Tartuin tähän dekkariin ihan hetken mielijohteesta. Kirja kertoo Laurasta, joka on mennyt naimisiin Lauri Vainolan kanssa, ja päätyy hänen kartanoonsa edustusvaimoksi.
Kartano alkaa kuitenkin vaikuttaa kummalliselta paikalta. Ilmenee omituisia asioita, ja lisäksi kukaan ei ole halukas kertomaan kartanonherran menneisyydestä mitään. Laura alkaa kuitenkin tutkia asiaa tarmokkaasti, ja lopussa odottaa semmoinen yllätys, että en osannut sanoa mitään muuta kuin "huh-huh", kun suljin kirjan. Alasalmi ilmiselvästi taitaa yllätyksellisen lopun...
Tykkäsin kirjasta, vaikka loppu olikin jopa liian järkyttävä. Mutta toisaalta, se sopi kyllä kirjan henkeen aikamoisen hyvin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti