Luettuani Stiefvaterin Lamentin teki mieli palata myös tähän Väristyksen nimellä suomennettuun ihmissusitarinaan. Ekan kerran luin tämän suomeksi (täällä), nyt luin sitten englanniksi.
Juonesta en sen enempää nyt höpöttele, kun sen olen tuonne jo yhden kerran kirjoitellut. Mutta sen sijaan voisin vielä vähän hehkuttaa: on tämä kyllä yhtä ihana edelleenkin. Nyt en kylläkään kyynelehtinyt sentään, mutta kyllä tämä tunteita herättää edelleen. Todella kaunis kirja, jota on ilo lukea.
Luin tämän suomeksi siis viime kesänä, joten osittain juoni oli jo ehtinyt unohtua. Joka tapauksessa tämä kyllä kestää monta lukemiskertaa, ja hyvä niin. Arvelen palaavani tähän kuitenkin vielä monta kertaa...
Tässä on kieltämättä jotain samoja viboja kuin Meyerin Houkutus-sarjassa. Kuitenkin tämä on erilainen kirja, samaa genreä kyllä mutta selkeästi omaleimainen. Sekä houkutuksessa että tässä tykkään kuitenkin tosi paljon kielestä, joka on kivasti eteenpäin menevää ja soljuvaa.
Minulla on hyllyssä kakkososa myöskin englanniksi odottelemassa. Trilogian viimeinen osa ilmestyy englanniksi kesällä, sitä odotellessa siis.
Mie lainasin tämän viime kesänä, mutta jäin aika alkupuolelle kirjaa, kun tuntui jotenkin tönköltä lukea. Kuitenkin kun on hehkutettu tätä näin paljon, niin ehkä miun pitää etsiä kirja uudelleen kauniiseen käteen ja lukea se loppuun asti. Sen jälkeen on parempi arvioida kirjaa : )
VastaaPoistaHmm, onhan se mahdollista että kaikki eivät tästä tykkää! :D Vaikka kuinka jotkut tykkää, niin joillekin jokin kirja voi olla ihan tuskallista luettavaa. Mutta minä tosiaan tykkäsin, kuten on tainnut tulla selväksi näistä mun hehkutuksista, heh.
VastaaPoista