EMMA DONOGHUE: Room

Ensiksi sanon tämän: tämä kopsahti suosikkikirjojen joukkoon. Kovaa.

Room on tarina pienestä 5-vuotiaasta pojasta, Jackista. Hän asuu Äitinsä kanssa Huoneessa, jonka Ovi on lukittu. Huoneessa on Matto, Sänky, Vaatekomero... Ja TV. TV:stä Jack näkee ihmeellisiä asioita, muita ihmisiä, koiria, leluja... Mutta ne eivät ole totta, sillä totta on vain se mikä on Huoneessa, sekä mies joka käy Huoneessa tuomassa ruokaa ja puhumassa Äidin kanssa.

Eräänä päivänä Äiti kertoo Jackille, että Huoneen ulkopuolella on Ulkomaailma, ja kaikki TV:ssä nähdyt asiat ovat totta: koiriakin on ihan oikeasti olemassa.

Tarina oli järkyttävä ja surullinen, mutta silti toivoa täynnä. Kirjailija on onnistunut luomaan pienestä minäkertoja-pojasta hurjan todellisen. Jackin elämänpiiri koostuu yhdestä huoneesta ja sen sisällöstä. Hänellä ei ole oikeita kavereita, mutta hän suhtautuu Huoneessa oleviin asioihin kuin ystäviin. Jackin maailmassa on vain yksi Matto, yksi Huone, yksi Kynä. Jos on syntymästään asti elänyt viisi ensimmäistä vuottaan yhdessä huoneessa, miltä voi tuntua kuulla ulkomaailmasta ja kaikista niistä asioista, joita siellä voi nähdä?

Ostin tämän kirjan eilen aamulla ja aloin lukea sitä heti. Jouduin keskeyttämään luentojen vuoksi, mutta muun aikani oikeastaan vain luin. Ja illalla sain sen loppuun. Siis voisi sanoa, että melkoisen koukuttava opus tämä oli. Ja koskettava. Ja ihana. Ja järkyttävä. Lukekaa tämä!