MICHELLE ROWEN: Mordue - Sarah Dearly 1

Hih, tämä oli juuri niin hömppää kuin kansikuva antaa ymmärtää!

Tämä kirja aloittaa siis Sarah Dearlystä kertovan kirjasarjan. Nämä ovat alunperin englanninkielisiä. Suomeksi näitä ei taida olla ilmestynyt.

Sarah Dearlyllä taisi olla kirjan alussa ehkä pahimmat treffit ikinä, sillä mies muutti hänet vampyyriksi. Ei hyvä. Lisäksi mies vielä otti ja kuoli, joten hänestä ei ole apua Sarahille, aloittelevalle vampyyrille. Mutta onneksi paikalle karauttaa Thierry, 600-vuotias vampyyriherra, joka kivasti ottaa asiakseen Sarahista huolehtimisen.

Hohoo, tämä oli kyllä oikein kliseinen ja hassu teos, mutta tosi viihdyttävä ja hauskakin! Sarah on kirjoitettu varsin hauskaksi henkilöksi, ja sanailu on välillä oikeinkin mallikasta. Luonnollisesti kirjassa on myös sopiva pläjäys romantiikkaa, kuten oikeaoppisesti kuuluukin.

MELISSA DE LA CRUZ: Les Sang-d'Argent

Tämä on kolmososa Manhattanin vampyyrit -sarjasta. Kirjan nimi on suomeksi kutakuinkin "hopeaveriset", mikä viittaa siis kirjassa esiintyviin vampyyreiden vihollisiin.

Hopeaveriset vaanivat ihan Theodoran kantapäillä, ja tässä kirjassa tulevat vielä lähemmäs kuin edellisessä teoksessa. Kirjassa seurataan myös Theodoran ja Jackin romanssin kehittymistä (mikä muuten kehittyy kovin hitaasti, pistäisivät nyt vauhtia jo!).

Kirja vastasi odotuksia, oli viihdyttävä, nopea lukea ja niin edelleen. Hommasin nelososan samantien odottelemaan lukemista, mutta se joutunee hetken vielä odottelemaan, muita kirjoja on jonossa ennen sitä!

Toivottavasti nämä tulevat joskus myös suomeksi, koska nämä ovat kyllä varsin laatunkäypää nuortenkirjallisuutta. Muutamia ihan persoonallisia hahmojakin näissä kirjoissa on...

J.R. WARD: L'amant furieux

Tämä on kolmososa Mustan tikarin veljeskunta -kirjasarjaan, ja tämä taisi ilmestyä suomeksikin tässä syksyllä.

Kirja on hyvin samanlainen kuin kaksi edeltäjäänsä. Tässäkin kirjassa keskitytään erityisesti yhteen veljeskunnan jäseneen ja hänen rakkauselämäänsä (täydellinen rakkaus löytyy, mutta menneisyyden kauhut estävät miestä paneutumasta suhteeseen). Tämän kirjan päähenkilö on Zadiste, en muista mikä hänen nimensä on suomenkielisissä versioissa.

Kirja oli samaa tavaraa kuin edellisetkin osat: viihdyttävä, ei syvällinen, helppo ja nopea lukea, romanttinen, ja ehkä vähän kliseinen... Mutta mainio välipala ja viikonloppulukeminen. neljäs osa ilmestyi juuri ranskaksi, ja on jo hyllyssä odottelemassa vuoroaan!

MELISSA DE LA CRUZ: Les Sang-Bleu

Tämä on jatko-osa joku aika sitten lukemalleni Les Vampires de Manhattan -kirjalle.

Kirja jatkaa Theodoran tarinaa siitä, mihin edellinen teos loppui. Siitä on jo vähän aikaa, kun luin tämän, joten muistini on nyt vähän hatara... Kirjassa oli muun muassa vampyyriseurapiirien parhaat kemut, le bal des Quatre-Cents eli "neljänsadan vuoden tanssiaiset". Kirjassa vampyyreja vaaniva vaara tulee todellisemmaksi, le sang-argent ("hopeaverinen) hiipii lähemmäksi...

Kirja oli oikein mukava ja nopeasti luettava nuortenviihdepläjäys. Luin samaan sumppuun vielä kolmososankin, josta myöskin kirjoitan piakkoin...

DANIELLE STEEL: Paris retrouvé

Kaipasin jotain keveää ja helppoa lukemista, ja pyörittyäni paikallisessa kirjakaupassa kaksi tuntia (ah, mitä ihanaa ajanvietettä: iso kirjakauppa ja paljon aikaa) keräsin mukaani muutaman hömppäkirjan, joista yksi oli siis tämä Steel.

Olen lukenut kaksi Steelin kirjaa ennen, ja ne olivat ihan viihdyttäviä, muistaakseni. Niistä on kyllä täällä blogissakin juttua... En tiedä, onko tämä vielä ilmestynyt suomeksi. Kirjan alkuperäinen nimi on Honor Thyself.

Kirjan päähenkilö on viisikymppinen näyttelijälegenda Carole. hän on juuri alkanut kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, ja lähtee Pariisiin etsimään innoitusta ja vähän myös itseään ja menneisyyttään. Mutta menneisyyden etsimisestä tulee liian konkreettista, kun Carole joutuu onnettomuuteen ja menettää muistinsa.

Carolen tukiverkko (lapset, assistentti ja ex-mies) tulevat Pariisiin auttamaan Carolea. Muisti alkaa hiljaksiin palautua, ja lisäksi kuvaan ilmestyy mies menneisyydestä!

Tämä oli varsin viihdyttävä ja näppärä romaani. Lyhyt, mutta kiva. Juuri täydellinen välipalakirja, jossa kaikki menee ihanan onnellisesti, ja loppu on luonnollisesti juuri oikeanlainen. Epäilen, että etsin jouluksi lisää Steeliä luettavaksi!

MARIAN KEYES: Tuiki tuiki tähtönen

Sain tämän kirjan loppuun eilen (sähköisenä!).

Olen tykännyt Keyesin kirjoista ihan ekasta lukemastani Keyesistä asti. Nämä ovat mielestäni kevyen kirjallisuuden aatelia. Viihdettähän nämä tosiaan ovat, mutta todella hyvää viihdettä: näissä on romantiikkaa, huumoria, ja myös vakavia asioita. Keyes rakentaa tarinansa taitavasti, siten että loppuun asti odotetaan jonkin asian paljastumista. Kirjoissa liikutaan usein nykyajassa, ja palataan toisinaan menneisyyteen, jossa lukijalle paljastetaan erinäisiä asioita.

Tämä kirja kertoo talosta Star Streetin numerossa 66. Talossa on erilaisia asukkaita, joiden kaikkien elämästä kirja tasapuolisesti kertoo.

Kirjassa on salaperäinen minä-kertoja, jonka henkilöllisyys paljastuu vasta lopuksi, ja voin kertoa, että oli aika yllättävä tapaus! Tässä kirjassa on myös aivan ihanasti pientä maagisuutta mukana, ja ihan uskomattoman taitavasti tarinaan ujutettuna.

Luonnollisesti kaikki loppuu hyvin, vaikka tässä Keyesissä käsiteltiinkin melko rankkojakin asioita. Suosittelen ehdottomasti tämän lukemista! Tämä oli ihana.

Sähkökirja-asia jatkuu...

no niin, nyt lisäkokemuksia Bookeenista!

Eli sain ne kirjat näkymään. Tai en minä, mutta tuo mies! Se nimittäin päätteli, että käyttöohjeista saattaisi olla hyötyä, ja sieltä löytyikin tieto: härvelillä pitää mennä nettiin (WiFi) jotta sen saa aktivoitua siten, että kopiosuojattuja kirjoja voi lukea. Mainiota, miäs oli taas viisaampi.

Niinpä sitten nyt olen onnellisesti lukenut Keyesin kirjaa (josta tulossa juttu ihan kohta).

Olen edelleenkin laitteeseen tosi tyytyväinen; varsinkin täällä Ranskassa sähkökirjoja tulee nettikauppoihin lisää tosi hyvällä tahdilla. Suomalainen kirjakauppa on mielestäni vähän tahmeasti laajentanut valikoimaansa - kustantamojen sivuilla kun kuitenkin on jo iso valikoima kirjoja, jotka ovat saatavilla sähköisinä. Ehkäpä Suomalainenkin kohta laajentaa valikoimaansa.

En malttaisi odottaa jouluksi Suomeen lähtemistä - sähkökirja on luonnollisesti matkakaverina. Täytyy varmaan ladata siihen lisää lukemista sitten ennen matkaa, hih!

Sähkökirjasta juttua

No joo, täytyy myöntää, etten pystynyt vastustamaan kovin kauaa tätä sähkökirja-asiaa. Olen vannoutunut oikean kirjan kannattaja, enkä usko, että sähköinen kirja voi koskaan korvata todellista kirjaa. Mutta sähkökirjan edut ovat täällä reissun päällä aika lyömättömät: kevyeen pieneen vekottimeen mahtuu 2000 kirjaa, joten en osta ehkä niin paljon fyysisiä kirjoja, jotka pitää ensi kesänä jotenkin kuljettaa Suomeen.

Ostin eilen Bookeenin Cybook Orizon -sähkökirjan valkoisessa värissä. Tässä kapistuksessa on kosketusnäyttö, ja muistia suunnilleen 2000 kirjalle. En ole varsinaisesti mikään tekniikan ihmelapsi, joten en näitä tarkempia teknisiä tietoja yritä selvittää (ne löytyy googlaamallakin). Kirja kytketään tietokoneeseen USB-kaapelilla.

Kirjassa oli valmiina 150 kirjaa muistissa, ei tosin suomeksi. Mutta englanniksi ja ranskaksi oli iso kasa klassikoita, joista olen hyvinkin tyytyväinen. Lisäksi olen ladannut netistä ilmaisia klassikoita, mm. Seitsemän veljestä, Kalevala, Rautatie, Anne of Green Gables, Little Women, Mansfield Park ja niin edelleen. Näitä tekijänoikeutensa menettäneitä vanhoja klassikoita saa siis ladata ilmaiseksi netistä. Mainio osoite on www.gutenberg.org josta löytyy ihan uskomaton määrä ilmaisia kirjoja.

Näyttö on kummallinen, se ei nimittäin rasita silmiä! Tätä sanotaan kuulemma e-musteeksi ja e-paperiksi. Näppärää. Hassua on se, että näyttö ei valaise; tarvitaan siis valoa lukemiseen, ihan niin kuin oikeaakin kirjaa lukiessa.

Latasin oitis erään ranskalaisen kirjakaupan sivuilta yhden ranskankielisen kirjan (www.furet.com) ja homma sujui ihan naurettavan helposti. Sähkökirjan kansiot käyttäytyvät nimittäin ihan samalla tavalla kuin mitkä tahansa kansiot, niihin on siis helppo siirtää tavaraa.

Niin, kunnes. Tulin siihen tulokseen, että haluan ladata myös yhden suomenkielisen kirjan Suomalaisen kirjakaupan e-kirjakaupasta. Valitsin Marian Keyesin Tuiki tuiki tähtösen, joka minun on jo pitkään pitänyt lukea. Ostaminen sujui hyvin, ja sain kirjan ladattua tietokoneellekin. Sitten siirsin sen Bookeeniin. Kirja ei näkynyt Bookeenissa. yritin uudestaan. Eikä mitään.

Lueskelin sitten ohjeet Suomalaisen sivuilta (ohjeet tosiaan kannattaa lukea jälkeenpäin), ja minulle selvisi, että ensin pitää ladata Adobelta eräs ohjelma koneelle, jonka avulla kirjojen kopiosuojaus on ollut mahdollista (kirjaa ei siis pysty holtittomasti jakelemaan). Ohjelman lataus onnistui. Ostamani Keyesin kirja ilmestyi Adoben ohjelmassa näkyviin. Siirsin sen Bookeeniin. Kirja näkyi sielläkin.... Mutta ei auennut. Voi kehveli.

Nyt yritän siis ratkoa dilemmaa, että miksi pystyn lukemaan kirjaa koneella, mutta en Bookeenissa... Höh.

Kaiken tämän lörpötyksen jälkeen voisin todeta muutaman asian.

1. Sähkökirja on hauska kapistus. Pelastaa reissauksen, koska ei vie tilaa. Tulen ehdottomasti käyttämään tätä paljon, erityisesti tienpäällä.

2. Ilmaisten kirjojen lataaminen on todella helppoa.

3. Kopiosuojattujen kirjojen lataaminen on hermojaraastavaa ja vaikeaa, mutta ehkä vain ensimmäisellä kerralla. Toivottavasti.

4. En osaa tehdä mitään elektroniikalle, joka ei jostain syystä toimi. Jatkan iltaani yrittämällä saada Keyesin kirjan luettavaksi Bookeenissa.

JACQUES PREVERT: Histoires, Paroles

Löysin täällä Ranskassa uuden lempirunoilijan! Jacques Prevert kirjoitti joskus vuosisadan puolivälissä, oli siis ranskalainen runoilija. Luettiin yliopistolla yksi Prevertin runo, ja jäin samassa hetkessä koukkuun.

Runot ovat niin kauniita! Eivät kaikki tietenkään, mutta monet kyllä. Ne saavat oikein pyörittelemään sanoja suussa, lukemaan uudestaan ja uudestaan, ja miettimään merkityksiä. Todella loistavia runoja siis. En tiedä, onko Prevertin runoja käännetty suomeksi? Kertokaa jos tiedätte.

Kirjoitan tähän yhden hänen runonsa ja suomennan sen vapaasti, niin saatte maistiaisen. Runo on kirjasta Paroles, vuodelta 1949.

Déjeuner du matin

Il a mis le café dans la tasse
Il a mis le lait dans la tasse de café
Il a mis le sucre dans le café au lait
Avec la petit cuiller il a tourné
Il a bu le café au lait
Et il a reposé la tasse
Sans me parler
Il a allumé une cigarette
Il a fait les ronds avec la fumée
Il a mis les cendres dans le cendrier
Sans me parler
Sans me regarder
Il s'est levé
Il a mis son chapeau sur sa tête
Il a mis son manteau de pluie
Parce qu'il pleuvait
Et il est parti sous la pluie
Sans une parole
Sans me regarder
Et moi j'ai pris ma tête dans ma main
Et j'ai pleuré.

***
Aamiainen

Hän laittoi kahvia kuppiin
Hän laittoi maitoa kahvikuppiin
Hän laittoi sokeria maitokahviin
Sekoitti pienellä lusikalla
Hän joi maitokahvinsa
Laittoi kupin takaisin
Puhumatta minulle
Hän sytytti tupakan
Teki ympyröitä savulla
Laittoi tuhkat tuhkakuppiin
Puhumatta minulle
Katsomatta minua
Hän nousi
Hän laittoi hatun päähänsä
Hän puki sadetakkinsa päälleen
Koska satoi
Ja hän lähti sateen halki
Ilman yhtäkään sanaa
Katsomatta minua
Ja minä laskin pääni käsiini
Ja itkin.

TRACY CHEVALIER: La jeune fille à la perle

Tämä on kirja, jonka olen lukenut jo tosi monta kertaa suomeksi. Olen nähnyt tästä tehdyn elokuvankin varmaan ainakin viisi kertaa...

Kirja on siis suomeksi Tyttö ja helmikorvakoru. Kirja kertoo 1600-luvulla Hollannin Delftissä elävästä Grietistä, joka joutuu piiaksi varakkaan maalari Vermeerin taloon. Griet kertoo elämästään talossa, sekä sattumuksista, joita ei olisi pitänyt tapahtua, siitä, miten hänestä tuli kuuluisan maalarin malli.

En tiedä, mikä tässä kirjassa minua niin vetää puoleensa... Mutta tämä on vaan uskomattoman hyvä, hyvin kerrottu. Ja kerronta saa lukijan tuntemaan, että on todella mukana vilkkaassa elämässä historiallisessa ajassa...

Kirjailija on myös upeasti onnistunut saamaan Vermeerin todellisen maalauksen eläväksi. Tuntuu siltä, että malli on ihan oikeasti Griet - vaikka todellinen malli taitaa olla nykyäänkin mysteeri.

STEPHENIE MEYER: Les Âmes vagabondes

Luin tämän kirjan joskus tämän ilmestyessä suomeksi, milloinkohan se olikaan? No oli miten oli, siitä on jo jonkin verran aikaa, ja kun bongasin tämän kirjakaupassa, teki mieli lukea tämä uudelleen.

Suomeksi tämä on ilmestynyt nimellä Vieras. Kirja kertoo meidän maailmastamme, jonka pienet näkymättömän avaruudesta tulleet olennot ovat valloittaneet. Ne ottavat ihmiset haltuunsa eläen ihmisten sisällä. Ovat siis loisia.

Kirjan kertoja on Vagabonde, suomeksi Vaeltaja, joka asetetaan Melanie Stryder -nimisen tytön ruumiiseen. Mutta Melanie on liian voimakas - hän jää elämään ruumiissaan, samalla kun Vagabonde yrittää itse saada ruumiin valtaansa. Melanie kaipaa rakkaansa ja pikkuveljensä luokse, jotka ovat viimeisiä vapaita ihmisiä, jotka elävät piilossa.

Kirja on upea. Tykkään tästä ehkä jopa enemmän kuin Houkutus -kirjoista, jotka nekin ovat hyviä. Mutta tämä on uskomattoman syvällinen ja kaunis teos. Todellinen mestaruusnäyte minusta. Tässä on tärkeitä teemoja, mutta tämä on silti pysynyt viihdyttävänä ja keveänä kirjana.

PHILIP PULLMAN: Les Royaumes du Nord

Näin kirjakaupassa tämän lapsuuteni suosikin, ja olihan se ostettava luettavaksi. Kyseessä on siis Universumien tomu -trilogian eka osa, joka Suomessa on ilmestynyt nimellä Kultainen kompassi.

Kirjan päähenkilö on Lyra, nuori Oxfordissa asuva tyttö, joka saa haltuunsa kummallisen kompassintapaisen kapineen, jota ei osaa tulkita kukaan muu kuin hän. Oxfordissa katoilee lapsia, ja myös Lyran paras ystävä katoaa. Niinpä hän ryhtyy selvittämään katoamisia. Etsintä johtaa hänet kauas pohjoiseen, jossa elävät noidat ja panssarikarhut, ja jossa taivaalla näkyy ihmeellisiä valoja.

En ole näitä pitkään aikaan lukenut, mutta voi pahus miten hyvä tämä kirja olikaan! Tähänkin on hankittava kakkososa luettavaksi. Tästä tehdyn leffankin olen nähnyt, mutta siitä on jo aikaa. En muista edes, oliko se hyvä...

PC JA KRISTIN CAST: Choisie

Tämä kirja on kolmas osa Yön talo -sarjaa. Luin Suomessa ollessani kakkososan, joka ilmestyi jokin aika sitten suomeksi. Heti Ranskaan palattuani laukkasin ostamaan kolmososan, joka on juuri ilmestynyt täällä.

Kirja jatkaa Zoeyn tarinaa Yön talossa. Edellinen osahan jäi aika jännään tilanteeseen, joten oli kiva päästä jatkamaan heti lukemista. En juonesta kirjoita sen enempää, etteivät asiat paljastu ennen kirjan lukemista teille! Ranska alkaa kielenä tuntua jo omemmalta kuin englanti, muuten.

Ihmettelin hetken takakantta lukiessani, että kuka hitto on Lucie?! Ei edellisessä kirjassa ollut sen nimistä henkilöä. Mutta asia selvisi pian - kysymyksessä on Stevie Rae, jonka nimi on vain muutettu ranskalaiseen suuhun sopivammaksi...

Kirja oli kyllä mainio, tämäkin. Odottelen nelososaa, joka ilmestyy täällä helmikuussa. Onneksi on paljon muita kirjoja luettavaksi tässä odotellessa...

RIIKKA PULKKINEN: Totta

kävin Suomessa tuossa kuukausi sitten, ja toin mukanani kovasti odottamani kirjan, Riikka Pulkkisen toisen teoksen. Tämä on muuten Finlandia-ehdokkaanakin!

Riikka Pulkkisen edellinen teos oli aivan ihana, ja niin oli tämäkin. Kieli oli suorastaan niin herkullista ja kerronta koskettavaa, että teki mieli säästellä lukemista! Mutta loppujen lopuksi päädyin kuitenkin ahmimaan kirjan hetkessä, niin hyvä se oli.

Kirja kertoo perheestä, jota kuolema on tulossa koskettamaan ihan pian. Perheen äiti Elsa on kuolemansairas, hänen miehensä, tyttärensä ja tyttärentyttärensä koettavat kukin tavallaan selvitä vaikeasta tilanteesta. Sitten tyttärentytär Anna ryhtyy selvittämään vanhaa perhemysteeriä Eeva-nimisestä naisesta.

Kirja oli ihan uskomattoman herkkä. Riikka Pulkkinen on ehdottomasti yksi tämän hetken suosikkikirjailijoitani. Hänen kirjoitustaitonsa on uskomaton. Toivottavasti Finlandia napsahtaa Pulkkiselle...

MELISSA DE LA CRUZ: Les Vampires de Manhattan

Tämä kirja on ensimmäinen osa sarjaa, joka kertoo amerikkalaisista vampyyreistä. Tuttu teema, kyllä. Mutta kaipasin jotain keveää lukemista, ja tämä vaikutti siltä. Nyt kun olen lukenut kirjan, olen tyytyväinen kun tartuin tähän - seuraava osa on jo lukemisen alla. Kirja palveli siis tarkoitustaan hyvin: se oli viihdyttävä lukea ja helppoa kieltä.

Kirjassa on useita päähenkilöitä. he kaikki käyvät Manhattanilla supertyylikästä Duchesnen koulua, ja he saavat eräänä päivänä tietää jotain outoa. Lisäksi eräs koulun oppilas kuolee oudoissa olosuhteissa.

Erityisesti kirjassa seurataan Theodora Van Alenin (alkuperäisteoksessa, englanniksi, Schuyler Van Alen) elämää. Lisäksi päähenkilöitä ovat kaksoset Jack ja Mimi Force sekä muutamat heidän ystävänsä.

Kirja oli tosi viihdyttävä! Tämäkin taitaa olla nuorille suunnattu, kuten monet muutkin tämän genren kirjat. Mutta kielensä puolesta tämä oli sen verran helppoa, että oli ihan ilo lukea ranskaksi. Hankin tosiaankin oitis myös toisen osan. Kiva löytää aina uusia sarjoja... Saa nähdä, ilmestyvätkö nämä joskus suomeksikin.

TATIANA DE ROSNAY: Elle s'appelait Sarah

Tästä kirjasta on tehty samanniminen elokuva, joka on juuri tullut Ranskassa elokuvateattereihin. Näin elokuvan mainoksia lehdissä, ja kirjakin on ollut nyt tosi paljon esillä täällä. Kirja on myös suomennettu nimellä Avain.

Kirja tapahtuu kahdessa ajassa. Kesäkuussa 1942 Ranskan poliisit hakevat pienen Sarah-tytön perheineen. Sarah piilottaa peloissaan pikkuveljensä komeroon ja lupaa tulla hakemaan hänet pois heti kun mahdollista.

Kesäkuussa 2002 amerikkalainen toimittaja Julia Jarmond ryhtyy tutkimaan la rafle du Vél d'Hiv- nimellä kutsuttua tapahtumaa (en tiedä mikä se on suomeksi), jossa valtava määrä pariisilaisia juutalaisia kuljetettiin urheilustadionin kautta Auschwitziin. Hän löytää perhesalaisuuksia, ja hänen omakin elämänsä muuttuu pienen Sarahin ansiosta.

Kirja osasi myös yllättää, sillä loppuratkaisua ei ihan äkkiseltään olisi osannut arvata...

Kirja on koskettava ja järkyttävä, tykkäsin tästä ihan valtavasti. Aion myös mennä katsomaan elokuvan pian. Toinen maailmansota kiinnostaa minua, lähinnä siis lasten/tavallisten ihmisten/todellisten historiallisten henkilöiden kertomana ja kuvaamana. Tämä on todella loistava romaani, kannattaa ehdottomasti tutustua.

Mitä ihmettä

Nyt kirjoitan poikkeuksellisesti blogiin siten, että kirjoitan ennen kuin olen lukenut kirjan, josta aion kirjoittaa...

Olen tykännyt jo monta vuotta Sergeanne Golonin Angelika-kirjoista. Olen lukenut niistä tosin vain kaksi ensimmäistä osaa, mutta ne olivat oikein mainioita. Kirjat sijoittuvat Aurinkokuninkaan ajan Ranskaan, päähenkilönä on Angelika, jonka rakkauselämän vaiheita (ja muitakin asioita) kirjoissa seurataan.

Kirjat ovat alunperin ranskalaisia (tosin kirjailija kulkee täällä nimellä Anne Golon), joten täällä ollessani päätin lukea noita sitten myös ranskaksi. ostin tänään ensimmäisen osan, ja olin hurjan tyytyväinen löydettyäni sen. Kotiin päästyäni ryhdyin selailemaan sitä, ja hämmennyin, kun sisällysluettelo oli ihan erilainen kuin muistelin. Kirja kuitenkin alkoi ihan samalla tavalla kuin suomenkielinen versio... Sama kirja siis kyseessä, mutta jotain mätää koko jutussa oli.

Siispä Wikipediaan! Ja mitä ihmettä. Sieltä selvisi muutamia outoja asioita: ensiksikin, suomenkielinen versio on lyhennetty, ja ensimmäiseen kirjaan on tungettu kaksi ensimmäistä ranskankielistä kirjaa. No, okei, ei siinä mitään. Mutta toiseksi, tämä minun ostamani olikin joku uusittu versio! Ilmeni, että kirjailija kirjoittaa koko sarjaa uusiksi, lisäillen sinne tänne uutta materiaalia...

Himputti. Jotta saisin luettua ranskaksi ne kaksi suomeksi lukemaani kirjaa, minun pitääkin lukea kahdeksan kirjaa, koska kirjailija on pidentänyt teoksia niin, että niistä riittää materiaalia vähän useampaankin kirjaan...

Kaikenlaista sitä näkee, kun käy ulkomaalaisissa kirjakaupoissa.

AMÉLIE NOTHOMB: Antéchrista

Kirjoittelen tänne vielä toisestakin Amélie Nothombin kirjasta. Antéchrista on käännetty myös suomeksi, taitaapi olla nimeltään Antikrista.

Antéchristan päähenkilöt ovat kaksi yliopistoa käyvää nuorta tyttöä, Blanche ja Christa. Minäkertojana on Blanche, jonka kautta kaikki asiat nähdään. Hän on yksinäinen tyttö, jolla ei ole ystäviä. Eräänä päivänä kaunis ja suosittu Christa hymyilee hänelle.

Blanche saa ystävän Christasta, eikä voi uskoa hyvää onneaan - Christa on sellainen ystävä, jonka hän on aina halunnut.

Vai onko? Ajan kuluessa näyttää siltä, että Christa ei ehkä olekaan niin hyvä ystävä kuin aluksi vaikutti. Sen sijaan hän on manipuloiva ja myös ilkeä tyttö, joka saa Blanchen elämän aivan sekaisin.

Tykkäsin tästä kirjasta ihan hirveästi, sillä se herätti kunnolla tunteita. En ole tätä suomeksi lukenut, mutta se voisi olla kiinnostavaa, päästä vertailemaan alkuperäistä teosta ja suomalaista käännöstä. Kirja on lyhyt, mutta siinä on sitäkin enemmän sisältöä.

AMÉLIE NOTHOMB: Une forme de vie

Tämä kirja on belgialaisen Nothombin uusin romaani, joka ilmestyi joitakin aikoja sitten. Tätä ei siis ole käännetty vielä suomeksi. Ylipäätäänkin Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi vain muutama, muistaakseni ehkä kaksi tai kolme.

Kirjan kertoja on kirjailija itse. Toinen henkilö on Melvin Mapple, amerikkalainen sotilas joka on Bagdadissa. Mapple ja Nothomb käyvät kirjeenvaihtoa, jossa Mapple kertoo kokemuksistaan Bagdadissa.

Kirja on hyvinkin mielenkiintoinen. Tämä oli ensimmäinen Nothombin kirja, jonka luin, ja jäin kyllä heti koukkuun! Olen nyt lukenut muutamia lisää, joista yritän myöskin päivittää kun vaan kerkeän.

Huomaa myöskin alempi postaus, jossa selittelen poissaoloani blogista..........

VIHDOINKIN TAKAISIN!

Huh, vihdoinkin taas täällä blogissa!

Oli pieniä ongelmia. Muutin siis Ranskaan tuossa elokuun lopussa... Viikon päästä tänne tulosta talossamme oli tulipalo, joka saatiin sammutettua ajoissa, mutta joka kuitenkin ehti tuhota viemärit ja nettipiuhat. Siksi siis näin pitkä hiljaisuus!

Yritän nyt palailla taas takaisin päivittämään. Nykyään luen lähinnä ranskaksi, mutta voisin päivitellä niistä kirjoista pieniä tekstejä suomeksi, varustettuna kirjan mahdollisella suomenkielisellä nimellä.

Huh, toivottavasti joku vielä löytää tänne...