Tämän kirjan löysin kirjakaupasta nuortenosastolta. Kirja kulkee siis nuortenkirjana, mutta idealtaan kuulosti niin kiinnostavalta, että ostin sen kesälukemisiksi.
Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Sam, joka on melkoisen itsekäs ja ajattelematon high school -tyttö. Hän on kaunis ja suosittu, ja hänellä on kaikki asiat mainiosti.
Eräänä päivänä käy kuitenkin hassusti. Hän kuolee. Mutta ei siinä kaikki - hän nimittäin jumiutuu elämään samaa, viimeistä päiväänsä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta päivä kuitenkin muuttuu: seitsemän kertaa Sam elää viimeisen päivänsä, ja hänen tekemisensä vaikuttavat myös hänen läheistensä elämään. Sam myös tajuaa muutamia tärkeitä asioita elämästä.
Tämä kirja oli hyvinkin jännä idealtaan - kirjan päähenkilö kuolee heti alussa! Sitten eteenpäin lukiessa ryhtyy miettimään, mitä lopussa oikein tapahtuu, miten kohtalo oikein leikkiikään Samin ja muiden ihmisten elämällä.
Tykkäsin kirjasta itse asiassa tosi paljon. Idea oli niin loistava, ja lisäksi kirja ei ruvennut edes kyllästyttämään, vaikka jatkuvasti elettiin samaa päivää... On ollut ehdottomasti tärkeä valinta laittaa päähenkilö minäkertojaksi, nimittäin sillä tavalla lukijakin pääsee paljon paremmin kartalle koko tarinan suhteen. Kirjaa ei voi väittää mitenkään onnelliseksi, mutta silti siinä oli ihana toivon ripaus, joka sai minutkin lopettamaan kirjan tyytyväisenä...
Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Sam, joka on melkoisen itsekäs ja ajattelematon high school -tyttö. Hän on kaunis ja suosittu, ja hänellä on kaikki asiat mainiosti.
Eräänä päivänä käy kuitenkin hassusti. Hän kuolee. Mutta ei siinä kaikki - hän nimittäin jumiutuu elämään samaa, viimeistä päiväänsä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta päivä kuitenkin muuttuu: seitsemän kertaa Sam elää viimeisen päivänsä, ja hänen tekemisensä vaikuttavat myös hänen läheistensä elämään. Sam myös tajuaa muutamia tärkeitä asioita elämästä.
Tämä kirja oli hyvinkin jännä idealtaan - kirjan päähenkilö kuolee heti alussa! Sitten eteenpäin lukiessa ryhtyy miettimään, mitä lopussa oikein tapahtuu, miten kohtalo oikein leikkiikään Samin ja muiden ihmisten elämällä.
Tykkäsin kirjasta itse asiassa tosi paljon. Idea oli niin loistava, ja lisäksi kirja ei ruvennut edes kyllästyttämään, vaikka jatkuvasti elettiin samaa päivää... On ollut ehdottomasti tärkeä valinta laittaa päähenkilö minäkertojaksi, nimittäin sillä tavalla lukijakin pääsee paljon paremmin kartalle koko tarinan suhteen. Kirjaa ei voi väittää mitenkään onnelliseksi, mutta silti siinä oli ihana toivon ripaus, joka sai minutkin lopettamaan kirjan tyytyväisenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti