Olen hurjan kiinnostunut toisen maailmansodan aikaisista dokumenteista, ja parhaina tietenkin päiväkirjat! Sen lähemmäksi toisen ihmisen mieltä ei varmaankaan voi päästä...
Hélène oli nuori ranskalaisnainen, juutalainen. Hän kertoo kauniisti elämästään sodanaikaisessa Pariisissa ja tuttujen juutalaisten kohtalosta. Hélène oli taiteellinen nainen, joka kirjoittaa musiikista ja kirjallisuudesta. Teksti on paikoin uskomattoman kaunista.
Tällaiset todelliset päiväkirjat ovat aina niin hätkäyttäviä. Tämänkin kirjan sivuilta pursuaa valtavasti elämäniloa ja tahtoa, mutta lopulta Hélènenkin elämä päättyi niin kuin liian monen - hän kuoli keskitysleirillä, juuri ennen sen vapautusta.
Tämäkin kirja toi taas sen ajatuksen mieleen, ettei tällaista saa enää ikinä tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti