JOSTEIN GAARDER: Enkelimysteerio

Tämä on kirja, johon palaan säännöllisesti parin vuoden välein. Sain tämän aikoinaan joululahjaksi, suunnilleen kymmenen vuotta sitten...

Kirja kertoo Ceciliestä, nuoresta tytöstä, joka on todella sairas ja joutuu makaamaan huoneessaan potilaana, vaikka on joulu. Cecilie tarkkailee joulutouhuja korvillaan, kuuntelemalla ääniä. Eräänä yönä hän saa jännittävän vieraan: enkeli nimeltä Ariel istuu hänen ikkunalaudallaan. He aloittavat keskustelun maallisista ja taivaallisista salaisuuksista, kertovat toisilleen uusia asioita, ja hiljalleen he oppivat ymmärtämään toisiaan.

Juonesta en sen enempää kerro, koska varsinaisesti tässä ei ole paljon tapahtumia. Sitäkin enemmän tässä on pohdintaa ja filosofointia. Kirja on oikeastaan aika surullinen, koska nuori tyttö on niin sairas. Kirjaa lukiessa pala nousee kurkkuun ihan väistämättä. Mutta kuitenkin tämä on hurjan lohdullinen - sillä kuolema ei välttämättä ole kaiken loppu.

MIRJA TERVO: Huimaavat korot

Ollaan vihdoinkin tehty muutto tänne Suomeen. Aikamoista haipakkaa onkin pitänyt! En ole juuri ehtinyt lukea, mutta eilisen ja tämän päivän aikana on jo ollut hetkisiä aikaa lukea. Kioskista ostin tämän mainion pokkarin kevyeksi lukemiseksi...

Mirja Tervo on koulutukseltaan etnologi, ja hän työskenteli yli vuoden newyorkilaisen luksustavaratalon kenkäsalongissa, jossa kengät maksoivat halvimmillaankin 500 dollaria ja josta sai kaikki uusimmat ja upeimmat Jimmy Choot, Louboutinit, Manolot ja muutkin kenkämaailman herkut.

Kirjassaan Tervo kertoo kokemuksistaan tässä epätavallisessa työpaikassa, jossa on tarkka hierarkia, asiakaspalvelujärjestys ja mitä omituisimpia asiakkaita. Tervo käsittelee kirjassaan arkipäivän kokemuksia kenkäsalongissa, mutta pohdiskelee myös luksuskenkien kulttuurista merkitystä esimerkiksi statussymbolina.

Kirja oli mielestäni huikean hyvä sekoitus huumoria, viihdettä, rikkaiden elämään kurkistamista mutta myös mainiota, virkistävää kyynisyyttä. Tykkäsin tästä kirjasta siis kovasti... Itse en omista yksiäkään luksuskenkiä, mutta ilmiö on hurjan kiinnostava. Ja okei, voisin minäkin ottaa itselleni kuuluisat punapohjaiset luksuskengät (joskaan en osaisi kävellä niillä).

Juhlapäivä!

Nyt on sillä tavalla, että tämä blogihan täyttää tänään kaksi vuotta!

Tosiaan, tasan kaksi vuotta sitten päätin, että nyt alan vihdoinkin pitää blogia lukemistani kirjoista. Päätin, että kirjoitan kaikista kirjoista ainakin pikkuisen. Ja niinhän sitä on sitten tehtykin! Tuntuu kyllä hassulta, että olen tätä jo niin kauan kirjoitellut.

Saa onnitella! :)

(Kuva)

Harlekiineista

Luettuani tämän tekstin nauroin vääränä pitkän aikaa, ja totesin, että eiköhän se taas ole aika lukea yksi aito Harlekiini-romaani. Enkä nyt tarkoita niitä ihan kohtuullisen laadukkaita norarobertseja ja muita vastaavia, vaan ihan aitoa harlekiiniromantiikkaa, niitä halvimpia, 150-sivuisia läpysköitä, joiden kannessa mies ja nainen syleilevät intohimoisesti.

Lampsin paikalliseen markettiin ja hetken tiirailtuani tartuin Annie West -nimisen henkilön kirjoittamaan teokseen Un prince à aimer. Tämähän suomeksi tarkoittaa kutakuinkin "rakastettava prinssi". Alkuteoksen nimi näyttää olleen Passion, Purity and The Prince, joka kertonee kaiken tarpeellisen tämän kirjan juonesta.

Ensiksi meillä on oikein kunnon playboy-prinssi, sitten toisekseen meillä on ujo, tavallinen nainen. Ja miten käykään? He rakastuvat toisiinsa palavasti muutamassa päivässä ja sitten menevät tietenkin naimisiin.

Haha, todellisuuspako kunniaan! En voi väittää, että näistä oikeasti itselleen mitään kovin paljon saisi. Itse en ehkä pystyisi kovin paljon näitä lukemaan, ainakaan peräkkäin, koska juonet ovat yleensä ihan samankaltaisia, ja onhan nämä ihan hirveän sokerisia. Itse prefeeraan kuitenkin vähän "syvällisempää" hömppää (Kinsellaa, Keyesiä jne.). Tykkään että juonessa on joskus jotain pieniä yllätyksiä, vaikka toki he saavat aina toisensa ja se on kyllä aina tiedossakin kirjaa aloittaessa.

Jännä juttu on se, että näitähän myydään ihan hirveästi, ja kyllä näitä joka kiskasta ja kaupasta saa. Ilmeisesti maailmassa on siis aika paljon todellisuuspakoa kaipaavia naisihmisiä! 

Mitä mieltä olette harlekiineista? Roskaa vai tarpeellista todellisuuspakoa?

HARLAN COBEN: Tell No One

Tämä on jälleen kerran kirjakaupan hauskan myyjän suosituksia. En ole Cobenin kirjoja ennen lukenut, en tiedä miksi. Pitäis vaan useammin tarttua uusiin kirjailijoihin...

Kirjan minäkertoja on tohtori David Beck, joka yhä kaipaa kahdeksan vuotta sitten kuollutta vaimoaan. Yhtäkkiä Beck kuitenkin saa viestin, joka viittaa siihen, että hänen vaimonsa on yhä elossa. Ja pian koko vanha juttu on kaivettu esiin, maasta putkahtaa odottamattomia ruumiita ja Beckiä epäillään vaimonsa tappamisesta.

Äkkiä ei olekaan niin selvää, onko Beckin vaimo kuollut, ja lisäksi koko juttu tuntuu muutenkin olevan jotenkin kovin outo.

Tämä oli huikean viihdyttävä dekkari, juuri sellainen joka on niin jännä ettei malttaisi edes lukea! Hankalaa, eikö totta? Cobenin kirjoihin kuitenkin palaan ihan varmasti uudelleenkin, sillä näistä löytyy kaikki hyvän ja viihdyttävän dekkarin ainekset.

LESLEY PEARSE: Stolen

 Vihdoinkin olen taas saanut luettua jotain! Olen viime päivinä vaan neulonut puikot suihkien, mutta nyt huivi on valmis ja olen taas tarttunut kirjoihinkin. Kaipasin jotain kevyttä, joten kirjakaupasta mukaan tarttui tämä ennestään tuntemattoman kirjailijan teos.

Tarina alkaa, kun David löytää aamulenkiltään rannalta nuoren naisen, joka on puolikuollut ja nuhjuinen. Sairaalaan päästyään ja herättyään tämä ei muista mistään mitään - hänellä on vakava muistinmenetys, joten hän ei pysty lainkaan kertomaan, miten hän joutui mereen, ja miksi hän on niin  pahassa kunnossa.

Sitten selviää vielä, että nainen on synnyttänyt vasta muutamia kuukausia sitten. Missä on vauva? Kuka nainen on?

Itse asiassa yllätyin, kuinka aikaisin naisen henkilöllisyys selvisi. Oikeastaan kirjan pääjuoni ei liitykään naisen henkilöllisyyteen, vaan muutaman viime vuoden tapahtumiin, jotka selviävät hiljaksiin tarinan edetessä.

Tämä oli simppeli lukea, viihdyttävä, ei syvällinen. Vaikka käsiteltiin tässä myös joitain vakavampia teemoja - mutta sillä tavalla keveästi, että ei tätä miksikään muuksi kirjallisuudeksi voi sanoa kuin viihteeksi! 

KAISA IKOLA: Oikein nurin

Nyt olenkin lukenut vähän erilaisen kirjan, nimittäin Suomen ensimmäisen neuleromaanin, joka on ilmestynyt vain PDF-muodossa. Kirjan kirjoittaja on Kerällä-blogin Kaisa, jonka monet ehkä tietää mm. Hullujen luokkien kirjoittajana. Tämän kirjan saa haltuunsa niinkin yksinkertaisesti kuin tekemällä hyvän työn ja sitten pyytämällä Kaisalta tämän kirjan (täältä löytyy ohjeet!). Minä sain tämän kiertoreittiä siskoltani, mutta tein toki myös hyvän työni!

Kirja kertoo Annista, joka elää onnellisesti miehensä kanssa. Vai kuinka onnellisesti sittenkään - kaikki kyllä päällisin puolin näyttää kivalta ja idylliseltä, mutta Annin elämästä kuitenkin puuttuu jotain. Mies on aina töissä ja Anni itse istuu kotona odottamassa miestä.

Anni päätyy sotkeutumaan lankojen ja neuleiden maailmaan, ja sieltä löytyykin yllättävä pelastus, jotain omaa, täytettä ikävälle elämälle, sosiaalisia suhteita, käsillätekemistä!

Minähän olen käsityöihmisiä, rakastan neulomista. Tykkään lankojen pehmeästä tunnusta, puikkojen kopinasta (käytän bambupuikkoja joten ne eivät kilise!) ja neulomisen rauhoittavasta tunteesta. Täällä Ranskassa ollessani homma on kuitenkin jäänyt, kun oma neuleyhteisöni on tietysti Suomessa. Mutta luettuani tämän kirjan (yhdeltä istumalta) kaivoin laatikosta pitkään kesken olleen huivini, jota ryhdyin saman tien jatkamaan. Niin että jos täällä tulee hetkeksi hiljaista, se johtuu siitä ettei minulla ole aikaa lukea... ;)

AUDREY NIFFENEGGER: Her Fearful Symmetry

Olen suunnitellut lukevani tämän kirjan suunnilleen siitä asti, kun se ilmestyi. Olin jo melkein lukemassa tätä suomeksi aikanaan, mutta jostain syystä en lukenut. Täälläkin olen pitkään sitä katsellut kirjakaupassa, ja eilen vihdoinkin sitten ostin sen ja aloin lukea. On ilmestynyt suomeksikin, oliskohan nimi Hänen varjonsa tarina?

Kirja kertoo Juliasta ja Valentinasta, identtisistä kaksosista, jotka saavat yllättäen kuulla perineensä tätinsä omaisuuden. He eivät ole ennen kuulleetkaan mokomasta tädistä, joka sattuu olemaan heidän äitinsä identtinen kaksonen... Joten Julia ja Valentina muuttavat Lontooseen perimäänsä asuntoon.

Siellä he tutustuvat kiinnostaviin henkilöihin, jotka asuvat samassa talossa. Martin on pakkomielteinen keski-ikäinen mies, joka ei uskalla lähteä kotoaan mihinkään, vaan pesee koko ajan käsiään ja laskee numeroita ja pelkää maailmaa. Lisäksi talossa asuu Robert, joka on kaksosten edesmenneen tädin rakastaja.

Tämä on oikeaoppinen kummitustarina! Ei semmoinen säikyttelyjuttu, ei siis kauhukirjallisuutta missään nimessä. Tässä kummitukset ovat jotenkin paljon luontevammin tarinan osana. Tarina on mielestäni erinomaisesti suunniteltu, sillä tarina kulkee juoksevasti eteenpäin ja on helppo lukea. Ja ennen kaikkea tämä on tosi koukuttava tarina - aamulla olin ranskan suullisen taidon kokeessa, ja vielä kymmenen minuuttia ennen koetta luin tätä kirjaa käytävässä, koska olin ihan koukussa!

Henkilöhahmot ovat taitavasti suunniteltuja, ja todella aidon oloisia. Eivät missään nimessä mitään kiiltokuvahahmoja, vaan päinvastoin, välillä tosi ärsyttäviäkin, ihan niin kuin oikeat ihmiset. Juonesta pitää sanoa sen verran, että loppupuolella tuli aikamoinen paukku! Ja voin kertoa, että kirjailija osaa todellakin yllättää...

Muita kirjan lukeneita, mitä tykkäsitte?

TRUDI CANAVAN: The magicians' Guild

Luin kirjakaupan myyjän suosituksesta tämän minulle ennestään ihan vieraan kirjailijan teoksen nimeltä The Magicians' Guild.

Kirja kertoo Soneasta, joka on katutyttö Imardinin kaupungissa. Eräänä päivänä kaupungin velhot tekevät slummeissa Puhdistusta, ja eräs poika loukkaantuu kahinoissa. Sonea raivostuu, ja heittää erästä velhoa kivellä. Kivi lähteekin hänen kädestään yllättävällä voimalla ja tyrmää velhon.

Äkkiä Sonean elämä muuttuu, sillä hän tajuaa omaavansa Magiaa. Hän ei olekaan tavallinen tyttö, vaan vapaalla jalalla oleva kouluttamaton velho, jonka Velhokilta tahtoo saada käsiinsä hinnalla millä hyvänsä. Sonea päätyy pakomatkalle.

Kysymykseksi jää, onko pakeneminen viisasta. Sillä velhot tietävät jotain, mitä Sonea ei: jos Soneaa ei kouluteta käyttämään Magiaa, se tuhoaa Sonean itsensä ja pahimmassa tapauksessa myös kaiken ympärillä olevan.

Tykkäsin kirjasta, joskaan ei siitä mikään uusi suosikki tullut. Loppua kohden tämä kuitenkin parani huimasti, ja haluan kyllä ehdottomasti lukea kirjan kaksi jatko-osaa.

(Grääh, pahuksen Blogger, tekstit hyppii miten sattuu!!) 

EMILY BRONTË: Wuthering Heights

Luin pitkästä aikaa blogini nimikkokirjan, Humisevan harjun! Tällä kertaa luin sen ensimmäistä kertaa englanniksi.

Pakko muuten mainita, että olen tässä vuoden mittaan kerännyt kaunista kirjasarjaa. Tosin vasta viisi kirjaa, mutta silti... Kyseessä on Collector's Library, johon kuuluu klassikkokirjoja. Itselläni on tämä Wuthering Heights, toisen Brontën Jane Eyre, Austenin Pride and Prejudice, Northanger Abbey sekä Sense and Sensibility. Aion kyllä kerätä näitä lisääkin! Ovat kooltaan pienempiä kuin pokkarit, kovakantisia, merkkinauhalla ja kullatuilla sivunsyrjillä varustettuja super-kauniita painoksia, jotka näyttää hyllyssä ihanilta, ja joita on ilo lukea.

Tämän mainostuksen jälkeen itse kirjaan. Tosiaan, tämä on yksi suosikkikirjoistani ikinä. Humiseva harju on rakkaustarina, mutta ei kovin onnellinen sellainen, vaan päinvastoin se näyttää rakkauden nurjan puolen. Mutta silti jotenkin niin romanttisesti!

Tarina alkaa, kun minäkertoja, Lockwood vuokraa talon nimeltä Thrushcross Grange (suom. Rastaslaakso). Hän menee tapaamaan vuokranantajaansa herra Heathcliffia Humisevaan harjuun. Talossa asuu omituinen pikkujoukko ihmisiä, joita yhdistää sukulaisuus ja onneton rakkaustarina. Lockwood kyselee talonsa kodinhoitajalta näistä ihmisistä, ja Ellen Dean alkaa kertoa tarinaa Heathcliffista ja Catherinesta, jotka lapsina olivat ystävät, mutta jotka eivät ikinä päätyneet onnellisesti yhteen. Asiat menivät aikanaan ihan nurin, ja onnettoman rakkauden seuraukset piinaavat vielä jälkipolveakin.

Tarina koostuu siis kehyskertomuksesta, jossa Lockwood kertoo nykyisyydestä. Ellen Dean kertoo Lockwoodille tarinaa, johon sisältyy toisinaan vielä jonkun toisen kertomia asioita. Aluksi tämä voi tuntua hieman monimutkaiselta, mutta loppujen lopuksi tämä on hurjan toimiva rakenne.

Heathcliff on tumma ja synkkä hahmo, koditon ja perheetön orpo, jota ei hyväksytä epämääräisen taustansa takia. Cathy on itsekäs ja äkkipikainen tyttö. Hahmot eivät siis vaikuta mitenkään erityisen kivoilta, mutta hitto vie miten upea tarina näiden hahmojen ympärille onkaan punottu! Jännä juttu on se, että minäkertoja Lockwood on itse asiassa ihan sivuhenkilö, hänestä ei tiedetä juuri mitään, ja hän itse asiassa esiintyy kirjassa aika vähän. Onhan hän lähinnä kuuntelijan osassa, ja pääosassa onkin oikeastaan Humiseva harju, jonka ympärille kaikki tapahtumat sijoittuvat.

Kyllä, tämä on yksi suosikeistani. Ja voi miten paljon parempi tämä olikaan vielä näin alkukielellä luettuna! Englanniksi tässä ei ollut mitään muuta ongelmaa kuin se, että välillä oli ymmärtämisvaikeuksia, kun maalaiset palvelijat puhuivat aika pahuksen leveää murretta. Mutta se ei varsinaisesti haitannut kokonaisuuden ymmärtämistä. 

Tämä on ihana, ihana kirja.

MAGGIE STIEFVATER: Ballad

Kirjakauppaan oli putkahtanut tämä Stiefvaterin uusin, joka on jatko-osa Lament-kirjalle, jonka luin tuossa joskus. En oikeastaan muistanut sarjan ekasta osasta mitään, kun tätä aloitin, mutta hyvin tämän lukeminen silti lähti luistamaan. Stiefvater on näppärä kirjoittaja!

Tämän kirjan päähenkilö on James, edellisen osan Dee-tytön paras ystävä. Dee on toki myös mukana tässä kirjassa, mutta ihan selvästi sivuroolissa. James on säkkipilliä soittava, viehättävän ironinen ja huumorintajuinen tyyppi. Hän on muuten todella aito henkilöhahmo! James on aloittanut uuden koulun, johon hän nyt yrittää asettua.

Hän tapaa Nuala-tytön, joka on jotenkin outo - hänellä taitaa olla jotain tekemistä keijumaailman kanssa! Ja muistutuksena - näiden kirjojen keijut eivät ole mitään kauhean ihania hahmoja aina... Nualan ja Jamesin tiet risteävät jatkuvasti, ja he tutustuvat, vaikka James ei haluaisi olla missään tekemisissä keijujen jälkeen edellisen kesän tapahtumien jälkeen.

Tykkäsin tästä kirjasta, tämä oli kiva nopea välipala. Tämä ei ole niin hyvä kuin Väristys, mutta oikein kelpo nuortenkirja kuitenkin. Stiefvater on taitava henkilöhahmojen luoja, minusta tässä kirjassa parasta antia oli nimenomaan päähenkilön eheys ja aitous.

JASPER FFORDE: The Eyre Affair

Tähän kirjaan sain vinkin kirjakaupan myyjältä, kuten viime aikoina useampaankin teokseen. takakannen luettuani totesin, että eihän tämä voi olla huono! Kirjassa nimittäin sivutaan kovasti Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania.

Jasper Fforde on luonut omalaatuisen vaihtoehtohistorian, jonka vuodessa 1985 Thursday Next (hehe) on kirjallisuusetsivä. Sillä rikolliset ovat keksineet mainion tavan tehdä pahaa - he ryöstävät kirjojen henkilöitä. Thursday tarttuu toimeen ja alkaa metsästää pahantekijää, Acheron Hadesta. Kirjassa viritellään pitkään päätapahtumaa, Jane Eyren ryöstöä. Mitä olisi kotiopettajattaren romaani ilman Jane Eyreä? No just, ei juuri mitään. Kaikki vaan pyörisivät ympäriinsä aika tarkoituksettomina.

Siispä Hades on saatava kiinni ja Jane takaisin kirjaan. Tämä vaatii hurjia ponnisteluja Thursdaylta, sillä hän tekee matkan Thornfieldiin, ja tapaa mm. ihanan Rochesterin! 

Tämä oli aika huikea kirja. Fforden luoma tarina on kaikenkaikkiaan ihan käsittämättömän mielikuvituksellinen, ja intertekstuaaliset viittaukset ovat herkkua. Kirjan takakannessa lukeva Daily Telegraphin sitaatti kertonee kaiken tarpeellisen:

Forget the rules of time, space and reality; just sit back and enjoy the adventure.

Tässä kirjassa siis mikään ei ole mahdotonta. Kannattaa tutustua, varsinkin jos tykkää Kotiopettajattaren romaanista! 

KEN FOLLETT: The Pillars of The Earth

Muutaman päivän blogihiljaisuus on johtunut tästä tiiliskivestä, jonka sain hetki sitten loppuun. Huh! Kyseessä on siis Ken Follettin melkein 1100-sivuinen järkäle, jonka luin englanniksi. Tämä on myös suomennettu nimellä Taivaan pilarit.

Teos sijoittuu Englantiin kuvitteelliselle Kingsbridgen paikkakunnalle 1100-luvulle ja käsittää noin viidenkymmenen vuoden ajanjakson. Ei ihme että sivuja on siis kertynyt, sillä ajanjakso on pitkä ja tapahtumarikas!

Päähenkilöitä on useita. Munkkiluostarin priori Philip on mukana kirjan keskiössä alusta loppuun asti. Myös Tom Builderin perheen vaiheita seurataan myöskin koko kirjan ajan. Oikeastaan koko kirjan päähenkilöksi nousee mielestäni Jack, joka kirjan alussa on 11-vuotias. Kirjassa seurataan Kingsbridgen katedraalin valmistumista. Työ lähtee tyhjästä, ja lopulta Kingsbridgestä kasvaa vilkas katedraalikaupunki.

Jossain vaiheessa kirjaa lukiessani kävin vähän Wikipediasta syynäämässä, mistä tämä katedraalikaupunki oikein löytyy. Mutta kuten sanoin, ei sitä todellisuudessa ole olemassa. Tämä yllätti minut, ja se kertoo ehkä siitä, että kirja on hurjan todellisentuntuinen.

Harvoin sitä lukee kuitenkaan näin valtavia kirjoja. Käsittämätöntä on se, että tätä jaksoi aina vaan lukea ja lukea eteenpäin, vaikka aina vaan oli hirveästi sivuja jäljellä! Tämä oli yksinkertaisesti todella loistava kirja. Hommasin jo jatko-osankin, joka sijoittuu tosin 200 vuotta myöhemmäs, mutta samaan kaupunkiin. Sitäpä siis lukemaan, tosin ehkä vasta jonkun ajan päästä. Ettei tule "keskiaikainen Englanti" -yliannostusta!

GUILLAUME MUSSO: Seras-tu là?

Jatkoinkin suoraan seuraavaan Musson kirjaan. Tämä ei yllättänyt - oli juuri sitä mitä odotinkin, hyvällä tavalla!

Kirjan päähenkilö on Elliott, amerikkalainen lääkäri. Nuorena hän rakasti Ilena-nimistä naista, mutta heidän ollessaan kolmekymppisiä Ilena kuoli ja Elliott jäi yksin. Nyt Elliott on kuusikymmentä ja sairas. Hänen ainoa toiveensa on nähdä Ilena vielä kerran, mutta se on mahdotonta.

Vai onko? Mitä jos elämä tarjoaisi uuden mahdollisuuden, tilanteen muuttaa oma historiansa? Millaisia ratkaisuja silloin voisi tehdä? Ja ennen kaikkea - miten osata toimia niin, että kaikki muuttuisi paremmaksi?

Kirja leikittelee aikamatkustuksen teemoilla. Elliott saa tilaisuuden palata menneeseensä, tapaamaan itseään kolmekymmentä vuotta sitten. Mutta historiaa ei ole helppo muuttaa parempaan suuntaan, vaan pitää tehdä uhrauksia.

Tämä vetäisi minut mukaansa, ja luinkin tämän ihan hetkessä. Harmi ettei kotona ole valmiina enempää Musson kirjoja... 

GUILLAUME MUSSO: Que serais-je sans toi?

 Guillaume Mussosta on vaarassa tulla yksi viihdekirjailijasuosikeistani! Tämä oli tosin vasta toinen hänen kirjansa, jonka luin. Mutta molemmat lukemani ovat olleet oikein kelpo opuksia, eivät ehkä mitään älyllisiä teoksia, mutta niissä on mielestäni mukavia juonenpiirteitä ja sellaisia viehättäviä oivalluksia.

Tämä kirja kertoo Martinista, ranskalaisesta miehestä, sekä Gabriellesta, amerikkalaisesta naisesta. He tutustuivat nuorina, mutta heidän tiensä johtivat erilleen jo lyhyen ajan päästä, sattumien oikusta. Gabrielle on yksin elämässään - hänellä ei ole ketään läheistä. Kiinnostavaa on se, että Martinista on tullut poliisi, kun taas Gabriellen isä on mestarivaras, jota Martin yrittää tarmokkaasti saada kiinni. Kun Gabrielle ei voi valita heistä vain toista, alkaa monimutkainen tapahtumien ketju, joka muuttaa heidän kaikkien elämän.

Tämä oli oikein kiva kirja! Mussot eivät ole liian vaikeita lukea ranskaksi, vaan päinvastoin tosi helppoa kieltä ja sanastokaan ei ole vaikeaa. Näistä tulee hyvä mieli, tykkään kovasti. Minun on varmaan hamstrattava kaikki Musson kirjat ennen Suomeen paluuta.

(Blogger muuten kenkkuaa ihan hirveästi, tekstin asettelu on melkein mahdotonta, argh!)

MARY ANN SHAFFER ja ANNIE BARROWS: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society

Mitä kätkeytyykään tällaisen nimihirviön omaavan kirjan taakse? No aivan ihana teos! Tämä on suomennettu nimellä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.

Olen tiennyt tämän kirjan olemassaolosta jo pitkään, mutta en vain ole siihen tarttunut. Nyt kuitenkin olin paikallisessa kirjakaupassa ja jutustelin yhden myyjän kanssa. Oli selvästi sukulaissielu, sillä höpistiin pitkään kirjoista, ja kyselinkin häneltä vähän vinkkejä. Hän ehdotti tätä, ja sanoi että tämä on loistava. Uskoin ja ostin.

Tapahtuma-aika on ihan vähän toisen maailmansodan jälkeen, 1946 ja paikkana Englanti. Kirjan päähenkilö on Juliet, kirjailija jolta puuttuu aihe. Eräänä päivänä hän saa tuntemattomalta mieheltä kirjeen. Mies on Guernseyn saarelainen (Guernsey on kanaalisaari lähellä Ranskan rannikkoa), yksi saaren kirjallisen piirin perustajista. Juliet kiinnostuu saaresta ja saarelaisten elämästä saksalaismiehityksen aikana, ja alkaa kirjeenvaihtoon saarelaisten kanssa.

Kirja koostuu kokonaan kirjeistä, mutta rakenne on silti selkeä ja ehjä ja kaikki oleellinen selviää kirjeistä. Kirjeissä saarelaiset kertovat kokemuksistaan, joten tarina liikkuu kahdessa ajassa - sodan aikana sekä samalla myös kirjan nykyisyydessä.

Tykkäsin tästä kovasti. Kirja oli leppeää luettavaa, helppo lukea englanniksikin. Tarina oli herttainen ja koskettava. Tämä kirja on todellinen hyvän mielen kirja, se sai monesti hymyn huulilleni. Tätä kirjaa kuvaa mielestäni parhaiten sana mukava. Taitavasti kirjoitettu, ihana kirja!

ALEX FLINN: Beastly

Menin tänään kirjakauppaan etsimään jotain hyvää luettavaa (no ihanko totta, tämä oli uutta). Alkaa olla ongelmia, kun olen kolunnut kirjakaupan englanninkielisen osaston jo aika tehokkaasti läpi... Mutta fantasiahyllystä löysin tämän opuksen.

Kyle on täyellinen poika. Komea, suosittu ja rikas. Hän ei kuitenkaan ole erityisen mukava tapaus, vaan pinnallinen ja ilkeä rumina tai mitättöminä pitämilleen ihmisille.

Mitä tapahtuukaan? Kylen elämä New Yorkissa muuttuu saduksi. Mutta ei kivaksi tarinaksi, vaan ihan rehelliseksi hirviökertomukseksi. Sillä Kylen touhuun kyllästynyt noita muuttaa hänet hirviöksi, ja kiroukselta hänet voi pelastaa vain tosirakkauden suudelma.

Siirappista, eikö? Jo nähtyä, eikö? Kyllä, mutta varsin raikkaasti uutena toteutuksena, nykymaailmassa, hirviön silmin nähtynä. Luin tämän parissa tunnissa katsoessani Euroviisuja (pitäähän ne nähdä, mutta samalla on pakko tehdä jotain muuta, ettei ihan hulluksi tule). 

Tämä oli helppo lukea ja viihdyttävä. Oli tässä toki joitakin epäkohtia, kuten satunnainen epäuskottavuus, mutta en sitä sen enempää ajatellut kun fantasia nyt aika usein on jotain, mitä ei ihan joka päivä tapahdu... Välillä kuitenkin tuntui, että kirjailija oli joutunut tekemään vähän outoja ratkaisuja saadakseen tämän pysymään tutun Kaunotar ja hirviö -sadun raameissa.

Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin täydellistä lauantailukemista! Kirjasta on muuten tehty elokuvakin, jos sen jossain vaiheessa vaikka katsoisin.

DAVID NICHOLLS: One Day

Ostin tämän kirjan jo varmaan joku pari kuukautta sitten, aloitin sitä ja se jäi jostain syystä kesken. Nyt kuitenkin olen ottanut projektiksi lukea kesken olevia kirjoja pois alta täällä Ranskassa kun vielä ollaan - luetut kirjat pakkaan suoraan jo matkalaukkuun odottamaan kesäkuun puoliväliä, jolloin matkataan takaisin Suomeen.

One Day kertoo Emmasta ja Dexteristä, jotka tapaavat valmistumisensa jälkeisenä iltana heinäkuussa 1988. He viettävät yön yhdessä, ja aamulla heidän tiensä vievät eri suuntiin. Mutta mitä tapahtuu samana päivänä, heinäkuun 15., vuoden jälkeen? Viiden vuoden jälkeen? Kahdenkymmenen vuoden jälkeen? 

Nicholls on koostanut kirjansa omaperäisesti. Sillä kirja koostuu kahdestakymmenestä heinäkuun 15. päivästä. Miten Emman ja Dexterin elämät kehittyvät ja muuttuvat ajan kuluessa...

Kirjan rakenne on erikoinen, mutta toimiva. Rakenne ei ole varmasti ollut helppo kirjailijalle - jokaisen luvun jälkeen kun jää vuosi väliä, ja silti tarinan pitää pysyä ehjänä. Ja Nicholls onnistuu erinomaisesti - tarina on eheä ja kokonainen, eikä tyhjiä aukkoja jää. Sen sijaan jännitys pysyy hyvin, sillä jokaisen luvun jälkeen olisi halunnut kuulla vielä vähän lisää siitä, mitä sitten tapahtui. Sen sijaan tapahtumat hyppäävät suoraan vuoden eteenpäin, mutta siten, että kaikki oleellinen tapahtunut selviää lukijalle rivien välistä.

Tämä kirja oli hurjan kaunis ja surullinenkin. Välillä toivoin kovasti, että asiat olisivat menneet toisin! Tämä oli todella tunteita herättävä opus, ja henkilöhahmot niin elävän tuntuisia, että tuntui kuin olisin itse ollut kirjassa mukana, kärpäsenä katossa... Tämä oli kirja ystävyydestä ja rakkaudesta, surullisista puolistaankin huolimatta todella lohdullinen.

Kirja on ilmestymässä suomeksi Otavalta kesäkuussa, nimellä Sinä päivänä. Lisäksi kirjasta on tekeillä elokuva.

HARPER LEE: To Kill A Mockingbird

Olen pitkään suunnitellut lukevani tämän Pulitzerinkin voittaneen klassikon (suomeksi Kuin surmaisi satakielen). Nyt löysin kirjakaupasta ihan hirmu kauniin version, josta kuva tuossa vieressä... Minusta tuo kansi on jotenkin aivan hurmaava.

Kirja tapahtuu alabamalaisessa pikkukaupungissa 1930-luvulla, ja kertojana on pieni poikatyttö Scout. Kirjan alkaessa hän on kutakuinkin kuusi- tai seitsenvuotias, ja kirjan päättyessä hän taitaa olla yhdeksän. Scout kuvaa lapsuuttaan hiljaisessa kylässä, leikkejään veljensä Jemin kanssa, koulun aloitusta ja kaikkea, mikä hänen elämäänsä olellisena kuuluu.

Tarinat rymistävät eteenpäin, kun Scoutin ja Jemin isä, lakimies Atticus, puolustaa oikeudessa mustaa miestä. Kirjan tapahtuma-aikana mustien ja valkoisten rajanveto oli selvää, ja oli ihan hyväksyttävää väheksyä mustia. (Tosin Atticus selvästi kouluttaa lapsiaan tasa-arvoon.) Tämän vuoksi lapset saavat kärsiä isänsä työstä - mustien puolustaminen kun ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää. Lapset saavat kuulla nimittelyä ja muuta päänaukomista.

Kirja kuvaa tosi hyvin ennakkoluuloja, jotka siihen aikaan olivat vielä vallalla. Kirja on hurjan todentuntuinen, mikä varmasti liittyy siihen, että kirjailija Harper Lee on syntynyt Alabamassa vuonna 1926. Hän on siis ollut 1930-luvulla kutakuinkin Scoutin ikäinen. Vaikka kirja on fiktiivinen, siinä on varmasti jonkin verran omaelämäkerrallisia aineksia, sillä Leen isä oli asianajaja. Lisäksi kiintoisa fakta on se, että kirjan perheen sukunimi on Finch, joka sattui olemaan myös Harper Leen äidin tyttönimi. Lisäksi Lee seurasi lapsuudessaan oikeudenkäyntiä, joka kovasti vastaa kirjassa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä.

Ja mitäs minä sitten tykkäsin tästä? No tykkäsin muuten ihan hirveästi! Kirja oli niin uskomattoman elävä ja todentuntuinen. Rotuvihan käsittely oli todella kiinnostavaa, joskin järkyttävääkin luettavaa. Tämä meni suosikkieni joukkoon aivan samantien. Loistava kirja!

LAUREN KATE: Torment

Etsiskelin pitkään tätä Fallen-kirjan jatko-osaa. Olisin kyllä löytänyt tämän aiemminkin, mutta kun halusin samankokoisen painoksen kuin edellinenkin osa (en siedä erikokoisia pokkaripainoksia!).

Kirja jatkaa Lucen ja Danielin tarinaa. Fallen-kirjan lopussa he pakenivat taistelun jälkeen Sword and Crossin koulusta. Nyt Luce on kuljetettu turvaan uuteen kouluun, Shorelineen, Kaliforniaan. Danielilla on vaarallisia bisneksiä menossa, joten Luce joutuu pyörittelemään peukaloitaan uudessa koulussa Danielia kaipaillen.

Shoreline ei kuitenkaan ole ihan tavallinen koulu, sillä siellä opiskelee Nefileitä, enkeleiden jälkeläisiä. Siksi Lucekin on paremmassa turvassa tässä koulussa. Vai onko? 

Jälleen siis tämä sama juttu, mistä olen ennenkin märsännyt: miksi kaikkien romanttisten fantasiasarjojen kakkososassa pääpari joutuu tuskallisesti eroon, nähden toisiaan vain ihan vähän? Miksi?

Kirja oli aluksi minusta vähän mälsä, juuri siksi kun Daniel oli muilla mailla. Jossain puolen välin tienoilla homma kuitenkin pääsi kunnolla vauhtiin, ja tarina imaisi minut tehokkaasti mukaansa