Bongasin kirjastosta Dunantin toisen teoksen. Koska edellinen teos oli oikein hyvä, koppasin tämänkin mukaani.Kirja kertoo roomalaisesta kurtisaanista Fiammetta Bianchinista, joka joutuu pakenemaan Rooman tuhoa 1500-luvun lopulla. Seuranaan hänellä on ruma kääpiö Bucino, joka myös toimii kirjan minäkertojana. He pakenevat Venetsiaan, ja teos kertoo heidän uudesta nousustaan, jos näin voisi sanoa, siitä kuinka he nousevat uudelleen ryysyistä rikkauksiin.
Tämä ei kuitenkaan ollut mielestäni niin hyvä kuin Venuksen syntymä. Minua ehkä eniten häiritsi se, ettei päähenkilö ollut itse minäkertojan roolissa. Toisaalta kääpiökertoja loi teokseen tietyn sävyn, kurtisaanin toimia seurattiin ikään kuin syrjästäkatsojan silmin. Kirja oli keskivertohyvä, aivan luettava mutta ei kuitenkaan mikään erityisen hyvä. Ajankuva on kuitenkin yhtä hyvää kuin edellisessäkin teoksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti