Suomeen mennessäni minua odotti siellä kivasti uunituore Anna Janssonin Unissakävelijä. Ennen tänne Ranskaan lähtemistä luin useampiakin Janssoneita (muistaakseni, heh) joten tähän tartuin oikein isolla innolla.
Kirjan päähenkilö on Janssonin vakiohenkilö Maria Wern, joka on gotlantilainen poliisi. Tämä on muuten kymmenes suomennettu Janssonin kirja!
Kirjassa ratkotaan julmaa murhasarjaa, joka alkaa, kun eräs nainen löydetään murhattuna ja puettuna morsiameksi. Sitä seuraa muita tapauksia, yhtä kammottavia. Välillä muuten ihan hirvitti lukea, yök!
Toisinaan tätä lukiessa minua vähän ärsytti, kun kirjan henkilöt eivät osanneet yhdistää ilmiselviä asioita toisiinsa. Mutta onneksi murhat saatiin sentään ratkottua, ja itse asiassa loppu yllättikin vähän.
Tämän jälkeen teki mieli lukea lisää Janssonin kirjoja, nämä ovat nimittäin kivoja lukea, nopeita, viihdyttäviä, yllättäviäkin. Lisäksi kirjassa käsitellään sopivassa määrin myös Maria Wernin yksityiselämää, jottei pelkkä poliisitouhu käy puuduttavaksi.
Luin tämän tänään loppuun ja ihan hyvä kirja oli. Loppupuolella kirjaa ehdin jo miettiä, että kylläpä tässä keksi helposti murhaajan, mutta ei se onneksi ollut sitten niin. Kirja todellakin oli välillä aika karmiva. Nyt on kyllä sellainen olo ettei tee mieli kävellä hetkeen yksin pimeillä kaduilla.
VastaaPoistaJa totta puhut siinä, että nyt tekee mieli lukea Janssonin muitakin kirjoja. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonkaä häneltä luin.
Mielestäni se on mainion dekkarin yksi piirre, että lukija on jo ihan että "haha, tiesin murhaajan", ja sitten kaikki käännetäänkin ympäri. :D
VastaaPoista