perjantai 31. heinäkuuta 2009

OSCAR WILDE: Dorian Grayn muotokuva

Olen pitkään jo suunnitellut, että Dorian Grayn muotokuva on luettava. Sen tarina on kovin kiehtova. nyt bongasin kirjastosta uuden suomennoksen. Otava on tehnyt hyvän työn, kun aloitti joitain aikoja sitten Keskiyön kirjasto -sarjan, jossa on "kauhun ja pahuuden klassikkoja", monet uusina suomennoksina, kuten juuri tämä Dorian Gray sekä aiemmin lukemani Baskervillen koira.

Tarina kertoo nuoresta miehestä nimeltä Dorian Gray. Hän on uskomattoman kaunis, nuori ja viattoman näköinen. Hänen taiteilijaystävänsä maalaa Dorianista kuvan, johon Dorian lähes rakastuu. Hän tulee lähes kateelliseksi kuvalleen, koska se jää kauniiksi, mutta hän itse vanhenee.

Dorian huomaa omituisen asian: hän pysyy kauniina, kuva vanhenee. Kaikki Dorianin synnit ja vanheneminen näkyvät kuvassa, ja lopulta kuva on niin kammottava, että Dorian ei pysty enää edes katsomaan sitä.

Kirja on ehdottomasti aivan loistava. tarina on nerokas, ja Jaana Kapari-Jatan uusi suomennos on todella hyvä. Tämä pitää hankkia omaankin hyllyyn.

2 kommenttia:

  1. Bongasin sinulta jo Pirjo Tuomisen Kotiopettajan (jota olen parhaillaan lukemassa) ja nyt alkoi kiinnostaa arviosi perusteella myös tämä Wilden romaani. Teos ja kirjailija ovat niminä tuttuja, täytynee tarttua tähänkin sopivana ajankohtana. :)

    VastaaPoista
  2. No minä vähän petyin Dorian Grayn muotokuvaan. Jotenkin se ei yllättänyt ja siinä tapahtu yllättävän vähän. Oli melkein pitkästyttävä, mutta klassikko ja syystä. Toki se pisti pohtimaan kuvan ja synnin välistä suhdetta. Loppu oli ennalta-arvattava, senpä takia se kai klassikoksi on muodostunutkin.

    VastaaPoista