keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

NORA ROBERTS: Kunnian kautta

Nyt tästä kioskikirjallisuudesta intoutuneena tulin lukeneeksi uteliaisuuttani myös Nora Robertsin kirjan, jonka on kustantanut Harlequin. On ihan kiinnostavaa nimittäin lukea tämä kirja sen jälkeen kun on lukenut "oikeita" kirjoja, jotka on kustantanut Gummerus.

Kirja on historiallinen rakkausromaani, joka sijoittuu Skotlantiin 1700-luvun puoliväliin. Serena on ylpeä skottityttö, joka vihaa englantilaisia enemmän kuin mitään muuta. Häneen rakastuu Brigham, joka on Serenan veljen ystävä - ja englantilainen. Serenan ja Brighamin välillä alkaa taistelu ylepyden ja rakkauden välillä.

Kirja oli oikeastaan aika epä-norarobertsmainen! Johtunee ehkä siitä, että yleensä nämä skottihistoriaan liittyvät kirjat on kirjoittanut Jude Deveraux, heh. Roberts kirjoittaa kuitenkin enemmän nykyaikaan sijoittuvia kirjoja. Tämä oli kyllä ihan onnistunut opus, palveli tarkoitustaan mainiosti: tämä on viihdyttävä, taattua aivot narikkaan -materiaalia.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

ERICA SPINDLER: Väärä salasana

Jälleen viihdyttävää dekkarikirjallisuutta kesään...

Kirjan päähenkilöt ovat Mary Catherine ja Kitt, jotka ovat parhaat ystävykset ja lisäksi työpari poliisissa väkivaltarikosjaostossa. Kirjan alussa he päätyvät tutkimaan nuoren opiskelijapojan murhaa. Ennen kuin juttua on edes kunnolla ehditty tutkia, uhreja löytyy jo lisää. Valitettavasti uhrit näyttäisivät liittyvän lähes poikkeuksetta Mary Catherinen lähipiiriin. Uhrit vaikuttavat kaikki normaaleilta, tietokoneista innostuneilta nuorilta, mutta kaikkia heitä yhdistää jokin asia, jonka vuoksi heidät on murhattu.

Kirja tarjosi muutamia säpsähdyttäviä yllätyksiä, se täytyy kyllä sanoa... Kirjailija ei todellakaan ole kursaillut erinäisten juonenkäänteiden suhteen! Tykkäsin kirjasta ihan mukiinmenevänä viihdekirjalta, ja lisäksi olin tyytyväinen yllättävään loppuratkaisuun. Kirjailija vaikuttaa ihan taitavalta lukijoiden huijarilta!

maanantai 28. kesäkuuta 2010

LAUREN OLIVER: Kuin viimeistä päivää

Tämän kirjan löysin kirjakaupasta nuortenosastolta. Kirja kulkee siis nuortenkirjana, mutta idealtaan kuulosti niin kiinnostavalta, että ostin sen kesälukemisiksi.

Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Sam, joka on melkoisen itsekäs ja ajattelematon high school -tyttö. Hän on kaunis ja suosittu, ja hänellä on kaikki asiat mainiosti.

Eräänä päivänä käy kuitenkin hassusti. Hän kuolee. Mutta ei siinä kaikki - hän nimittäin jumiutuu elämään samaa, viimeistä päiväänsä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta päivä kuitenkin muuttuu: seitsemän kertaa Sam elää viimeisen päivänsä, ja hänen tekemisensä vaikuttavat myös hänen läheistensä elämään. Sam myös tajuaa muutamia tärkeitä asioita elämästä.

Tämä kirja oli hyvinkin jännä idealtaan - kirjan päähenkilö kuolee heti alussa! Sitten eteenpäin lukiessa ryhtyy miettimään, mitä lopussa oikein tapahtuu, miten kohtalo oikein leikkiikään Samin ja muiden ihmisten elämällä.

Tykkäsin kirjasta itse asiassa tosi paljon. Idea oli niin loistava, ja lisäksi kirja ei ruvennut edes kyllästyttämään, vaikka jatkuvasti elettiin samaa päivää... On ollut ehdottomasti tärkeä valinta laittaa päähenkilö minäkertojaksi, nimittäin sillä tavalla lukijakin pääsee paljon paremmin kartalle koko tarinan suhteen. Kirjaa ei voi väittää mitenkään onnelliseksi, mutta silti siinä oli ihana toivon ripaus, joka sai minutkin lopettamaan kirjan tyytyväisenä...

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

JASON PINTER: Ryöstetty

Tämä on nyt niitä Harlequin-kustantamon trillereitä. Koppasin tämän kaupasta mukaan juhannuslukemisiksi.

Kirja kertoo Henry-nimisestä reportterista, joka saa yksinoikeudella kiinnostavan haastattelun: hän pääsee jututtamaan kymmenvuotiasta poikaa, joka katosi viisivuotiaana ja ilmestyi takaisin kotiin viiden vuoden päästä, muistamatta mitään kuluneista vuosista kadoksissa.

Juttu vaikuttaa monella tapaa mädältä: vastaavia lapsikaappauksia on muitakin, ja lapset palaavat sitten aivan kunnossa kotiinsa, mutta muistamatta mitään. Henry ryhtyy tutkimaan asiaa syvemmältä, vaikka saakin monia ongelmia vastaansa. Hän tarvitsee avukseen myös Amandan, entisen tyttöystävänsä.

Kirjassa on mielestäni hyvinkin kiinnostava ajatus. Kirja on myös oikein viihdyttävä ja jännäkin joissain kohdissa. Tykkäsin kirjasta, mutta mielestäni kuitenkin idea lässähti hieman lopussa - loppuratkaisu ei mielestäni vastannut muuten hyvää kirjaa.

EMILY GIFFIN: Rakkauden pudotuspeli

Epäröin hetken tämän kirjan lukemista. Olen nimittäin lukenut tätä edeltävän teoksen, Rakkaus lainassa. Tämän kirjan päähenkilönä onkin siis edellisen teoksen pahis!

Kirjan päähenkilö on siis Darcy, joka edellisessä teoksessa menetti sulhasensa (ja syystä) ennen häitä parhaalle ystävälleen. Nyt seurataan Darcyn vaiheita siitä alkaen, mihin edellinen teos päättyi. darcy on raskaana, mutta lapsen isä marcus vaikuttaakin olevan aikamoinen torvi. Darcy jää yksin ja onkin kauheassa tilanteessa: hänellä ei ole ketään eikä mitään. Niinpä Darcy matkustaa evakkoon ystävänsä Ethanin luokse Lontooseen, jossa tapahtuukin paljon...

Voihan hyvänen aika sentään, olin yllättynyt tämän luettuani! Pidin päähenkilöstä ihan vietävän paljon, vaikka hän olikin edellisessä kirjassa ihan inhottava! Tässä kirjassa Darcy on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi, ja lisäksi ihana vauvan odotus tekee plussaa. Tämä oli siis ihan positiivinen yllätys, jopa itse asiassa edeltäjäänsä parempi teos.

Kirja on täydellistä kesälukemista: nopeaa lukea, viihdyttävää, itkettävää ja naurattavaa... Ja romanttista!

perjantai 25. kesäkuuta 2010

DEBBIE MACOMBER: Pieni puoti Blossom Streetillä, Kesä Blossom Streetillä

Heh. Taannoin kaupassa käydessäni tartuin hetken mielijohteesta kirjaan, jonka on kustantanut Harlekiini-kustantamo. Siitä tulee mieleen ainoastaan yli-imelät rakkausromaanit, jotka eivät ole erityisen laadukkaita. Nyt kuitenkin, katsellessani näitä kirjoja, löysin jotain kiinnostavaa.

Bongasin nimittäin pienestä lankaliikkeestä kertovia kirjoja! Ensin löysin sarjan uusimman osan, Kesä Blossom Streetillä, ja sitten loogisesti ensimmäisen osan. Näiden kirjojen väliin asettuu sitten muitakin kirjoja samaan sarjaan. Kirjat ovat kuitenkin itsenäisiä, että lukemisjärjestys ei ole niin niuhotarkkaa.

Kirjoissa on siis keskiönä pieni lankapuoti, jonka omistaja Lydia pitää neulekursseja. Kurssit tuovat yhteen erilaisia ihmisiä, joiden elämää kirjoissa sitten pohditaan. Kirjoissa on myös kivoja lainauksia oikeilta eläviltä neuleihmisiltä aina silloin tällöin lukujen alussa.

Täytyy myöntää, että hämmästyin. Nämä olivat ihan oikeasti mielestäni hyviä viihdekirjoja! Ei mitään sellaista hölmöä, vaan mukavaa ihmissuhdesolmuilua, kiinnostavia persoonia ja hauska ympäristö - pieni katu kauppoineen ja ihmisineen. Luonnollisesti romantiikkakin kuuluu asiaan, samoin kuin onnellinen loppu.

Mutta joo - täytyy myöntää, että nyt uskon, että kioskikirjallisuudestakin löytyy itse asiassa ihan käypää tavaraa! Seuraavaksi metsästän muutamia trillereitäkin, jotka vaikuttavat myös ihan viihdyttäviltä.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

JHUMPA LAHIRI: Tämä siunattu koti

Tämä kirja on novellikokoelma, jossa on yhdeksän novellia. Kaikilla on jotain tekemistä Intian kanssa. Osa novelleista kertoo intialaisista Amerikkaan muuttaneista ihmisistä, osa tapahtuu Intiassa.

Kirjassa Intian lisäksi toinen tärkeä teema on rakkaus, sen puute ja loppuminen, tai toisaalta lohdullisesti rakkauden alku.

Kuvailu on huikean elävää! Paikat, henkilöt ja tapahtumat ovat todella elävästi kuvattuja, ja tuntuu niin kuin olisi todella paikan päällä. Tämä kirja on siis mielikuvituksen herkkua!

Jännä juttu, miten kirja voikin tehdä sellaisen olon, että tekee mieli vouhkota jollekulle että "Tää on hyvä. Oudolla tavalla. Kannattaa lukea." Tämä ei ole sellainen kirja, johon rakastuu sydänjuuriaan myöten, vaan tämä on sellainen, joka tekee olon haikeaksi ja pohdiskelevaksi, ja jää mieleen pitkäksi aikaa.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

ELIZABETH ADLER: Hotelli Riviera


Taas Adleria, tämä sattui silmiini kirppiksellä ja mikä jottei, nämä ovat hyvää kesälukemista.

Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Lola, joka pitää Rivieralla pientä hotellia. Hänen miehensä on kadonnut mystisesti puoli vuotta sitten, ja siitä asti Lola on tullut toimeen omillaan. Eräänä päivänä hänen hotelliinsa ilmaantuu kiinnostava mies nimeltä Jack, joka tulee Lolan apuun vaikeassa tilanteessa. Lolan kadonnut entinen mies aiheuttaa ongelmia oikein roppakaupalla, vaikka ei edes ole varmaa onko hän elossa. Lempihahmoni kirjassa oli kuitenkin päähenkilön lemmikkikana...

Heh, tämä oli samanlaista Adleria kuin kaikki edellisetkin. Jollain tavalla tämä kuitenkin erosi muista: minusta tässä oli jollain tavalla humoristisempi ote. Tätä oli siis vallan hauskakin lukea. Nopealukuinen tämä myös on, semmoinen ahmaistava välipala. Ei tästä sen kummempaa sanottavaa, kelpo hömppää.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

MAGGIE STIEFVATER: Väristys

Tätä kirjaa olen jo pitkään katsellut kirjakaupassa. Vihdoin ostin sen, ja kannattikin...

Kirja kertoo Gracesta, joka tarkkailee kotinsa takana metsässä eläviä susia. Erääseen hänellä on ihmeellinen yhteys, ja susi ja Grace tutustuvat, siinä määrin kuin ihminen ja villieläin voivat. Susi on kuitenkin nuori mies nimeltä Sam, joka talven tullen kylmän vaikutuksesta muuttuu sudeksi. Kesällä hän saattaa elää normaalia ihmiselämää.

Grace tunnistaa eräänä päivänä takapihalle ilmestyneen miehen omaksi sudekseen. Siitä alkaa Samin ja Gracen ihanan suloinen rakkaustarina. Mutta aikaa ei ole loputtomasti, vaan hyvinkin rajallisesti.

Ah. Siis voi että. Tämä kirja oli aivan ihana. Pidän tästä yhtä paljon kuin Houkutus-kirjasta sen luettuani. Tästä jäi samanlainen fiilis: uskomattoman suloinen rakkaustarina, jossa kaikki ei kuitenkaan voi mennä niin hyvin kuin toivoisi. Kieli on kaunista, henkilöt sympaattisia ja juoni mainiosti punottu. Tästä ei kyllä kirja paljon paremmaksi tule... Onneksi kirja on trilogian ensimmäinen osa. Seuraava ilmestyy vuoden 2011 keväällä suomeksi. Se on kuitenkin varmaan luettava jo englanniksi sitä ennen.

KAZUO ISHIGURO: Ole luonani aina


Tämän etsin käsiini itse asiassa yhden kirjakaupan myyjän suosituksesta. Yleensä olen ollut varovainen keltaisen kirjaston kirjojen kanssa - olen ajatellut niiden olevan kovin vaikeita lukea ja blaablaa. Mutta kas ihmettä - tämä oli loistava ja mukaansatempaava!

Kirjan minäkertojana on kolmekymppinen Kathy, joka kertoo sisäoppilaitosnuoruudestaan sekä myöhemmistäkin vaiheistaan. Hänen lapsuutensa oli näennäisesti oikeinkin onnellinen - vai oliko? Sillä Kathyn ja hänen ystäviensä sisäoppilaitos ei ollut mikään ihan tavallinen paikka.

Kirjassa on paljon asioita, jotka pitää lukea rivien välistä. Kaikkea ei sanota suoraan, ja siksi lukija onkin välillä ihan pihalla - miksi näin? Mistä ne puhuu? Mutta tämäkin piirre on toteutettu tyylillä - se ei ärsytä, vaan houkuttaa lukemaan lisää.

Kirjan loppuessa aloin olla kartalla siitä, mistä oikein olikaan kysymys. Kirjasta on jotenkin tosi vaikea sanoa mitään selkeää. Ehkä kirja pitää vaan lukea, kirjan tunnelmaa on vaikea selittää. Tämä on mielestäni todellinen taideteos, jollain tavalla yksi parhaista pitkään aikaan lukemistani kirjoista.

torstai 17. kesäkuuta 2010

VIKTOR PELEVIN: Viides maailmanvalta

Minähän tykkään vampyyrikirjoista, se lienee jo kaikille tullut selväksi... Nyt olen lukenut todellakin erilaisen vampyyrikirjan.

Kirjan päähenkilö on Roma, venäläinen mies, joka eräänä päivänä kadulla kävellessään näkee tekstin "Haluatko eliittiin? Ainutkertainen tilaisuus!" ja sen vieressä nuolen. Roma lähtee seuraamaan nuolia, eikä arvaakaan, mihin päätyy.

Hänestä tulee vampyyri. Mutta nykyajan Moskovan vampyyrit eivät olekaan ihan sellaisia, kuin vanhat tarinat kertovat... Vampyyrit ovat ihmisten hallitsijoita, "viides maailmanvalta". Roman täytyy käydä läpi kummallisia muutoksia tiellään vampyyriksi. Hän opiskelee kahta oppiainetta, glamouria ja diskurssia sekä rakkauden ja kaksintaistelun taitoja.

Kirja oli todella outo. Ja hyvä. Ihmettelen kovasti, mistä kirjailija on tämän tarinan kiskaissut. Rivien välistä on aistittavissa kovasti paljon ironiaa ja satiirin piirteitä... Kirjasta kuitenkin pidin kovasti, vaikka se saikin minut monta kertaa kovin hämmennyksiin. Tosiaankin - erilainen vampyyrikirja, jonka loppua on kyllä mahdoton arvata.

STEPHENIE MEYER: Bree Tannerin lyhyt elämä


Hohoo, minkä aarteen bongasinkaan kirjakaupasta tänään! Tämähän ilmestyi jokin aika sitten englanniksi, mutta kun tiesin sen pian tulevan suomeksikin, niin jaksoin odottaa. Ja tänäänhän se oli sitten putkahtanut kirjakaupan hyllyyn, vaikka käsittääkseni sen piti ilmestyä vasta ensi viikolla... Ostin sen ja laukkasin heti kotiin lukemaan. (Kuvia ei netistä muuten löytynyt suomenkielisesta kannesta millään!)

Kirja on siis jonkinlainen sivutarinajuonne Epäilys-romaaniin. Bree Tanner on näennäisen yhdentekevä sivuhahmo, vastasyntynyt vampyyri, joka muiden muassa hyökkää epätietoisuuttaan Culleneiden kimppuun. Kirja kertoo hieman Breen taustoista, ja jos on lukenut Epäilyksen, niin tietää kyllä tämän kirjan lopun. Mutta joka tapauksessa kirja on jotenkin ihana kertomus. Kirjassa ei Bellaa ja Edvardia käsitellä juuri lainkaan, mutta onkin aivan erinomaisen viehättävää. Houkutus-kirjojen maisemat, Epäilyksestä tutut tapahtumat toisesta näkökannasta - ihan mahtavaa! Meyer on antanut hahmon sivuhenkilölle, joka sitten alkaa elää omaa elämäänsä. Minusta hieno ratkaisu.

Mielestäni tämä on lyhyydestään huolimatta komia lisä Houkutus-kirjoihin. Semmoinen herkullinen välipala! Varmasti tulen lukemaan tämän monta kertaa uudestaankin.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

J.K. ROWLING: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Potter numero kolme on nyt luettu. Jotenkin olen aina pitänyt juuri tästä kolmosesta aika paljon, erityisesti Siriuksen takia! Joskin muistelen, että ekaa kertaa lukiessani tätä loppu oli hirmuinen pettymys...

Kirjassa Harry viettää kolmosvuottaan Tylypahkassa. Velhovankila Azkabanista on karannut vaarallinen Sirius Musta, jonka kerrotaan jahtaavan Harryä. Kirjassa esiintyvät ensimmäisen kerran myös kammottavat ankeuttajat, jotka imevät onnellisuuden ihmisten sisältä.

Tässä kirjassa on monia sellaisia asioita joista pidän kovasti. Rowling osoittaa taas hillittömän mielikuvituksensa vallan... Juoni on ihan saakelin ovela. Ja edelleen, ties kuinka monennella lukemiskerralla, se jaksaa innostaa lukemaan. Tässä kirjassa esitellyt hahmot ovat mainioita. Jotenkin tässä kirjassa Harry on vielä lapsi. Seuraavissa osissa teemat ovat jo erilaisia, vakavampia ja tummempia.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

SANDRA BROWN: Likaista peliä

Olen yleensä lukenut Brownin kirjat, jos niitä vain saan käsiini. Sijoittuvat samaan kategoriaan kuin Linda Howardit ja Nora Robertsit. Ja ovat oikein viihdyttäviä!

Tässä kirjassa on mielestäni todella outo juoni. Mutta itse asiassa en ajatellut asiaa kauheasti, sen kun vaan luin! Kirja kertoo murhasta epäillystä Griffistä, joka saa todella omituisen tarjouksen eräältä miljonääriltä ja tämän vaimolta. Kaikki sujuu, kunnes asiat menevät vikaan: Griff rakastuu "työnantajansa" vaimoon, ja lisäksi hänen entiset vihollisensa ovat jälleen hänen kintereillään.

Kirja oli ehdottomasti koko ajan kiinnostava. Ehkä alussa kirja ei temmannut mukaansa ihan sataprosenttisesti, mutta lopussa ruutia oli ihan riittämiin. Kyllä Sandra Brown vaan hallitsee tämän romanttisen dekkarin kirjoittamisen!

lauantai 12. kesäkuuta 2010

LINDA HOWARD: Tappavan tehokas


Ilahduin kovasti, kun huomasin kirjakaupan pokkarihyllyyn ilmestyneen semmoisen Linda Howardin, jota en vielä ollut lukenut! Ja tottahan kirja lähti mukaan, ja luin sen samantien.

Kirja kertoo Sarahista, joka toimii rikkaan vanhan miehen hovimestarina ja salaisesti myös henkivartijana. Sarahista tulee tahtomattaan kuuluisa, kun hän pelastaa isäntänsä varkaudelta. Kuuluisuus aiheuttaa hankaluuksia, sillä Sarah saa peräänsä omituisen, pakkomielteisen hiipparin. Lisäksi hänen työnantajansa murhataan. Onneksi lohtua tuo kuitenkin kiintoisa etsivä.

Kirja on taas samaa linhaa kuin muutkin krijailijan teokset: viihdyttävä ja yllättäväkin. Romantiikkaa ja jännitystä sopivasti. Olisin kuitenkin toivonut vähän yllättävämpää loppuratkaisua, tai jotain kivaa yllätystä lopussa. Siinä mielessä tämä ei siis mitään ihmeitä tarjonnut, mutta sen sijaan täydellistä lauantailukemista tämä kyllä on!

torstai 10. kesäkuuta 2010

SOPHIE KINSELLA: Kevykenkäinen kummitus


Hohoo, nyt sain luettua tämän Kinsellan uusimman kirjan! Eikä tarvinnut pettyä...

Kirja kertoo Larasta, jolla on asiat vähän pyllyllään. Mies jätti, uusi firma osoittautuu katastrofiksi, ja sitten vielä hänen elämäänsä ilmestyy piinaamaan kummitus. Kummitus on Laran isotäti Sadie, charleston-ajan tyttö, jonka mielestä Laran elämä on karmean tylsää. Niinpä Sadie ryhtyy laittamaan Laran elämää kuntoon. Lisäksi kummitus tarvitsee apua - hänen on löydettävä eräs tietty kaulakoru, jotta hän voi päästä rauhassa haudan lepoon.

MAINIO OPUS. Kinsella kyllä pitää linjansa! Pimeitä juonenkäänteitä ei nimittäin puutu kirjasta, ja henkilöt ovat jälleen kerran hyvin persoonallisia. Tämän kirjan ehdottomasti mainioin henkilö on Sadie-kummitus! Luonnollisesti kirjassa on myös ihana, romanttinen juoni, sekä yksi ilkeä roisto, joka saa ansionsa mukaan.

Kunpa Kinsellalta ilmestyisi pian lisää kirjoja!

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

J. K. ROWLING: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Nyt luin sitten Pottereiden toisen osan. Tämä ei missään vaiheessa ole kuulunut suosikkeihini Potter-sarjasta, mutta kyllä tämäkin vaan oli niin mainio pitkästä aikaa luettuna!

Kirjassa Harry on siis toisluokkalainen Tylypahkassa. Koulua vainoaa pelottava olento, joka on kotoisin salaisuuksien kammiosta. Eivätkä asiat ole muutenkaan niin kovin hienosti: Harry kuulee ääniä, ja pimeyden voimilta suojautumisen opettaja on sietämätön, itserakas kaheli.

Mitäpä tästä nyt sanoisin? Tarina lentää edelleenkin upeasti, kirjaa on hauska ja nopea lukea, tapahtumia riittää, hahmot ovat mainioita ja tarkkaan mietittyjä...

Niin, kyllä ne Potterit edelleen pitää otteessaan. Kohta kolmas osa luettavaksi...

tiistai 8. kesäkuuta 2010

DOUGLAS PRESTON - LINCOLN CHILD: Kuoleman asetelma


Luin joulun tienoilla ensimmäisen suomennetun agentti Pendergast -kirjan, Ihmeiden kabinetin. Seuraavaa jo kovasti tässä odottelinkin, ja riemastuin todetessani sen ilmestyneen kirjakauppoihin! Pitihän se saada heti.

Tällä kertaa Pendergast ratkoo pientä kansasilaista maalaiskylää riivaavaa sarjamurhaongelmaa. Kaupungissa vaanii hullu tappaja, joka riistää uhreiltaan ruumiinosia, ja asiaan tuntuu liittyvän myös alueen julma intiaanihistoria.

Pendergast saapuu tutkimaan ongelmaa, ja hankkii avukseen kylän virallisen kummajaisen, teinityttö Corrien. Yhdessä he lähtevät metsästämään murhaajaa, joka järjestelee kuoleman asetelmia maissipeltojen keskelle.

Pendergast on kyllä mainio henkilö! Nerokasta on nimittäin se, ettei lukija tiedä agentista juuri mitään. Hän on yhtä mystinen hahmo lukijalle kuin kirjan muille henkilöille. Lisäksi agentti on kuvattu mainiosti, ja hänen murhanratkontaansa on kyllä ilo seurata.

Kirja oli kyllä sitä mitä odotinkin. Loppua kohden alkoi nousta hirveä odotus (jopa vähän kauhistus), että mitä ihmettä, kuka tai mikä murhaaja oikein on?! Täytyy myöntää, etten kyllä olisi loppua arvannut millään...

J.K. ROWLING: Harry Potter ja viisasten kivi

Päätin lukea tänä kesänä kaikki Harry Potterit taas läpi. Olen ensimmäiset neljä osaa lukenut lähemmäs kaksikymmentä kertaa, mutta viimeisimmät olen lukenut vain muutaman kerran. Ajattelin, että on hauska lukea taas pitkästä aikaa kaikki kirjat.

Lieneeköhän enää juuri ketään, joka ei tietäisi Potterien juonikuvioita? Nämä ovat niin tuttuja jo melkein kaikille... No, lyhyesti silti: kirja kertoo yksitoistavuotiaasta Harrysta, joka kuulee yllättäen olevansa velho. Hän pääsee Tylypahkan kouluun opiskelemaan taikuutta. Soppaan sekoittuu myös pelottava tiedät-kai-kuka...

Olen lukenut tämän kirjan varmaan useampi vuosi sitten viimeksi. Ja hitto vieköön, oli kyllä hyvä lukea taas tämä! En muistanut nimittäin monia mainioita juonikuvioita ja hauskaa dialogia ja kerrontaa. Nyt suorastaan seuraava osa jo polttelee sormia, pakko päästä lukemaan!

Pottereissa on kyllä jotain niin mainiota. Eivät ne ole suosiotaan kyllä tyhjästä ansainneet!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

SOPHIE KINSELLA: Muistatko minut?

Sophie Kinsella kuuluu ehdottomasti lempparikirjailijoideni joukkoon. En oikeastaan niinkään välitä Himoshoppaaja-kirjoista, mutta nämä Kinsellan yksittäiset teokset ovat ihan loistavia. Olen lukenut tämän kirjan pari vuotta sitten englanniksi, ja nyt tämä suomenkielinen käännös on vihdoinkin ilmestynyt pokkarina.

Kirjan juoni on hurjan herkullinen: päähenkilö on Lexi, joka joutuu onnettomuuteen. Mutta mitä ihmettä? Herätessään sairaalassa hän kauhukseen huomaa olevansa kolme vuotta vanhempi, ja hänen elämänsä on aivan erilaista kuin hän muisti. Lexillä on muistinmenetys, hän ei muista kolmesta viime vuodesta mitään. Hauskaa on tietysti se, ettei lukijakaan tiedä mistään mitään! Kirjassa saa eläytyä Lexin hämmennykseen mainiosti. Lexi ei nimittäin tajua, miten hänen keskinkertainen elämänsä on kolmessa vuodessa muuttunut unelmaelämäksi!

Tämä kirjakin on taattua Kinsellaa. Yllättäviä juonenkäänteitä ja söpöä romantiikkaa, ärsyttäviä henkilöhahmoja ja ihania henkilöhahmoja. Tämä on täydellistä viihdettä. Minulla ei tosiaankaan ole tästä kirjasta pahaa sanottavaa.

Kirjahyllyssä odottaa jo Kinsellan uusinkin teos lukemista!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

JANE GREEN: Kirjaflirttiä


Vähän aikaa sitten lukemani Hiekkalinnoja innosti minut lukemaan myös tämän kirjailijan edellisen teoksen, jonka tosin olen jo monta kertaa lukenut. Mutta tämä on niin viihdyttävä, että voi lukea montakin kertaa...

Kirja kertoo Cathista, jolla on elämässä asiat ihan kivasti. Miestä tosin ei ole, ja työkin on vähän mänttiä. Sitten hänen ystävänsä Lucy vilauttaa kiinnostavan ajatuksen, joka toteuttaisi heidän molempien suuren unelman: he perustavat kirjakauppa-kahvilan. Tämä projekti aikaansaa itse asiassa yllättävänkin suuren elämänmuutoksen, ja mieskin ilmestyy kuvioihin, kuten kunnon hömppäkirjassa kuuluukin.

Jane Greenillä on tapa usein aloittaa kirjansa taustoituksella. Se on tavallaan hyvä tapa, tavallaan ei. Siinä on puolensa, sillä usein henkilöhahmojen elämänmuutokset liittyvät heidän historiaansa. Joskus taustojen lukeminen voi vaan olla vähän kuivakkaa.

No, joka tapauksessa tämä on mainio kirja. Mielestäni tämä on parempi kuin kirjailijan uusin teos. Tämä on niitä kirjoja, jotka tosiaankin voi lukea monta, monta kertaa. Mutta yksi asia minua ärsyttää: miksi kirjan nimi on suomennettu niin juntisti?

lauantai 5. kesäkuuta 2010

CHARLAINE HARRIS: Veren voima

Hohoo, vampyyrikirjallisuuden lukeminen jatkuu!

Tämä Charlaine Harrisin kirja ilmestyi tässä kesäkuun alkupäivinä suomeksi. Kirjaa on varmasti odotettu kovasti, koska tähän kirjasarjaan perustuu telkkarisarja True Blood, jota minä tosin en ole katsonut. Eniveis, kirjaa olen kyllä odottanut.

Kirja kertoo siis tarjoilijatar Sookiesta, joka viettää tavallista elämää. Paitsi että hän pystyy lukemaan ihmisten ajatuksia, mikä hieman häiritsee hänen normaalia elämäänsä... Eräänä päivänä hänen työpaikalleen ilmestyy vampyyri, nimeltään Bill. Luonnollisestihan tässä käy niin, että alkaa kiva pikku romanssi, jonka tiellä tosin on muutami ongelmia. Ensinnäkään Billin kaverit eivät ole kovin kivoja, ja toiseksi, kaupungissa tapahtuu outoja murhia, joita epäillään vampyyrien tekemiksi.

Kirja kyllä täytti odotukseni, tosiaankin. Se on hauska, jännä, viihdyttävä ja romanttinen. Aivan ihanaa vampyyrikirjallisuutta. Juurikin sitä, mitä odotinkin... Mitään korkeakirjallisuutta tämä ei ole, mutta sitä tämän tuskin on tarkoitus ollakaan. Genrensä loistava edustaja kyllä! Toinen osa ilmestyy muistaakseni loppukesästä suomeksi. Sitä odotellessa...

JANE STANTON HITCHCOCK: Silmänlumetta

Sain tämän kirjan lainaksi yhdeltä ystävältäni, ja tässä eräänä iltana sitten tartuin kirjaan. Ja luin sen yhdeltä istumalta!

Kirja kertoo Faith Cromwellista, joka on taitava trompe l'oeil -maalari. Toisin sanoen hän maalaa silmää huijaavia teoksia. Kerran sitten eräs leskirouva pyytää häntä tekemään suuren teoksen: maalaamaan vanhan tanssisalin seinät täyteen maalauksia. Hieman epäröityään Faith ottaa homman vastaan, mutta työn edetessä leskirouva alkaa käyttäytyä todella kummallisesti, ja lopuksi kaikki tuntuukin kääntyvän aivan päälaelleen. Juttuun nimittäin liittyy myös vanha, ratkaisematon murha, jota Faith ryhtyy ratkaisemaan.

Kirja tempaisi minut hyvin mukaansa. Kerronta juoksee näppärästi eteenpäin ja siksi kirjaa on helppo lukea. Tapahtumat etenevät sopivalla vauhdilla. Kirjaa lukiessani olin itsekin hieman ihmeissäni, että menikö tämä juttu nyt oikeasti näin, vai oliko tässä joku jippo. Ja lopussahan sitten paljastuikin yllätys.

Kirja oli tosiaankin oikein viihdyttävä, erilainen ja hyvä dekkari. Jotenkin odotin kirjalta ehkä vielä enemmän - toivoin oikein kunnon pommia loppuun, joten suurten odotusten vuoksi loppu jäi minusta ehkä kuitenkin hieman vaisuksi. Mutta vain hieman. Kaiken kaikkiaan tämä oli siis varsin mainio kirja, ja varmasti luen lisääkin kirjailijan kirjoja.