JANE AUSTEN JA SETH GRAHAME-SMITH: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

Koska Ylpeys ja ennakkoluulo lukeutuu suosikkikirjoihini, piti toki lukea tämä lievästi omituisella tavalla muokattu opus. Kyseessä on siis tuttu ja ihana kirja, mutta sitä on höystetty runsaalla välkivallalla. Siis mitä?

Britannian on vallannut outo sairaus, joka muuttaa ihmisiä zombeiksi, eläviksi kuolleiksi, jotka vaeltavat ympäriinsä muuttamassa ihmisiä kaltaisikseen . Bennettin sisarukset ovat kouluttautuneet Kiinassa mestarillisiksi zombintappajiksi.

Kirjan juoni noudattelee tuttua tarinaa hyvinkin uskollisesti, ja mukaan on vain ujutettua taistelua, verta ja suolenpätkiä. Homma on kuitenkin toteutettu kunnon parodian hengessä, ja ihmetyksekseni minun on todettava, että jollain tasolla pidin tästä kirjasta.

Tietyllä tapaa zombeista paistaa se, että ne ovat kuitenkin päälleliimattu lisä. Mutta toisaalta muutoksia on mielestäni suoritettu varsin hauskasti ja kekseliäästi...

Myös Järjestä ja tunteista on ilmestynyt vastaava versio, jossa Englantia piinaavaat merihirviöt. Sekin on varmaan luettava.

AMÉLIE NOTHOMB: Samuraisyleily

Luin tämän kirjan ranskaksi viime syksynä (siitä ei ole blogitekstiä, muuten). Nyt bongasin tämän suomeksi, joten totta kai tähän piti tutustua myös suomenkielisenä!

Ranskaksi tätä lukiessani kielitaitoni ei ollut vielä kovin varma, joten nyt sain tästä paljon enemmän irti. Tietenkin suomeksi on helpompi lukea.

Kirja kertoo kaksikymppisestä Améliesta, joka asuu Tokiossa. Hän on belgialainen, mutta on lapsena asunut viisivuotiaaksi Japanissa. Nyt hän on palannut ja tahtoo oppia japania. Helpoin tapa oppia japania on opettaa ranskaa, joten hän hankkii oppilaakseen nuoren miehen nimeltä Rinri. 

He tutustuvat ja ehkä rakastuvatkin hiukan. He viettävät paljon aikaa yhdessä ja törmäilevät jatkuvasti kulttuurieroihin. Kielessä, ruuassa ja käytöstavoissa on eroja, jotka aiheuttavat paljon hassuja ja nolojakin tilanteita.

Amélie Nothomb on loistava kirjailija, ja tämä kirja kuvaa loistavasti kulttuurieroja. Tykkäsin kovasti, tämä on helppo lukea (ainakin suomeksi...) mutta silti hyvinkin moniulotteinen opus.

DEBBIE BLISS: Neulojan vuosi

Nyt kirjoitankin tänne erilaisesta kirjasta, nimittäin käsityökirjasta. Lukutahtini on hidastunut ihan hirveästi, kun olen vain neulonut hullun lailla tässä viime aikoina. Siksipä neulekirjat onkin melkein ainoita juttuja, mitä tässä olen lueskellut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Päätin kirjoittaa tästä kirjasta tännekin, koska se on niin kertakaikkisen ihana! Tässä kirjassa on 52 pientä neuleprojektia, vuoden jokaiselle viikolle oma. Ne on jaettu vuodenaikojen mukaan. En toki aio kaikkia juttuja tehdä, mutta kirjassa on vaikka kuinka monta sellaista työtä, jotka haluaisin mieluimmin aloittaa heti...

Minulle kuvat on neulekirjoissa tosi tärkeä asia. Ja tässä kirjassa kuvat onkin täydellisiä: pastellisävyisiä, lempeitä ja suloisia. Kirjaa tekee ihan mieli vaan vaikka katsella. Tämän kirjan tunnelma on siis ihan täydellinen!

Käsityöihmiset (onko täällä teitä?), tutustukaa ihmeessä tähän aarteeseen!

J.K. ROWLING: Harry Potter and the Deathly Hallows

Kävin katsomassa viimeisen Potter-leffan. En ole niitä kovin innokkaasti katsonut, viimeksi näin kai nelosen. Mutta lähdin kuitenkin kaverini kanssa katsomaan sitten tätä leffaa, onhan se viimeinen koko sarjasta.

Kirjan olen lukenut vain kerran, silloin kun se ilmestyi suomeksi. Ja leffassa tajusin, etten muistanut kirjasta yhtään mitään, en kerta kaikkiaan mitään. Olin ihan pihalla koko ajan ("kuka toi on? mikä juttu tää on? mitä täällä tapahtuu?!") joten tulin sitten siihen tulokseen, että täytyy lukea tämä kirja nyt sitten uudelleen.

Tartuin englanninkieliseen versioon, jota olikin oikein mukava lukea. En tässä nyt juonesta sen enempää höpöttele - Harryn on siis käytävä viimeinen taistelu Voldemortia vastaan, ja kirja onkin tosi tummasävyinen ja tapahtumarikas, välillä suorastaan liian jännittävä...

Mielestäni tämä ei ole kyllä lastenkirjallisuutta enää, ei ainakaan pienten lasten. Meininki on nimittäin jo aika hurjaa, ja porukkaa kaatuu kuin heinää taistelujen tuoksinassa. Kirjaa lukiessani odotin koko ajan loppua, koska muistin lopun tapahtumat. Onneksi, sillä muuten kirja olisi voinut olla liiankin raskasta luettavaa.

No juu, kyllä nämä Potterit on vaan huikeita kirjoja. Tekis mieli lukea taas uudestaan koko sarja. Minun on pitänyt tehdä niin jo ties kuinka monta kertaa. Jos nyt sitten? Ekan osanhan luin tuossa ihan joku aika sitten englanniksi keväällä, jos nyt sitten jatkaisi kakkosesta. Ei se haittaa, että olen lukenut jo vikan osan, heh.

ENID BLYTON: Seikkailujen saari

Tämä kirja on varsinainen nostalgiapläjäys. Blyton oli tosiaan yksi lempikirjailijoistani kun olin pieni. Muistan, kuinka olin sanonut äidille, että haluaisin kovasti tämän kirjan omaksi. Ja kerran äiti sitten toi minulle tämän kirjan, ja voin kertoa, että se oli älyttömän hienoa!

Tämä on ensimmäinen osa Blytonin Seikkailu-sarjaa. Kirjassa neljä lasta, sisarukset Dinah ja Filip sekä sisarukset Jack ja Anne tutustuvat toisiinsa. He viettävät kesää Tyrskyrannassa, tuulisella merenrannalla. Ja heidän ensimmäinen seikkailunsa alkaa, kun merellä näkyy outoja valoja ja läheinen saari vaikuttaa kummalliselta paikalta...

Luin tämän yhdessä hujauksessa ja voi miten nostalgista! Nämä oli niin ihania silloin lapsena. Ei näistä tietenkään enää saa samalla tavalla irti, mutta oli tämä aika ihana lukea - varsinkin, kun olin jo unohtanut aika paljon juonesta, joten löysin tämän ikään kuin uudelleen...

Tekis mieli mennä kirjastosta noutamaan vähän lisää lapsuuden klassikoita!

KATE JACOBS: Lankakaupan talvi

Tässä on nyt toistaiseksi viimeinen osa näistä Lankakauppa-kirjoista.

Tämä kirja jatkaa edelleenkin kahden edellisen teoksen tarinaa. Kirjassa seurataan Dakotan ja muidenkin neulekerholaisten  elämää. Tässä kirjassa on talviaika, kuten nimikin kertoo. Kirjassa vietetään joulua ja hanukkaa (näissä kirjoissa on juutalaisia hahmoja aika paljon!).

Kirja oli ihan mukavaa luettavaa. MInusta on kuitenkin harmi, että itse lankakauppa, joka ekan kirjan keskiössä oli, ei ole näissä kahdessa jälkimmäisessä ollut ollenkaan niin keskeisessä roolissa. Tietenkin tässäkin kirjassa neulotaan, mutta enemmänkin nämä kaksi jälkimmäistä kirjaa ovat siirtyneet tarkkailemaan päähenkilöiden muuta elämää ja neulekerho on vain sivujuttu.

Eipä siinä, olihan tämäkin oikein viihdyttävä ja kivasti kirjoitettu teos. Toivon kyllä, että kirjailija jatkaisi vielä tarinaa. Joskaan en ole ihan varma, mihin nämä kirjat oikein mahtaisivat johtaa loppujen lopuksi, ettei tarina alkaisi toistaa itseään...

KATE JACOBS: Lankakaupan tyttö

Luin nyt tämän jatko-osan Pienelle lankakaupalle. Olen nyt tosiaan ihan neuleiden maailmassa - olen itse tikuttanut tässä yhden neuletakin ja sukkiakin on tulollaan. Siksi nämä kirjat on hauskaa välilukemista...

Tosiaankin, tässä kirjassa jatkuu ekasta osasta tuttujen henkilöiden elämän seuranta. Ensimmäisen kirjan lopusta on kulunut viisi vuotta, ja ihmiset ovat jatkaneet elämäänsä traagisten tapahtumien jälkeen. Dakota on nyt täysi-ikäinen, omaa suuntaansa etsivä ja välillä hukassakin oleva nuori nainen. Eivätkä muidenkaan neulekerholaisten elämät ole menneet aivan niin auvoisesti kuin he ehkä toivoivat.

Mutta neuloessa on hyvä pysähtyä ja ottaa pieni tauko erkielämän pulmista. Neulekerho jatkaa toimintaansa, ja tässä kirjassa osa kerholaisista matkustaa Italiaan saakka etsimään onneaan ja tulevaisuutta.

Tykkäsin tästä kirjasta vähintään yhtä paljon kuin edellisestä. Ei nämä mitään korkeakirjallisuutta ole, mutta hirmu kivaa lukemista neuleihmisille (ja miksei muillekin). Aloitin äsken kolmannen osankin. Nämä näyttää nyt olevan hetkellisesti ainoita kirjoja, joita jaksan lukea kun olen neulonut ranteeni solmulle...

Toivottavasti epäsäännöllinen postaustahtini ei häiritse! Joskus vaan on semmoisia hetkiä, että ei vaan ehdi, niin kuin kaikki varmaan tietävät itsekin.

KATE JACOBS: Pieni lankakauppa

Tämä minun on pitänyt jo pitkään lukea, sillä kirjaan on ilmestynyt jo kaksi jatko-osaakin, jotka on myös suomennettu. Nyt sain siskoltani lainaan kaikki kolme, ja tämä ensimmäinen menikin ihan hujauksessa.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti pienestä lankakaupasta New Yorkissa. Kauppaa pitävät Walker ja tytär. Georgia Walker on 12-vuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti, sillä lapsen isä jätti heidät ennen kuin tyttö oli ehtinyt edes syntyä. Georgia hankkii toimeentulonsa pikku lankakaupallaan, sillä neuleet ovat hänelle rakas harrastus.

Kaupassa on myös alkanut kokoontua pieni neulekerho, aina perjantai-iltaisin. Siellä Georgia ja Dakota-tytär tutustuvat mitä erilaisempiin ihmisiin, joilla on kullakin omat tarinansa ja salaisuutensa kerrottavanaan ja salattavanaan. Lisäksi soppaan sekoittuu Dakotan isä, joka on ilmestynyt takaisin kuvioihin ja haluaa tavata tyttärensä.

Kirja oli oikein viihdyttävä, sillä viihderomaanihan tämä onkin. Kuitenkin neuleihmiselle tämä oli varsin ilahduttava tapaus, sillä neuleet ovat oleellisessa osassa, niitä kuvaillaan ja onpa kirjassa yksi helppo neuleohjekin.

Onneksi nuo jatko-osat on tuossa oitis aloitettavina, niiden kimppuun siis piakkoin (mutta neulon ensin yhden sukan valmiiksi).

HENNING MANKELL: Savuna ilmaan

Ostin tämän opuksen kioskilta kun olin lähdössä junamatkalle ja minulla ei ollut mitään lukemista mukana. En ole viime aikoina paljonkaan lukenut Mankelleita, mutta oli se jo aikakin. Tämä on tainnut ilmestyä vasta vähän aikaa sitten pokkarina.

Kaksi lintujenmetsästäjää löytää luodolta ihmisen pääkallon. Voisiko kallo olla pari vuotta sitten kadonneen taloushuijari Bengt Ingemarssonin? Nuori syyttäjä Louise alkaa tutkia tapausta, mutta homma on paljon mutkikkaampi miltä näyttää. Juttuun kietoutuu suuria huijauksia, valehtelevia ihmisiä ja kasa muitakin yllätyksiä.

Tykkäsin tästä oikein kovin! Kirja oli juuri sopiva junamatkakirja, luin sen kokonaan matkan aikana. Kirja on viihdyttävä, yllättävä ja jännittävä. Mankell kuuluu edelleenkin suosikkikirjailijoihini, ja tässäkin kirjassa Mankell erinomaisesti kuvaa sekä rikostutkintaa että päähenkilön henkilökohtaista elämää.

Tuli semmoinen olo että voisin melkein lukea taas Mankelleja, minullahan on monta joita en ole vielä ollenkaan lukenut!

J.K. ROWLING: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - Huispaus kautta aikojen

Muistaako joku vielä nämä joskus kymmenen vuotta sitten julkaistut pienet kirjaset, jotka sai 35 markalla, ja joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen?

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on velhomaailman olentojen opiskeluklassikko. Kirjan on kirjoittanut Lisko Scamander, ihmeotusten ekspertti. Tämä kyseinen jästeille suunnattu painos on näköispainos Harry Potterin omasta kirjasta, josta voi huomata erinäistä turhautumista oppitunteihin. Kirjan alkupuheen on kirjoittanut Albus Dumbledore.

Huispaus kautta aikojen taas on yksi Tylypahkan kirjaston lainatuimmista kirjoista. Kirja kertoo huispauksen historian tärkeimmät merkkikohdat, pelin säännöt ja strategiat.

Nämä pikku kirjaset on oikein hauskat opukset välipalalukemiseksi. Näitä ei varmasti enää saa mistään uutena, sillä taisivat olla varsin lyhyen aikaa myynnissä. Rowling on kivasti luonut Pottereiden maailman hurjan tarkaksi ja aidon tuntuiseksi. Ihmeotukset voisivat hyvinkin olla oikeita olentoja ja huispaus todellinen peli...

JOSTEIN GAARDER: Enkelimysteerio

Tämä on kirja, johon palaan säännöllisesti parin vuoden välein. Sain tämän aikoinaan joululahjaksi, suunnilleen kymmenen vuotta sitten...

Kirja kertoo Ceciliestä, nuoresta tytöstä, joka on todella sairas ja joutuu makaamaan huoneessaan potilaana, vaikka on joulu. Cecilie tarkkailee joulutouhuja korvillaan, kuuntelemalla ääniä. Eräänä yönä hän saa jännittävän vieraan: enkeli nimeltä Ariel istuu hänen ikkunalaudallaan. He aloittavat keskustelun maallisista ja taivaallisista salaisuuksista, kertovat toisilleen uusia asioita, ja hiljalleen he oppivat ymmärtämään toisiaan.

Juonesta en sen enempää kerro, koska varsinaisesti tässä ei ole paljon tapahtumia. Sitäkin enemmän tässä on pohdintaa ja filosofointia. Kirja on oikeastaan aika surullinen, koska nuori tyttö on niin sairas. Kirjaa lukiessa pala nousee kurkkuun ihan väistämättä. Mutta kuitenkin tämä on hurjan lohdullinen - sillä kuolema ei välttämättä ole kaiken loppu.

MIRJA TERVO: Huimaavat korot

Ollaan vihdoinkin tehty muutto tänne Suomeen. Aikamoista haipakkaa onkin pitänyt! En ole juuri ehtinyt lukea, mutta eilisen ja tämän päivän aikana on jo ollut hetkisiä aikaa lukea. Kioskista ostin tämän mainion pokkarin kevyeksi lukemiseksi...

Mirja Tervo on koulutukseltaan etnologi, ja hän työskenteli yli vuoden newyorkilaisen luksustavaratalon kenkäsalongissa, jossa kengät maksoivat halvimmillaankin 500 dollaria ja josta sai kaikki uusimmat ja upeimmat Jimmy Choot, Louboutinit, Manolot ja muutkin kenkämaailman herkut.

Kirjassaan Tervo kertoo kokemuksistaan tässä epätavallisessa työpaikassa, jossa on tarkka hierarkia, asiakaspalvelujärjestys ja mitä omituisimpia asiakkaita. Tervo käsittelee kirjassaan arkipäivän kokemuksia kenkäsalongissa, mutta pohdiskelee myös luksuskenkien kulttuurista merkitystä esimerkiksi statussymbolina.

Kirja oli mielestäni huikean hyvä sekoitus huumoria, viihdettä, rikkaiden elämään kurkistamista mutta myös mainiota, virkistävää kyynisyyttä. Tykkäsin tästä kirjasta siis kovasti... Itse en omista yksiäkään luksuskenkiä, mutta ilmiö on hurjan kiinnostava. Ja okei, voisin minäkin ottaa itselleni kuuluisat punapohjaiset luksuskengät (joskaan en osaisi kävellä niillä).

Juhlapäivä!

Nyt on sillä tavalla, että tämä blogihan täyttää tänään kaksi vuotta!

Tosiaan, tasan kaksi vuotta sitten päätin, että nyt alan vihdoinkin pitää blogia lukemistani kirjoista. Päätin, että kirjoitan kaikista kirjoista ainakin pikkuisen. Ja niinhän sitä on sitten tehtykin! Tuntuu kyllä hassulta, että olen tätä jo niin kauan kirjoitellut.

Saa onnitella! :)

(Kuva)

Harlekiineista

Luettuani tämän tekstin nauroin vääränä pitkän aikaa, ja totesin, että eiköhän se taas ole aika lukea yksi aito Harlekiini-romaani. Enkä nyt tarkoita niitä ihan kohtuullisen laadukkaita norarobertseja ja muita vastaavia, vaan ihan aitoa harlekiiniromantiikkaa, niitä halvimpia, 150-sivuisia läpysköitä, joiden kannessa mies ja nainen syleilevät intohimoisesti.

Lampsin paikalliseen markettiin ja hetken tiirailtuani tartuin Annie West -nimisen henkilön kirjoittamaan teokseen Un prince à aimer. Tämähän suomeksi tarkoittaa kutakuinkin "rakastettava prinssi". Alkuteoksen nimi näyttää olleen Passion, Purity and The Prince, joka kertonee kaiken tarpeellisen tämän kirjan juonesta.

Ensiksi meillä on oikein kunnon playboy-prinssi, sitten toisekseen meillä on ujo, tavallinen nainen. Ja miten käykään? He rakastuvat toisiinsa palavasti muutamassa päivässä ja sitten menevät tietenkin naimisiin.

Haha, todellisuuspako kunniaan! En voi väittää, että näistä oikeasti itselleen mitään kovin paljon saisi. Itse en ehkä pystyisi kovin paljon näitä lukemaan, ainakaan peräkkäin, koska juonet ovat yleensä ihan samankaltaisia, ja onhan nämä ihan hirveän sokerisia. Itse prefeeraan kuitenkin vähän "syvällisempää" hömppää (Kinsellaa, Keyesiä jne.). Tykkään että juonessa on joskus jotain pieniä yllätyksiä, vaikka toki he saavat aina toisensa ja se on kyllä aina tiedossakin kirjaa aloittaessa.

Jännä juttu on se, että näitähän myydään ihan hirveästi, ja kyllä näitä joka kiskasta ja kaupasta saa. Ilmeisesti maailmassa on siis aika paljon todellisuuspakoa kaipaavia naisihmisiä! 

Mitä mieltä olette harlekiineista? Roskaa vai tarpeellista todellisuuspakoa?

HARLAN COBEN: Tell No One

Tämä on jälleen kerran kirjakaupan hauskan myyjän suosituksia. En ole Cobenin kirjoja ennen lukenut, en tiedä miksi. Pitäis vaan useammin tarttua uusiin kirjailijoihin...

Kirjan minäkertoja on tohtori David Beck, joka yhä kaipaa kahdeksan vuotta sitten kuollutta vaimoaan. Yhtäkkiä Beck kuitenkin saa viestin, joka viittaa siihen, että hänen vaimonsa on yhä elossa. Ja pian koko vanha juttu on kaivettu esiin, maasta putkahtaa odottamattomia ruumiita ja Beckiä epäillään vaimonsa tappamisesta.

Äkkiä ei olekaan niin selvää, onko Beckin vaimo kuollut, ja lisäksi koko juttu tuntuu muutenkin olevan jotenkin kovin outo.

Tämä oli huikean viihdyttävä dekkari, juuri sellainen joka on niin jännä ettei malttaisi edes lukea! Hankalaa, eikö totta? Cobenin kirjoihin kuitenkin palaan ihan varmasti uudelleenkin, sillä näistä löytyy kaikki hyvän ja viihdyttävän dekkarin ainekset.

LESLEY PEARSE: Stolen

 Vihdoinkin olen taas saanut luettua jotain! Olen viime päivinä vaan neulonut puikot suihkien, mutta nyt huivi on valmis ja olen taas tarttunut kirjoihinkin. Kaipasin jotain kevyttä, joten kirjakaupasta mukaan tarttui tämä ennestään tuntemattoman kirjailijan teos.

Tarina alkaa, kun David löytää aamulenkiltään rannalta nuoren naisen, joka on puolikuollut ja nuhjuinen. Sairaalaan päästyään ja herättyään tämä ei muista mistään mitään - hänellä on vakava muistinmenetys, joten hän ei pysty lainkaan kertomaan, miten hän joutui mereen, ja miksi hän on niin  pahassa kunnossa.

Sitten selviää vielä, että nainen on synnyttänyt vasta muutamia kuukausia sitten. Missä on vauva? Kuka nainen on?

Itse asiassa yllätyin, kuinka aikaisin naisen henkilöllisyys selvisi. Oikeastaan kirjan pääjuoni ei liitykään naisen henkilöllisyyteen, vaan muutaman viime vuoden tapahtumiin, jotka selviävät hiljaksiin tarinan edetessä.

Tämä oli simppeli lukea, viihdyttävä, ei syvällinen. Vaikka käsiteltiin tässä myös joitain vakavampia teemoja - mutta sillä tavalla keveästi, että ei tätä miksikään muuksi kirjallisuudeksi voi sanoa kuin viihteeksi! 

KAISA IKOLA: Oikein nurin

Nyt olenkin lukenut vähän erilaisen kirjan, nimittäin Suomen ensimmäisen neuleromaanin, joka on ilmestynyt vain PDF-muodossa. Kirjan kirjoittaja on Kerällä-blogin Kaisa, jonka monet ehkä tietää mm. Hullujen luokkien kirjoittajana. Tämän kirjan saa haltuunsa niinkin yksinkertaisesti kuin tekemällä hyvän työn ja sitten pyytämällä Kaisalta tämän kirjan (täältä löytyy ohjeet!). Minä sain tämän kiertoreittiä siskoltani, mutta tein toki myös hyvän työni!

Kirja kertoo Annista, joka elää onnellisesti miehensä kanssa. Vai kuinka onnellisesti sittenkään - kaikki kyllä päällisin puolin näyttää kivalta ja idylliseltä, mutta Annin elämästä kuitenkin puuttuu jotain. Mies on aina töissä ja Anni itse istuu kotona odottamassa miestä.

Anni päätyy sotkeutumaan lankojen ja neuleiden maailmaan, ja sieltä löytyykin yllättävä pelastus, jotain omaa, täytettä ikävälle elämälle, sosiaalisia suhteita, käsillätekemistä!

Minähän olen käsityöihmisiä, rakastan neulomista. Tykkään lankojen pehmeästä tunnusta, puikkojen kopinasta (käytän bambupuikkoja joten ne eivät kilise!) ja neulomisen rauhoittavasta tunteesta. Täällä Ranskassa ollessani homma on kuitenkin jäänyt, kun oma neuleyhteisöni on tietysti Suomessa. Mutta luettuani tämän kirjan (yhdeltä istumalta) kaivoin laatikosta pitkään kesken olleen huivini, jota ryhdyin saman tien jatkamaan. Niin että jos täällä tulee hetkeksi hiljaista, se johtuu siitä ettei minulla ole aikaa lukea... ;)

AUDREY NIFFENEGGER: Her Fearful Symmetry

Olen suunnitellut lukevani tämän kirjan suunnilleen siitä asti, kun se ilmestyi. Olin jo melkein lukemassa tätä suomeksi aikanaan, mutta jostain syystä en lukenut. Täälläkin olen pitkään sitä katsellut kirjakaupassa, ja eilen vihdoinkin sitten ostin sen ja aloin lukea. On ilmestynyt suomeksikin, oliskohan nimi Hänen varjonsa tarina?

Kirja kertoo Juliasta ja Valentinasta, identtisistä kaksosista, jotka saavat yllättäen kuulla perineensä tätinsä omaisuuden. He eivät ole ennen kuulleetkaan mokomasta tädistä, joka sattuu olemaan heidän äitinsä identtinen kaksonen... Joten Julia ja Valentina muuttavat Lontooseen perimäänsä asuntoon.

Siellä he tutustuvat kiinnostaviin henkilöihin, jotka asuvat samassa talossa. Martin on pakkomielteinen keski-ikäinen mies, joka ei uskalla lähteä kotoaan mihinkään, vaan pesee koko ajan käsiään ja laskee numeroita ja pelkää maailmaa. Lisäksi talossa asuu Robert, joka on kaksosten edesmenneen tädin rakastaja.

Tämä on oikeaoppinen kummitustarina! Ei semmoinen säikyttelyjuttu, ei siis kauhukirjallisuutta missään nimessä. Tässä kummitukset ovat jotenkin paljon luontevammin tarinan osana. Tarina on mielestäni erinomaisesti suunniteltu, sillä tarina kulkee juoksevasti eteenpäin ja on helppo lukea. Ja ennen kaikkea tämä on tosi koukuttava tarina - aamulla olin ranskan suullisen taidon kokeessa, ja vielä kymmenen minuuttia ennen koetta luin tätä kirjaa käytävässä, koska olin ihan koukussa!

Henkilöhahmot ovat taitavasti suunniteltuja, ja todella aidon oloisia. Eivät missään nimessä mitään kiiltokuvahahmoja, vaan päinvastoin, välillä tosi ärsyttäviäkin, ihan niin kuin oikeat ihmiset. Juonesta pitää sanoa sen verran, että loppupuolella tuli aikamoinen paukku! Ja voin kertoa, että kirjailija osaa todellakin yllättää...

Muita kirjan lukeneita, mitä tykkäsitte?

TRUDI CANAVAN: The magicians' Guild

Luin kirjakaupan myyjän suosituksesta tämän minulle ennestään ihan vieraan kirjailijan teoksen nimeltä The Magicians' Guild.

Kirja kertoo Soneasta, joka on katutyttö Imardinin kaupungissa. Eräänä päivänä kaupungin velhot tekevät slummeissa Puhdistusta, ja eräs poika loukkaantuu kahinoissa. Sonea raivostuu, ja heittää erästä velhoa kivellä. Kivi lähteekin hänen kädestään yllättävällä voimalla ja tyrmää velhon.

Äkkiä Sonean elämä muuttuu, sillä hän tajuaa omaavansa Magiaa. Hän ei olekaan tavallinen tyttö, vaan vapaalla jalalla oleva kouluttamaton velho, jonka Velhokilta tahtoo saada käsiinsä hinnalla millä hyvänsä. Sonea päätyy pakomatkalle.

Kysymykseksi jää, onko pakeneminen viisasta. Sillä velhot tietävät jotain, mitä Sonea ei: jos Soneaa ei kouluteta käyttämään Magiaa, se tuhoaa Sonean itsensä ja pahimmassa tapauksessa myös kaiken ympärillä olevan.

Tykkäsin kirjasta, joskaan ei siitä mikään uusi suosikki tullut. Loppua kohden tämä kuitenkin parani huimasti, ja haluan kyllä ehdottomasti lukea kirjan kaksi jatko-osaa.

(Grääh, pahuksen Blogger, tekstit hyppii miten sattuu!!) 

EMILY BRONTË: Wuthering Heights

Luin pitkästä aikaa blogini nimikkokirjan, Humisevan harjun! Tällä kertaa luin sen ensimmäistä kertaa englanniksi.

Pakko muuten mainita, että olen tässä vuoden mittaan kerännyt kaunista kirjasarjaa. Tosin vasta viisi kirjaa, mutta silti... Kyseessä on Collector's Library, johon kuuluu klassikkokirjoja. Itselläni on tämä Wuthering Heights, toisen Brontën Jane Eyre, Austenin Pride and Prejudice, Northanger Abbey sekä Sense and Sensibility. Aion kyllä kerätä näitä lisääkin! Ovat kooltaan pienempiä kuin pokkarit, kovakantisia, merkkinauhalla ja kullatuilla sivunsyrjillä varustettuja super-kauniita painoksia, jotka näyttää hyllyssä ihanilta, ja joita on ilo lukea.

Tämän mainostuksen jälkeen itse kirjaan. Tosiaan, tämä on yksi suosikkikirjoistani ikinä. Humiseva harju on rakkaustarina, mutta ei kovin onnellinen sellainen, vaan päinvastoin se näyttää rakkauden nurjan puolen. Mutta silti jotenkin niin romanttisesti!

Tarina alkaa, kun minäkertoja, Lockwood vuokraa talon nimeltä Thrushcross Grange (suom. Rastaslaakso). Hän menee tapaamaan vuokranantajaansa herra Heathcliffia Humisevaan harjuun. Talossa asuu omituinen pikkujoukko ihmisiä, joita yhdistää sukulaisuus ja onneton rakkaustarina. Lockwood kyselee talonsa kodinhoitajalta näistä ihmisistä, ja Ellen Dean alkaa kertoa tarinaa Heathcliffista ja Catherinesta, jotka lapsina olivat ystävät, mutta jotka eivät ikinä päätyneet onnellisesti yhteen. Asiat menivät aikanaan ihan nurin, ja onnettoman rakkauden seuraukset piinaavat vielä jälkipolveakin.

Tarina koostuu siis kehyskertomuksesta, jossa Lockwood kertoo nykyisyydestä. Ellen Dean kertoo Lockwoodille tarinaa, johon sisältyy toisinaan vielä jonkun toisen kertomia asioita. Aluksi tämä voi tuntua hieman monimutkaiselta, mutta loppujen lopuksi tämä on hurjan toimiva rakenne.

Heathcliff on tumma ja synkkä hahmo, koditon ja perheetön orpo, jota ei hyväksytä epämääräisen taustansa takia. Cathy on itsekäs ja äkkipikainen tyttö. Hahmot eivät siis vaikuta mitenkään erityisen kivoilta, mutta hitto vie miten upea tarina näiden hahmojen ympärille onkaan punottu! Jännä juttu on se, että minäkertoja Lockwood on itse asiassa ihan sivuhenkilö, hänestä ei tiedetä juuri mitään, ja hän itse asiassa esiintyy kirjassa aika vähän. Onhan hän lähinnä kuuntelijan osassa, ja pääosassa onkin oikeastaan Humiseva harju, jonka ympärille kaikki tapahtumat sijoittuvat.

Kyllä, tämä on yksi suosikeistani. Ja voi miten paljon parempi tämä olikaan vielä näin alkukielellä luettuna! Englanniksi tässä ei ollut mitään muuta ongelmaa kuin se, että välillä oli ymmärtämisvaikeuksia, kun maalaiset palvelijat puhuivat aika pahuksen leveää murretta. Mutta se ei varsinaisesti haitannut kokonaisuuden ymmärtämistä. 

Tämä on ihana, ihana kirja.