Martina Haagin esikoisteos kertoo Bellasta, jolla elämä on ihan kivaa mutta vähän pyllyllään. Hän on työtön näyttelijä, jolla ei ole miestä eikä edes rahaa.
Kirja kertoo lystikkäällä tavalla Bellan yrityksistä saada hyvä unelmatyö. Työn hän saakin, mutta valitettavasti valheellisesti ilmoitti olevansa ammattimaisen hyvä akrobaatti, jota hän ei siis todellakaan ole. Tämä pieni ongelma muuttuukin aika isoksi ongelmaksi...
Kirjan lopussa on vielä kunnon pommi, joka tärähtää niin että lukijan silmät pyöristyvät ja suu kierähtää hymyyn.
Sanoisin tätä hilpeäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti