Tämän etsin käsiini itse asiassa yhden kirjakaupan myyjän suosituksesta. Yleensä olen ollut varovainen keltaisen kirjaston kirjojen kanssa - olen ajatellut niiden olevan kovin vaikeita lukea ja blaablaa. Mutta kas ihmettä - tämä oli loistava ja mukaansatempaava!
Kirjan minäkertojana on kolmekymppinen Kathy, joka kertoo sisäoppilaitosnuoruudestaan sekä myöhemmistäkin vaiheistaan. Hänen lapsuutensa oli näennäisesti oikeinkin onnellinen - vai oliko? Sillä Kathyn ja hänen ystäviensä sisäoppilaitos ei ollut mikään ihan tavallinen paikka.
Kirjassa on paljon asioita, jotka pitää lukea rivien välistä. Kaikkea ei sanota suoraan, ja siksi lukija onkin välillä ihan pihalla - miksi näin? Mistä ne puhuu? Mutta tämäkin piirre on toteutettu tyylillä - se ei ärsytä, vaan houkuttaa lukemaan lisää.
Kirjan loppuessa aloin olla kartalla siitä, mistä oikein olikaan kysymys. Kirjasta on jotenkin tosi vaikea sanoa mitään selkeää. Ehkä kirja pitää vaan lukea, kirjan tunnelmaa on vaikea selittää. Tämä on mielestäni todellinen taideteos, jollain tavalla yksi parhaista pitkään aikaan lukemistani kirjoista.
Kirjan minäkertojana on kolmekymppinen Kathy, joka kertoo sisäoppilaitosnuoruudestaan sekä myöhemmistäkin vaiheistaan. Hänen lapsuutensa oli näennäisesti oikeinkin onnellinen - vai oliko? Sillä Kathyn ja hänen ystäviensä sisäoppilaitos ei ollut mikään ihan tavallinen paikka.
Kirjassa on paljon asioita, jotka pitää lukea rivien välistä. Kaikkea ei sanota suoraan, ja siksi lukija onkin välillä ihan pihalla - miksi näin? Mistä ne puhuu? Mutta tämäkin piirre on toteutettu tyylillä - se ei ärsytä, vaan houkuttaa lukemaan lisää.
Kirjan loppuessa aloin olla kartalla siitä, mistä oikein olikaan kysymys. Kirjasta on jotenkin tosi vaikea sanoa mitään selkeää. Ehkä kirja pitää vaan lukea, kirjan tunnelmaa on vaikea selittää. Tämä on mielestäni todellinen taideteos, jollain tavalla yksi parhaista pitkään aikaan lukemistani kirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti