jälleen kerran kirjakaupan hauskan myyjän suosituksia. En ole Cobenin kirjoja ennen lukenut, en tiedä miksi. Pitäis vaan useammin tarttua uusiin kirjailijoihin...

Kirjan minäkertoja on tohtori David Beck, joka yhä kaipaa kahdeksan vuotta sitten kuollutta vaimoaan. Yhtäkkiä Beck kuitenkin saa viestin, joka viittaa siihen, että hänen vaimonsa on yhä elossa. Ja pian koko vanha juttu on kaivettu esiin, maasta putkahtaa odottamattomia ruumiita ja Beckiä epäillään vaimonsa tappamisesta.

Äkkiä ei olekaan niin selvää, onko Beckin vaimo kuollut, ja lisäksi koko juttu tuntuu muutenkin olevan jotenkin kovin outo.

Tämä oli huikean viihdyttävä dekkari, juuri sellainen joka on niin jännä ettei malttaisi edes lukea! Hankalaa, eikö totta? Cobenin kirjoihin kuitenkin palaan ihan varmasti uudelleenkin, sillä näistä löytyy kaikki hyvän ja viihdyttävän dekkarin ainekset.

LESLEY PEARSE: Stolen

 Vihdoinkin olen taas saanut luettua jotain! Olen viime päivinä vaan neulonut puikot suihkien, mutta nyt huivi on valmis ja olen taas tarttunut kirjoihinkin. Kaipasin jotain kevyttä, joten kirjakaupasta mukaan tarttui tämä ennestään tuntemattoman kirjailijan teos.

Tarina alkaa, kun David löytää aamulenkiltään rannalta nuoren naisen, joka on puolikuollut ja nuhjuinen. Sairaalaan päästyään ja herättyään tämä ei muista mistään mitään - hänellä on vakava muistinmenetys, joten hän ei pysty lainkaan kertomaan, miten hän joutui mereen, ja miksi hän on niin  pahassa kunnossa.

Sitten selviää vielä, että nainen on synnyttänyt vasta muutamia kuukausia sitten. Missä on vauva? Kuka nainen on?

Itse asiassa yllätyin, kuinka aikaisin naisen henkilöllisyys selvisi. Oikeastaan kirjan pääjuoni ei liitykään naisen henkilöllisyyteen, vaan muutaman viime vuoden tapahtumiin, jotka selviävät hiljaksiin tarinan edetessä.

Tämä oli simppeli lukea, viihdyttävä, ei syvällinen. Vaikka käsiteltiin tässä myös joitain vakavampia teemoja - mutta sillä tavalla keveästi, että ei tätä miksikään muuksi kirjallisuudeksi voi sanoa kuin viihteeksi! 

AUDREY NIFFENEGGER: Her Fearful Symmetry

Olen suunnitellut lukevani tämän kirjan suunnilleen siitä asti, kun se ilmestyi. Olin jo melkein lukemassa tätä suomeksi aikanaan, mutta jostain syystä en lukenut. Täälläkin olen pitkään sitä katsellut kirjakaupassa, ja eilen vihdoinkin sitten ostin sen ja aloin lukea. On ilmestynyt suomeksikin, oliskohan nimi Hänen varjonsa tarina?

Kirja kertoo Juliasta ja Valentinasta, identtisistä kaksosista, jotka saavat yllättäen kuulla perineensä tätinsä omaisuuden. He eivät ole ennen kuulleetkaan mokomasta tädistä, joka sattuu olemaan heidän äitinsä identtinen kaksonen... Joten Julia ja Valentina muuttavat Lontooseen perimäänsä asuntoon.

Siellä he tutustuvat kiinnostaviin henkilöihin, jotka asuvat samassa talossa. Martin on pakkomielteinen keski-ikäinen mies, joka ei uskalla lähteä kotoaan mihinkään, vaan pesee koko ajan käsiään ja laskee numeroita ja pelkää maailmaa. Lisäksi talossa asuu Robert, joka on kaksosten edesmenneen tädin rakastaja.

Tämä on oikeaoppinen kummitustarina! Ei semmoinen säikyttelyjuttu, ei siis kauhukirjallisuutta missään nimessä. Tässä kummitukset ovat jotenkin paljon luontevammin tarinan osana. Tarina on mielestäni erinomaisesti suunniteltu, sillä tarina kulkee juoksevasti eteenpäin ja on helppo lukea. Ja ennen kaikkea tämä on tosi koukuttava tarina - aamulla olin ranskan suullisen taidon kokeessa, ja vielä kymmenen minuuttia ennen koetta luin tätä kirjaa käytävässä, koska olin ihan koukussa!

Henkilöhahmot ovat taitavasti suunniteltuja, ja todella aidon oloisia. Eivät missään nimessä mitään kiiltokuvahahmoja, vaan päinvastoin, välillä tosi ärsyttäviäkin, ihan niin kuin oikeat ihmiset. Juonesta pitää sanoa sen verran, että loppupuolella tuli aikamoinen paukku! Ja voin kertoa, että kirjailija osaa todellakin yllättää...

Muita kirjan lukeneita, mitä tykkäsitte?

TRUDI CANAVAN: The magicians' Guild

Luin kirjakaupan myyjän suosituksesta tämän minulle ennestään ihan vieraan kirjailijan teoksen nimeltä The Magicians' Guild.

Kirja kertoo Soneasta, joka on katutyttö Imardinin kaupungissa. Eräänä päivänä kaupungin velhot tekevät slummeissa Puhdistusta, ja eräs poika loukkaantuu kahinoissa. Sonea raivostuu, ja heittää erästä velhoa kivellä. Kivi lähteekin hänen kädestään yllättävällä voimalla ja tyrmää velhon.

Äkkiä Sonean elämä muuttuu, sillä hän tajuaa omaavansa Magiaa. Hän ei olekaan tavallinen tyttö, vaan vapaalla jalalla oleva kouluttamaton velho, jonka Velhokilta tahtoo saada käsiinsä hinnalla millä hyvänsä. Sonea päätyy pakomatkalle.

Kysymykseksi jää, onko pakeneminen viisasta. Sillä velhot tietävät jotain, mitä Sonea ei: jos Soneaa ei kouluteta käyttämään Magiaa, se tuhoaa Sonean itsensä ja pahimmassa tapauksessa myös kaiken ympärillä olevan.

Tykkäsin kirjasta, joskaan ei siitä mikään uusi suosikki tullut. Loppua kohden tämä kuitenkin parani huimasti, ja haluan kyllä ehdottomasti lukea kirjan kaksi jatko-osaa.

(Grääh, pahuksen Blogger, tekstit hyppii miten sattuu!!) 

EMILY BRONTË: Wuthering Heights

Luin pitkästä aikaa blogini nimikkokirjan, Humisevan harjun! Tällä kertaa luin sen ensimmäistä kertaa englanniksi.

Pakko muuten mainita, että olen tässä vuoden mittaan kerännyt kaunista kirjasarjaa. Tosin vasta viisi kirjaa, mutta silti... Kyseessä on Collector's Library, johon kuuluu klassikkokirjoja. Itselläni on tämä Wuthering Heights, toisen Brontën Jane Eyre, Austenin Pride and Prejudice, Northanger Abbey sekä Sense and Sensibility. Aion kyllä kerätä näitä lisääkin! Ovat kooltaan pienempiä kuin pokkarit, kovakantisia, merkkinauhalla ja kullatuilla sivunsyrjillä varustettuja super-kauniita painoksia, jotka näyttää hyllyssä ihanilta, ja joita on ilo lukea.

Tämän mainostuksen jälkeen itse kirjaan. Tosiaan, tämä on yksi suosikkikirjoistani ikinä. Humiseva harju on rakkaustarina, mutta ei kovin onnellinen sellainen, vaan päinvastoin se näyttää rakkauden nurjan puolen. Mutta silti jotenkin niin romanttisesti!

Tarina alkaa, kun minäkertoja, Lockwood vuokraa talon nimeltä Thrushcross Grange (suom. Rastaslaakso). Hän menee tapaamaan vuokranantajaansa herra Heathcliffia Humisevaan harjuun. Talossa asuu omituinen pikkujoukko ihmisiä, joita yhdistää sukulaisuus ja onneton rakkaustarina. Lockwood kyselee talonsa kodinhoitajalta näistä ihmisistä, ja Ellen Dean alkaa kertoa tarinaa Heathcliffista ja Catherinesta, jotka lapsina olivat ystävät, mutta jotka eivät ikinä päätyneet onnellisesti yhteen. Asiat menivät aikanaan ihan nurin, ja onnettoman rakkauden seuraukset piinaavat vielä jälkipolveakin.

Tarina koostuu siis kehyskertomuksesta, jossa Lockwood kertoo nykyisyydestä. Ellen Dean kertoo Lockwoodille tarinaa, johon sisältyy toisinaan vielä jonkun toisen kertomia asioita. Aluksi tämä voi tuntua hieman monimutkaiselta, mutta loppujen lopuksi tämä on hurjan toimiva rakenne.

Heathcliff on tumma ja synkkä hahmo, koditon ja perheetön orpo, jota ei hyväksytä epämääräisen taustansa takia. Cathy on itsekäs ja äkkipikainen tyttö. Hahmot eivät siis vaikuta mitenkään erityisen kivoilta, mutta hitto vie miten upea tarina näiden hahmojen ympärille onkaan punottu! Jännä juttu on se, että minäkertoja Lockwood on itse asiassa ihan sivuhenkilö, hänestä ei tiedetä juuri mitään, ja hän itse asiassa esiintyy kirjassa aika vähän. Onhan hän lähinnä kuuntelijan osassa, ja pääosassa onkin oikeastaan Humiseva harju, jonka ympärille kaikki tapahtumat sijoittuvat.

Kyllä, tämä on yksi suosikeistani. Ja voi miten paljon parempi tämä olikaan vielä näin alkukielellä luettuna! Englanniksi tässä ei ollut mitään muuta ongelmaa kuin se, että välillä oli ymmärtämisvaikeuksia, kun maalaiset palvelijat puhuivat aika pahuksen leveää murretta. Mutta se ei varsinaisesti haitannut kokonaisuuden ymmärtämistä. 

Tämä on ihana, ihana kirja.

MAGGIE STIEFVATER: Ballad

Kirjakauppaan oli putkahtanut tämä Stiefvaterin uusin, joka on jatko-osa Lament-kirjalle, jonka luin tuossa joskus. En oikeastaan muistanut sarjan ekasta osasta mitään, kun tätä aloitin, mutta hyvin tämän lukeminen silti lähti luistamaan. Stiefvater on näppärä kirjoittaja!

Tämän kirjan päähenkilö on James, edellisen osan Dee-tytön paras ystävä. Dee on toki myös mukana tässä kirjassa, mutta ihan selvästi sivuroolissa. James on säkkipilliä soittava, viehättävän ironinen ja huumorintajuinen tyyppi. Hän on muuten todella aito henkilöhahmo! James on aloittanut uuden koulun, johon hän nyt yrittää asettua.

Hän tapaa Nuala-tytön, joka on jotenkin outo - hänellä taitaa olla jotain tekemistä keijumaailman kanssa! Ja muistutuksena - näiden kirjojen keijut eivät ole mitään kauhean ihania hahmoja aina... Nualan ja Jamesin tiet risteävät jatkuvasti, ja he tutustuvat, vaikka James ei haluaisi olla missään tekemisissä keijujen jälkeen edellisen kesän tapahtumien jälkeen.

Tykkäsin tästä kirjasta, tämä oli kiva nopea välipala. Tämä ei ole niin hyvä kuin Väristys, mutta oikein kelpo nuortenkirja kuitenkin. Stiefvater on taitava henkilöhahmojen luoja, minusta tässä kirjassa parasta antia oli nimenomaan päähenkilön eheys ja aitous.

JASPER FFORDE: The Eyre Affair

Tähän kirjaan sain vinkin kirjakaupan myyjältä, kuten viime aikoina useampaankin teokseen. takakannen luettuani totesin, että eihän tämä voi olla huono! Kirjassa nimittäin sivutaan kovasti Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania.

Jasper Fforde on luonut omalaatuisen vaihtoehtohistorian, jonka vuodessa 1985 Thursday Next (hehe) on kirjallisuusetsivä. Sillä rikolliset ovat keksineet mainion tavan tehdä pahaa - he ryöstävät kirjojen henkilöitä. Thursday tarttuu toimeen ja alkaa metsästää pahantekijää, Acheron Hadesta. Kirjassa viritellään pitkään päätapahtumaa, Jane Eyren ryöstöä. Mitä olisi kotiopettajattaren romaani ilman Jane Eyreä? No just, ei juuri mitään. Kaikki vaan pyörisivät ympäriinsä aika tarkoituksettomina.

Siispä Hades on saatava kiinni ja Jane takaisin kirjaan. Tämä vaatii hurjia ponnisteluja Thursdaylta, sillä hän tekee matkan Thornfieldiin, ja tapaa mm. ihanan Rochesterin! 

Tämä oli aika huikea kirja. Fforden luoma tarina on kaikenkaikkiaan ihan käsittämättömän mielikuvituksellinen, ja intertekstuaaliset viittaukset ovat herkkua. Kirjan takakannessa lukeva Daily Telegraphin sitaatti kertonee kaiken tarpeellisen:

Forget the rules of time, space and reality; just sit back and enjoy the adventure.

Tässä kirjassa siis mikään ei ole mahdotonta. Kannattaa tutustua, varsinkin jos tykkää Kotiopettajattaren romaanista! 

KEN FOLLETT: The Pillars of The Earth

Muutaman päivän blogihiljaisuus on johtunut tästä tiiliskivestä, jonka sain hetki sitten loppuun. Huh! Kyseessä on siis Ken Follettin melkein 1100-sivuinen järkäle, jonka luin englanniksi. Tämä on myös suomennettu nimellä Taivaan pilarit.

Teos sijoittuu Englantiin kuvitteelliselle Kingsbridgen paikkakunnalle 1100-luvulle ja käsittää noin viidenkymmenen vuoden ajanjakson. Ei ihme että sivuja on siis kertynyt, sillä ajanjakso on pitkä ja tapahtumarikas!

Päähenkilöitä on useita. Munkkiluostarin priori Philip on mukana kirjan keskiössä alusta loppuun asti. Myös Tom Builderin perheen vaiheita seurataan myöskin koko kirjan ajan. Oikeastaan koko kirjan päähenkilöksi nousee mielestäni Jack, joka kirjan alussa on 11-vuotias. Kirjassa seurataan Kingsbridgen katedraalin valmistumista. Työ lähtee tyhjästä, ja lopulta Kingsbridgestä kasvaa vilkas katedraalikaupunki.

Jossain vaiheessa kirjaa lukiessani kävin vähän Wikipediasta syynäämässä, mistä tämä katedraalikaupunki oikein löytyy. Mutta kuten sanoin, ei sitä todellisuudessa ole olemassa. Tämä yllätti minut, ja se kertoo ehkä siitä, että kirja on hurjan todellisentuntuinen.

Harvoin sitä lukee kuitenkaan näin valtavia kirjoja. Käsittämätöntä on se, että tätä jaksoi aina vaan lukea ja lukea eteenpäin, vaikka aina vaan oli hirveästi sivuja jäljellä! Tämä oli yksinkertaisesti todella loistava kirja. Hommasin jo jatko-osankin, joka sijoittuu tosin 200 vuotta myöhemmäs, mutta samaan kaupunkiin. Sitäpä siis lukemaan, tosin ehkä vasta jonkun ajan päästä. Ettei tule "keskiaikainen Englanti" -yliannostusta!

MARY ANN SHAFFER ja ANNIE BARROWS: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society

Mitä kätkeytyykään tällaisen nimihirviön omaavan kirjan taakse? No aivan ihana teos! Tämä on suomennettu nimellä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.

Olen tiennyt tämän kirjan olemassaolosta jo pitkään, mutta en vain ole siihen tarttunut. Nyt kuitenkin olin paikallisessa kirjakaupassa ja jutustelin yhden myyjän kanssa. Oli selvästi sukulaissielu, sillä höpistiin pitkään kirjoista, ja kyselinkin häneltä vähän vinkkejä. Hän ehdotti tätä, ja sanoi että tämä on loistava. Uskoin ja ostin.

Tapahtuma-aika on ihan vähän toisen maailmansodan jälkeen, 1946 ja paikkana Englanti. Kirjan päähenkilö on Juliet, kirjailija jolta puuttuu aihe. Eräänä päivänä hän saa tuntemattomalta mieheltä kirjeen. Mies on Guernseyn saarelainen (Guernsey on kanaalisaari lähellä Ranskan rannikkoa), yksi saaren kirjallisen piirin perustajista. Juliet kiinnostuu saaresta ja saarelaisten elämästä saksalaismiehityksen aikana, ja alkaa kirjeenvaihtoon saarelaisten kanssa.

Kirja koostuu kokonaan kirjeistä, mutta rakenne on silti selkeä ja ehjä ja kaikki oleellinen selviää kirjeistä. Kirjeissä saarelaiset kertovat kokemuksistaan, joten tarina liikkuu kahdessa ajassa - sodan aikana sekä samalla myös kirjan nykyisyydessä.

Tykkäsin tästä kovasti. Kirja oli leppeää luettavaa, helppo lukea englanniksikin. Tarina oli herttainen ja koskettava. Tämä kirja on todellinen hyvän mielen kirja, se sai monesti hymyn huulilleni. Tätä kirjaa kuvaa mielestäni parhaiten sana mukava. Taitavasti kirjoitettu, ihana kirja!

ALEX FLINN: Beastly

Menin tänään kirjakauppaan etsimään jotain hyvää luettavaa (no ihanko totta, tämä oli uutta). Alkaa olla ongelmia, kun olen kolunnut kirjakaupan englanninkielisen osaston jo aika tehokkaasti läpi... Mutta fantasiahyllystä löysin tämän opuksen.

Kyle on täyellinen poika. Komea, suosittu ja rikas. Hän ei kuitenkaan ole erityisen mukava tapaus, vaan pinnallinen ja ilkeä rumina tai mitättöminä pitämilleen ihmisille.

Mitä tapahtuukaan? Kylen elämä New Yorkissa muuttuu saduksi. Mutta ei kivaksi tarinaksi, vaan ihan rehelliseksi hirviökertomukseksi. Sillä Kylen touhuun kyllästynyt noita muuttaa hänet hirviöksi, ja kiroukselta hänet voi pelastaa vain tosirakkauden suudelma.

Siirappista, eikö? Jo nähtyä, eikö? Kyllä, mutta varsin raikkaasti uutena toteutuksena, nykymaailmassa, hirviön silmin nähtynä. Luin tämän parissa tunnissa katsoessani Euroviisuja (pitäähän ne nähdä, mutta samalla on pakko tehdä jotain muuta, ettei ihan hulluksi tule). 

Tämä oli helppo lukea ja viihdyttävä. Oli tässä toki joitakin epäkohtia, kuten satunnainen epäuskottavuus, mutta en sitä sen enempää ajatellut kun fantasia nyt aika usein on jotain, mitä ei ihan joka päivä tapahdu... Välillä kuitenkin tuntui, että kirjailija oli joutunut tekemään vähän outoja ratkaisuja saadakseen tämän pysymään tutun Kaunotar ja hirviö -sadun raameissa.

Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin täydellistä lauantailukemista! Kirjasta on muuten tehty elokuvakin, jos sen jossain vaiheessa vaikka katsoisin.

DAVID NICHOLLS: One Day

Ostin tämän kirjan jo varmaan joku pari kuukautta sitten, aloitin sitä ja se jäi jostain syystä kesken. Nyt kuitenkin olen ottanut projektiksi lukea kesken olevia kirjoja pois alta täällä Ranskassa kun vielä ollaan - luetut kirjat pakkaan suoraan jo matkalaukkuun odottamaan kesäkuun puoliväliä, jolloin matkataan takaisin Suomeen.

One Day kertoo Emmasta ja Dexteristä, jotka tapaavat valmistumisensa jälkeisenä iltana heinäkuussa 1988. He viettävät yön yhdessä, ja aamulla heidän tiensä vievät eri suuntiin. Mutta mitä tapahtuu samana päivänä, heinäkuun 15., vuoden jälkeen? Viiden vuoden jälkeen? Kahdenkymmenen vuoden jälkeen? 

Nicholls on koostanut kirjansa omaperäisesti. Sillä kirja koostuu kahdestakymmenestä heinäkuun 15. päivästä. Miten Emman ja Dexterin elämät kehittyvät ja muuttuvat ajan kuluessa...

Kirjan rakenne on erikoinen, mutta toimiva. Rakenne ei ole varmasti ollut helppo kirjailijalle - jokaisen luvun jälkeen kun jää vuosi väliä, ja silti tarinan pitää pysyä ehjänä. Ja Nicholls onnistuu erinomaisesti - tarina on eheä ja kokonainen, eikä tyhjiä aukkoja jää. Sen sijaan jännitys pysyy hyvin, sillä jokaisen luvun jälkeen olisi halunnut kuulla vielä vähän lisää siitä, mitä sitten tapahtui. Sen sijaan tapahtumat hyppäävät suoraan vuoden eteenpäin, mutta siten, että kaikki oleellinen tapahtunut selviää lukijalle rivien välistä.

Tämä kirja oli hurjan kaunis ja surullinenkin. Välillä toivoin kovasti, että asiat olisivat menneet toisin! Tämä oli todella tunteita herättävä opus, ja henkilöhahmot niin elävän tuntuisia, että tuntui kuin olisin itse ollut kirjassa mukana, kärpäsenä katossa... Tämä oli kirja ystävyydestä ja rakkaudesta, surullisista puolistaankin huolimatta todella lohdullinen.

Kirja on ilmestymässä suomeksi Otavalta kesäkuussa, nimellä Sinä päivänä. Lisäksi kirjasta on tekeillä elokuva.

HARPER LEE: To Kill A Mockingbird

Olen pitkään suunnitellut lukevani tämän Pulitzerinkin voittaneen klassikon (suomeksi Kuin surmaisi satakielen). Nyt löysin kirjakaupasta ihan hirmu kauniin version, josta kuva tuossa vieressä... Minusta tuo kansi on jotenkin aivan hurmaava.

Kirja tapahtuu alabamalaisessa pikkukaupungissa 1930-luvulla, ja kertojana on pieni poikatyttö Scout. Kirjan alkaessa hän on kutakuinkin kuusi- tai seitsenvuotias, ja kirjan päättyessä hän taitaa olla yhdeksän. Scout kuvaa lapsuuttaan hiljaisessa kylässä, leikkejään veljensä Jemin kanssa, koulun aloitusta ja kaikkea, mikä hänen elämäänsä olellisena kuuluu.

Tarinat rymistävät eteenpäin, kun Scoutin ja Jemin isä, lakimies Atticus, puolustaa oikeudessa mustaa miestä. Kirjan tapahtuma-aikana mustien ja valkoisten rajanveto oli selvää, ja oli ihan hyväksyttävää väheksyä mustia. (Tosin Atticus selvästi kouluttaa lapsiaan tasa-arvoon.) Tämän vuoksi lapset saavat kärsiä isänsä työstä - mustien puolustaminen kun ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää. Lapset saavat kuulla nimittelyä ja muuta päänaukomista.

Kirja kuvaa tosi hyvin ennakkoluuloja, jotka siihen aikaan olivat vielä vallalla. Kirja on hurjan todentuntuinen, mikä varmasti liittyy siihen, että kirjailija Harper Lee on syntynyt Alabamassa vuonna 1926. Hän on siis ollut 1930-luvulla kutakuinkin Scoutin ikäinen. Vaikka kirja on fiktiivinen, siinä on varmasti jonkin verran omaelämäkerrallisia aineksia, sillä Leen isä oli asianajaja. Lisäksi kiintoisa fakta on se, että kirjan perheen sukunimi on Finch, joka sattui olemaan myös Harper Leen äidin tyttönimi. Lisäksi Lee seurasi lapsuudessaan oikeudenkäyntiä, joka kovasti vastaa kirjassa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä.

Ja mitäs minä sitten tykkäsin tästä? No tykkäsin muuten ihan hirveästi! Kirja oli niin uskomattoman elävä ja todentuntuinen. Rotuvihan käsittely oli todella kiinnostavaa, joskin järkyttävääkin luettavaa. Tämä meni suosikkieni joukkoon aivan samantien. Loistava kirja!

LAUREN KATE: Torment

Etsiskelin pitkään tätä Fallen-kirjan jatko-osaa. Olisin kyllä löytänyt tämän aiemminkin, mutta kun halusin samankokoisen painoksen kuin edellinenkin osa (en siedä erikokoisia pokkaripainoksia!).

Kirja jatkaa Lucen ja Danielin tarinaa. Fallen-kirjan lopussa he pakenivat taistelun jälkeen Sword and Crossin koulusta. Nyt Luce on kuljetettu turvaan uuteen kouluun, Shorelineen, Kaliforniaan. Danielilla on vaarallisia bisneksiä menossa, joten Luce joutuu pyörittelemään peukaloitaan uudessa koulussa Danielia kaipaillen.

Shoreline ei kuitenkaan ole ihan tavallinen koulu, sillä siellä opiskelee Nefileitä, enkeleiden jälkeläisiä. Siksi Lucekin on paremmassa turvassa tässä koulussa. Vai onko? 

Jälleen siis tämä sama juttu, mistä olen ennenkin märsännyt: miksi kaikkien romanttisten fantasiasarjojen kakkososassa pääpari joutuu tuskallisesti eroon, nähden toisiaan vain ihan vähän? Miksi?

Kirja oli aluksi minusta vähän mälsä, juuri siksi kun Daniel oli muilla mailla. Jossain puolen välin tienoilla homma kuitenkin pääsi kunnolla vauhtiin, ja tarina imaisi minut tehokkaasti mukaansa

J.D. SALINGER: The Catcher In The Rye

Päätin vihdoinkin lukea tämän ikiklassikon Sieppari ruispellossa. Mitä tästä kirjasta olen juttuja kuullut, niin usein tämä jakaa mielipiteet. Jotkut tykkää, ja jotkut ei sitten yhtään. minä kyllä tykkäsin.

Kirja kertoo nuoresta Holden Caulfieldista, joka saa tarpeekseen koulusta ja lähtee kytkemään. Hän päätyy kotikaupunkiinsa New Yorkiin, jossa hän pööpöilee suhteellisen päämäärättömästi ympäriinsä, kun ei voi koulusta karanneena mennä kotiinsakaan. Hän käy kapakoissa, hotellissa, tapaa tuttuja ja kertoo lukijoilleen mielipiteitä ihan kaikesta.

Holden on kiinnostava hahmo. Hän on yläluokasta peräisin, hänen perheensä on varakas, vaikkei hän ihan hirveästi perheestään puhukaan. Holden on kuitenkin musta lammas, joka ei tunnu saavan aikaan oikein mitään kunnollista ja saa aina potkut koulusta. Hän ei tunnu olevan tyhmä, mutta laiska kylläkin. Holden on tosi ärsyttävä tyyppi, mutta jollain tapaa kuitenkin aika sympaattinenkin.

Kirjan kieli on paljon puhuttua slangia. Pentti Saarikosken suomennos taitaa olla aika kiinnostavaa luettavaa, itse en ole siihen tutustunut. Saarikoski kun suomensi teoksen myöskin slangille. Tämä ei kuitenkaan englanniksikaan ollut vaikea lukea, vaan ihan simppeli. (Oli kyllä joitain sanoja, joita en ihan ymmärtänyt, mutta kokonaisuuden ymmärtämistä se ei toki haitannut.) 

Tosiaan, minä kyllä tykkäsin tästä. Tämä oli pienen hetken kuvaus yhden kapinallisen nuoren elämästä. Mielestäni Holden on taitavasti rakennettu hahmo, todella yhtenäinen ja ehjä. Voisin ehkä tutustua Salingerin muihinkin teoksiin, sillä ainakin Franny ja Zooey -kirjaa on kehuttu. 

ALICE SEBOLD: The Lovely Bones

Aloin lukea tätä kirjaa suomeksi joskus silloin, kun se ilmestyi pokkarihyllyyn (olikos se viime vuonna...?). Jostain syystä kirja jäi kuitenkin kesken. Nyt kuitenkin tämä kirja palasi mieleeni, ja päädyinkin lukemaan sen englanniksi.

Kirja kertoo Susiesta, 14-vuotiaasta tytöstä. Hän on kirjan minäkertoja, mutta ei ihan tavallinen - kirja nimittäin alkaa siitä, kun Susie murhataan. Susie päätyy taivaaseen (kirja on muistaakseni suomennettu nimellä Oma taivas) josta hän sitten tarkkailee perheensä ja ystäviensä elämää.

Tämä juonikuvio on siitä erityisen kiinnostava, että Susie tietenkin tietää murhaajansa, ja kertoo sen myös lukijoille ihan oitis. Mutta poliisit ovat ymmällään murhaa selvittäessään.

Susie näkee sisarustensa ja ystäviensä kasvavan ja tekevän kaikkea sitä, mistä hän itse jäi paitsi. Susien kuoleman jälkeisiin päiviin ja kuukausiin käytetään paljon aikaa ja sivuja, ja sitten tahti nopeutuu, ja hänen ystäviensä ja perheensä kohtaloista kerrotaan vain oleellisin.

Aloin lukea tätä uudestaan vähän epäileväisenä, kun eka kerta oli jäänyt kesken. Mutta itse asiassa tämähän oli tosi hyvä ja kiinnostava! Ehkä suomennos ei ollut paras mahdollinen. Sillä juoni on mainio. Sebold kirjoittaa jotenkin omalaatuisesti, tykkäsin hänen tyylistään. Lisäksi loppu kyllä yllätti, monellakin tapaa.

Pitäisiköhän katsoa tästä tehty elokuva? Onko joku nähnyt sen, mahtaakohan se olla hyvä?

KAZUO ISHIGURO: Nocturnes

Ostin tämän kirjan jo joku aika sitten, mutta se jäi odottamaan vuoroaan joksikin aikaa... Nyt kuitenkin sain sen loppuun, ja luinkin sen ihan muutamassa hujauksessa.

Kirja on viiden novellin kokoelma. Tarinoita yhdistää musiikki: kaikki kertomukset liittyvät musiikkiin ja iltaan (nocturne tarkoittaa iltasoittoa). Kertomuksissa oli päähenkilöinä erilaisia henkilöitä, ja tarinat tapahtuivat erilaisissa ympäristöissä, esimerkiksi italialaisella piazzalla, Lontoossa sekä julkkisten suosimassa amerikkalaisessa hotellissa.

Tykästyin tähän kokoelmaan kovasti! Ishiguro on selvästi vahvimmillaan loistavan tunnelman luomisessa, sillä tarinoissa oli mielestäni parasta juurikin tunnelma: tuntui että itse sujahti kirjaan mukaan, kun tarinan henkilöiden fiilikset välittyivät niin hirmu selvästi kirjasta.

Tämä innosti minut taas uudelleen Ishigurosta, pitää hankkia lisääkin hänen teoksiaan. Toistaiseksi nämä lukemani Ishiguron teokset (tämä Nocturnes sekä Never Let Me Go) ovat olleet nimittäin tosi hyviä.

EMMA DONOGHUE: Room

Ensiksi sanon tämän: tämä kopsahti suosikkikirjojen joukkoon. Kovaa.

Room on tarina pienestä 5-vuotiaasta pojasta, Jackista. Hän asuu Äitinsä kanssa Huoneessa, jonka Ovi on lukittu. Huoneessa on Matto, Sänky, Vaatekomero... Ja TV. TV:stä Jack näkee ihmeellisiä asioita, muita ihmisiä, koiria, leluja... Mutta ne eivät ole totta, sillä totta on vain se mikä on Huoneessa, sekä mies joka käy Huoneessa tuomassa ruokaa ja puhumassa Äidin kanssa.

Eräänä päivänä Äiti kertoo Jackille, että Huoneen ulkopuolella on Ulkomaailma, ja kaikki TV:ssä nähdyt asiat ovat totta: koiriakin on ihan oikeasti olemassa.

Tarina oli järkyttävä ja surullinen, mutta silti toivoa täynnä. Kirjailija on onnistunut luomaan pienestä minäkertoja-pojasta hurjan todellisen. Jackin elämänpiiri koostuu yhdestä huoneesta ja sen sisällöstä. Hänellä ei ole oikeita kavereita, mutta hän suhtautuu Huoneessa oleviin asioihin kuin ystäviin. Jackin maailmassa on vain yksi Matto, yksi Huone, yksi Kynä. Jos on syntymästään asti elänyt viisi ensimmäistä vuottaan yhdessä huoneessa, miltä voi tuntua kuulla ulkomaailmasta ja kaikista niistä asioista, joita siellä voi nähdä?

Ostin tämän kirjan eilen aamulla ja aloin lukea sitä heti. Jouduin keskeyttämään luentojen vuoksi, mutta muun aikani oikeastaan vain luin. Ja illalla sain sen loppuun. Siis voisi sanoa, että melkoisen koukuttava opus tämä oli. Ja koskettava. Ja ihana. Ja järkyttävä. Lukekaa tämä!

L.M. MONTGOMERY: Anne of Green Gables

Latailin Gutenbergista kaikki sieltä löytyneet Anna-kirjat sekä Sarat englanninkielisinä lukulaitteelleni. Samantien lukaisin ensimmäisen Anna-kirjan.

Anna on orpotyttö, joka sattuman oikusta päätyy iäkkäiden Cuthbertin sisarusten luokse asumaan Vihervaaraan (alkuteoksen Green Gables). Kirja kuvaa Annan lapsuutta Prinssi Edwardin saarella pienessä kylässä. Anna löytää sydänystävän naapurin Dianasta, ja koulusta löytyy myös muita ystäviä. Ja myös muuan Gilbert Blythe!

Tämä oli eka kerta kun luin Annaa englanniksi! Oli ihan mielenkiintoista, kun olen tottunut jauhamaan niitä vaan suomeksi. Näissä on kyllä niin paljon tunnelmaa... En myöskään edelliseltä lukemaltani muistanutkaan, kuinka lörppö Anna nuorena tyttösenä on!

Pitäs kai aloittaa seuraava osa...

SARA GRUEN: Water for Elephants

Minäkin luin tämän nyt paljon julkisuudessa vilkkuneen teoksen, joka on toki myös suomennettu nimellä Vettä elefanteille. Kirjasta on juuri ilmestynyt elokuva, mikä tietenkin saa myös kirjalle julkisuutta. Le Masque Rouge -blogin Emilie kirjoitti tästä kirjasta arvostelun, jonka luettuani laukkasin kirjakauppaan hankkimaan tämän oitis itsellenikin!

Kirjan minäkertoja on vanha, vanha Jacob Jankowski, joka elää yksinäistä elämäänsä vanhustentalossa. Kaavan rikkoo sirkus, joka saapuu kaupunkiin - se saa Jacobin muistelemaan menneisyyttään...

Nuori Jacob nimittäin työskenteli sirkuksessa 1930-luvun masentuneessa Amerikassa. Hän päätyi sinne sattumalta, ja tällä sattumalla olikin isot seuraukset. Sirkuksessa hän tutustuu ihmisiin ja eläimiin - ja rakastuu. Kurjan Auguste-eläintenhoitajan vaimo Marlene on jotain, mitä Jacob ei pysty ohittamaan.

Lisäksi sirkukseen saapuu toinenkin uusi tulokas: Rosie-norsu, jota epäillään hiukan tyhmäksi. Mutta jacob näkee paremmin, sillä norsu on viisas eläin. Ja näyttelee muuten isoa osaa kirjan huipennuksessa!

Tämä meni ihan suoraan suosikkieni joukkoon. Aivan ihana teos, joka oli pakko ahmia, mutta jota tekee silti mieli vähän sulatella. Ihan hillittömän kaunis rakkaustarina, jonka taustalle kirjailija on tehnyt paljon töitä. Sirkusmiljöö on kiinnostava, hahmot aitoja. juoni yllättävä - siis aivan erinomaisen loistavan mahtava kirja!

Elokuvankin toki haluan nähdä, mutta olen jo valmistautunut siihen, ettei se millään voi olla niin hyvä kuin tämä kirja, heh!

P.C. JA KRISTIN CAST: Hunted

Luin nyt vihdoinkin tämän pitkään odottamani House of Night -sarjan vitososan.

Päähenkilö Zoey Redbird on joutunut pakenemaan koulustaan pahan vallatessa House of Nightin. Zoey on ystävineen paennut kaupungin alla oleviin tunneleihin turvaan, ja siellä he yrittävät järjestää elämänsä mahdollisimman mukavaksi.

Mutta eihän se ongelmatonta ole - ja pahaa vastaankin pitäisi taistella. Koulu - ja maailma - pitää pelastaa hullulta pudonneelta enkeliltä ja hänen joukoiltaan.

Mielestäni tämä sarja kyllä paranee koko ajan, ja muuttuu kyllä myös jännittävämmäksi! Nyt en kyllä malttaisi odottaa seuraavaa osaa. Kai se on pian saatava luettavaksi!