ALYSON NOËL: Blue Moon

Luin siis tämän The Immortals -sarjan kakkososan, joka jatkuu melkeinpä suoraan edellisen osan lopusta.

Ever opettelee elämään ikuista elämäänsä Damenin häntä opastaessa. Mutta samalla kun Everin voimat kasvavat, Damenilla alkaa ilmetä kummallisia oireita: hän ei enää tavoita Summerlandia, ihmeellistä välitilaa, jossa kaikki on mahdollista.

Kaiken lisäksi Damen muuttuu oudoksi Everiä kohtaan. Niinpä Everin on itse hankkiuduttava Summerlandiin etsimään vastauksia ja apua.

Tämä suunnilleen vastasi odotuksiani, ihan viihdyttävä opus. Tässä kuitenkin toistuu jotenkin hassusti sama ajatus kuin Houkutus-sarjan kakkososassa: siinä Edward loisti poissaolollaan, tässä Damen on ihan outo, eikä oikeastaan läsnä ollenkaan.

Olen kuitenkin tilannut jo kolmannen osan netistä koto-Suomeen, jonne matkaan tämän viikon lopulla. Jos hyvin käy, tilaus on tullut ja kotona odottaa kasa hyviä kirjoja!

Päivä 5 - Kirja joka tekee minut iloiseksi

Day 05 – A book that makes you happy

Tämä oli äkkiseltään vaikea - vaikka onhan nuita iloiseksi tekeviä kirjoja jos jonkinlaisia! Tiiättekös mihin päädyin juuri minuutti sitten? Sophie Kinsellaan. Olen lukenut kutakuinkin kaikki hänen suomennetut teoksensa, ja tykkään. Mutta silti erityisesti suosikkejani ovat ne, jotka naurattavat eniten...

Ja mitkäs ne sitten on? Noh, Muistatko minut? ja Salaisuuksia ilmassa. Näitä lukiessani olen nauranut ihan hurjasti, tosin ääneen nauraminen vaatii tietyn mielentilan, heh. Mutta kyllä - nämä tekevät iloiseksi, ja lukeminen on nautinto!

ALYSON NOËL: Evermore

Olin jo kirjoittamassa tässä sarjan kakkososasta, kunnes tajusin, etten ole vielä kirjoittanut edes tästä ensimmäisestä osasta! Kyseessä on siis Immortals-sarja, ja tämä on nyt sitten se eka osa.

Kirja kertoo Everistä, joka on entinen suosittu tyttö, mutta nykyinen kummajainen. Hänen koko perheensä on kuollut autokolarissa, mutta vain Ever jäi henkiin. Nyt hän asuu tätinsä kanssa.

Onnettomuuden jälkeen jokin muuttui: Ever alkoi nähdä ihmisten auroja ja kuulla ajatuksia. Lisäksi hän pystyy näkemään ihmisen koko elintarinan, jos sattuu koskemaan ihmistä... Siksi Everin elämä muuttui vaikeaksi, ja hän eristäytyy ihmisistä.

Kunnes hän tapaa kiintoisan Damenin, jolla ei ole auraa, ja jonka ajatuksia hän ei kuule. Damen pystyy hiljentämään mölyn Everin päässä. Damenissa on jotain outoa - hän ei tunnu olevan tavallinen kuolevainen.

Uu, tästä tykkäsin taas kovin. Ei tämä maailmaani mullistanut, mutta oikein kiva ja viihdyttävä välipala tämä oli.

Päivä 4 - Paras kirja suosikkisarjasta

Day 04 – Favourite book of your favourite series

Eli Pottereiden maailmassa jatketaan. Kyllä se suosikki on eka osa, Harry Potter ja viisasten kivi. Siitä kaikki alkaa, ja jotenkin se on minulle aina ollut se suosikkiosa. Kakkospaikalle kuroo kovaa kolmososa eli Azkabanin vanki, jossa kuvioihin tulee yksi lempihahmoistani eli Sirius Musta. Sarjan loppuosat eivät mielestäni pääse ihan yhtä loistavaan tunnelmaan kuin nämä kaksi.

Viisasten kivi on vielä semmoista aika leppoisaa menoa, ja lähinnä sarjan maailmaan tutustumista. Siksi se on ehkä niin hyvä ja voittamaton Potter.

Kertokaas muuten muut Pottereita lukeneet tyypit, että mikäs on teidän suosikkiosa Potter-sarjasta?

BECCA FITZPATRICK: Crescendo

Tämä on edellisen postaukseni kirjan (Hush hush) jatko-osa. Koska eka osa loppui liian nopeasti, hain tämän oitis kirjakaupasta luettavaksi...

Tarina jatkuu juurikin oitis Hush hushin lopusta. Patch ja Nora ovat onnellisesti yhdessä. Vai ovatko? Rakkaudessa on ryppyjä (ei saa olla, pahus!!) ja kuvioihin ilmaantuu myös Noran kiinnostava lapsuudentuttu Scott.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kilpakosijat suksikoot kuuseen, Patch on ainoa oikea Noralle, hohoh.

Valitettavasti pitää sanoa, että tämä ei miellyttänyt minua lainkaan niin paljon kuin eka osa. Ehkä siksi, että rakkaus ei ole rypytöntä ja asiat menivät vähän pyllylleenkin välillä. Mutta kirja jäi niin jännään paikkaan, että seuraava osa pitää lukea. Harmi vaan, että se ilmestyy vasta joskus syksyllä...

No, odotellessa voin lukea Hush hushia uudelleen! :D

Päivä 3 - paras sarja

Day 03 – Your favourite series

No joo, kaikki tietää tän jo! Tietenkin Harry Potterit, J.K. Rowlingin aivan nerokas sarja. Ei ole mitään muita kirjoja (saati sarjoja) joita olisin lukenut yhtä moneen kertaan! Täällä blogissakin on nämä Potterit jo hyppineet muutamaan otteeseen.

En tiedä kyllästynkö näihin ikinä. Tuskin, sillä näissä on ihan oikeasti Sitä Jotain. Potterin maailma on jo niin tuttu, että on oikeastaan ihme ettei sitä ole olemassa!

BECCA FITZPATRICK: Hush hush

Ostin tämän englanninkielisen kirjan ihan vaan, koska kaipasin jotain mukavaa fantasiahömppää, jota on muuten viime aikoina tullut kulutettua aika paljon...

Eniveis. Päähenkilö Nora on tavallinen tyttö, joka käy koulua ja asuu äitinsä kanssa isänsä kuoleman jälkeen. Hän ei ole erityisen kiinnostunut pojista, kunnes... Kuvioihin ilmaantuu Patch, jolla on ihana hymy ja silmät! Ah, en voi sille mitään että huokailin ja hymyilin idiootisti tätä kirjaa lukiessani. Jos en olisi kihloissa oman muruseni kanssa, varmaan olisin ihastunut tähän kuvitteelliseen Patchiin. :D

Patch ei kuitenkaan ole mikään tavallinen poika, hänessä on jotain outoa. Sanooko langennut enkeli mitään?

Viime aikoina langenneet enkelit on muuten olleet suosittu teema, niistä kertovia kirjoja on ilmestynyt aika paljon. Vampyyrit on edelleenkin suosittu teema, mutta ehkä jo vähän kulunut. Onko langenneet enkelit seuraava hitti, kuka tietää.

No joo, joka tapauksessa. Tämä oli herkkupala! Luin tämän hetkessä ja harmistuin sitten, kun se loppui (klassinen paradoksi, eikö totta?). Epäilen, että tämä pitää lukea myös ranskaksi, ja sitten suomeksi. Tämä ilmestyy suomeksi toukokuun alussa, jos oikein muistan.

Päivä 2 - kirja jonka olen lukenut useammin kuin kolme kertaa

Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times

Hömm, tämä ei sinänsä ole vaikea, kun hankaan samoja kirjoja aina uudelleen läpi, joten näitä moneen kertaan luettuja tuppaa kerääntymään. Mutta laitetaan tähän vaihtelun vuoksi joku semmoinen, mitä en ole pitkään aikaan lukenut.

P.L. Traversin Maija Poppanen - sarja on ihan huippu, lapsuuteni (ja nuoruutenikin) klassikko. En tiedä monestiko olen nämä lukenut, erityisesti ekat kaksi osaa. Löysin nämä ala-asteikäisenä varmaankin siskoni vinkistä, ja ihastuin tähän tuimaan lastenhoitajaan, joka kuitenkin onkin mitä mainioin tyyppi - sillä hän sattuu olemaan jonkinlainen noita, joka saa lääkkeet maistumaan hyvältä ja jonka avulla lapset pääsevät matkustamaan tähtiin saakka.

Okei - mun on saatava taas lukea näitä! Paikallisessa kirjakaupassa on englanninkielisenä eka osa - pitäiskö hakea?

SHARON DOGAR: Falling

Falling kertoo intialaissyntyisestä Neesha-tytöstä, jonka elämä on, no, melko kamalaa.

Menneen trauman vuoksi (isä jätti perheen) Neesha on lakannut puhumasta. Sen vuoksi hän ei ole erityisen suosittu koulussa, vaan häntä pidetään omituisena ja siksi häntä kiusataan. Perhe-elämäkään ei oikein suju, kun äiti ja veli sortavat häntä ja noudattavat intialaisia perinteitä, jotka eivät ole aina niin miellyttäviä.

Onneksi Neeshalla on Sammy-ystävä, jonka hän on tuntenut lapsuudesta asti. Ja heidän välillään alkaa kehittyä jotain syvempää. Kysymys on kuitenkin muustakin, sillä heidän historiaansa kuuluu kertomus onnettomista rakastajista.

Aloin lukea kirjaa tavallisena romaanina. Sitten siihen tuli vähän maagisen realismin piirteitä, sen jälkeen fantasiaa ja kummitustarinaa, ja lopuksi vielä hieman trillerimäisiä piirteitä. Todellinen sekasotku siis!

Mutta kas kummaa, tämä sotkuhan toimi ihan yllättävän kiitettävästi. Ei tästä mikään lempikirja tullut, mutta ihan kiinnostava tuttavuus tämä kyllä oli.

Päivä 1 - Paras viime vuonna lukemani kirja

Day 01 – Best book you read last year

Tämä oli vaikea, heti näin alkuun! Luin yhteensä 142 kirjaa viime vuonna, ja oli tosi hankala valita se paras! Päädyin sitten loppujen lopuksi Maggie Stiefvaterin Väristykseen. Luin sen muistaakseni yhdessä päivässä, ihan hetkessä, ja nyyhkyttelin siinä sivussa hieman. Minusta se oli vain todella ihana kirja, ja aikuinenkin siitä saa paljon irti, vaikka se onkin nuorille suunnattu teos.

Mainittakoon vielä, että myös Amélie Nothombin Antéchrista oli hurjan vaikuttava teos!

30 päivää kirjoja

Olen jo monesta blogista huomannut tämän kivan haasteen, jossa saa ihan vapaasti puhua omista kirjakokemuksistaan kokonaisen kuukauden ajan. Miten tätä voisi vastustaa? Siispä minäkin hyppään kelkkaan mukaan ja huhtikuun ajan kerron kirjakokemuksistani (ihan niin kuin en sitä täällä tekisi muuten, hahah). Tässä siis teemat:

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time

Tehkää kaikki tämä jooko, tämä on kiinnostava!

ANNE-DAUPHINE JULLIAND: Deux petits pas sur le sable mouillé

Näin tämän kirjan ihan ohimennen, ja kaunis kansikuva kiinnitti huomioni. Ja kirja lähti heti mukaan, ja nyt sain sen sitten luettua. Kirjan nimi suomeksi on kutakuinkin "Kaksi pientä askelta märällä hiekalla".

Kirja on tositarina kirjailijan omasta elämästä. Eräänä päivänä Julliand on rannalla perheensä kanssa, ja huomaa kaksivuotiaan tyttönsä kävelevän omituisesti, jalka taipuneena. Pieni Thaïs kiikutetaan lääkäriin, ja selviää jotain yllättävää ja pelottavaa. Tyttö sairastaa geneettistä sairautta, metakromaattista leukodystrofiaa. Sairauteen ei ole parannusta, vaan lapsi todennäköisesti kuolee ennen kuin täyttää viittä vuotta.

Kirjailija päättää, että pienen tytön loppuelämä on täynnä rakkautta ja hyviä asioita. Kirjan takakansitekstissä sanotaankin: Il faut ajouter de la vie aux jours, lorsqu'on  ne peut pas ajouter de jours à la vie (eli "pitää lisätä elämää päiviin, jos ei voi lisätä päiviä elämään").

Tämä kirja oli yksi surullisimmista pitkään aikaan lukemistani kirjoista. Mutta toisaalta se oli myös hirmuisen kaunis ja koskettava teos. Kirjan lukeminen oli ihan erilaista, kun tiesi, että pieni tyttö ei voi parantua sairaudestaan. Ihana kirja, epätavallisesta aiheesta. Mutta loistava teos.

CLAUDIA GRAY: Evernight

Tämä tarttui mukaani hetkellisen epäröinnin jälkeen kirjakaupan englanninkielisten kirjojen osastolta. Epäröin siksi, että on tässä nyt jo tullut luettua sisäoppilaitoksiin sijoittuvia semikauhuromantiikkafantasia-juttuja.

Mutta hyvä että tartuin tähän, koska tykkäsin tosi paljon! Luin koko kirjan melkein yhdeltä istumalta, ja tilasin netistä kaksi jatko-osaakin ennen, kuin olin edes tämän puolivälissä...

Kirja kertoo Biancasta, joka joutuu vasten tahtoaan opiskelemaan sisäoppilaitokseen, jossa toiset oppilaat ovat vähän outoja. Onneksi hän tapaa Lucaksen, joka vaikuttaa täyspäiseltä tyypiltä. Bianca haluaisi vain pois koko koulusta, mutta se osoittautuu mahdottomaksi.

Juonessa oli mainiosti ylläreitä! Ei käynyt kyllä puuduttavaksi ollenkaan, missään vaiheessa. Mitään hirveän erikoista tämä ei tarjoa, mutta mainiota viihdettä kyllä, sopivasti romantiikkaa ja mukavaa kieli-iloittelua kyllä.

Voi kun saisin kakkososan jo pian luettavaksi!

ALI SHAW: The Girl with Glass Feet

Olen lukenut tästä kirjasta muutamista blogeista, ja jotenkin tämä jäi mieleeni. Muistaakseni tämä on suomennettu nimellä Tyttö joka muuttui lasiksi.

Nimi kertoo olennaisen: kirjan päähenkilö on Ida, jonka jalat ovat muuttuneet lasiksi. Ja lasi laajenee... Ida palaa oudolle saarelle, josta hän arvelee muutoksen alkaneen, ja päättää etsiä käsiinsä oudon Henry Fuwan, jonka uskoo voivan auttaa.

Saarella Ida tapaa Midaksen, sulkeutuneen pojan, jonka kanssa hän ystävystyy. Ja samalla kun Ida muuttuu lasiksi, hänessä muuttuu jokin muukin - hän ja Midas rakastuvat. Mutta aika on rajallinen ja kohtalo vääjäämätön.

Tämä on aikuisten satu. Eikä välttämättä mikään kovin onnellinen satu. Mutta kaunis kyllä, unenomainen, ihmeellinen. Hyvä lukea.

KAZUO ISHIGURO: Never Let Me Go

Luin uudestaan tämän Ishiguron teoksen, jonka luin suomeksi viime kesänä. Tästähän tehtiin elokuvakin viime vuonna, pitäisi ehkä katsoa se jotta voisi vähän vertailla.

Jätän jälleen juonesta kertomisen sikseen, koska juonesta olen jo aiemmin kirjoitellut täällä. Mutta nyt tosiaan luin tämän alkuperäiskielellä eli englanniksi.

Outoa oli se, että sain paljon enemmän irti suomenkielisestä versiosta silloin aikanaan! Toki se voi vaikuttaa, että englannin taitoni ei kuitenkaan ole mikään äidinkieltä vastaava. Tämä kun ei ole mikään ihan helppo kirja lukea, vaan vaatii paljon pohdiskelua ja kelailua. Mutta ehkäpä luen tämän jossain vaiheessa vielä uudelleen englanniksi, ihan rauhassa, jos silloin irtoaisi sitten enemmän.

Koska onhan tämä todella hyvä teos. Mielenkiintoista nähdä, onko elokuva toteutettu millä tavalla, ja onko se pystynyt säilyttämään tämän kirjan erikoisen tunnelman.

SOFI OKSANEN: Purge

Kas niin, tässäpä tämä Puhdistus nyt sitten ranskankielisenä versiona! 

Juonesta en nyt sen enempää höpötä, kyllä se nyt on varmaan jo tullut kaikille selväksi...

Mutta käännöksestä muutama sananen. Tämä käännös oli mielestäni aika erilainen kuin englanninkielinen käännös. Tässä oli esimerkiksi käännetty kaikki eestinkieliset sanat ja nimet ranskaksi. En oikein tiedä, mitä mieltä siitä olisin... Tietysti se helpottaa ymmärrystä, mutta samalla mielestäni vie jotain siitä alkuperäisestä tunnelmasta.

Tässä ranskankielisessä käännöksessä oli myös lukijan avuksi muutamia liitteitä, esimerkiksi kartta, josta selvisi Eestin sijainti. Lienee ihan hyödyllinen! Lisäksi kirjan lopussa oli aikajana Eestin historiasta, mikä oli muuten hyvin mielenkiintoinen luettava myöskin.

Himpskatti kun en osaa kunnolla enempää kieliä, tätä vois lukea monilla kielillä, nämä käännökset on hurjan kiinnostavia!

Tämä on muuten voittanut täällä Ranskassa kaksi kirjallisuuspalkintoa, Prix FNACin joka on erään ison kirjakauppaketjun palkinto, sekä Prix Femina Etrangerin, joka on todella arvostettu palkinto täällä Ranskassa. Sofi on täällä ihan julkkis, hei! Olen keräillyt lehdistä talteen kaikki jutut, joissa arvostellaan Purgea tai haastatellaan Sofi Oksasta. Kiintoisaa!

LAUREN WEISBERGER: Chasing Harry Winston

Kaipasin taas "vaihteeksi" jotain keveää hömppää, ja kun joku aika sitten luin Weisbergerin uusimman teoksen, niin nyt sitten tartuin tähän Harry Winstoniin. Luin tämän vajaa pari vuotta sitten suomeksi, ja nyt sitten alkuperäiskielellä.

Kirja kertoo kolmesta naisesta, ystävyksistä, jotka päättävät muuttaa elämänsä suuntaa parempaan päin. Emmy on tullut jätetyksi ja päättää parhaan parannuskeinon olevan se, että hän ryhtyy loikkimaan sänkyyn satunnaisten miesten kanssa. Adriana on ollut ennen sänkyynhyppijätyyppiä, mutta päättää nyt saada sormeensa valtavan timanttikihlasormuksen ja vakiintua. Leigh on onnellinen ihanassa parisuhteessa, kaikki on hyvin. vai onko? Ehkä Leighkin tarvitsee suunnanmuutosta...

Kirja oli viihdyttävä, ja täytti siten erinomaisesti tehtävänsä. TEkisi muuten mieli lukea Weisbergerin eka teos, Paholainen pukeutuu Pradaan tässä myöskin piakkoin, edellisestä lukukerrasta on jo tosi paljon aikaa!

J.K. ROWLING: Harry Potter and the Philosopher's Stone

Kaipasin tässä eräänä päivänä jotain oikein tuttua luettavaa. Niinpä, mikä vois olla tutumpaa kuin Potterit? Luin nämä ekaa kertaa ollessani yläkouluikäinen, seiskalla tai kasilla.

Totesin tässä blogiani selaillessani, että viime kesänä luin kolme ekaa osaa jälleen kerran, mutta sitten nelosesta eteenpäin en ilmeisesti lukenut, ensi kesänä pitää kai jatkaa...

Olen lukenut Pottereita tietysti suomeksi, mutta englanniksikin aina joskus pahimmissa potterhuuruissani. Nuoruudessa luin näitä myös ruotsiksi. Ja syksyllä luin tämän ekan myös ranskaksi! Ja nyt siis taas englanniksi.

On se jännä, miten tutuimmat kirjat osaa jo melkein ulkoa. Vuorosanoja muistaa, tapahtumat tietenkin, ja jotenkin lukeminen on niin tuttua, että ihan kuin palaisi jonkinlaiseen kotiin. 

Kyllä nämä Potterit kuuluvat kuitenkin itselle rakkaisiin kirjoihin. Erityisesti kolme ekaa osaa!

Haaste!

Luettua-blogin Sanna ilahdutti minua pikku haasteella: kukamitämissämilloin, mitä mielessä nyt? Siispä vastailen siihen nyt!

KUKA?

Cathy, 24 vuotta, suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelija. Välivuotta vietän nyt Ranskassa opiskellen ranskan kieltä. Tulevaisuuden suunnitelmana on olla äikän maikka!

MITÄ?

No kirjoja kirjoja! Kirjapäiväkirja, muistikirja itselle, vinkkejä muille.Tämä on vaan itselle helpoin ja lähin aihe!

MISSÄ?

Kotona yleensä. Tällä hetkellä koti on tosiaan Pohjois-Ranskan Lillessä, mutta kesällä koti siirtyy takaisin Keski-Suomen Jyväskylään! Kirjoitan aina miähen tietokoneella, koska oma pikku miniläppäri ei ole koskaan yhdistettynä internetiin. :)

MITÄ MIELESSÄ NYT?

Paljon asioita. Ensinnäkin: íhanaa että olen löytänyt ranskankielisen musiikin, täältä löytyy aarteita! Toisekseen: hei se on kevät nyt. Täällä ainakin! Lisäksi mielessä on esitelmä, joka pitäisi pitää yliopistolla tänään. Vähän jännittää, mutta sittenpä se on ohi. Kirjoihin liittyen mielessä on ajankohtainen ongelma: miten onnistun saamaan kaikki täällä ostamani kirjan Suomeen? Lentoyhtiöillä kun on kuulemma painorajat...

Semmosta tänään!

ELIZABETH GILBERT: Eat, pray, love - Omaa tietä etsimässä

Tämä kirja kulkeutui mukanani Suomesta helmikuisella reissullani kotomaahan. Nyt sain sen luettua, jostain syystä sen lukeminen jäi kesken tässä välillä.

Kirja kertoo Elizabeth Gilbertistä (hei se on tää kirjailija!), joka kyllästyy elämäänsä Ameriikassa. Hän on eronnut, epämääräisessä suhteessa, masentunut, ja kaikki on vähän pyllyllään.

Hän päättää repäistä, ja lähtee reissuun: ensin matka vie Italiaan, sitten Intiaan, ja lopuksi Indonesiaan. Italiassa Elizabeth opiskelee kieltä ja ruoasta nauttimista. Intiassa hän opettelee keskittymään ja meditoimaan. Lopulta Indonesiassa hän jutustelee vanhan poppamiehen kanssa, joka ennustaa kädestä. Ja kaikkialla hän ystävystyy ihmisten kanssa, ja oppii elämään itsensä kanssa.

Matka on samalla jonkinlainen kasvu- ja parantumiskertomus. Kirja on omaelämäkerrallista aineistoa, eli siis ainakin osittain tositarinaa (en tiedä onko juttuja väritetty). Kirja on mielestäni viihdyttävä tapaus, ja jollain tapaa kyllä syvällinen. Se on helppo lukea, ja teksti juoksee kivasti eteenpäin.

Kirja on ilmestynyt myös elokuvana. Pitäisi ehkä katsoa se...