Vähän aikaa sitten lukemani Hiekkalinnoja innosti minut lukemaan myös tämän kirjailijan edellisen teoksen, jonka tosin olen jo monta kertaa lukenut. Mutta tämä on niin viihdyttävä, että voi lukea montakin kertaa...
Kirja kertoo Cathista, jolla on elämässä asiat ihan kivasti. Miestä tosin ei ole, ja työkin on vähän mänttiä. Sitten hänen ystävänsä Lucy vilauttaa kiinnostavan ajatuksen, joka toteuttaisi heidän molempien suuren unelman: he perustavat kirjakauppa-kahvilan. Tämä projekti aikaansaa itse asiassa yllättävänkin suuren elämänmuutoksen, ja mieskin ilmestyy kuvioihin, kuten kunnon hömppäkirjassa kuuluukin.
Jane Greenillä on tapa usein aloittaa kirjansa taustoituksella. Se on tavallaan hyvä tapa, tavallaan ei. Siinä on puolensa, sillä usein henkilöhahmojen elämänmuutokset liittyvät heidän historiaansa. Joskus taustojen lukeminen voi vaan olla vähän kuivakkaa.
No, joka tapauksessa tämä on mainio kirja. Mielestäni tämä on parempi kuin kirjailijan uusin teos. Tämä on niitä kirjoja, jotka tosiaankin voi lukea monta, monta kertaa. Mutta yksi asia minua ärsyttää: miksi kirjan nimi on suomennettu niin juntisti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti