Näytetään tekstit, joissa on tunniste King. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste King. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. helmikuuta 2011

STEPHEN KING: Carrie


Suomessa minua odotti Uinu, uinu lemmikkini, joka oli kesken. Mutta hassusti kävi - en lukenut sitä vielä loppuun, vaan luinkin tämän Carrien, joka on muuten Kingin esikoisteos...


Kirja kertoo Carriesta, joka on 16-vuotias, ujo, syrjitty tyttö. Häntä kiusataan, ja kotonakaan ei ole kovin kivaa: äiti on vähän hurahtanut uskonnollinen kiihkoilija, jonka uskontosuhde ei ole missään määrin terve.

Carriella on kuitenkin outo voima, jonka hän oppii valjastamaan käyttöönsä - Carrie päättää kostaa kiusaajilleen. Mutta oikeastaan ei ole ihan selvää, kuka vie ketä - hallitseeko Carrie todella voimansa? Vai meneekö se ihan toisinpäin?

Kirjassa tapahtumat etenevät osittain erilaisten kuvitteellisten kirja- ja todistajanlausuntokatkelmien avulla. Jo kirjan alussa annetaan runsaasti vinkkejä siitä, mihin kaikki lopuksi todella johtaa. Ja onhan se selvä, että tämä kirja ei tosiaankaan pääty hyvin.

Luin tämän käytännössä yhdeltä istumalta, ei ole kovin pitkä kirja tämä. Mutta tosi hyvä! Semmoista sopivasti säpsäyttävää kauhua, jota on hyvä lukea kirkkaassa päivänvalossa...

maanantai 10. tammikuuta 2011

STEPHEN KING: Christine tappaja-auto

Stephen King on kuulemma hyvä ja suosittu kirjailija. Minä olen jotenkin onnistunut olemaan lukematta yhtään hänen kirjojaan! Mutta tämän ostin lentokentältä, koska arvelin Kingin tuntemisen olevan ihan tarpeellista.

(Uinu, uinu lemmikkini minulla on kesken, mutta se unohtui jouluna Suomeen! Se pitää saada kanssa lukea pian loppuun!)

Kirja kertoo Arniesta, nuoresta pojasta, joka ostaa auton ja alkaa kunnostaa sitä. Mutta ajan kuluessa autossa herää jokin omituinen, mitä Arnie itse ei oikein huomaa, sen sijaan hänen lähipiirinsä alkaa huolestua. Arnien entisille kiusaajillekaan ei käy kovin hyvin...

Osittain kertojana on Arnien paras ystävä, osittain kaikkitietävä kertoja. Ensin olin hämmentynyt, kun kertojana ei ollutkaan Arnie itse, mutta lopussa ymmärsin miksi.

Kirja on ihan jees. Ei se minussa tosin mitään hirveän suuria tunteita herättänyt, enkä nähnyt edes painajaisia, kuten joistain kauhukirjoista... Tämä olikin lähinnä viihteellinen, hieman yliluonnollinen opus. Lopussa tosin päästiin vähän pelottavankin puolelle!