Mistäs aloittaisin tästä kirjasta puhumisen? No aloitetaanpa siitä, että miten on mahdollista, että tämän kansi muistuttaa niin paljon edellisen postaukseni kirjaa?? Ihan käsittämätöntä, sama metsä, samat korpit lentää taustalla ja tytskykin näyttää samalta, on vaan vaihtanut kolttua välissä.
Ja hei, tämän kirjan päähenkilöt ovat Daniel ja Luce (tuoko mitään mieleen! Katso edellinen postaus). Jotka ovat tavanneet jo menneissä elämissä monta kertaa. Ja rakastuvat. Aina.
No joo, siis täysin sama lähtöasetelma. Ja kansi. Ja idea. Mutta positiivista oli se, että nämä olivat kuitenkin aika erilaiset kirjat, onneksi, ja tykkäsin molemmista kutakuinkin yhtä paljon.
No joo, sitten siihen juoneen. Luce aloittaa koulun uudessa sisäoppilaitoksessa, joka on aika outo. Siellä on tarkka valvonta, eikä puhelinta saa käyttää kuin kerran viikossa. Ja oppilaatkaan eivät ole ihan tavallisia patuja.
Luce kiinnittää huomionsa Danieliin, joka vetää häntä puoleensa ihan vastustamattomalla tavalla. Mutta Daniel ei tunnu haluavan olla missään tekemisissä Lucen kanssa. Mutta Danielilla onkin vähän omituisempi syy...
Tähän on jo ilmestynyt jatko-osakin, jonka hankin varmaan, kun löydän sen kirjakaupasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti