lauantai 5. maaliskuuta 2011

ANN BRASHARES: My Name Is Memory


Kiinnitin huomioni tähän kirjaan lähinnä kannen perusteella. Kirjailija oli minulle vieras. Mutta myös takakansiteksti nappasi huomioni oitis...


Kirja kertoo rakastavaisista, jotka ovat rakastaneet toisiaan aina. Daniel muistaa Lucyn, mutta Lucy ei muista heidän tapaamisistaan mitään. Sillä tapaamisen tapahtuvat eri elämissä: heidän sielunsa tapaavat eri elämissä, eri paikoissa, eri ruumiissa.

Daniel muistaa jokaisen hetken Lucyn kanssa, ja Lucy hämmentyy, kun Daniel kertoo hänelle heidän yhteisestä historiastaan. Lucyllakin on outo tunne, että hän tuntee Danielin. Mutta hän ei muista.

Tämä oli ihan hillittömän kaunis rakkaustarina, aivan ihana. Luin tätä migreenipäänsäryissäni peiton alla, kun valo sattui silmiin mutta en voinut jättää kirjaa kesken... Tämä oli siis lievästi sanottuna koukuttava. 

Kuten sanoin, kansi kiinnitti huomioni. Kirjan luettuani totesin, ettei kansikuva varsinaisesti liity tarinaan (Lucy ei kertaakaan ole surkeana pimeässä metsässä). Mutta silti kansikuva viehättää minua kovin! Kuvaa googlaillessani totesin, että kirjasta on useita kansiversioita ihan englanninkielisessä versiossakin, ilmeisesti eri kustantajat / USA / Britannia. Liitän kuvat tähän...


Tämä ei jotenkin minusta kerro mitään kirjasta, jopa aika mitäänsanomaton kansi. Tavallaan kyllä ihan nätti...



Tämä on paljon chick-litimpi kuin tuo tummasävyisin versio! Antaa hirmu kevyen kuva kirjasta, mielestäni.



Ja tämä viimeinen on sellainen vanhanajan romantiikkaa huokuva versio.

Mikä kansikuva teitä viehättää eniten? Valitsetteko usein kirjoja kannen perusteella?

3 kommenttia:

  1. Itse en oikeastaan koskaan osta kirjaa kannen perusteella, olen oppinut, että tylsäkin kansi voi kannatella helmeä sisällään ja kivat kannet voi olla aivan plääääh. Mutta toisaalta kyllähän hyvän näköiset kannet saa nappaamaan kirjan käteen ja lukemaan takakannen. Tämän kirjan voisin siirtää omalle lukulistalleni : )

    Ja eniten pidän tuosta tummanpuhuvasta kansikuvasta. Muuta on jotenkin niin lällyjä.

    VastaaPoista
  2. Täytyy sanoa, että tuo ensimmäinen kansi on kaikista koukuttavin - olisin hyvin voinut sen parusteella valitakin tuon kirjan mukaani. Harvemmin ostan mitään kirjaa pelkästään kansikuvan perusteella, mutta kirjastosta kyllä saattaa sattua teoksia mukaan kansikuvan/takakannen perusteella. Joskus sitä tekee tuolla tavalla yllättäviäkin löytöjä.

    VastaaPoista
  3. Kaupassa sitä tietysti ensin katsoo kantta, mutta harvoin sitä tulee pelkästään kannen vuoksi ostettua. Takakansi kuitenkin merkitsee tosi paljon myös. Ja muiden vinkit!

    VastaaPoista