L.M. MONTGOMERY: Pieni runotyttö / Emily of New Moon

Gradun kirjoitus ja operointi on virallisesti alkanut. Aloitin lukemalla tämän ekan Runotyttö-kirjan, rinnakkain suomennoksen ja alkukielisen teoksen.

Kirja kertoo orvoksi jäävästä Emiliasta, joka päätyy kahden tätinsä huollettavaksi Uuden Kuun tilalle. Siellä hän ymmärtää osaavansa kirjoittaa runoja. Siellä hän kasvaa, tutustuu ystäviin, taistelee vanhanaikaisen Elisabet-tätinsä kanssa.

Runotytöt ovat olleet minulle aina tosi läheisiä kirjoja, olen lukenut nämä ihan älyttömän monta kertaa... Ja nyt gradua tehdessäni luen nämä todennäköisesti taas moneen kertaan uudestaan ja uudestaan.

Totesin muuten kiinnostuksekseni että suomennos on tehty lyhentäen! Sieltä täältä suomennoksesta puuttuu pieniä pätkiä tekstiä. Tämä oli aika yllättävää...

Jatkan varmaan seuraavaan Runotyttöön viimeistään ensi viikolla, välissä taidan kuitenkin vähän suunnitella gradun rakennetta.

Muiden kirjojen lukeminen taitaa jäädä aika lailla nollaan tämän vuoden aikana, mutta pysykää langolla siltä varalta että jos vaikka saan jotain luettua...

TUOMAS KYRÖ: Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tämän kirjan luin.

Ei vaan. Tämä oli todella mainio kirjatuttavuus! Ihan huippu, voisin vallan sanoa.

Kirja kertoo Mielensäpahoittajasta, joka on 8-kymppinen vanha jäärä. Hän kertoo asioista niin kuin ne ovat. Nykymaailmassa on kovin paljon omituisia asioita ja ihmisiä, jotka tekevät typeriä asioita. Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä monenlaisista syistä: ei ole kyllä hyvä, kun sataa lunta - joutuu kovin lapioimaan lunta. Ja voi hyvänen aika näitä nykyajan joulunviettotapoja! Vähemmästäkin mielensä pahoittaa...

Äkkiseltään nauratti: hassu tyyppi tämä vanha patu. Mutta sitten tajusin, että aika monessa asiassa hän puhuu ihan järkeä...

Kirja oli ihan loistava, kannattaa tutustua. Tätä ei olisi malttanut laskea kädestään!

LIZA MARKLUND: Uhatut

Marklundin lukeminen jatkuu, mutta tähän väliin luinkin bengtzon-sarjaan kuulumattoman kirjan.

Kirja kertoo Maria Erikssonista, tavallisesta ruotsalaisesta naisesta, joka rakastuu väärään mieheen. Ensin mies on ihana, kohtelias ja rakastava. Hiljaa mukaan hiipii kuitenkin viha, vallanhimo ja väkivaltaisuus. He saavat lapsen, mutta perhe-elämä ei onnistu. He eroavat, mutta mies alkaa vainota Mariaa.

Maria yrittää elää normaalia elämää, rakastuu uudelleen, menee naimisiin, saa toisen lapsen. Mutta mies vainoaa häntä edelleen, pahoinpitelee, yrittää tappaa.

Marian ja hänen perheensä on kadottava maan alle. Niinpä he joutuvat kierteeseen, jossa asuinpaikka vaihtuu, lasten kehitys vaarantuu, mielenterveys reistailee. Tarina on kuitenkin kauheudestaan huolimatta selviytymistarina, onneksi. Muuten tämä olisi liian hirveää luettavaa.

Tarina nimittäin perustuu todelliseen henkilöön. Kirjasta on itse asiassa käyty kovasti keskusteluakin, se on aiheuttanut paljon kohua, sillä kirjaa on sanottu tositarinaksi, vaikka monia asioita on muuteltu. Kirjailija selittää muutosten johtuvan siitä, että tiettyjä asioita on ollut pakko muuttaa perheen suojelemiseksi.

Kirjalla on myös jatko-osa, Turvapaikka. Lisäksi Maria Eriksson - mikä hänen nimensä tosiasiassa lieneekään - on kirjoittanut itsekin vielä yhden kirjan, joka on nimeltään muistaakseni Mian tarina.

joka tapauksessa kirja on järkyttävä kuvaus perheväkivallasta ja vainosta. Kirjaa lukiessa tulin vihaiseksi - miksi Maria ei saanut elää tavallista elämää perheensä kanssa? Miksi yhdellä vallanhaluisella ja väkivaltaisella miehellä on oikeus tuhota toisen ihmisen elämä?

Kuva

LIZA MARKLUND: Prime time

Kas niin, seuraava Annika Bengtzon -kirja luettu. Tämä sijoittuu aikaan Paratiisin jälkeen, ja Annikalla on perhe ja lapsia. Mutta perhe-elämä ei aina ole helppoa, varsinkaan kun siihen sotketaan työasiat ja työpaikalla tapahtuva valtataistelu.

Nyt Annika tutkii Michelle Carlssonin murhaa. Nainen oli kiistelty tv-juontaja, jota liian moni ihminen vihasi. Kuolemantapaus sattuu kartanossa, jossa kuvataan tv-ohjelmaa. Aamulla Carlsson löytyy kuolleena, ja epäillyiksi päätyy 12 kartanossa olleen ihmisen joukko. Mukana on myös Annikan ystävä Anne.

Kirja on näppärästi rakennettu suljetun paikan murha, jonka ratkaisussa Annikallakin on merkittävä rooli. En muista, milloin olisin lukenut tämän viimeksi, mutta siitä on jo aikaa. Nyt tuntuikin siltä että ihan kuin olisin lukenut tämän ekaa kertaa! Mainio nautinto, siis.

Kuva

LIZA MARKLUND: Paratiisi

Tämä on nyt sitten aikajärjestyksessä toinen Annika Bengtzon -kirjoista.

Tässä teoksessa Annikan tarina jatkuu Studio Sexin tapahtumien jälkeen. Annika on töissä Kvällspressenissä ja ryhtyy tutkimaan omituista säätiötä, Paratiisia, joka auttaa ihmisiä katoamaan maan alle - toisin sanoen ihmiset katoavat virallisista rekistereistä, vaihtavat henkilöllisyyttä ja käytännöllisesti häviävät olemasta.

Annika tapaa kirjassa Aidan, naisen, joka on sekaantunut pahasti vaaralliseen juttuun, johon liittyy useampi murha ja salakuljetusta. Lisäksi Annika löytää tulevan puolisonsa Thomasin tässä kirjassa.

Teksti on nopeaa, helppoa luettavaa, ja oikein viihdyttävää. Marklund on taitava käsittelemään yhteiskunnallisia asioita, ongelmia ja lisäksi hänen luomansa henkilöhahmot ovat todella aidon oloisia.

Sarjan lukeminen jatkuu...

Kuva

LIZA MARKLUND: Studio Sex

Liza Marklund on ehdottomasti yksi suosikkidekkaristeistani. Minulla onkin kaikki hänen Annika Bengtzon -sarjansa kirjat, ja lisäksi myös Uhatut-kirja. Kun luin jostain, että Marklundilta on tulossa uusi kirja syksyllä, ajattelin lukea koko hänen Bengtzon-sarjansa kivasti etukäteen läpi.

Kirjat ovat ilmestyneet eri järjestyksessä kuin niiden tapahtumajärjestys on. Tämä kirja ilmestyi toisena, mutta on tapahtumajärjestyksessä eka. Siksi luin tämän ensin.

Kirjassa Annika on nuori 24-vuotias toimittajakokelas Kvällspressenissä. Hän tutkii nuoren naisen murhaa: 19-vuotias Josefin löytyy kuolleena hautausmaalta. Jutun edetessä ilmenee, että tyttö oli töissä epämääräisellä klubilla. Lisäksi juttuun sekoittuu ulkomaankauppaministeri, jolla on jotain tekemistä asian kanssa. Kukaan ei vain tiedä mitä.

Annikaa syytetään jutun edetessä tietojen vääristelystä ja hän joutuu eroamaan työstään. Hän kuitenkin jatkaa tutkimuksia itsekseen, ja saa selville erinäisiä yllättäviä juttuja...

Tykkään näistä kirjoista aina vaan! Annikan persoona on jotenkin aivan loistava, hän ei ole aina mikään kiva ihminen, mutta siksi hahmo onkin niin elävän oloinen. Lisäksi Marklund kirjoittaa todella hyvin, vetävästi ja kiinnostavasti.

HENNING MANKELL: Tanssinopettajan paluu

Luin taas yhden Mankellin, joka on odotellut pitkään lukemattomana. Tämä ei kuulu Wallander-sarjaan, vaan on itsenäinen teos.

Päähenkilö on Stefan Lindman, joka on poliisi. Hän päätyy puolivanhingossa selvittämään outoa murhaa. Hänen entinen työtoverinsa on murhattu kaukana pohjoisessa, johon hän oli siirtynyt viettämään eläkepäiviään. Murhapaikalla on kammottavat verijäljet, jotka muodostavat  tangon askelkuviot.

Kun Stefan alkaa nuuskia asioita, hän toteaa, että hommaan liittyy iso kasa epäilyttäviä juttuja. Lisäksi näyttää siltä, että natsi-ideologia elää edelleen kammottavalla tavalla.

Tämä oli mielestäni tosi mainio kirja! Mankell on loistava kirjoittaja, sillä henkilöhahmot ovat niin tosi eläviä, että ihmetyttää. Lisäksi tässäkin kirjassa oli taas niin monia johtolanganpätkiä siellä täällä, että lukija joutui väkisinkin olemaan ihmeissään: "miten tämä oikein voi päättyä?!"

Minulla on vielä muutamia Mankelleja lukematta, täytyy niitä jossain vaiheessa lueskella taas.

JANE AUSTEN JA SETH GRAHAME-SMITH: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

Koska Ylpeys ja ennakkoluulo lukeutuu suosikkikirjoihini, piti toki lukea tämä lievästi omituisella tavalla muokattu opus. Kyseessä on siis tuttu ja ihana kirja, mutta sitä on höystetty runsaalla välkivallalla. Siis mitä?

Britannian on vallannut outo sairaus, joka muuttaa ihmisiä zombeiksi, eläviksi kuolleiksi, jotka vaeltavat ympäriinsä muuttamassa ihmisiä kaltaisikseen . Bennettin sisarukset ovat kouluttautuneet Kiinassa mestarillisiksi zombintappajiksi.

Kirjan juoni noudattelee tuttua tarinaa hyvinkin uskollisesti, ja mukaan on vain ujutettua taistelua, verta ja suolenpätkiä. Homma on kuitenkin toteutettu kunnon parodian hengessä, ja ihmetyksekseni minun on todettava, että jollain tasolla pidin tästä kirjasta.

Tietyllä tapaa zombeista paistaa se, että ne ovat kuitenkin päälleliimattu lisä. Mutta toisaalta muutoksia on mielestäni suoritettu varsin hauskasti ja kekseliäästi...

Myös Järjestä ja tunteista on ilmestynyt vastaava versio, jossa Englantia piinaavaat merihirviöt. Sekin on varmaan luettava.

AMÉLIE NOTHOMB: Samuraisyleily

Luin tämän kirjan ranskaksi viime syksynä (siitä ei ole blogitekstiä, muuten). Nyt bongasin tämän suomeksi, joten totta kai tähän piti tutustua myös suomenkielisenä!

Ranskaksi tätä lukiessani kielitaitoni ei ollut vielä kovin varma, joten nyt sain tästä paljon enemmän irti. Tietenkin suomeksi on helpompi lukea.

Kirja kertoo kaksikymppisestä Améliesta, joka asuu Tokiossa. Hän on belgialainen, mutta on lapsena asunut viisivuotiaaksi Japanissa. Nyt hän on palannut ja tahtoo oppia japania. Helpoin tapa oppia japania on opettaa ranskaa, joten hän hankkii oppilaakseen nuoren miehen nimeltä Rinri. 

He tutustuvat ja ehkä rakastuvatkin hiukan. He viettävät paljon aikaa yhdessä ja törmäilevät jatkuvasti kulttuurieroihin. Kielessä, ruuassa ja käytöstavoissa on eroja, jotka aiheuttavat paljon hassuja ja nolojakin tilanteita.

Amélie Nothomb on loistava kirjailija, ja tämä kirja kuvaa loistavasti kulttuurieroja. Tykkäsin kovasti, tämä on helppo lukea (ainakin suomeksi...) mutta silti hyvinkin moniulotteinen opus.

DEBBIE BLISS: Neulojan vuosi

Nyt kirjoitankin tänne erilaisesta kirjasta, nimittäin käsityökirjasta. Lukutahtini on hidastunut ihan hirveästi, kun olen vain neulonut hullun lailla tässä viime aikoina. Siksipä neulekirjat onkin melkein ainoita juttuja, mitä tässä olen lueskellut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Päätin kirjoittaa tästä kirjasta tännekin, koska se on niin kertakaikkisen ihana! Tässä kirjassa on 52 pientä neuleprojektia, vuoden jokaiselle viikolle oma. Ne on jaettu vuodenaikojen mukaan. En toki aio kaikkia juttuja tehdä, mutta kirjassa on vaikka kuinka monta sellaista työtä, jotka haluaisin mieluimmin aloittaa heti...

Minulle kuvat on neulekirjoissa tosi tärkeä asia. Ja tässä kirjassa kuvat onkin täydellisiä: pastellisävyisiä, lempeitä ja suloisia. Kirjaa tekee ihan mieli vaan vaikka katsella. Tämän kirjan tunnelma on siis ihan täydellinen!

Käsityöihmiset (onko täällä teitä?), tutustukaa ihmeessä tähän aarteeseen!

J.K. ROWLING: Harry Potter and the Deathly Hallows

Kävin katsomassa viimeisen Potter-leffan. En ole niitä kovin innokkaasti katsonut, viimeksi näin kai nelosen. Mutta lähdin kuitenkin kaverini kanssa katsomaan sitten tätä leffaa, onhan se viimeinen koko sarjasta.

Kirjan olen lukenut vain kerran, silloin kun se ilmestyi suomeksi. Ja leffassa tajusin, etten muistanut kirjasta yhtään mitään, en kerta kaikkiaan mitään. Olin ihan pihalla koko ajan ("kuka toi on? mikä juttu tää on? mitä täällä tapahtuu?!") joten tulin sitten siihen tulokseen, että täytyy lukea tämä kirja nyt sitten uudelleen.

Tartuin englanninkieliseen versioon, jota olikin oikein mukava lukea. En tässä nyt juonesta sen enempää höpöttele - Harryn on siis käytävä viimeinen taistelu Voldemortia vastaan, ja kirja onkin tosi tummasävyinen ja tapahtumarikas, välillä suorastaan liian jännittävä...

Mielestäni tämä ei ole kyllä lastenkirjallisuutta enää, ei ainakaan pienten lasten. Meininki on nimittäin jo aika hurjaa, ja porukkaa kaatuu kuin heinää taistelujen tuoksinassa. Kirjaa lukiessani odotin koko ajan loppua, koska muistin lopun tapahtumat. Onneksi, sillä muuten kirja olisi voinut olla liiankin raskasta luettavaa.

No juu, kyllä nämä Potterit on vaan huikeita kirjoja. Tekis mieli lukea taas uudestaan koko sarja. Minun on pitänyt tehdä niin jo ties kuinka monta kertaa. Jos nyt sitten? Ekan osanhan luin tuossa ihan joku aika sitten englanniksi keväällä, jos nyt sitten jatkaisi kakkosesta. Ei se haittaa, että olen lukenut jo vikan osan, heh.

ENID BLYTON: Seikkailujen saari

Tämä kirja on varsinainen nostalgiapläjäys. Blyton oli tosiaan yksi lempikirjailijoistani kun olin pieni. Muistan, kuinka olin sanonut äidille, että haluaisin kovasti tämän kirjan omaksi. Ja kerran äiti sitten toi minulle tämän kirjan, ja voin kertoa, että se oli älyttömän hienoa!

Tämä on ensimmäinen osa Blytonin Seikkailu-sarjaa. Kirjassa neljä lasta, sisarukset Dinah ja Filip sekä sisarukset Jack ja Anne tutustuvat toisiinsa. He viettävät kesää Tyrskyrannassa, tuulisella merenrannalla. Ja heidän ensimmäinen seikkailunsa alkaa, kun merellä näkyy outoja valoja ja läheinen saari vaikuttaa kummalliselta paikalta...

Luin tämän yhdessä hujauksessa ja voi miten nostalgista! Nämä oli niin ihania silloin lapsena. Ei näistä tietenkään enää saa samalla tavalla irti, mutta oli tämä aika ihana lukea - varsinkin, kun olin jo unohtanut aika paljon juonesta, joten löysin tämän ikään kuin uudelleen...

Tekis mieli mennä kirjastosta noutamaan vähän lisää lapsuuden klassikoita!

KATE JACOBS: Lankakaupan talvi

Tässä on nyt toistaiseksi viimeinen osa näistä Lankakauppa-kirjoista.

Tämä kirja jatkaa edelleenkin kahden edellisen teoksen tarinaa. Kirjassa seurataan Dakotan ja muidenkin neulekerholaisten  elämää. Tässä kirjassa on talviaika, kuten nimikin kertoo. Kirjassa vietetään joulua ja hanukkaa (näissä kirjoissa on juutalaisia hahmoja aika paljon!).

Kirja oli ihan mukavaa luettavaa. MInusta on kuitenkin harmi, että itse lankakauppa, joka ekan kirjan keskiössä oli, ei ole näissä kahdessa jälkimmäisessä ollut ollenkaan niin keskeisessä roolissa. Tietenkin tässäkin kirjassa neulotaan, mutta enemmänkin nämä kaksi jälkimmäistä kirjaa ovat siirtyneet tarkkailemaan päähenkilöiden muuta elämää ja neulekerho on vain sivujuttu.

Eipä siinä, olihan tämäkin oikein viihdyttävä ja kivasti kirjoitettu teos. Toivon kyllä, että kirjailija jatkaisi vielä tarinaa. Joskaan en ole ihan varma, mihin nämä kirjat oikein mahtaisivat johtaa loppujen lopuksi, ettei tarina alkaisi toistaa itseään...

KATE JACOBS: Lankakaupan tyttö

Luin nyt tämän jatko-osan Pienelle lankakaupalle. Olen nyt tosiaan ihan neuleiden maailmassa - olen itse tikuttanut tässä yhden neuletakin ja sukkiakin on tulollaan. Siksi nämä kirjat on hauskaa välilukemista...

Tosiaankin, tässä kirjassa jatkuu ekasta osasta tuttujen henkilöiden elämän seuranta. Ensimmäisen kirjan lopusta on kulunut viisi vuotta, ja ihmiset ovat jatkaneet elämäänsä traagisten tapahtumien jälkeen. Dakota on nyt täysi-ikäinen, omaa suuntaansa etsivä ja välillä hukassakin oleva nuori nainen. Eivätkä muidenkaan neulekerholaisten elämät ole menneet aivan niin auvoisesti kuin he ehkä toivoivat.

Mutta neuloessa on hyvä pysähtyä ja ottaa pieni tauko erkielämän pulmista. Neulekerho jatkaa toimintaansa, ja tässä kirjassa osa kerholaisista matkustaa Italiaan saakka etsimään onneaan ja tulevaisuutta.

Tykkäsin tästä kirjasta vähintään yhtä paljon kuin edellisestä. Ei nämä mitään korkeakirjallisuutta ole, mutta hirmu kivaa lukemista neuleihmisille (ja miksei muillekin). Aloitin äsken kolmannen osankin. Nämä näyttää nyt olevan hetkellisesti ainoita kirjoja, joita jaksan lukea kun olen neulonut ranteeni solmulle...

Toivottavasti epäsäännöllinen postaustahtini ei häiritse! Joskus vaan on semmoisia hetkiä, että ei vaan ehdi, niin kuin kaikki varmaan tietävät itsekin.

KATE JACOBS: Pieni lankakauppa

Tämä minun on pitänyt jo pitkään lukea, sillä kirjaan on ilmestynyt jo kaksi jatko-osaakin, jotka on myös suomennettu. Nyt sain siskoltani lainaan kaikki kolme, ja tämä ensimmäinen menikin ihan hujauksessa.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti pienestä lankakaupasta New Yorkissa. Kauppaa pitävät Walker ja tytär. Georgia Walker on 12-vuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti, sillä lapsen isä jätti heidät ennen kuin tyttö oli ehtinyt edes syntyä. Georgia hankkii toimeentulonsa pikku lankakaupallaan, sillä neuleet ovat hänelle rakas harrastus.

Kaupassa on myös alkanut kokoontua pieni neulekerho, aina perjantai-iltaisin. Siellä Georgia ja Dakota-tytär tutustuvat mitä erilaisempiin ihmisiin, joilla on kullakin omat tarinansa ja salaisuutensa kerrottavanaan ja salattavanaan. Lisäksi soppaan sekoittuu Dakotan isä, joka on ilmestynyt takaisin kuvioihin ja haluaa tavata tyttärensä.

Kirja oli oikein viihdyttävä, sillä viihderomaanihan tämä onkin. Kuitenkin neuleihmiselle tämä oli varsin ilahduttava tapaus, sillä neuleet ovat oleellisessa osassa, niitä kuvaillaan ja onpa kirjassa yksi helppo neuleohjekin.

Onneksi nuo jatko-osat on tuossa oitis aloitettavina, niiden kimppuun siis piakkoin (mutta neulon ensin yhden sukan valmiiksi).

HENNING MANKELL: Savuna ilmaan

Ostin tämän opuksen kioskilta kun olin lähdössä junamatkalle ja minulla ei ollut mitään lukemista mukana. En ole viime aikoina paljonkaan lukenut Mankelleita, mutta oli se jo aikakin. Tämä on tainnut ilmestyä vasta vähän aikaa sitten pokkarina.

Kaksi lintujenmetsästäjää löytää luodolta ihmisen pääkallon. Voisiko kallo olla pari vuotta sitten kadonneen taloushuijari Bengt Ingemarssonin? Nuori syyttäjä Louise alkaa tutkia tapausta, mutta homma on paljon mutkikkaampi miltä näyttää. Juttuun kietoutuu suuria huijauksia, valehtelevia ihmisiä ja kasa muitakin yllätyksiä.

Tykkäsin tästä oikein kovin! Kirja oli juuri sopiva junamatkakirja, luin sen kokonaan matkan aikana. Kirja on viihdyttävä, yllättävä ja jännittävä. Mankell kuuluu edelleenkin suosikkikirjailijoihini, ja tässäkin kirjassa Mankell erinomaisesti kuvaa sekä rikostutkintaa että päähenkilön henkilökohtaista elämää.

Tuli semmoinen olo että voisin melkein lukea taas Mankelleja, minullahan on monta joita en ole vielä ollenkaan lukenut!

J.K. ROWLING: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - Huispaus kautta aikojen

Muistaako joku vielä nämä joskus kymmenen vuotta sitten julkaistut pienet kirjaset, jotka sai 35 markalla, ja joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen?

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on velhomaailman olentojen opiskeluklassikko. Kirjan on kirjoittanut Lisko Scamander, ihmeotusten ekspertti. Tämä kyseinen jästeille suunnattu painos on näköispainos Harry Potterin omasta kirjasta, josta voi huomata erinäistä turhautumista oppitunteihin. Kirjan alkupuheen on kirjoittanut Albus Dumbledore.

Huispaus kautta aikojen taas on yksi Tylypahkan kirjaston lainatuimmista kirjoista. Kirja kertoo huispauksen historian tärkeimmät merkkikohdat, pelin säännöt ja strategiat.

Nämä pikku kirjaset on oikein hauskat opukset välipalalukemiseksi. Näitä ei varmasti enää saa mistään uutena, sillä taisivat olla varsin lyhyen aikaa myynnissä. Rowling on kivasti luonut Pottereiden maailman hurjan tarkaksi ja aidon tuntuiseksi. Ihmeotukset voisivat hyvinkin olla oikeita olentoja ja huispaus todellinen peli...

JOSTEIN GAARDER: Enkelimysteerio

Tämä on kirja, johon palaan säännöllisesti parin vuoden välein. Sain tämän aikoinaan joululahjaksi, suunnilleen kymmenen vuotta sitten...

Kirja kertoo Ceciliestä, nuoresta tytöstä, joka on todella sairas ja joutuu makaamaan huoneessaan potilaana, vaikka on joulu. Cecilie tarkkailee joulutouhuja korvillaan, kuuntelemalla ääniä. Eräänä yönä hän saa jännittävän vieraan: enkeli nimeltä Ariel istuu hänen ikkunalaudallaan. He aloittavat keskustelun maallisista ja taivaallisista salaisuuksista, kertovat toisilleen uusia asioita, ja hiljalleen he oppivat ymmärtämään toisiaan.

Juonesta en sen enempää kerro, koska varsinaisesti tässä ei ole paljon tapahtumia. Sitäkin enemmän tässä on pohdintaa ja filosofointia. Kirja on oikeastaan aika surullinen, koska nuori tyttö on niin sairas. Kirjaa lukiessa pala nousee kurkkuun ihan väistämättä. Mutta kuitenkin tämä on hurjan lohdullinen - sillä kuolema ei välttämättä ole kaiken loppu.

MIRJA TERVO: Huimaavat korot

Ollaan vihdoinkin tehty muutto tänne Suomeen. Aikamoista haipakkaa onkin pitänyt! En ole juuri ehtinyt lukea, mutta eilisen ja tämän päivän aikana on jo ollut hetkisiä aikaa lukea. Kioskista ostin tämän mainion pokkarin kevyeksi lukemiseksi...

Mirja Tervo on koulutukseltaan etnologi, ja hän työskenteli yli vuoden newyorkilaisen luksustavaratalon kenkäsalongissa, jossa kengät maksoivat halvimmillaankin 500 dollaria ja josta sai kaikki uusimmat ja upeimmat Jimmy Choot, Louboutinit, Manolot ja muutkin kenkämaailman herkut.

Kirjassaan Tervo kertoo kokemuksistaan tässä epätavallisessa työpaikassa, jossa on tarkka hierarkia, asiakaspalvelujärjestys ja mitä omituisimpia asiakkaita. Tervo käsittelee kirjassaan arkipäivän kokemuksia kenkäsalongissa, mutta pohdiskelee myös luksuskenkien kulttuurista merkitystä esimerkiksi statussymbolina.

Kirja oli mielestäni huikean hyvä sekoitus huumoria, viihdettä, rikkaiden elämään kurkistamista mutta myös mainiota, virkistävää kyynisyyttä. Tykkäsin tästä kirjasta siis kovasti... Itse en omista yksiäkään luksuskenkiä, mutta ilmiö on hurjan kiinnostava. Ja okei, voisin minäkin ottaa itselleni kuuluisat punapohjaiset luksuskengät (joskaan en osaisi kävellä niillä).

Juhlapäivä!

Nyt on sillä tavalla, että tämä blogihan täyttää tänään kaksi vuotta!

Tosiaan, tasan kaksi vuotta sitten päätin, että nyt alan vihdoinkin pitää blogia lukemistani kirjoista. Päätin, että kirjoitan kaikista kirjoista ainakin pikkuisen. Ja niinhän sitä on sitten tehtykin! Tuntuu kyllä hassulta, että olen tätä jo niin kauan kirjoitellut.

Saa onnitella! :)

(Kuva)